Browsing by Subject "blogit"

The purpose of the study was to examine the communication of Finnish anti-immigration politicians, especially their representations of immigrants. Previous studies have shown that the self-named "immigration critics" have played an important part in making stigmatizing and derogatory talk about immigrants seem more acceptable. The theoretical framework of this study was built on Smith's (2007a) model of stigma communication. Stigmatizing messages consist of marks to recognize and categorize people, labels to distinguish people as a separate social entity, cues of responsibility to imply blame, and implications of peril linking people to physical or social dangers. The aim of the study was to find out if these contents can be found in anti-immigration discourse. The data were drawn from six blogs written by True Finn candidates who got elected in 2011 Parliamentary election. The data also contains the Sour Election Manifesto (Nuiva vaalimanifesti) signed by them. The main method in analyzing the data was theory-driven qualitative content analysis. Methods of rhetorical discourse analysis were used as a complementary analysis in reviewing the strategies of this communication. The results show that the strongest mark was affixed to the groups that have the lowest positions in the prevailing ethnic hierarchy. Muslims and people of African origin were marked most strongly, but marking was for most part indirect. The marked were labeled as culturally backward and strongly separated from "us". Responsibility was linked with the immigration itself: it was implied that the labeled people had only left their country in search of an easy life. Prejudice was claimed to be caused by the immigrants' own actions. Presenting the immigrants as both physical and moral threat to the Finnish community was the most dominant stigma message and it was used to justify stigmatization. Immigrants were presented as a homogeneous mass (part of label), but there were also claims that they should be seen and judged only as individuals. This color-blindness makes it possible for the stigmatizers to never actually face their victims, because they are not seen as members of a stigmatized group on an interpersonal level. It is also very hard for the stigmatized to change the stigma in these circumstances. The model of stigma communication proved out to be an effective tool for qualitative interpretation in this context. Further study should investigate the receiving end of these stigma messages, in this case it could mean studying the comments or the readers of political anti-immigration blogs.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella koodinvaihtoa arabiaan sekä muita kulttuuri-identiteetin ilmentymiä englanniksi kirjoitetuissa, arabialaiseen ruokaan keskittyvissä blogeissa. Tutkielmaan valittiin kahdeksan eri reseptiblogia, joista yhteensä 40 julkaisua otettiin lähempään tarkasteluun. Blogit edustavat Levanttia (Libanon, Syyria, Jordania ja Palestiina), Pohjois-Afrikkaa ja Lähi-Itää ja niiden kirjoittajat puhuvat kaikki arabiaa äidinkielenään. Viisi kahdeksasta bloggaajasta asuu englanninkielisessä maassa (kaksi Yhdysvaltoihin, kaksi Iso-Britanniaan ja yksi Kanadaan), kaksi palestiinalaista bloggaria asuu Jordaniassa ja yksi irakilainen bloggari asuu todennäköisesti Irakissa. Tarkasteltavaksi valitut blogijulkaisut analysoitiin ensin koodinvaihdon osalta ja tulokset kirjattiin kahteen eri taulukkoon. Tämän jälkeen teksteille suoritettiin kvalitatiivinen analyysi muiden kulttuuri-identiteettiä ilmentävien tekijöiden kartoittamiseksi. Koodinvaihdon osalta analyysin tulokset osoittivat ensinnäkin, että koodinvaihtoa esiintyi huomattavasti oletettua vähemmän ja että sitä esiintyi odottamattomissa yhteyksissä tai ei esiintynyt sellaisissa yhteyksissä, joissa sitä oletettiin esiintyvän. Toisekseen