Browsing by Subject "dialogisuus"
Now showing items 1-20 of 31
-
(2023)Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on tuottaa tietoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) pilotoiman asiakasvaikuttavuutta mittaavan palautetietoisen työskentelyn (Feedback-Informed-Treatment, FIT) integroinnista osaksi systeemistä lastensuojelua. Palautetietoinen työskentely edellyttää arvioivaa ja tutkivaa työotetta, jossa työskentelyä räätälöidään asiakkaalta saadun palautteen mukaisesti. FIT-pilotointi yhdistyy THL:n kansallisesti koordinoimaan systeemiseen lastensuojelun toimintamalliin. Tutkimus on osa ajankohtaista keskustelua näyttöön perustuvista käytännöistä. Tutkimuksen aineisto muodostuu kahden FIT-työskentelyn pilotointiin osallistuvan lastensuojelun systeemisen tiimin ryhmähaastattelusta. Tutkimustehtävänä on selvittää, millä tavoin sosiaalityöntekijät ovat kokeneet FIT-työskentelyn käyttöönoton lastensuojelun asiakastyössä. Aineiston analyysi on toteutettu narratiivista lähestymistapaa hyödyntäen kiinnittämällä huomiota fokalisaatioon, eli näkökulma- ja kokemusrakenteisiin sosiaalityöntekijöiden FIT-työskentelyä kuvaavissa kertomuksissa. Haastateltujen sosiaalityöntekijöiden kerronnassa korostui ammatillinen sitoutuminen systeemiseen työskentelyyn, mikä antaa viitteitä systeemisen toimintamallin vakiintumisesta lastensuojelun käytäntöön. Sosiaalityöntekijöiden suhtautuminen palautetietoista työskentelyä kohtaan puolestaan vaihteli torjuvasta epäilystä FIT-työskentelyn tervetulleeksi uudistukseksi toivottavaan innostuneeseen vastaanottoon. FIT-työskentely asemoitui sosiaalityöntekijöiden kokemusten piiriin joko asiakkaan ammatillista kohtaamista tukevana tai sitä rikkovana menetelmänä. Keskeinen ero toisilleen vastakkaisten suhtautumistapojen välillä oli paikannettavissa palautekulttuurin merkityksen hahmottamiseen. Osalle sosiaalityöntekijöistä FIT-työskentely näyttäytyi tapana kerätä asiakaspalautetta, mutta FIT-mittariston käyttö jäi mekaaniseksi toimenpiteeksi. Osa sosiaalityöntekijöistä viittasi FIT-mittaristoon palautteen hyödyntämisen ja keskustelun välineenä, mikä vahvisti heidän käsitystään siitä, että FIT-työskentelyn edellyttämä palautekulttuuri vaatii asiakaspalautteen keräämisen lisäksi työskentelytapojen arviointia. Ryhmähaastattelut tarjosivat työryhmille dialogisen tilan, jossa alkoi tapahtua yhteisöllistä kehittämistä ja uudenlaista FIT-työskentelyn merkityksellistämistä. FIT-mittariston hyötyjä epäilevä suhtautuminen tuli ryhmähaastattelun aikana uudelleen arvioiduksi. Sosiaalityöntekijät paikansivat työskentelyssään kehittämiskohteita, erityisesti lapsen hyvinvoinnin puheeksi ottamiseen ja lastensuojelutyön vaikuttavuuden arvioimiseen liittyvien tehtävien täsmentämisessä, minkä FIT-mittariston nähtiin tekevän mahdolliseksi. Toisen haastatellun tiimin jäsenet havaitsivat systeemisen työotteen ja FIT-mallin yhdistämisen myötä asiakkaan tarpeista ja voimavaroista lähtevän kohtaamisen vahvistumista. Sosiaalityöntekijät tunnistivat olevansa asiakkailleen enemmän läsnä ja asiakaspalautteen pyytäminen oli tehnyt keskusteluista aitoja ja rehellisiä. Palautetietoisen työskentelyn lupaavana näyttäytyvä alku rohkaisee jatkamaan FIT-pilotointia.
