Browsing by Subject "diakoniatyö"

Tiivistelmä Referat Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten ilmastonmuutos näyttäytyy kirkon diakoniatyössä diakoniatyöntekijöiden kokemana. Ilmastonmuutokseen liittyviä ilmiöitä tarkastellaan diakoniatyön ydinosaamisalueiden kautta. Ilmastonmuutos on yhteiskuntaan laajasti vaikuttava, ajankohtainen ilmiö ja se vaikuttaa myös kirkon diakoniatyöhön sen eri osa-alueilla. Tutkimuksessani on kaksi tutkimuskysymystä. 1) Miten ilmastonmuutos näkyy diakoniatyössä diakoniatyöntekijän kokemana? 2) Millaisia valmiuksia diakoniatyöntekijöillä on kohdata ilmastonmuutokseen liittyviä asioita/ilmiöitä työssään? Tutkimuksen tausta pohjautuu ilmastonmuutosta koskevaan aikaisempaan tutkimukseen, jonka pohjalta on muodostettu ymmärrystä sen vaikutuksista suomalaisten talouteen, terveyteen, hyvinvointiin ja yhteiskuntaan. Näiden lisäksi käytetään Panu Pihkalan teoksia ympäristötunteista. Keskeisenä käsitteenä on myös ympäristökasvatus. Ilmiöitä tarkastellaan diakoniatyön ydinosaamisalueiden kautta, jolloin osaamisalueiden ulottuvuuksissa on käytetty esimerkiksi Leena Nygårdin diakoniakasvatuksen määrittelyä sekä sielunhoidon ja yhteiskunnallisen ulottuvuuden määrittelyä. Keskeisimpiä käsitteitä ovat ilmastonmuutos, ympäristötunteet, diakoniatyön ydinosaamisalueet, ympäristö- ja diakoniakasvatus, sielunhoito. Tutkimus on kvalitatiivinen ja toteutettu diakoniatyöntekijöiden teemahaastatteluilla. Haastatteluja on 10 ja analysoitua tekstiä 72 sivua. Haastattelut analysoitiin temaattisen analyysin keinoin. Tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa laajasti diakoniatyöhön. Diakoniatyön tarkasteleminen ydinosaamisalueiden kautta antaa kuvan näistä ilmiöistä, kuten ympäristötunteista sekä niistä ammatillisista valmiuksista, joita diakoniatyöntekijältä odotetaan. Suorat vaikutukset diakoniatyönasiakkaisiin ovat vielä vähäisiä, mutta kirkon ja seurakuntien diakoniatyössä ilmastonmuutos näkyy esimerkiksi kasvatuksessa, yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa sekä seurakunnan omassa toiminnassa. Diakoniatyön rooli korostuu nimenomaan arvo- ja asennekasvatuksessa. Ammatillisia haasteita ovat ovat ympäristötunteiden tunnistamisen vaikeus, tiedon ja koulutuksen puute sekä työn resurssit. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettäviä, mutta antavat näkemyksen siitä, mihin kaikkeen ilmastonmuutos voi diakoniatyössä heijastua ja vaikuttaa. Yksittäisten ulottuvuuksien kohdalla on toki tarpeen tehdä lisää syvällisempiä tutkimuksia. Tutkimus voi auttaa näkemään niitä haasteita, joita diakoniatyöntekijät kohtaavat työssään asian tiimoilta sekä millaiset valmiudet heillä tällä hetkellä on. Tutkimus kertoo myös koulutuksen tarpeesta. Tutkimus haastaa myös pohtimaan diakoniatyön teologiaa muuttuvassa yhteiskunnassa ja sen ympäristöulottuvuutta.

Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyön ruokapankkien asiakkaiden kokemuksia ruoka-avusta. Tutkimuskysymys on: Mitä diakoniantyön ruoka-apu merkitsee ruoka-avun asiakkaille heidän itsensä kokemana? Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyössä on jaettu hyväntekeväisyysruokaa taloudellisessa ahdingossa eläville henkilöille ja perheille jo 1990-luvulta alkaen. Kirkon ruoka-aputoimintaa on arvostelu siitä, että jakamalla hyväntekeväisyysruokaa se pitää yllä syrjäyttäviä rakenteita. Kirkon sisällä taas on koettu, että diakoniatyöstä on tullut hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkojen paikkaaja. On tärkeää, että tässä keskustelussa kuullaan myös ruoka-avun asiakkaiden ääntä. Opinnäytetyön aineisto koostuu seitsemästä teemahaastattelusta, jotka toteutettiin syksyllä 2021 ja talvella 2022. Haastatteluihin osallistuneet henkilöt olivat pitkäaikaisia ruoka-avun asiakkaita kahdesta eri seurakunnasta Lapin maakunnan alueella. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielmaa varten kerättiin myös toissijaista aineistoa haastattelemalla kahta tutkimusseurakunnan ruoka-avusta vastaavaa diakoniatyöntekijää. Haastattelujen lisäksi tutkimusaineistoa hankittiin osallistuvalla havainnoinnilla ruoka-aputoiminnassa. Havainnoista on kirjoitettu tutkimuspäiväkirjaa. Ruoka-apua haettiin akuuttiin ruoan tarpeeseen. Siitä oli muodostunut selviytymisstrategia, joka vähensi henkilöiden kokemaa ruokaturvattomuutta. Osa haastatelluista koki häpeää ja alemmuuden tunnetta joutuessaan turvatumaan ruoka-apuun. Sen sijaan säännöllisesti ruoka-apuun turvautuvat kokivat sopeutuneensa tilanteeseensa. Tärkeimmäksi seurakunnan tarjoamaksi tuen muodoksi koettiin aineellisen avun jälkeen henkinen tuki. Kohtaamiset diakonian vastaanotolla koettiin myönteiseksi; ne vahvistivat henkilön omanarvontuntoa ja kokemusta ”kunnon kansalaisuudesta”. Omakohtainen taloudellinen ahdinko ja siihen saatu apu motivoi ruoka-avun asiakkaita vapaaehtoistoimintaan. Ruoka-apua tarvitaan myös tulevaisuudessa. Jatkossa olisi tärkeää selvittää lasten kokemusta huono-osaisuudesta ja siitä, millaiseksi lasten elämän todellisuus muodostuu perheessä, jossa koetaan jatkuvaa ruokaturvattomuutta. Diakonit ovat taloudellisessa ahdingossa elävien ihmisten kohtaamisen ammattilaisia. Heille on kertynyt työssä saatua hiljaista tietoa ja arvokasta asiantuntijuutta, jota olisi tärkeä välittää tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan henkilöstölle sekä seurakuntien työntekijöille.