Browsing by Subject "dokumentointi"
Now showing items 1-12 of 12
-
(2016)Nuoret aikuissosiaalityön asiakkaat ja heidän parissaan tehtävä sosiaalityö on noussut pinnalle viime vuosina aiempaa enemmän. Nuoriin asiakkaisiin panostamisen taustalla vaikuttaa yhteiskuntapoliittisia ja valtionhallintoon liittyviä tekijöitä, kuten nuorisotakuu ja erilaiset hankkeet liittyen nuorten hyvinvointiin. Helsingissä sosiaalityön resursseja on kohdennettu alle 25-vuotiaiden nuorten parissa tehtävään sosiaalityöhön ja nuorilla toimeentulotuen saajilla onkin vastuutyöntekijänään sosiaalityöntekijä. Aikuissosiaalityön asiakkuuden alkaessa asiakkaiden kanssa tulisi laatia tilannearvio, joka dokumentoidaan asiakastietojärjestelmään. Nuorten asiakkaiden kohdalla toimeentulotuki toimii usein sisääntuloväylänä sosiaalityöhön. Aikuissosiaalityötä tarkastellessa onkin syytä huomioida toimeentulotukityöhön liittyvät ulottuvuudet. Toimeentulotuen asiakkaana oli Helsingissä joulukuussa vuoden 2015 alusta alkaen yhteensä 11865 asiakastaloutta, joissa päähenkilö oli alle 25-vuotias aikuinen. Heistä täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea sai vuoden 2015 aikana yhteensä 4481 asiakastaloutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, miten sosiaalityön asiantuntijuus ilmenee dokumentoiduissa tilannearvioissa ja täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksissä, mitä toimeentulotukipäätöksiin ja tilannearvioihin kirjoitetaan sekä miten täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksiä perustellaan. Tutkielmaani ohjaavana viitekehyksenä on ollut sosiaalinen konstruktionismi, jolloin kiinnostukseni on ollut kirjoitetun kielen sosiaalista todellisuutta rakentavissa lähtökohdissa. Tutkimusaineistonani on toiminut alle 25-vuotiaille nuorille aikuisille tehtyjä täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksiä sekä heidän kanssaan aikuissosiaalityössä laadittuja tilannearvioita. Olen analysoinut aineistoni diskurssianalyyttisin keinoin. Kohderyhmäksi olen valinnut alle 25-vuotiaat asiakkaat, koska heidän osaltaan tilannearviot ja kyseisten päätöslajien eli täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätökset on tehnyt pääsääntöisesti sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijän laatimissa tilannearvioissa ja toimeentulotukipäätöksissä painottuivat nuorten asiakkaiden kohdalla erityisesti kulttuuriset siirtymät kohti itsenäistä aikuisuutta, kuten koulutus- ja uravalinnat, työelämään sijoittuminen ja kotoa pois muuttaminen. Sosiaalityön asiantuntijuus aikuissosiaalityön tilannearvioiden ja toimeentulotukipäätösten kuvaamana hahmottui erityisesti taloudenhallintaan ja toimeentuloon liittyvien kysymysten kautta. Taloudelliset kysymykset ja ongelmat painottuivat tilannearvioiden kaikilla osa-alueilla ja toimeentulotuen myöntämiseen ja tuen hakemiseen ohjaaminen ilmeni sosiaalityöntekijöiden kirjaamissa dokumenteissa voimakkaasti. Toimeentulotuki näyttäytyikin myös tilannearvioiden valossa sosiaalityötä ohjaavana ja raamittavana tekijänä, mitä myös kasvaneet toimeentulotuen hakijamäärät todentavat. Aineistosta nousi esiin kolme diskurssia, jotka olen nimennyt toimeentulon, ohjeistusten ja hallinnon sekä ongelmien ja huolen diskursseiksi. Sosiaalityön asiantuntijuus ei kuitenkaan ilmennyt aina kovin selkeästi dokumenteista. Sosiaalityössä asiantuntijuus vaikuttaa pohjautuvan edelleen jonkin verran niin sanottuun hiljaiseen tietoon, johon professionaalista toimintaa ei voi perustaa. Hiljaisen tiedon kulttuurissa on vaaransa niin asiakkaan kuin työntekijänkin oikeusturvan kannalta. Asiakastyön dokumentointia tulisikin näkemykseni mukaan kehittää erityisesti työskentelytapojen ja käytäntöjen osalta, mutta myös työvälineistöä tulisi kehittää vastaamaan paremmin työskentelyn tarpeita. Tilannearviotyöskentely tulisi nähdä niin sosiaalityön menetelmänä kuin välineenäkin ja käytettävää näyttöpohjaa tulisi kehittää sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarpeen arvioinnin vaateiden mukaiseksi.