-
(2023)Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on tuottaa tietoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) pilotoiman asiakasvaikuttavuutta mittaavan palautetietoisen työskentelyn (Feedback-Informed-Treatment, FIT) integroinnista osaksi systeemistä lastensuojelua. Palautetietoinen työskentely edellyttää arvioivaa ja tutkivaa työotetta, jossa työskentelyä räätälöidään asiakkaalta saadun palautteen mukaisesti. FIT-pilotointi yhdistyy THL:n kansallisesti koordinoimaan systeemiseen lastensuojelun toimintamalliin. Tutkimus on osa ajankohtaista keskustelua näyttöön perustuvista käytännöistä. Tutkimuksen aineisto muodostuu kahden FIT-työskentelyn pilotointiin osallistuvan lastensuojelun systeemisen tiimin ryhmähaastattelusta. Tutkimustehtävänä on selvittää, millä tavoin sosiaalityöntekijät ovat kokeneet FIT-työskentelyn käyttöönoton lastensuojelun asiakastyössä. Aineiston analyysi on toteutettu narratiivista lähestymistapaa hyödyntäen kiinnittämällä huomiota fokalisaatioon, eli näkökulma- ja kokemusrakenteisiin sosiaalityöntekijöiden FIT-työskentelyä kuvaavissa kertomuksissa. Haastateltujen sosiaalityöntekijöiden kerronnassa korostui ammatillinen sitoutuminen systeemiseen työskentelyyn, mikä antaa viitteitä systeemisen toimintamallin vakiintumisesta lastensuojelun käytäntöön. Sosiaalityöntekijöiden suhtautuminen palautetietoista työskentelyä kohtaan puolestaan vaihteli torjuvasta epäilystä FIT-työskentelyn tervetulleeksi uudistukseksi toivottavaan innostuneeseen vastaanottoon. FIT-työskentely asemoitui sosiaalityöntekijöiden kokemusten piiriin joko asiakkaan ammatillista kohtaamista tukevana tai sitä rikkovana menetelmänä. Keskeinen ero toisilleen vastakkaisten suhtautumistapojen välillä oli paikannettavissa palautekulttuurin merkityksen hahmottamiseen. Osalle sosiaalityöntekijöistä FIT-työskentely näyttäytyi tapana kerätä asiakaspalautetta, mutta FIT-mittariston käyttö jäi mekaaniseksi toimenpiteeksi. Osa sosiaalityöntekijöistä viittasi FIT-mittaristoon palautteen hyödyntämisen ja keskustelun välineenä, mikä vahvisti heidän käsitystään siitä, että FIT-työskentelyn edellyttämä palautekulttuuri vaatii asiakaspalautteen keräämisen lisäksi työskentelytapojen arviointia. Ryhmähaastattelut tarjosivat työryhmille dialogisen tilan, jossa alkoi tapahtua yhteisöllistä kehittämistä ja uudenlaista FIT-työskentelyn merkityksellistämistä. FIT-mittariston hyötyjä epäilevä suhtautuminen tuli ryhmähaastattelun aikana uudelleen arvioiduksi. Sosiaalityöntekijät paikansivat työskentelyssään kehittämiskohteita, erityisesti lapsen hyvinvoinnin puheeksi ottamiseen ja lastensuojelutyön vaikuttavuuden arvioimiseen liittyvien tehtävien täsmentämisessä, minkä FIT-mittariston nähtiin tekevän mahdolliseksi. Toisen haastatellun tiimin jäsenet havaitsivat systeemisen työotteen ja FIT-mallin yhdistämisen myötä asiakkaan tarpeista ja voimavaroista lähtevän kohtaamisen vahvistumista. Sosiaalityöntekijät tunnistivat olevansa asiakkailleen enemmän läsnä ja asiakaspalautteen pyytäminen oli tehnyt keskusteluista aitoja ja rehellisiä. Palautetietoisen työskentelyn lupaavana näyttäytyvä alku rohkaisee jatkamaan FIT-pilotointia.
-
(2016)The goal of this thesis was to point out such faults that may occur with day care’s child welfare notifications when observed through parental partnership’s definition. Besides parental partnership’s definition and diversity, such laws, regulations and guides were took under observation that leads the day care personnel in the process of making child welfare notifications. The meaning of this study was to also clarify how the conversation arenas that the internet and social media offers function with such delicate matters as child welfare notifications. There has been no earlier research with this specific perspective. The research material for this thesis was collected from the internet’s Suomi24–conversation arena. A single conversation was selected for this research with alleged accusations regard-ing a child welfare notification been done with loose or unfounded grounds. The research method used in this thesis was qualitative case study. The research material was analysed using qualitative method of originating from the content. The results of this research showed that in this case study there had been no dialogue be-tween the day care’s personnel and the child’s mother about the worries considering the child before the child welfare notification had been made. With this action it was conducted as a violation of parental partnership’s definition and principles and was found insulting to the par-ent. The results for the reasons leading towards the child welfare notification were seen both subjective and insufficient. As to the role of the internet and social media as a conversational arena, they were found to offer such possibilities to produce and share personal meaning that one would not share face to face. The anonymity offered by the internet gives the op-portunity to share confidential and personal matters but still managing to save ones face. Internet is providing a possibility to claim to be an expert on a certain field without other users questioning ones expertise.
-
(2015)Tämä laadullinen tutkimus tarkastelee Kansan Raamattuseuran Samassa Veneessä -avioparityöntekijöiden mukana oloa avioparityössä. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää motivaatioita avioparityöhön lähtemiseen ja työhön sitoutumiseen. Vapaaehtoisen avioparityön syvempi ymmärtäminen ilmiönä tukee vapaaehtoistyön kehittämistä niin Kansan Raamattuseurassa kuin muissakin vapaaehtoistyön konteksteissa. Vapaaehtoisen avioparityön taustan kartoittamisessa olen esitellyt Suomessa tehtävää avioparityötä. Olen tuonut esiin teologisia perusteluja kristilliselle avioliitolle sekä avioliiton tehtävät. Yhteistoiminnallinen oppiminen ja dialogisuus sekä sosiaalisen pääoman muodot ja muodostuminen kuuluvat olennaisena osana ilmiön ymmärtämiseen. Käytän James W. Fowlerin uskon kehitysvaiheteoriaa apuna vapaaehtoisessa avioparityössä vahvasti mukana olevan hengellisen ulottuvuuden ymmärtämisessä. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastatteluna kuudeltatoista vapaaehtoiselta Samassa Veneessä -avioparityöntekijältä. Aineiston olen analysoinut Atlas.ti -ohjelmistoa ja sisällönanalyysiä apuna käyttäen. Vastaukset olen ryhmitellyt viiteen eri teemaan. Teemoittelun pohjalta olen muodostanut kasvusäiemallin, jossa kuvataan avioparityön viisi kasvusäiettä. Tulosten esittämisessä ja kokonaisuuden hahmottamisessa käytin apuna narratiivista esitystapaa. Narratiivinen esitystapa on yksi laadullisen tutkimuksen tunnuspiirteistä. Tutkimustulokset osoittavat avioparityössä mukana olemisen syiden koostuvan useista erilaisista ja moniulotteisista tekijöistä. Avioparityön kasvusäiemalli kuvaa syiden ulottuvan pinnallisista asioista syvälle ihmisen sisäiseen kokemusmaailmaan. Säikeiden keskinäiset suhteet olivat merkittäviä, mikä korostaa vapaaehtoisen avioparityön moniulotteisuutta ja sitoutumiseen vaikuttavia moninaisia tekijöitä. Keskeisimmiksi tuloksiksi voidaan nostaa toiminnallisen ja itseohjautuvan oppimisen merkitys elämänlaadun parantamisessa. Tulosten mukaan itsereflektiokyky auttoi avioparityöntekijöitä löytämään tyydyttävämmän tavan olla vuorovaikutuksessa läheisissä ihmissuhteissa. Avioparityön positiiviset vaikutukset yksilöiden identiteettiin olivat merkittäviä. Dialogisuus vuorovaikutuksessa lisäsi osapuolten keskinäistä ymmärrystä ja hyväksyntää. Yhteisössä muodostunut sosiaalinen pääoma vahvisti avioparityöntekijöiden keskinäistä yhteyttä. Yhteisön tuki auttoi yksilöitä kasvamaan omaksi itsekseen ja tuki tervettä itsenäistymistä. Tulosten hyödynnettävyys Kansan Raamattuseuran Samassa Veneessä -työssä on ilmeinen. Tutkimus auttaa avioparityön koordinaattoreita kehittämään vapaaehtoiskoulutusten sisältöä ja tukee työmuodon kestävää kehittämistä. Vaikkei laadullinen tutkimus sinänsä ole yleistettävissä, voi ilmiön syvemmästä ymmärtämisestä avautua uusia näköaloja, joita muutkin vapaaehtoistyön toimijat voivat hyödyntää. Kirkon, eri järjestöjen ja yhdistysten piirissä vapaaehtoisuuteen perustuva työ tulee jatkossa olemaan yhä tärkeämpi osa kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Nämä näkökulmat huomioon ottaen on tärkeää löytää syitä siihen, miksi ihmiset haluavat olla mukana tekemässä vapaaehtoistyötä. Näiden teemojen tarkastelu antaisi aihetta jatkotutkimukselle, jolle aiheen ajankohtaisuuden vuoksi on tarvetta.
-
Dialogin monet äänet : dialogisuus suomalaisessa kasvatustieteessä Gadamerin hermeneutiikan valossa (2020)Dialogicality is an actual topic in pedagogical studies. Both in theoretical and ordinary speech, the term is often used as a synonym of discussion and interaction. The use of the concept, however, only seldom reveals the equivocal nature of the phenomenon. In pedagogical discourses, it is often difficult to discern the background conceptions or theories determining in each case the concept of dialogue. The aim of the present study is to address this challenge and help to clarify the situation by examining the various ways in which dialogicality has been understood in pedagogical studies in Finland in the 21st century. The research material consisted of 24 international research publications written in English. The material was first studied in relation to the notions and definitions of dialogicality put forward in them, and these were then analysed in the light of Hans-Georg Gadamer’s hermeneutical philosophy. The research questions to be answered were: 1. How is dialogicality defined in the pedagogical research in Finland during the las two decades 2. What do these conceptions reveal of the understanding of dialogicality, when related to Gadamer’s phenomenological-hermeneutical understanding of its nature? The research combines two different approaches: the material was organized with the method of systematic literature review and it was analysed through philosophical research. The study’s vantage point, and the theoretical framework directing its questioning, was constituted by the phenomenological-hermeneutical thought of Hans-Georg Gadamer. According to the results of the study, there are four central theoretical frameworks defining the research of dialogicality in the pedagogical research in Finland in the 21st century. Apparently, the studies are to a certain extent compatible with each other in their thematic content and in their descriptions of interconnected phenomena, but their ways of understanding the nature of dialogicality prove to be incommensurate. When analysed with the help of Gadamer’s hermeneutics, the research also shows itself as internally divided: the decisive differences are, firstly, whether dialogicality is understood as communication of knowledge, and secondly, whether dialogue is understood instrumentally as a method. With the help of Gadamer’s hermeneutical though, the study attempts to clarify the phenomenon of dialogue and to sharpen the required conceptual grasp and so to elaborate pedagogical research of dialogicality.
-
(2019)Objects. The aim in the thesis is to find out and illustrate what kind of methods does a dialogical teacher exercise in a teaching situation. The thesis considers dialogic teaching in general and focuses more closely on the dialogical methods that a teacher uses. The research question is: What kind of methods does a dialogical teacher use in a teaching situation? The thesis gathers the methods that a dialogical teacher uses in a form that is easy to interpret and where people who are interested in dialogic teaching can get an extensive idea of the subject. The thesis creates a grouping of the methods used by a dialogical teacher that can be used to observe dialogue in teachers’ actions. Methods. The thesis is a descriptive literatute review. The material used was earlier studies about dialogic teaching from which I chose the ones that described the methods of a dialogical teacher. The studies used as data were mostly written in English. Studies that only considered dialogic teaching but didn’t describe the teacher’s actions were left out of the material. Also textbooks were left out of the material because it is hard to find the original writer. I tried to find material in various databases. I mainly used Google Scholar and Helka Finna as my databases. I searched for material with different word combinations in Finnish and in English. Results and Conclusions. In defining a dialogical teacher, it wasn’t important to follow a certain grammar instead more important was the overall dialogic stance towards teaching. The methods that a dialogical teacher uses found from the material can be sorted into five groups: attitudes, thinking, feelings, principles and values. In addition to this the methods that be divided into verbal methods and non-verbal methods. This grouping can be used to observe teachers’ actions in a teaching situation. The results of the research show that defining a dialogical teacher focuses on the methods that a teacher uses and not on the teacher’s persona or his/her permanent qualities.