tuloksissa ilmeni selvä ero arabimaissa ja englanninkielisissä maissa asuvien bloggarien kesken: oman kulttuuripiirinsä ulkopuolella asuvat bloggaajat käyttivät koodinvaihtoa huomattavasti enemmän kuin arabimaissa asuvat kollegansa, joiden teksteissä koodinvaihto oli hyvin vähäistä. Muut kulttuuri-identiteettiä ilmentävät tekijät voitiin aineiston perusteella jakaa kahteen selkeään pääkategoriaan: ruokaan ja (ruoka)kulttuuriin liittyviin sekä identiteettiin liittyviin. Ensimmäisen kategorian osalta bloggaajien kesken ei ilmennyt merkittäviä eroja, mutta identiteettiin liittyvien teemojen kohdalla selkeitä eroja alkoi näkyä. Suurin eroavaisuus oli kenties se, että ainoastaan arabialaisen kulttuuripiirin ulkopuolella asuvien bloggaajien teksteissä ilmeni ’koti-ikävää’ ja selkeää kaipuuta kotimaahan sekä eräänlaista tuskaa kaukana ’kotoa’ olemisesta, ja vain heidän julkaisuissaan oli viitteitä identiteettiin liittyvistä ristiriitaisuuksista ja vaikeuksista. Aineiston perusteella voidaan siis todeta, että arabimaiden ulkopuolella olevien bloggaajien keskuudessa koodinvaihto arabiaan näyttäisi olevan huomattavasti arabimaissa asuvia blogin pitäjiä yleisempää, ja että identiteettiin ja kotimaahan liittyvät teemat olisivat ei-arabiankilisissä maissa asuville arabibloggaajille paljon keskeisempiä ja arkaluontoisempia. Aineiston suppeuden vuoksi tulokset eivät kuitenkaan ole yleistettävissä, vaan tutkimus tulisi toistaa suuressa mittakaavassa tukevampien todisteiden saamiseksi.

Tutkielma käsittelee asenteellista kielenkäyttöä talouspolitiikkaa koskevissa keskusteluissa kahden amerikkalaisen talousblogin kommenttiosioissa. Tutkimuskohteena on asenteellisen kielenkäytön tyyppien sekä polaarisuuden suhteellinen määrä, blogien kommentoijien eroavaisuudet sekä se, mihin kommenteissa ilmaistut asenteet kohdistuvat. Aineisto koostuu yhteensä 194:stä kommentista (22 405 sanaa) jotka on kerätty kahdesta eri blogista (Paul Krugmanin The Conscience of a Liberal ja Donald Boudreaux’n Café Hayek). Blogit valikoituivat niiden toisistaan poikkeavien taloustieteellisten lähestymistapojen ja ideologisten maailmankuvien vuoksi. Kommentit on valittu viittä eri julkistalouden osa-aluetta käsittelevistä blogikirjoituksista. Koska Krugmanin blogikirjoitukset sisältävät huomattavasti enemmän kommentteja, niistä valittiin kommenttien saamien suositteluäänten määrän mukaan neljään osaan jaettu ositettu satunnaisotos. Kommentit analysoitiin Martinin ja Whiten (2005) appraisal-teorian attitude-järjestelmän mukaisesti. Tutkielmassa toteutettu aineiston tarkka lähiluku vertautuu mm. Banksin (2005) mini-korpusanalyysiin. Tämän tutkielman pääanalyysissa kommenteista tunnistettiin ja niihin merkittiin asenteellisen kielen esiintymät, niiden tyyppi sekä asenteellisen kielen kohde ja lähde. Tähän käytettiin UAM Corpus Tool -ohjelmaa. Tämän jälkeen tuloksia käsitellään sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tutkielmassa painottuvat kvalitatiiviset tulokset, koska aineiston asenteellisen kielen kontekstisidonnainen monikerroksisuus on aineiston mielenkiintoisin osa. Aineistossa asenteellista kieltä esiintyy yhteensä 1 882 kertaa, ja se painottuu asioiden ja ilmiöiden (appreciation, 61%), sekä ihmisten tekojen ja ominaisuuksien arviointiin (judgement, 34%). Tunteiden suorat ilmaukset (affect, 5%) ovat huomattavasti vähemmän yleisiä. Tulos viittaa siihen, että asenteellinen kielenkäyttö kommenttiosioissa on pelkkien tunnereaktioiden ilmaisua perustellumpaa. Aineiston asenteellinen kieli on myös 68-prosenttisesti negatiivista. Krugmanin kommenteissa esiintyi 41% epäsuoria asenteen ilmaisuja (invoked attitude), merkittävästi Hayek-otosta enemmän (17%). Krugman-aineistossa käsitellään Yhdysvaltain Demokraatti- ja Republikaanipuoluetta huomattavasti Hayek-aineistoa enemmän, ja markkinavapautta arvotetaan negatiivisemmin (-14/+11). Molemmissa otoksissa käsiteltiin eniten politiikkapäätösten seurauksia sekä Paul Krugmania, molempia pääosin negatiivisesti. Krugmanin kritisointi otoksissa johtuu kuitenkin eri syistä. Hänen omassa blogissaan kritiikkiä synnyttää Krugmanin liian negatiivinen suhtautuminen presidenttiehdokas Bernie Sandersiin ja se, että jotkut pitävät Krugmania liian markkinamyönteisenä. Hayek-yhteisössä kritiikkiä aiheuttaa taas Krugmanin taipumus suosia valtion kontrollia talouden ohjailussa vapaiden markkinoiden sijaan, eli syy on päinvastainen kuin osalla Krugmanin lukijoista. Tutkielman keskeisimpiä huomioita on se, että vaikka taloustiede tieteenalana nojaa rationaalisuuteen ja objektiivisuuteen, keskusteluissa näkyy vahvasti myös talouspolitiikan yksilönläheisempi ja tunteellisempi puoli. Aineiston kommentit sisältävät paljon asenteellista kieltä, joka on luonteeltaan kontekstisidonnaista ja monikerroksista. Vaikka Internet-kommentointi on usein matalatasoista ja polarisoitunutta, niin kommenttien tarkastelu tarjoaa näkökulman niiden kirjoittajien maailmankuviin tavalla, joka on vertaansa vailla maailman historiassa.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan fitnesskilpailijoiden ylläpitämiä blogeja. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaisia aineiston fitnessblogit ovat, millaisia merkityksiä fitnesskilpailijat liittävät kehoon blogipäivityksissään sekä miten fitnessbloggaajat rakentavat identiteettejään blogeissa. Fitnessblogeja ei ole Suomessa toistaiseksi viestinnän näkökulmasta tutkittu. Fitness on kuitenkin muotoutunut osaksi populaarikulttuuria ja se saa eri medioissa paljon huomiota. Tutkimus osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun fitnessistä laihuuden ihannoinnin, lihavuuden negatiivisen jäsennyksen sekä liikunnan terveysvaikutusten näkökulmista. Tutkimus on verkkoviestinnän tutkimusta. Fitnessblogeja tutkitaan fitnessin, terveysviestinnän ja kuluttajakulttuurin konteksteissa diskurssianalyysin keinoin. Viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisesti. Tutkimusaineisto perustuu harkinnanvaraiseen näytteeseen ja se koostuu viiden eri fitnessbloggaajan 27:stä blogipäivityksestä. Tutkimusaineistoon valitut blogikirjoitukset on julkaistu 12.11.2013–23.12.2016 välisenä aikana. Analyysin perusteella aineiston fitnessblogeista löytyy muotiblogeille tyypillisiä piirteitä. Keskeisiä ovat myös fitnessiin elämäntyylinä läheisesti liittyvät esitykset ruokavaliosta, kehosta ja identiteetin rakentamisesta. Aineiston fitnessblogit jäsennetään elämäntyyli-blogeiksi. Kyse ei vaikuta olevan pelkästään fitnessistä, vaan laajemmin elämäntyyliin liittyvistä esityksistä. Aineiston fitnessblogit vaikuttavat toimivan projektin parempi minä -areenana. Analyysin perusteella kysymykseen, miten fitnessbloggaajat rakentavat blogeissa identiteettejään, nimetään diskursseiksi uuden normin rakentajat ja nöyrät itsensä ylittäjät. Identiteettejä rakennetaan vahvasti uuden normin hyväksymisen -diskurssissa, jossa voimakkaasti ja toistuvasti muuttuva keho halutaan hyväksyttävän ”normaaliksi” myös muiden silmissä. Syömättömyys jäsennetään osaksi terveellistä elämäntapaa. Identiteettejä rakennetaan myös nöyrän itsensä ylittämisen -diskurssissa, jossa fitnesskilpailijat taistelevat aikaa, kiirettä ja nälkää vastaan. Tutkimuskysymykseen, millaisia merkityksiä fitnessbloggaajat liittävät kehoon, diskursseiksi muodostuvat voimaantuneet, rikkinäisen koneen vangit ja riittämätön keho. Fitnessbloggaajat ovat analyysin perusteella tulkittuna voimaantuneita. He pitävät elämäntapaansa terveyttä edistävänä. Rikkinäisen koneen vangit -diskurssissa fitnesskilpailijat käyvät ankaraa taistoa itsensä kanssa tilanteissa, joissa keho ei toimi halutunlaisesti. Fitnessbloggaajien esityksistä tulee vaikutelma riittämättömistä kehoista, jotka ovat jatkuvan arvostelun kohteena. Ideaalikeho näyttää tarkoittavan kilpailuissa esiteltävää kehoa, josta luopuminen on kilpailupäivän jälkeen hankalaa. Johtopäätöksenä todetaan, että mediassa on tärkeää tuoda esille myös vaihtoehtoisia tapoja jäsentää kehoja. Etenkin laihuuden ihannointiin ja jäsentämiseen tavoittelun arvoisena ideaalina tarjotaan tilalle riittävän hyvän -paradigman omaksumista.

