Browsing by Subject "chinchilla"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2019)Dental problems are very common among pet rabbits and rodents. Rabbits and rodents have continuously growing teeth which makes them very susceptible to problems in their dentition. The primary cause of acquired dental disease is typically insufficient or improper wearing of the cheek teeth. This is usually caused by improper diet and nutrition lacking sufficient fibre content to ensure proper wearing of the teeth. Inappropriate diets can cause metabolic disturbances for example through lack of necessary vitamins or an improper Ca:P ratio. These metabolic disturbances can and usually will affect the dentition via the loss of the supporting structures of the teeth. Genetic causes can also be a predisposing factor in the development of dental disease. Brachycephalic dwarf rabbits in special are more susceptible to dental problems because of their shortened skulls and altered masticatory forces that affect the teeth. Trauma can also be the instigating cause. Because a dental problem usually primarily affects the dentition and secondarily other organs and systems, it is best to be defined as a syndrome. Pet rabbits and rodents are typically presented in veterinary practise with a wide scale of non-specific clinical signs. These include loss of body condition and appetite, dysphagia, anorexia, changes in faecal size, quantity and appearance, facial swellings or masses, salivation, epiphora and nasal discharge, just to mention some of the more common symptoms. Diagnosing dental disease usually requires a thorough clinical examination, intraoral examination (preferably under sedation) and diagnostic imaging. Computed tomography may provide a more accurate diagnosis and prognosis as well as more detailed treatment planning than conventional radiography. The aim of dental disease treatment is to restore the function and anatomy of the dentition to as normal as possible. Supportive treatment, control of inflammation and infection are also fundamental. As dental disease causes pain, sufficient analgesia should be provided until optimal masticatory function is achieved. Owner education on proper husbandry and nutrition plays an important role in the prevention and control of dental disease in these species.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2010)Korkean anestesiakuolleisuuden vuoksi kanin ja jyrsijöiden nukuttaminen koetaan perinteisesti vaikeaksi. Pikkunisäkkäiden diagnostiset sekä kirurgiset menetelmät ovat kehittyneet jatkuvasti, mikä asettaa uusia vaatimuksia anestesian toteuttamiselle. Samalla eläinlääkärikunnan tiedot ja taidot ovat kuitenkin lisääntyneet, joten nykyään myös eksoottisemmille lemmikkieläimille on mahdollista tarjota yhä pidempi ja laadukkaampi anestesia. Suomalaisessa eläinlääkärikoulutuksessa pikkunisäkkäiden anestesia jää hyvin vähälle huomiolle, vaikka lajit ovat koiran ja kissan jälkeen yleisimpiä pieneläinpotilaitamme. Anestesia-aineet ovat vain harvoin hyväksyttyjä kanille tai jyrsijälajille ja lääkeaineiden käyttö perustuu kaskadisäädöksiin. Tästä johtuen lääkkeen valmisteyhteenvedosta ei löydy ohjetta pikkunisäkäskäytölle ja eläinlääkärin on etsittävä tietoa muualta. Aiheesta ei kuitenkaan ole saatavilla ajantasaista suomenkielistä kirjallisuutta. Tämä tutkielma pyrkii osaltaan korjaamaan näitä puutteita toimimalla käytännönläheisenä käsikirjana kanin ja jyrsijöiden laadukkaan anestesian toteuttamisesta maassamme. Kuten muillakin lajeilla, myös pikkunisäkkäillä onnistunut anestesiakokonaisuus on usean osatekijän summa, jossa suunnittelun ja tukihoidon merkitys korostuu. Kanin ja jyrsijöiden normaali fysiologia asettaa anestesian toteutukselle omat vaikeutensa. Pienikokoiset potilaat ovat alttiita anestesian aikaiselle hapenpuutteelle, ruumiinlämmön laskemiselle, matalalle verensokerille sekä verenhukalle. Lisäksi lajit ovat herkkiä stressin haittavaikutuksille ja piilevät hengitystiesairaudet ovat yleinen ongelma. Tukihoidon