-
(2020)This study considers the life experience designated by the concept of dialogue in Hans-Georg Gadamer’s phenomenological hermeneutics. Dialogue is a major philosophical topic, but it is also central in the context of pedagogy. The concept of dialogue has become prominent in recent pedagogical discussions, where its role as the central aim of learning and teaching has often been emphasized. The goal of the study is to clarify, with the help of Gadamer’s thought and relevant commentary literature, the theoretical grounds of the concept of dialogue, and so to elaborate its dimension. Working on Gadamer’s philosophical theory and the relations between its major concepts, this study belongs to the area of theoretical basic research. Its research question concerns the way the concept of dialogue is connected to the concepts of experience and understanding. The study follows the method of descriptive literature review, combined with philosophical research. The research material consists of philosophical texts. The theoretical framework is constituted by previous research and commentary literature addressing Gadamer’s thought. The primary sources are Gadamer’s philosophical main work Wahrheit und Methode, together with four philosophical studies written by Francis Ambrosio, Colin Davis, Francisco Gonzalez and Martin Nosál. The keywords used in the text search were dialogue, Gadamer and dialogue, Gadamer and conversation, Gadamer and dialectic, Gadamer´s logic of dialogue, Gadamer´s structure of dialogue, Gadamer´s negative dialogue, Gadamer understanding experience dialogue. The research material shows that dialogue, in Gadamer’s thought, cannot be considered disconnected from the phenomena of experience and understanding. These phenomena are structurally intertwined. Central aspects found in experience and understanding are present also in dialogue. They all show a processual and dialectical character, in which particular negativity plays a crucial role in the constitution of their meaning. The processes of dialogue, experience and understanding only come about in the medium of language, while they are at once its conditions. Dialogue, experience and understanding belong together as the basic traits of the manifold unity of being-in-the-world. To consider one of these traits means necessarily to consider also the others. Gadamer’s thought shows that they must be addressed together.
-
(2020)The aim of this research was to investigate how the different possibilities and challenges of dialogue and encounter with a student appear in Waldorf school class teachers’ descriptions. Although dialogue has a central role in Waldorf education, little research has been conducted on this topic. This work approaches the concepts of dialogue and encounter with a student from the theoretical framework of Martin Buber’s thoughts on education and philosophy of dialogue, as well as through their interpretations. Furthermore, Waldorf education is examined from the point of view of dialogue and teacher-student encounter. The research material was collected using interviews. The material consists of six interviews of Waldorf school class teachers from three different Waldorf schools in Finland. The research method was theory-based content analysis. The findings of this study indicate, that in line with the idea of dialogue, Waldorf schools’ aim of education and school culture have characteristics of encouraging both the unique potential of a student and the dialogical relationship with the world, while primarily respecting the individuality and otherness of student. The same principles of the school culture of Waldorf schools that promote dialogue and encounter with students, such as artistic qualities, individuality, situation-basedness, and teachers’ self-education, are also distinctive features of Waldorf education. Many of the educational practices of the school culture of Waldorf schools that support dialogue, such as artistic making, 8-year teacher-student relationship, teaching without schoolbooks and the method of child observation, are also based on these principles. Furthermore, they form the basis of the teachers’ dialogical action and attitudes of encounter with a student. This research also brings forth challenges related to dialogical encounters with students in Waldorf schools. Some of the challenges were related to internal attributes of teacher-student relationships, such as defining the uniqueness of a student or losing one’s temper. On the other hand, the issues touched upon the difficulty of harmonizing the ideals and practices of Waldorf education with the neoliberal education policy, making teachers busy and exhausted as well as encounters with students almost impossible. Moreover, the challenges of teacher-parent relationships were experienced as time-consuming and wearing.
-
(2020)Objects. In my Bachelor’s thesis I executed a descriptive literatute review about dialogic teaching and collected a table of the methods used by a dialogic teacher. In this research I observed lessons and used the grouping I had created in order to identify the methods of dialogic teaching. The objective of the study was to examine in what extent dialogue appeared in the teaching of class teachers and teacher students. My research questions were: 1. Which methods of a dialogic teacher can be identified from the observed teachers’ lessons? 2. How is dialogue manifested in the teaching of class teachers and teacher students? and 3. How is dialogue manifested in the teaching of different subjects? In this study I created information about the practices of dialogic teaching. Methods. I examined the topic with the methods of qualitative study with videotaped lessons as my research material. Three class teachers and three teacher students participated in the study. I collected my research data from one school located in the metropolitan area with the help of video observation. As a base for my analysis, I used the grouping from my Bachelor’s Thesis. I analysed my research material by creating different groups of the methods used by a dialogic teacher. Results and Conclusions. All of the class teachers and teacher students observed in this study used dialogic methods in their teaching. For example dialogue appeared in a conversational tone of voice, leaving space for the students’ voices and showing the importance of their claims. The dialogic methods used by the teachers observed could be placed in four groups: building of subject matter, teachers approach, teachers’ feedback and supporting students’ autonomy. From all of the lessons observed, it was possible to identify the most dialogic methods in the Finnish language lessons. It is possible to utilise these research results when teachers want to add dialogue in to their teaching. Concrete ways in which dialogue appears were listed in the study.