Goals This study examines how and why people writing blogs find that the most recent Finnish nutritional recommendations are harmful. Blogs create an opportunity for anyone to write their own opinions and to react quickly to current topics. It also seems that bloggers can easily obtain the status of an expert, and this way enables them to spread their own opinions and attitudes, without any scientific research supporting their claims studies or arguments. Methods The research is qualitative and uses theory-driven content analysis. The material collecting was based on a predetermined timeline. Whit this timeline as a guide, 10 blogs with 11 different posts were choosen. Five of The writers were women and six were men. By analyzing the blog posts this study tries to find out reasons why the writers feel the nutritional recommendations are bad or even health threatening. The material was processed through analysing and thematizing the contents. The study focuses solely on opinions written in a negative tone. Results and conclusions The reasons for bloggers to criticize the nutritional recommendations range very widely. However, it became strongly evident that the writers forget the basic rules of scientific argumentation and focus mainly on limited set of research results. They also present impossible demands for the authors of the nutritional recommendations and accused scientists and the National Nutrition Council conspiracy. The above mentioned things are typical for denialism. Home economics teachers should have a good understanding of false specialist associated with food and nutrition. It is important for teachers and researchers of home economics science to identify different strategies of denialism. Identifying strategies that are used to spread false information can help fight against them and to raise awareness of genuine scientific knowledge.

Tutkimuksen tarkoituksena on pohtia syömishäiriöaiheisten pro ana -blogien sekä kulttuurin välistä suhdetta. Ympäröivässä kulttuurissamme laihduttamista ihannoidaan, mutta samalla liialliseen laihuuteen liitetään kielteisiä merkityksiä. Syömishäiriömyönteisyyteen yhdistetty pro ana –ideologia on herättänyt maailmanlaajuisesti paljon vastustusta, ja pro anaan liittyviä verkkosivuja on kuluneen vuosikymmenen varrella suljettu sekä ehdotettu suljettaviksi monissa maissa. Suomessa pro ana sekä siihen liittyvät verkkosivut ovat päätyneet aika-ajoin uutisotsikoihin, koska syömishäiriöiden on epäilty voivan tarttua verkon välityksellä. Metodina tutkimuksessa on käytetty media-antropologiaa, jonka keskeisiä tarkastelun kohteita ovat mm. erilaiset rituaalit. Tässä tutkimuksessa on keskitytty tunnustamis- ja todistamisrituaalien ilmenemismuotoihin tarkastellussa aineistossa, sekä pyritty niiden avulla hahmottamaan laajemmin pro ana -blogien ja kulttuurin välistä suhdetta. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia ovat tunnustamisen ja todistamisen rituaalit syömishäiriömyönteisissä pro ana –blogeissa? 2. Mitkä ovat tunnustamis- ja todistamisrituaalien kulttuuriset merkitykset pro ana –blogeissa? Tutkimuskysymyksiin on pyritty vastaamaan tarkastelemalla kolmea erilaista pro ana –blogia aikavälillä 1.4. – 30.4. 