-
(2022)Maisterintutkielman tehtävä on tarkastella gerontologisen sosiaalityön asiakaskirjoja sosiaalityöntekijän tulkintojen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä on: Millaisia asiakkaan subjektipositioita gerontologisen sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisistä kohtaamisista tehdyissä asiakirjoissa rakentuu? Tutkimusaineisto muodostuu gerontologisten sosiaalityöntekijöiden laatimista asiakastietojärjestelmään tallennetuista muistiinpanoista. Tutkielman aineistoksi on valittu satunnaisotannalla yhdeksän asiakkaan asiakirjat, joita on yhteensä 383 sivua. Tekstit ajoittuvat vuodesta 1991 vuoteen 2021. Tutkimusmenetelmä on kriittinen diskurssianalyysi, jossa tarkastelu kohdistuu sosiaalityöntekijän tulkintoihin asiakkaan tilanteesta, kuvaukseen vuorovaikutuksesta sekä valtasuhteisiin sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välillä. Asiakkaiden subjektipositioiden määrittely osoittaa kolme erilaista positiota, joihin sosiaalityöntekijä asiakkaan asemoi. Asiakas sosiaalihuollon toimien kohteena kuvaa asiakasta passiivisessa asemassa, johon asiakas sopeutuu joko vastentahtoisesti tai myötämielisesti. Vuorovaikutusta asiakkaan kanssa kuvataan erilaisten tukien ja palveluiden kohdistamisena asiakkaaseen, jolloin asiakkaan oma ääni jää näkymättömäksi. Yhteys sosiaalihuoltoon on usein lähtöisin ulkopuolisen ihmisen huoli-ilmoituksesta. Asiakas aktiivisena sosiaalihuollon toimijana kuvaa asiakasta aktiivisena tuen ja palveluiden hakijana. Asiakkaan toimijuus näkyy tietona ja resursseina, jotka auttavat asiakasta saamaan tarvitsemaansa tukea hyvinvoinnin ja arjen tueksi. Toisinaan aktiivisuus tuodaan ilmi vaatimuksina, jotka näkyvät äärimmäisissä tapauksissa aggressiivisuutena ja jopa uhkaavana käytöksenä. Tässä positiossa asiakkaan ensimmäinen kontakti on tapahtunut asiakkaan omasta yhteydenotosta. Kolmannessa subjektipositiossa asiakas kuvataan sosiaalityöntekijän ja asiakkaan yhteisen dialogin osapuolena, jossa asiakkaan ääni kuuluu vuorovaikutuksessa sosiaalityöntekijän kanssa. Dokumenteissa tulevat esille asiakkaan toiveet, halut ja suostumus erilaisiin palveluihin. Asiakkaasta muodostuu tällöin oman tilanteensa ja avuntarpeensa asiantuntija. Dokumenteissa tämä subjektipositio korostaa asiakkaan myönteistä suhtautumista ja sujuvaa vuorovaikutusta sosiaalityöntekijän kanssa. Tutkielma osoittaa, että vuorovaikutussuhde asiakkaan kanssa on jatkuvassa muutoksessa subjektipositiosta toiseen asiakkaan toimintakyvyn ja tilanteen muuttuessa. Vuorovaikutukseen panostaminen ja erityisesti asiakkaan äänen vahvistaminen dialogin toiseksi osapuoleksi kuvastaa myös sosiaalityön ihannetta asiakkaan osallistamisesta ja voimaannuttamisesta.