-
(2020)Objects. In my Bachelor’s thesis I executed a descriptive literatute review about dialogic teaching and collected a table of the methods used by a dialogic teacher. In this research I observed lessons and used the grouping I had created in order to identify the methods of dialogic teaching. The objective of the study was to examine in what extent dialogue appeared in the teaching of class teachers and teacher students. My research questions were: 1. Which methods of a dialogic teacher can be identified from the observed teachers’ lessons? 2. How is dialogue manifested in the teaching of class teachers and teacher students? and 3. How is dialogue manifested in the teaching of different subjects? In this study I created information about the practices of dialogic teaching. Methods. I examined the topic with the methods of qualitative study with videotaped lessons as my research material. Three class teachers and three teacher students participated in the study. I collected my research data from one school located in the metropolitan area with the help of video observation. As a base for my analysis, I used the grouping from my Bachelor’s Thesis. I analysed my research material by creating different groups of the methods used by a dialogic teacher. Results and Conclusions. All of the class teachers and teacher students observed in this study used dialogic methods in their teaching. For example dialogue appeared in a conversational tone of voice, leaving space for the students’ voices and showing the importance of their claims. The dialogic methods used by the teachers observed could be placed in four groups: building of subject matter, teachers approach, teachers’ feedback and supporting students’ autonomy. From all of the lessons observed, it was possible to identify the most dialogic methods in the Finnish language lessons. It is possible to utilise these research results when teachers want to add dialogue in to their teaching. Concrete ways in which dialogue appears were listed in the study.
-
(2021)Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutetun kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella aikuisen ja lapsen välistä kasvatusvuorovaikutusta varhaiskasvatuksessa. Tutkimustehtävänä on selvittää tekijöitä kohtaamisten dialogisuuden taustalla. Erityi-senä kiinnostuksenkohteena on kasvatusvuorovaikutuksesta piirtyvät dialogisuuden narratiivit, aikuisten ja lasten välisten kohtaamisten juonet sekä näiden kulttuuriset jäsennykset. Tutkielman kannalta oli oleellista tarkastella kasvatusta kasvattajan intentionaalisena toimintana. Tutkimus nojasi sosiokulttuuriseen näkökulmaan, jossa lapsi nähdään kulttuurin ja historiallisen kontekstin omaavana oppijana, ja joka kehittyy etenkin vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa. Keskeiset käsitteet olivat kasvatusnäkemys, dialoginen filosofia, tunnustussuhde ja valta. Tarkasteltavana oli kolme vuonna 2007 tai sen jälkeen julkaistua väitöskirjaa Hel-singin Yliopistosta. Aineistona toimi yksi tekstikatkelma jokaisesta väitöskirjasta. Katkelmat analysoitiin juonianalyysin avulla. Juonien tarkkailun kautta pyrittiin tul-kitsemaan kasvatusvuorovaikutuksessa vaikuttavaa dialogisuutta valtarakenteiden, toimintatapojen ja arvojen kautta. Tutkimusstrategia oli narratiivinen, jolloin tutkiel-massa oli mahdollisuus syventyä aineistoon siitä ymmärrettävissä ja tulkittavissa olevien tarinoiden kautta. Juonianalyysin tulokset osoittavat, että avun pyytäminen ja avun saaminen ovat yksi merkittävimmistä dialogisen kohtaamisen areenoista varhaiskasvatuksessa. Kolmesta juonesta kahdessa valtaa pitävä aikuinen esiintyi spesialistiauktoriteettina, joka tu-losten mukaan mahdollisti lasten valtaistumisen ja dialogisen yhdessäolon muodon kasvatuksen sivistys- sosialisaatio- ja identiteettitehtävien toteuttamisen ohella.
-
Kirjoittajan ja lukijan vuorovaikutus seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevissä elämäntaito-oppaissa (2023)Tutkielmani käsittelee kirjoittajan ja lukijan välille rakentuvaa dialogia elämäntaito-oppaissa, joiden aiheena on seksi ja seksuaalisuus. Tarkastelussa ovat osallistujaroolit, eivät tekstin todellinen kirjoittaja tai se henkilö, joka kulloinkin kirjaa lukee. Lähestyn elämäntaito-oppaita tekstinä, jonka tavoitteena on vastata lukijan aihetta käsitteleviin kysymyksiin. Oppaiden kirjoittaja ennakoi lukijan reaktioita tekstiin sekä tämän ennakkotietoja ja -oletuksia aiheesta. Tutkielman aineistona on kolme kotimaista 2010-luvulla julkaistua seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevää elämäntaito-opasta. Olen poiminut jokaisesta teoksesta tasapuolisesti esimerkkejä, joista tekstin dialogisuus käy ilmi. Tutkin dialogisuutta ensimmäisen ja toisen persoonan pronominien, nollapersoonan, myönnyttelyn ja kieltojen avulla. Näiden rakenteiden pohjalta tarkastelen sitä, minkälaisia oletuksia kirjoittaja tekee lukijan tietovarannosta ja ennakko-oletuksista ja miten kirjoittaja vastaa niihin. Tutkin myös sitä, miten kirjoittaja ennakoi lukijan reagoivan tekstiinsä ja miten kirjoittaja ehkäisee lukijan vastaväitteitä ja väärinkäsityksiä. Kirjoittaja hyödyntää ensimmäisen ja toisen persoonan pronominia sitouttaakseen lukijan tekstiin. Nollapersoona puolestaan mahdollistaa sen, että lukija voi valita, samastuuko tekstiin vai ei. Myönnyttelyrakenteiden avulla kirjoittaja ehkäisee sitä, että lukija kokisi kirjoittajan väheksyvän häntä kertoessaan uutena asiana sellaista, jonka lukija jo tietää. Myönnyttelyllä kirjoittaja myös pehmentää tekstiään silloin, kun olettaa lukijan olevan eri mieltä kanssaan tai vastahakoinen toimimaan kirjoittajan ohjeistamalla tavalla. Kiellon ja muiden kumoavien rakenteiden avulla kirjoittaja korjaa lukijan vääriä oletuksia mutta myös välittää omaa suhtautumistaan aiheeseen. Tutkielmani osoittaa sen, että elämäntaito-oppaisiin todella rakentuu kirjoittaja, joka on jatkuvassa vuoropuhelussa lukijansa kanssa ja joka ennakoi lukijan reaktioita ja maailmantietoa. Aiheen tutkimista voisi jatkaa esimerkiksi siitä näkökulmasta, miten aiheen intiimiys vaikuttaa vuoropuhelun muodostumiseen.