2013. Blogeista ei ole analysoitu lukijoiden kommentteja, eikä blogien kirjoittajia ole haastateltu tutkimusta varten. Näin ollen tutkimus on tehty analysoimalla pelkkiä blogitekstejä ja pohtimalla niiden merkityksiä. Keskeiseen rooliin blogiaineiston ritualistisissa käytänteissä nousee yhteisöllisyyden kokemus. Aineiston analyysissa esitetään, että ritualististen käytänteiden avulla kirjoittajien on mahdollista kokea yhteisöllisyyttä mm. jakamalla thinspiration-kuvia blogeissaan ja osallistumalla siten laajempaan yhteisölliseen toimintaan. Tunnustamisrituaaleissa puolestaan korostuu tunnustuksen vastaanottajan rooli, sillä tunnustustapahtuma täydellistyy vastaanottajan tarjoamassa ‘armahduksessa’. Pro ana –blogien keskeisin kulttuurinen merkitys tiivistyy yhteisöllisyyden ympärille. Blogit ovat parhaimmillaan kirjoittajille paljon enemmän kuin laiha lohtu: ne tarjoavat väylän kiellettyjen tunteiden ilmaisuun sekä alustan oman mielen varjopuolten pohdiskeluun.

Aviation emissions are on the rise as a result of growing numbers of air passengers and more efficient emission reductions in other industries. There are, however, a number of different means to achieve emissions reductions in aviation as well: these include, for example, technological solutions, taxes and different emissions compensation systems. In addition to these, a change in air travel behaviour has been suggested as a means to achieve emission reductions. However, there is no agreement about which solution or solutions should be prioritized. My thesis examines attitudes related to air travel and climate change in 17 Finnish blog texts. The blog texts were analysed using a qualitative attitude approach. The texts were analysed as collections of reactions to the claim that because of climate change, individuals should fly less. Based on the differences and similarities in reactions, or arguments, I categorized them and formed four groups of attitudes which highlight different ways of thinking about reducing individual air travel. The four groups of attitudes are the following: 1) attitudes that agree that individuals should fly less, 2) attitudes that question the claim, 3) mixed attitudes, and 4) attitudes that attempt to avoid the issue. As a part of the analysis, I also examined the bloggers’ perceptions about who should bear the responsibility for reducing aviation emissions and I also examined how these perceptions differ between the four groups of attitudes. The bloggers’ understandings of air travel vary between air travel as an unnecessary luxury and a view that flying is a crucial part of modern world and giving up air travel is not realistic. To achieve emission reductions, some bloggers are willing to switch from flying to travelling by land and sea, or they are ready to reduce travel altogether. Other bloggers stress the importance of technological solutions and policy measures in reducing emissions. Among the visible themes is also a tendency to stress the importance of doing things in moderation, which also applies to air travel. Some bloggers also wonder whether there are some reasons that could justify air travel from time to time. In any case, it is typical that bloggers show varying attitudes towards air travel and consider counterarguments to their initial arguments. In the blog texts, reducing aviation emissions comes across as a complex issue. Studying attitudes can help build knowledge about which means of reducing emissions are considered fair and desirable. Studying attitudes can also help locate barriers to environmentally friendly behaviour. In Finland, there is little research on attitudes towards air travel, and the results of my thesis can be utilized, for example, in planning transport policies or campaigns that promote sustainable travel. However, it should be noted that using blogs as research material poses some questions about the validity and the generalizability of the results. The public and potentially commercial nature of blogs may affect which kinds of attitudes are expressed. Because of this, it is important to study attitudes towards air travel by using different methods and material as well.