-
(2022)Maisterintutkielman tehtävä on tarkastella gerontologisen sosiaalityön asiakaskirjoja sosiaalityöntekijän tulkintojen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä on: Millaisia asiakkaan subjektipositioita gerontologisen sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisistä kohtaamisista tehdyissä asiakirjoissa rakentuu? Tutkimusaineisto muodostuu gerontologisten sosiaalityöntekijöiden laatimista asiakastietojärjestelmään tallennetuista muistiinpanoista. Tutkielman aineistoksi on valittu satunnaisotannalla yhdeksän asiakkaan asiakirjat, joita on yhteensä 383 sivua. Tekstit ajoittuvat vuodesta 1991 vuoteen 2021. Tutkimusmenetelmä on kriittinen diskurssianalyysi, jossa tarkastelu kohdistuu sosiaalityöntekijän tulkintoihin asiakkaan tilanteesta, kuvaukseen vuorovaikutuksesta sekä valtasuhteisiin sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välillä. Asiakkaiden subjektipositioiden määrittely osoittaa kolme erilaista positiota, joihin sosiaalityöntekijä asiakkaan asemoi. Asiakas sosiaalihuollon toimien kohteena kuvaa asiakasta passiivisessa asemassa, johon asiakas sopeutuu joko vastentahtoisesti tai myötämielisesti. Vuorovaikutusta asiakkaan kanssa kuvataan erilaisten tukien ja palveluiden kohdistamisena asiakkaaseen, jolloin asiakkaan oma ääni jää näkymättömäksi. Yhteys sosiaalihuoltoon on usein lähtöisin ulkopuolisen ihmisen huoli-ilmoituksesta. Asiakas aktiivisena sosiaalihuollon toimijana kuvaa asiakasta aktiivisena tuen ja palveluiden hakijana. Asiakkaan toimijuus näkyy tietona ja resursseina, jotka auttavat asiakasta saamaan tarvitsemaansa tukea hyvinvoinnin ja arjen tueksi. Toisinaan aktiivisuus tuodaan ilmi vaatimuksina, jotka näkyvät äärimmäisissä tapauksissa aggressiivisuutena ja jopa uhkaavana käytöksenä. Tässä positiossa asiakkaan ensimmäinen kontakti on tapahtunut asiakkaan omasta yhteydenotosta. Kolmannessa subjektipositiossa asiakas kuvataan sosiaalityöntekijän ja asiakkaan yhteisen dialogin osapuolena, jossa asiakkaan ääni kuuluu vuorovaikutuksessa sosiaalityöntekijän kanssa. Dokumenteissa tulevat esille asiakkaan toiveet, halut ja suostumus erilaisiin palveluihin. Asiakkaasta muodostuu tällöin oman tilanteensa ja avuntarpeensa asiantuntija. Dokumenteissa tämä subjektipositio korostaa asiakkaan myönteistä suhtautumista ja sujuvaa vuorovaikutusta sosiaalityöntekijän kanssa. Tutkielma osoittaa, että vuorovaikutussuhde asiakkaan kanssa on jatkuvassa muutoksessa subjektipositiosta toiseen asiakkaan toimintakyvyn ja tilanteen muuttuessa. Vuorovaikutukseen panostaminen ja erityisesti asiakkaan äänen vahvistaminen dialogin toiseksi osapuoleksi kuvastaa myös sosiaalityön ihannetta asiakkaan osallistamisesta ja voimaannuttamisesta.