-
Kirjoittajan ja lukijan vuorovaikutus seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevissä elämäntaito-oppaissa (2023)Tutkielmani käsittelee kirjoittajan ja lukijan välille rakentuvaa dialogia elämäntaito-oppaissa, joiden aiheena on seksi ja seksuaalisuus. Tarkastelussa ovat osallistujaroolit, eivät tekstin todellinen kirjoittaja tai se henkilö, joka kulloinkin kirjaa lukee. Lähestyn elämäntaito-oppaita tekstinä, jonka tavoitteena on vastata lukijan aihetta käsitteleviin kysymyksiin. Oppaiden kirjoittaja ennakoi lukijan reaktioita tekstiin sekä tämän ennakkotietoja ja -oletuksia aiheesta. Tutkielman aineistona on kolme kotimaista 2010-luvulla julkaistua seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevää elämäntaito-opasta. Olen poiminut jokaisesta teoksesta tasapuolisesti esimerkkejä, joista tekstin dialogisuus käy ilmi. Tutkin dialogisuutta ensimmäisen ja toisen persoonan pronominien, nollapersoonan, myönnyttelyn ja kieltojen avulla. Näiden rakenteiden pohjalta tarkastelen sitä, minkälaisia oletuksia kirjoittaja tekee lukijan tietovarannosta ja ennakko-oletuksista ja miten kirjoittaja vastaa niihin. Tutkin myös sitä, miten kirjoittaja ennakoi lukijan reagoivan tekstiinsä ja miten kirjoittaja ehkäisee lukijan vastaväitteitä ja väärinkäsityksiä. Kirjoittaja hyödyntää ensimmäisen ja toisen persoonan pronominia sitouttaakseen lukijan tekstiin. Nollapersoona puolestaan mahdollistaa sen, että lukija voi valita, samastuuko tekstiin vai ei. Myönnyttelyrakenteiden avulla kirjoittaja ehkäisee sitä, että lukija kokisi kirjoittajan väheksyvän häntä kertoessaan uutena asiana sellaista, jonka lukija jo tietää. Myönnyttelyllä kirjoittaja myös pehmentää tekstiään silloin, kun olettaa lukijan olevan eri mieltä kanssaan tai vastahakoinen toimimaan kirjoittajan ohjeistamalla tavalla. Kiellon ja muiden kumoavien rakenteiden avulla kirjoittaja korjaa lukijan vääriä oletuksia mutta myös välittää omaa suhtautumistaan aiheeseen. Tutkielmani osoittaa sen, että elämäntaito-oppaisiin todella rakentuu kirjoittaja, joka on jatkuvassa vuoropuhelussa lukijansa kanssa ja joka ennakoi lukijan reaktioita ja maailmantietoa. Aiheen tutkimista voisi jatkaa esimerkiksi siitä näkökulmasta, miten aiheen intiimiys vaikuttaa vuoropuhelun muodostumiseen.
-
(2016)Tutkielmassa tarkastellaan Loimaan Lehden Kopit-tekstiviestipalstan tekstiviestien kieltä ja viittaamista. Aineistona on kieltä tutkittaessa käytetty viestipalstoja kolmen kuukauden ajalta lehdistä, jotka ovat ilmestyneet joulukuusta 2006 helmikuuhun 2007. Yhteensä niissä on yli 350 tekstiviestiä. Viittaamista tutkittaessa aineisto laajenee käsittämään myös marraskuun 2006 ja maalis–huhtikuun 2007, joiden väliltä on poimittu viestiketjut. Niitä on yhteensä 50. Teoriataustana tutkielmassa on Bahtinin ja Vološinovin dialogisuuden tutkimus. Tarpeellisia termejä ovat moniäänisyys, asenne ja linjaan asettuminen. Sosiolingvistiikkaa käytetään menetelmänä tekstiviestien puhekielisyyksien tutkimiseen ja tekstintutkimusta viittaamisen tutkimiseen. Tutkielman tavoitteena on esittää, millaista kieltä tekstiviestipalstalla käytetään ja miten tekstiviesteissä viitataan sekä toisiin viesteihin että muualle. Tekstiviestien puhekielisyyksistä tutkitaan sellaisia puhekielen piirteitä, jotka nousevat esiin aineistosta. Niitä ovat esimerkiksi äänne- ja muotopiirteet ja suuremmat kokonaisuudet, kuten lauseenjärjestys ja sanonnat. Viittaamista tutkitaan sanojen toistumisen, demonstratiivipronomini-NP:iden (se, ne; tämä, nämä; tuo, nuo + NP) ja saman- ja erilinjaisuuden rakentamisen avulla. Tekstiviestipalstan kieli on suurimmalta osaltaan yleispuhekielistä. Erittäin kirjakieliset ja puhekieliset viestit erottuvat joukosta, ja niitä käytetään usein keskustelun jatkavissa viesteissä. Viestien demonstratiivipronominilausekkeita käytetään viittaamiseen samanlaisesti kuin puheessa. Erilinjaisuuden ilmaisemiseen käytetään esimerkiksi persoonapronomineja ja verbintaivutusta. Samanlinjaisuutta ilmaistaan harvoin. Usean näkökulman avulla muodostuu eräänlainen kokonaiskuva tekstiviestipalstan kielestä ja toiminnasta. Tekstiviestipalsta ei toimi yksinään, vaan se on erottamaton osa sanomalehteä ja koko yhteisön tapahtumia.