Tutkielma käsittelee italialaisen protestiliikkeen perustajan, koomikko Beppe Grillon blogissaan käyttämiä metaforia. Tutkielma pyrkii selvittämään mitä metaforia käyttämällä Grillo kuvaa italialaista politiikkaa, italialaisia poliitikkoja, protestiliike Movimento 5 stelleä (Viiden tähden liike) sekä itseään ja miten hän pyrkii näiden ilmaisujen kautta rakentamaan todellisuutta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on yhdysvaltalaisten kielitieteilijä George Lakoffin ja filosofi Mark Johnsonin kehittämä kognitiivinen metaforateoria, jonka keskeisenä ajatuksena on käsitejärjestelmämme metaforinen luonne. Teorian mukaan metaforat eivät ole ainoastaan retorisia tehokeinoja vaan ne määrittävät kieltämme, ajatteluamme ja toimintaamme. Tutkimusmenetelmänä käytetään brittiläisen kielitieteilijä Jonathan Charteris-Blackin kehittelemää kriittistä metafora-analyysia, joka yhdistää kognitiiviseen metaforateoriaan kriittisen diskurssianalyysin ja korpuslingvistiikan menetelmiä. Kriittisessä metafora-analyysissa aineistosta pyritään tunnistamaan yksittäisiä metaforia ja metaforisia ilmaisuja, joiden pohjalta hahmotellaan konseptuaalisia metaforia sekä konseptuaalisia avaimia. Lopuksi pyritään löytämään selitys sille, miksi juuri kyseiset metaforat on valittu ja miten niillä pyritään vaikuttamaan kuulijoihin/lukijoihin. Tutkielman aineisto on koottu Beppe Grillon blogimerkinnöistä (postauksista) vuodelta 2012. Grillon blogissa blogimerkinnät on jaettu teemoittain 13 kategoriaan. Tutkielman aineisto koostuu kuudestakymmenestäyhdestä (61) blogimerkinnästä, jotka löytyvät kategoriasta “politiikka”. Valittujen blogimerkintöjen ajanjakso kattaa vuoden 2012. Tutkimusaineistossa esiintyvät metaforat ovat lähinnä konventionaalisia metaforia, uusia metaforia ei juuri esiinny. Grillon luovuus ilmenee hänen tavassaan käyttää konventionaalisia metaforia yllättävällä tavalla. Tutkimusaineiston perusteella voidaan hahmotella konseptuaalisia metaforaluokkia: pelin ja näytelmän, sodan, uskonnon, luonnonkatastrofien, valon ja pimeyden sekä elämän ja kuoleman, ruuan, matkan ja ajan lähdealueista ammentavat metaforat pyrkivät kuvaamaan Grillon johtaman protestiliikkeen ja poliittisen eliitin välistä peliä ja kamppailua sekä protestiliikkeen mukanaan tuomaa kokonaisvaltaista poliittista muutosta. Metaforien avulla Grillo pyrkii myös asettamaan poliittisen eliitin naurunalaiseksi. Populistiseen retoriikkaan erottamattomasti kuuluva vastakkainasettelu kansan ja eliitin välillä ilmenee metaforissa, jotka rakentavat kuvaa tavallisesta kansasta puhtoisena ja vilpittömänä ja poliittisesta eliitistä ahneena ja häikäilemättömänä. Populistisuus ilmenee myös monimutkaisten kokonaisuuksien yksinkertaistamisena. Metaforien avulla Grillokin kuvaa politiikan maailman hyvin yksinkertaisena ja helposti hallittavana.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomen kielen -hAn-liitepartikkelin merkitystä ja funktiota. Aiemmassa fennistisessä tutkimuksessa liitepartikkelin on katsottu tuovan lausumaan implikaatio siitä, että lausuman sisältämä tieto on tavalla tai toisella tuttua tai yhteistä puhujille. Tällaisen tehtävän liitepartikkelille määrittelee myös suomen kielen tärkeimpiin hakuteoksiin kuuluva Iso suomen kielioppi. Tutkielmassa pohditaan, onko selitys liitepartikkelin merkityksestä kriittisen tarkastelun kestävä. Tässä tarkastelussa otetaan huomioon käyttöpohjaisten kielioppisuuntausten sekä esimerkiksi diskursiivisen psykologian huomautus siitä, että tutkija ei voi nähdä esimerkiksi keskustelijoiden pään sisälle tai tehdä oletuksia puhujien kognitiosta, jos analyysi perustuu yksin kielelliseen aineistoon. Tutkielman aineisto koostuu pääasiassa internetin blogiteksteistä sekä ennen muuta näiden tekstien kommenteista, joita ovat kirjoittaneet useat ihmiset. Näistä kommenteista muodostuu väittelyä muistuttavia vuorovaikutuksellisia tilanteita, joissa keskustelijat ovat keskenään eri mieltä jostakin