tehokasta toteuttamista vaikeuttaa verisuoniyhteyden puuttuminen sekä hengitysputken asentamisen hankaluus. Myös anestesian seuranta on vaativaa ja perustuu lähinnä valvojan havaintoihin, sillä pienille potilaille sopivia valvontalaitteita on hyvin rajoitetusti saatavilla. Tiedostamalla potilasryhmän erityisvaatimukset anestesiaan liittyviä riskejä voidaan kuitenkin hallita menestyksellä. Nykykäsityksen mukaan kanin ja jyrsijöiden anestesia on turvallisinta toteuttaa inhalaatioanestesia-aineilla, jotka mahdollistavat syvyyden nopean säätelyn. Pelkässä inhalaatioanestesiassa on kuitenkin omat riskinsä ja esilääkityksen käyttö on suositeltavaa anestesiakaasujen annosriippuvaisten haittavaikutusten vähentämiseksi. Opioidien käyttö osana esilääkitystä on lisääntynyt kaikilla pikkunisäkäslajeilla. Tutkittua tietoa eksoottisten lemmikkieläinten kliinisestä anestesiasta on edelleen vähän saatavilla ja etenkin annoksia koskevat suositukset perustuvat osittain käyttökokemukseen. Vaikka kani ja useat jyrsijälajit ovat tunnettuja koe-eläimiä, poikkeaa laboratorioanestesia huomattavasti käytännön potilastyöstä ja tutkimustulosten käyttökelpoisuuden arvioiminen tulee tehdä kriittisesti.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2010)Lemmikkijyrsijöiden määrä eläinlääkäreiden potilaina on viime vuosina kasvanut. Omistajien vaatimukset ja odotukset jyrsijöiden hoidosta ovat myös kasvaneet. Nykyaikaiset anestesialaitteistot ja kirurgiset menetelmät mahdollistavat sen, että myös jyrsijöille voidaan tehdä aiempaa enemmän kirurgisia toimenpiteitä, jotka puolestaan aiheuttavat kipua. Leikkauksen jälkeinen kivun hoito on tärkeää, ja merkittävä tekijä eläimen toipumisessa. Jyrsijöiden kivun hoidossa on monia hankaluuksia. Jyrsijät ovat saaliseläimiä ja peittävät kivun tai sairauden merkit mahdollisimman pitkään, jolloin kivun havainnointi voi olla vaikeaa. Jyrsijät ovat pienikokoisia, ja niiden käsittely sekä lääkkeiden anto niille vaatii harjoittelua. Useat lääkevalmisteet ovat konsentroituja, eivätkä kaikki kipulääkevalmisteet sovi jyrsijöille, koska niiden tarkka annostelu on jyrsijöiden pienen koon vuoksi mahdotonta. Jyrsijöiden kivun hoidosta ei ole saatavilla juurikaan suomenkielistä kirjallisuutta. Suomessa ei ole markkinoilla yhtään kipulääkettä, joka olisi rekisteröity jyrsijöille, joten valmisteyhteenvedoissa ei ole ohjeita kipulääkkeiden käytöstä jyrsijöille. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on toimia käytännönläheisenä käsikirjana eläinlääkäreille heidän hoitaessaan jyrsijöitä. Tutkielmaan on koottu perustietoa jyrsijöiden käsittelystä, kivun havainnoinnista ja jyrsijöillä käytettävistä kipulääkkeistä. Kipulääkkeiden annossuositukset eri lajeille on koottu taulukkoon. Tutkimustiedon puute on myös hankaloittava tekijä jyrsijöiden kipulääkityksessä. Lemmikkijyrsijöillä ei ole tehty kliinisiä kontrolloituja kipulääketutkimuksia. Lääketeollisuus on käyttänyt varsinkin rottia ja hiiriä koe-eläiminä uusien lääkkeiden kehittelyssä ja tutkimuksessa lääkeaineiden tehosta eri syistä johtuvaan kipuun. Monet näistä tutkimuksista perustuvat kiputesteihin, joissa aiheutettu kipu ei kuitenkaan vastaa kliinistä kipua. Laboratoriojyrsijöiden kivun arvioinnista ja lievityksestä on tehty melko paljon tutkimuksia. Näihin tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua kriittisesti, sillä kokeet on suoritettu laboratorioissa terveillä nuorilla eläimillä, ja olosuhteet eroavat käytännön kliinisestä työstä. Useat kipulääkkeiden annossuositukset perustuvat käytännön kokemuksiin tai kliinisiin kokeiluihin, jotka on tehty muille lajeille perustuvien ohjeiden perusteella. Myös näihin suosituksiin on suhtauduttava kriittisesti, sillä lääkeaineiden farmakokinetiikka ja farmakodynamiikka eroavat lajien välillä. Jyrsijöillä on nopea perusmetabolia, minkä vuoksi myös lääkeaineiden metabolia on niillä nopeaa. Tämän vuoksi jyrsijöillä ei voida käyttää samoja annoksia tai annosvälejä kuin esimerkiksi kissoilla ja koirilla.
Now showing items 1-3 of 3