-
(2017)The purpose of this study was to find out ways to kindergarten documentation and documentation targets. I was interested in exploring how the importance of documentation was seen in kindergarten. In the research I also took up documentation of change and how it is displayed in kindergarten and in criteria for early childhood education plans. My research questions were following: 1 What kind of documentation methods are used in kindergarten? 2 What do kindergarten teachers document in kindergarten? 3 Do kindergarten teachers find documentation significant and that it has changed over years? The research was carried out in Helsinki and the group of researchers consisted of three kindergarten teachers with at least four years of work experience. My interview was semistructured and was recorded and transcribed afterwards. The interviewees mentioned a variety of different tools for documentation and the satisfaction, harm and desires that were targeted at them. My results show that kindergarten teachers carried out a wide range of documentation but due to lack of time, thought it to be less what they would have liked to. Each kindergarten teacher strongly emphasized the importance of children documentation because it helped developing the functionality of the kindergarten, gave children meaningful experiences and took parents as part of their children’s day. Questions about the assessment of the kindergarten teacher’s own work also arose but for the most part, however, it took place at the conversational level and not so much by using documentation tools. All kindergarten teachers regarded documentation as significant. They felt that it is brought up a lot and its importance as part of their work was significant. Early Childhood Education Plans for the years 2005 and 2016 also highlighted the importance change of documentations.
-
(2021)Tämän tutkimuksen tehtävänä on tarkastella kuraattorityön dokumentointia kolmesta eri näkökulmasta selvittämällä, millaisia asiakirjoja kuraattorin asiakastyöstä kirjoitetaan, miten työstä kirjoitetaan ja millaisia merkityksiä kuraattorit näkevät dokumentoinnilla olevan osana työtään. Tutkimusaineisto muodostuu kahdesta erillisestä aineistosta. Pääasiallisena tutkimusaineistona on Helsingin kaupungin esi- ja perusopetuksen oppilashuollossa työskentelevien kuraattorien laatimia asiakasasiakirjoja vuosilta 2019–2020, yhteensä 206 yksittäistä kirjausta. Tämän lisäksi tutkimusaineistona on kuraattoreille teetetty kysely, jolla on selvitetty esi- ja perusopetuksen kuraattorien ymmärrettävyyden, hallittavuuden ja mielekkyyden kokemusta dokumentoinnista osana omaa työtään. Tutkimus on laadullinen ja tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetelmä on sisällönanalyysi. Tämän lisäksi tekstien tulkitsemisessa tukeudutaan Fairclough´n (1997) kolmiulotteiseen tekstien tulkitsemisen malliin. Mallin perusteella tarkastellaan kuraattorityössä laadittuja asiakirjoja ottaen huomioon niin teksti, tekstin laatimisen käytännöt sekä tekstien tuottamisen sosiokulttuurinen ympäristö. Kuraattorityössä kirjoitetaan monia eri asiakirjatyyppejä, jotka tallennetaan oppilashuollon Aura-asiakastietojärjestelmään. Laaditut asiakirjat eroavat tutkimuksen perusteella toisistaan ja kuraattorityön dokumentointia tehdään käyttäen kolmea eri tyyliä: toteava (26 %), raportoiva (63 %) ja jäsentävä (11 %) dokumentointityyli. Kuraattorien näkemysten mukaan dokumentoinnin koetaan olevan tärkeä osa omaa työtä, mutta siihen ei nähdä olevan riittäviä sisällöllisiä ohjeistuksia tai yhteistä ymmärrystä. Myös asiakastietojärjestelmän heikkoudet ja oman työnkuvan epäselvyys aiheuttavat kuraattorityön dokumentoinnin pirstaleituneisuutta. Dokumentointeja ei myöskään tehdä yhdessä oppilaiden kanssa ja oppilaat eivät aina ole tietoisia siitä, että kuraattori laatii asiakirjoja yhteisestä työskentelystä. Tiedonmuodostuksen näkökulmasta kuraattorityön dokumentointi vaatii kehittämistä ja erityisesti yhdessä tietäminen, oppilaiden osallisuuden lisääminen ja asiakastyöstä eettisesti kirjoittaminen nousevat esiin tekijöinä, joita on syytä tarkastella kuraattorityön dokumentointia kehitettäessä. Yhtenäisten ohjeistusten laatiminen sekä yhteisen ymmärryksen muodostaminen asiakirjojen laatimisen tarkoituksesta ovat tutkimuksen perusteella tarpeen.