-
(2022)Tiivistelmä - Referat - Abstract Jatkuvasti kulttuurisesti moninaistuva yhteiskunta on vaiheessa, jossa suomalaisen yhteiskunnan kristillinen rakenne on törmäyskurssilla erilaisten kulttuurien kanssa. Tasa-arvon kysymykset ovat jatkuvasti uutisoinnin aiheena ja monet kokevat negatiivisen stigman värjäävän oman identiteetin rakentumista. Katsomuskasvatus on vielä uusi keskustelun aihe varhaiskasvatuksen kentällä. Käsitteenä se saattaa herättää hämmennystä ja ihmettelyä. Tutkielma tarkasteleekin, mitä katsomuskasvatus oikeastaan on ja mitä se mahdollistaa pedagogisena menetelmänä. Tutkielman tarkoituksena on tutkia katsomuskasvatusta varhaiskasvatuksen menetelmänä. Aloitan tutkielman teoreettisen taustan selittämällä sosialisaatioprosessia ja katsomuksia sen osana. Selitän, miksi katsomukset ovat osa sosialisaatiota. Tarkastelen, miten lapsen katsomus syntyy tämän sosialisaatioprosessin osana. Keskeisenä teemana tutkielmassa on dialogisuus, joka mahdollistaa kulttuuritietoisuuden, positiivisen ilmapiirin ja vuoropuhelun osana varhaiskasvatusta. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto on hankittu e-lomakkeella, johon vastaajia sain seitsemän. Aineiston analyysi on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Jaoin aineiston kategorioihin: tieto, ilmapiiri ja vuorovaikutus. Etsin kategorioita vastaavia vastauksia aineistosta ja tein päätelmäni aineiston ja teoreettisen taustani vastaavuudesta. Tulokset vastasivat osittain tutkielman teoreettista taustaa. Katsomuskasvatusta kuvailtiin positiivisin termein, jotka antoivat ymmärtää sen olevan menetelmä, joka mahdollistaa katsomusdialogin lapsiryhmässä. Katsomuskasvatuksellisessa toiminnassa vastaajat mainitsivat avoimen ja ihmettelevän ilmapiirin, jonka avulla päästään kohti yhdenvertaisempaa vuorovaikutuksen laatua. Aineisto tarjosi myös kriittisen näkökulman siihen, ovatko varhaiskasvatussuunnitelman (2018) raamit katsomuskasvatukselle liian epäselvät. Pohdinta osassa teen yhteenvedon tutkimuksen tuloksista ja kiteytän ne osaksi teoreettista taustaa.
-
(2018)Tämän tutkielman tavoitteena on ymmärtää, kuinka vihapuhe käsitetään suomalaisessa yhteiskunnassa kahdessa eri kontekstissa: Ylen A-Studion Vihapuheilta-ohjelmassa sekä Suomi24-verkkofoorumilla käydyissä vihapuheeseen ja Ylen Vihapuheilta-ohjelmaan liittyvissä verkkokeskusteluissa. Tutkielma vastaa myös kysymyksiin siitä, rakennetaanko kahdessa eri aineistossa yhteneviä sosiaalisia representaatioita ja millä tavoin aineistoissa positioidaan erilaisia vihapuheeseen liitettyjä toimijoita. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalisten representaatioiden teoria, joka kuvaa arkikäsitysten rakentumista dialogissa. Sosiaaliset representaatiot sekä luovat järjestystä että mahdollistavat yhteisön jäsenten kommunikaation. Tutkielmassa sosiaalisten representaatioiden teoriaa lähestytään osana sosiaalisen konstruktionismin metateoriaa. Sosiaalisten representaatioiden analyysiä täydennetään subjektipositioiden analyysillä – sen tarkoituksena on ymmärtää, minkälaisia positioita aineistoissa rakennetaan suhteessa vihapuheeseen ja mitä funktioita niillä on. Tutkimusaineisto muodostuu Ylen A-Studion 2.2.2017 käydystä Vihapuhe-keskusteluohjelmasta sekä Suomi24-verkkofoorumilla 2.2.–21.2.2017 käydyistä viidestä eri keskustelusta Vihapuhe-ohjelmaan sekä yleisesti vihapuheeseen liittyen. Kahden eri aineiston välillä on dialogisuutta; erityisesti Suomi24-aineiston viesteissä viitataan paljon Vihapuheilta-ohjelmaan, ja aineistot myös jakavat tapoja puhua vihapuheesta. Yhdessä ne ovat osa laajempaa yhteiskunnallista dialogia, jossa vihapuheen merkityksistä neuvotellaan. Ylen Vihapuheillassa ja Suomi24-aineiston keskusteluissa rakennetaan selvästi eroavia käsityksiä vihapuheesta: niissä rakennetaan siis kahta erilaista sosiaalista representaatiota vihapuheesta. Ylen Vihapuhe-ohjelman sosiaalisessa representaatiossa vihapuhe ymmärretään loukkaavana puheena sekä sananvapauden ja epätasa-arvon kautta. Siitä tehdään arkiajattelussa konkreettista internetin ja dialogin puutteen objektivoinneilla. Suomi24-keskusteluissa taas vihapuhe tehdään ymmärrettäväksi sensuurin, epätasa-arvon ja muun muassa maahanmuuttopolitiikkaan liittyvän turhautumisen kautta. Se konkretisoidaan lyömäase-metaforan, median, kansan ja maahanmuuttopolitiikan avulla. Sosiaaliset representaatiot kahdessa eri aineistossa jakavat muun muassa käsityksen siitä, että vihapuhe liittyy ilmiönä yhteiskunnalliseen epätasa-arvoisuuteen ja sananvapauteen. Suomi24-keskusteluissa vihapuhe käsitetään sensuurin välineenä eli lyömäaseena sananvapautta vastaan, ja lisäksi aineisto rakentaa vahvaa käsitystä siitä, että ”kansan” turhautuminen maahanmuuttopolitiikkaan ja median väitettyyn puolueellisuuteen aiheuttaa vihapuhetta. Samalla aineistossa rakennetaan kansan ja päättäjien vastakkaisia positioita, ”kriittisten” ja ”suvakkien” vastakkaisia positioita sekä median ja maahanmuuttajien positioita suhteessa vihapuheeseen. Ylen Vihapuhe-ohjelmassa painotetaan Suomi24-keskusteluita enemmän dialogia, joka myös käsitetään ratkaisuksi vihapuheeseen. Ylen ohjelmassa vihapuheen areenaksi rakennetaan verkkokeskusteluja ja sosiaalista mediaa. Suomi24-keskusteluissa taas Ylen kaltainen julkinen media esitetään syrjiväksi vihapuhujaksi. Suomi24-aineistossa rakennettavalla sosiaalisella representaatiolla haastetaan Ylen Vihapuheilta-ohjelman käsitys vihapuheesta ja esitetään julkiset mediat puolueellisina. Lisäksi sillä vaaditaan sekä julkiseen keskusteluun vihapuheesta puheenvuoroja ”suvakkien” tai maahanmuuttajien vihapuheesta että mediaan debattia ja uutisointia maahanmuuton väitetyistä ongelmista.
