Browsing by Subject "diagnoosi"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2015)Alveolaarinen ostiitti on kivulias hampaan poiston jälkeinen komplikaatio, jonka syntymekanismi on edelleen epäselvä. Tämän lisäksi sen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon ei löydy täysin yhtenevää mielipidettä. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on perehtyä ajankohtaisiin artikkeleihin ja tehdä niistä yhteenveto. Tutkielmassa käsitellään alveoliitin riskitekijöitä, ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Huolimatta monista tutkimuksista näyttäisi siltä, että edelleen ollaan epävarmoja alveoliitin oikeanlaisesta hoidosta. Useimmat tutkimukset kuitenkin tukevat väitettä, jonka mukaan tupakointi, naissukupuoli, suun kautta otettavat ehkäisypillerit ja korkea ikä lisäävät alveoliitin todennäköisyyttä. Ennaltaehkäisynä voidaan käyttää antibioottia ennen operaatiota ja jatkaa sitä post-operatiivisesti. Myös klooriheksidiinin käytöstä on hyviä tuloksia. Alveoliitin hoitoon käytetään kivunlievitykseen tarkoitettuja särkylääkkeitä. Huuhtelu keittosuolaliuoksella ja tamponin asettaminen poistokuoppaan auttavat paranemisessa. Tamponiin annosteltaviksi lääkeaineiksi suositellaan antiseptistä jodoformia sekä kivun lievittämiseen eugenolia sekä bentsokaiinia. Johtopäätöksenä totean, että nykyisen tiedon mukaan alveoliitti johtuu huonosti paranevasta poistokuopasta. Vaikka alveoliitin selkeää syytä ei tiedetä, on kuitenkin saatu selvyys sen riskitekijöistä, ennaltaehkäisystä ja hoidosta.
-
(2022)Tausta: CP-vamma on sikiön tai pikkulapsen kehittyviin aivoihin tapahtuneen aivovaurion aiheuttama liikuntavamma. CP-vamma jaotellaan spastiseen, dyskineettiseen ja ataktiseen alatyyppiin. Anatomisen sijainnin perusteella CP-vamma jaotellaan edelleen kvadriplegiseen, diplegiseen ja hemiplegiseen muotoon. Lisäksi käytössä ovat määrittämätön ja muu CP-vamma. CP-vamma on yleensä diagnosoitu noin 1–2 vuoden iässä, mutta on mahdollista jo ennen 6 kuukauden ikää. Tanskassa mediaani-ikä diagnoosin asettamiselle on 11 kuukautta. Suomessa vastaava ikä on 1,5 vuotta, mutta eri alatyypeille tätä ikää ei ole selvitetty. Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää HYKS:n lastenneurologialla diagnosoitujen CP-vammaisten lasten diagnoosi-iän mediaani. Tämä määritetään koko tutkimuspopulaatiolle sekä eri alatyypeille huomioiden myös sukupuolien väliset mahdolliset erot. Menetelmät: Aineistona käytettiin HYKS:n lastenneurologialla ajalla 1/2009–6/2018 alle 9-vuotiaana diagnosoituja potilaita. Tiedot diagnoosista ja sen ajankohdasta haettiin potilastietojärjestelmästä. Lopullinen tutkittavien määrä oli 213, joista poikia oli 122 ja tyttöjä 91. Spastisia kvadriplegisiä potilaita oli 7, spastisia diplegisiä 37, spastisia hemiplegisiä 139, dyskineettisiä 29 ja ataktisia 1. Tulokset: Mediaani-ikä diagnoosivaiheessa oli kaikille 17 kuukautta, pojille 16,5 kk ja tytöille 17 kk. Mediaani-iät alatyypeissä olivat kvadriplegialle 17, diplegialle 22, hemiplegialle 14, dyskineettiselle 19 ja ataktiselle 42 kuukautta. Alatyypillä yleisesti tarkasteltuna oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus diagnoosi-ikään, mutta sukupuolella ei. Pohdinta: Koko tutkimuspopulaation diagnoosi-iän mediaani oli hyvin yhtenäinen aiemmin tutkitun, koko Suomen kattavan diagnoosi-iän kanssa. Näiden perusteella diagnostiikka ei kuitenkaan ole Suomessa yhtä aikaista kuin Tanskassa. Aikainen diagnoosi on etu hoitointerventioiden aloituksen suhteen, mutta Suomen ja Tanskan eroja hoitointerventioissa ei kuitenkaan tämän perusteella voi arvioida. Tärkeää diagnostiikassa on myös diagnoosin pysyvyys myöhemmällä iällä.