aiheesta. Analyysissa on keskitytty erityisesti niihin kommentteihin, jotka sisältävät -hAn-liitepartikkelin. Analyysissa havaitaan, että erittäin monista liitepartikkelin käyttötilanteista on käytännössä mahdotonta sanoa luotettavasti, onko keskustelija merkinnyt liitepartikkelilla tuttua tietoa tai halunnut tuoda kommenttiinsa tällaisen implikaation. Lisäksi pohditaan, onko kysymys tutun tiedon implikaatiosta edes sellainen, johon olisi mahdollista vastata luotettavasti kielitieteen keinoin. Koska tämän implikaation varmentamisessa törmätään suuriin ongelmiin, tutkimuksessa pohditaan vaihtoehtoista hypoteesia siitä, mikä on liitepartikkelin merkitys. Tällainen hypoteesi muodostetaan samaa aineistoa analysoiden niin, ettei keskustelijoiden intentioista tai motiiveista tehdä sellaisia oletuksia, joille aineistossa ei ole havaittavissa tukea. Koska aineisto on peräisin spesifistä vuorovaikutuksellisesta tilanteesta, tässä tutkielmassa suhtaudutaan aineistoanalyysin perusteella syntyneeseen määritelmään nimenomaan hypoteesina. Tutkielmassa hypoteesina esitetään, että liitepartikkeli -hAn on episteeminen sävypartikkeli, jonka tehtävänä on korostaa lausuman representaation varmuuden astetta. Liitepartikkeli siis tekee paremmin näkyväksi sen, millaisen tietämyksellisen kannan puhuja ilmaisee ottavansa puheena olevaan aiheeseen.

The purpose of the study was to examine the communication of Finnish anti-immigration politicians, especially their representations of immigrants. Previous studies have shown that the self-named “immigration critics” have played an important part in making stigmatizing and derogatory talk about immigrants seem more acceptable. The theoretical framework of this study was built on Smith’s (2007a) model of stigma communication. Stigmatizing messages consist of marks to recognize and categorize people, labels to distinguish people as a separate social entity, cues of responsibility to imply blame, and implications of peril linking people to physical or social dangers. The aim of the study was to find out if these contents can be found in anti-immigration discourse. The data were drawn from six blogs written by True Finn candidates who got elected in 2011 Parliamentary election. The data also contains the Sour Election Manifesto (Nuiva vaalimanifesti) signed by them. The main method in analyzing the data was theory-driven qualitative content analysis. Methods of rhetorical discourse analysis were used as a complementary analysis in reviewing the strategies of this communication. The results show that the strongest mark was affixed to the groups that have the lowest positions in the prevailing ethnic hierarchy. Muslims and people of African origin were marked most strongly, but marking was for most part indirect. The marked were labeled as culturally backward and strongly separated from “us”. Responsibility was linked with the immigration itself: it was implied that the labeled people had only left their country in search of an easy life. Prejudice was claimed to be caused by the immigrants’ own actions. Presenting the immigrants as both physical and moral threat to the Finnish community was the most dominant stigma message and it was used to justify stigmatization. Immigrants were presented as a homogeneous mass (part of label), but there were also claims that they should be seen and judged only as individuals. This color-blindness makes it possible for the stigmatizers to never actually face their victims, because they are not seen as members of a stigmatized group on an interpersonal level. It is also very hard for the stigmatized to change the stigma in these circumstances. The model of stigma communication proved out to be an effective tool for qualitative interpretation in this context. Further study should investigate the receiving end of these stigma messages, in this case it could mean studying the comments or the readers of political anti-immigration blogs.