-
(2016)Multiculturalism is a topical and heavily debated issue in the society. For a long time Finland has been considered as one of the most ethnically and culturally homogenous countries in Europe. In fact cultural diversity is not a new phenomenon in Finland either, as societies have always been internally disunited and diverse. Due to globalization inequality has increased significantly. Multicultural education is needed to ensure that the society will remain democratic, free and peaceful. The philosophical basis of multicultural education draws from critical pedagogy and problematizing education. Dialogic interaction and the practice of skills of critical thinking stand out as principal methods. Without understanding the unequal social standing of the majority and the minority or the social power structures maintaining societal inequality, multicultural education remains superficial and increases tolerance only seemingly. In multicultural education the teacher plays a key role. My aim in this study is to constitute an understanding of multiculturalism as a social phenomenon. My intention is to clarify the relevance of multicultural education from a societal point of view and parse the basic ideas and methods of ideologically sustainable multicultural education. I carry the research project out as a qualitative descriptive literature review. The research literature used deals with multiculturalism as a social phenomenon, problems in the interaction between cultures such as racism and discrimination, and multicultural education. The problematic issues of multiculturalism and intercultural interaction, such as prejudice and racism, have been studied widely. A great deal of research covering multicultural education has been done both internationally and in Finland. The review shows that the need for multicultural education is obvious and even increasing both internationally and in Finland. Cultural and ethnic diversity in itself does not reduce prejudices and racist attitudes in society. To achieve changes in attitudes and to bring out the desired interaction and behaviour, conscious educational measures need to be taken. Multicultural education also requires a committed teacher with an active role and attitude.
-
(2020)The aim of this study was to investigate from what a warm student-teacher relationship consists of and how this relationship is meaningful to a pupil’s life path. Earlier studies have shown that pedagogical relationship is much more than just a way to get an education for a child. It is a life experience which an individual carries with them possibly for the rest of their life. Therefore, it is important that the relationship is seen as positive. This study aims to describe, analyze and interpret these warm pedagogical relationships through narrative research on participants’ memories of their teachers. The study asks what kind of warm memories the participants have of their teachers and how these memories have influenced participants life paths. Research data consisted of semi-structured interviews of five university students. The participated students were approximately 20 to 30 years old and all represented different field of study. Semi-structured interview was constructed based on earlier research and it consisted of three themes: dialogue, pedagogical love and pedagogical authority. This study was qualitative, and the data was analyzed by using content analysis, coding and thematizing. The results show clearly, how meaningful the teacher’s role is in a pupil’s life and how the teacher can affect a child’s life even after the school years. Teachers that stayed in university students’ memories, were seen very similar compared to each other. The studied themes appeared in their pedagogical interactions through eight different subthemes. Participants also experienced that these teachers gave them a lot of skills to use even after the school years. University students noted that they had received tools for working life from their teachers, and teachers had also affected their carrier choices and broadened their worldviews. There results can be utilized by raising the educators’ awareness about this subject and also as a guide on how to create warm interaction in classrooms.
Now showing items 1-20 of 31