-
(2022)Tausta: CP-vamma on sikiön tai pikkulapsen kehittyviin aivoihin tapahtuneen aivovaurion aiheuttama liikuntavamma. CP-vamma jaotellaan spastiseen, dyskineettiseen ja ataktiseen alatyyppiin. Anatomisen sijainnin perusteella CP-vamma jaotellaan edelleen kvadriplegiseen, diplegiseen ja hemiplegiseen muotoon. Lisäksi käytössä ovat määrittämätön ja muu CP-vamma. CP-vamma on yleensä diagnosoitu noin 1–2 vuoden iässä, mutta on mahdollista jo ennen 6 kuukauden ikää. Tanskassa mediaani-ikä diagnoosin asettamiselle on 11 kuukautta. Suomessa vastaava ikä on 1,5 vuotta, mutta eri alatyypeille tätä ikää ei ole selvitetty. Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää HYKS:n lastenneurologialla diagnosoitujen CP-vammaisten lasten diagnoosi-iän mediaani. Tämä määritetään koko tutkimuspopulaatiolle sekä eri alatyypeille huomioiden myös sukupuolien väliset mahdolliset erot. Menetelmät: Aineistona käytettiin HYKS:n lastenneurologialla ajalla 1/2009–6/2018 alle 9-vuotiaana diagnosoituja potilaita. Tiedot diagnoosista ja sen ajankohdasta haettiin potilastietojärjestelmästä. Lopullinen tutkittavien määrä oli 213, joista poikia oli 122 ja tyttöjä 91. Spastisia kvadriplegisiä potilaita oli 7, spastisia diplegisiä 37, spastisia hemiplegisiä 139, dyskineettisiä 29 ja ataktisia 1. Tulokset: Mediaani-ikä diagnoosivaiheessa oli kaikille 17 kuukautta, pojille 16,5 kk ja tytöille 17 kk. Mediaani-iät alatyypeissä olivat kvadriplegialle 17, diplegialle 22, hemiplegialle 14, dyskineettiselle 19 ja ataktiselle 42 kuukautta. Alatyypillä yleisesti tarkasteltuna oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus diagnoosi-ikään, mutta sukupuolella ei. Pohdinta: Koko tutkimuspopulaation diagnoosi-iän mediaani oli hyvin yhtenäinen aiemmin tutkitun, koko Suomen kattavan diagnoosi-iän kanssa. Näiden perusteella diagnostiikka ei kuitenkaan ole Suomessa yhtä aikaista kuin Tanskassa. Aikainen diagnoosi on etu hoitointerventioiden aloituksen suhteen, mutta Suomen ja Tanskan eroja hoitointerventioissa ei kuitenkaan tämän perusteella voi arvioida. Tärkeää diagnostiikassa on myös diagnoosin pysyvyys myöhemmällä iällä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1997)Kilpirauhasen vajaatoiminnan eli hypotyreoosin kartoitustutkimuksessa tutkittiin verinäyttein 170 aikuiselta ei-aikaisemmin sairaaksi todetulta suursnautserilta tyroksiini (T4), kilpirauhasta stimuloiva hormoni (TSH), kolesteroli, leukosyytit ja punasoluarvot (punasolumäärä, hematokriitti ja hemoglobiini). Verinäytteenoton yhteydessä koirille tehtiin yleistutkimus ja kysely mahdollisista oireista erillisellä kaavakkeena. Vajaatoiminnan diagnoosin epäily asetettiin T4-TSH-suhteen perusteella. Kolesteroli, leukosyytit ja punasoluarvot eivät tässä tutkimuksessa olleet merkityksellisiä taudin määrityksessä. T4-TSH-suhteen lukuarvo < 30 katsottiin viittaavan hypotyreoosiin ja lukuarvo < 12 antaa varman diagnoosin. Noin 22 % tutkituista suursnautsereista sai tuloksen < 30 ja 12 % sai tuloksen < 12. Yleisimmät oireet sairaiksi epäillyillä koirilla olivat karvapeitteen ja ihon ongelmat, kuten karvattomuus, kuiva karva ja hilseily. Kartoitustutkimuksen toinen osuus koostui aiemmin hypotyreoottiseksi diagnostisoitujen suursnautsereiden kyselytutkimuksesta. Kyselykaavakkeita palautettiin 22 kpl. Keskimääräinen oireiden alkamisikä oli 4,5 vuotta. Yleisimmät oireet olivat haluttomuus (82 %), hilseily (68 %), alentunut kylmänsieto (59 %), kuiva karva (59 %) ja karvattomuus (59 %). Hypotyreoosindiagnoosi perustui useimmissa tapauksissa (91 %) kliinisiin oireisiin ja T4-määritykseen. Kaikista koirista 59 % oli saanut viitealueella olevan T4-pitoisuuden, joka taas vahvasti viittaa normaaliin kilpirauhaiseen. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään kilpirauhasen normaali fysiologia, hypotyreoosin etiologia, kliininen kuva, kilpirauhasen toiminnan tutkiminen, diagnoosin asettaminen, hoito ja ennuste. Kilpirauhasen toiminnan tutkimisessa uutta on TSH:n pitoisuuden määritys ja sen tulkitseminen yhdessä T4:n kanssa.
-
(2020)Abstract Background: Insufficient preoperative work-up and consequent intralesional or marginal resection of soft tissue sarcomas of the head and neck (STSHNs) is common. Methods: This retrospective cohort study comprised 63 patients with STSHN treated at the Helsinki University Hospital between 2005 and 2017. We assessed the effect of pretreatment tumor sampling on surgical margin status and need for supplemental surgery, as well as prognostic factors and survival. Results: The lack of representative pretreatment biopsy specimen was associated with unfavorable margin status. Primary surgery at a non-academic center was associated with need for supplemental surgery. The 3-year overall survival (OS) was 68%, disease-specific survival (DSS) 71%, and recurrence-free survival (RFS) 61%. Higher tumor grade and primary tumor size over 5 cm were associated with reduced DSS. Conclusions: Diagnosis and management of STSHNs should be centralized to experienced academic centers. Decision-making between needle biopsy, open biopsy, or upfront radical surgery depends on tumor location and size. Keywords: head and neck sarcoma, prognostic factors, pretreatment work-up, survival, single-center experience
Now showing items 1-5 of 5