-
(2021)Tämän tutkimuksen tehtävänä on tarkastella kuraattorityön dokumentointia kolmesta eri näkökulmasta selvittämällä, millaisia asiakirjoja kuraattorin asiakastyöstä kirjoitetaan, miten työstä kirjoitetaan ja millaisia merkityksiä kuraattorit näkevät dokumentoinnilla olevan osana työtään. Tutkimusaineisto muodostuu kahdesta erillisestä aineistosta. Pääasiallisena tutkimusaineistona on Helsingin kaupungin esi- ja perusopetuksen oppilashuollossa työskentelevien kuraattorien laatimia asiakasasiakirjoja vuosilta 2019–2020, yhteensä 206 yksittäistä kirjausta. Tämän lisäksi tutkimusaineistona on kuraattoreille teetetty kysely, jolla on selvitetty esi- ja perusopetuksen kuraattorien ymmärrettävyyden, hallittavuuden ja mielekkyyden kokemusta dokumentoinnista osana omaa työtään. Tutkimus on laadullinen ja tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetelmä on sisällönanalyysi. Tämän lisäksi tekstien tulkitsemisessa tukeudutaan Fairclough´n (1997) kolmiulotteiseen tekstien tulkitsemisen malliin. Mallin perusteella tarkastellaan kuraattorityössä laadittuja asiakirjoja ottaen huomioon niin teksti, tekstin laatimisen käytännöt sekä tekstien tuottamisen sosiokulttuurinen ympäristö. Kuraattorityössä kirjoitetaan monia eri asiakirjatyyppejä, jotka tallennetaan oppilashuollon Aura-asiakastietojärjestelmään. Laaditut asiakirjat eroavat tutkimuksen perusteella toisistaan ja kuraattorityön dokumentointia tehdään käyttäen kolmea eri tyyliä: toteava (26 %), raportoiva (63 %) ja jäsentävä (11 %) dokumentointityyli. Kuraattorien näkemysten mukaan dokumentoinnin koetaan olevan tärkeä osa omaa työtä, mutta siihen ei nähdä olevan riittäviä sisällöllisiä ohjeistuksia tai yhteistä ymmärrystä. Myös asiakastietojärjestelmän heikkoudet ja oman työnkuvan epäselvyys aiheuttavat kuraattorityön dokumentoinnin pirstaleituneisuutta. Dokumentointeja ei myöskään tehdä yhdessä oppilaiden kanssa ja oppilaat eivät aina ole tietoisia siitä, että kuraattori laatii asiakirjoja yhteisestä työskentelystä. Tiedonmuodostuksen näkökulmasta kuraattorityön dokumentointi vaatii kehittämistä ja erityisesti yhdessä tietäminen, oppilaiden osallisuuden lisääminen ja asiakastyöstä eettisesti kirjoittaminen nousevat esiin tekijöinä, joita on syytä tarkastella kuraattorityön dokumentointia kehitettäessä. Yhtenäisten ohjeistusten laatiminen sekä yhteisen ymmärryksen muodostaminen asiakirjojen laatimisen tarkoituksesta ovat tutkimuksen perusteella tarpeen.
-
(2021)Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lapsen arkikokemuksen kirjaamista ja kirjaamisen tapoja lastensuojelun avohuollon asiakirjoista. Tutkimuksessa haetaan vastausta kahteen tutkimuskysymykseen: 1) keiden annetaan kertoa lapsen arkikokemuksesta lastensuojelun avohuollon asiakirjoissa ja 2) millaisista kirjauksista lapsen arkikokemuksen kuvaukset lastensuojelun avohuollon asiakirjoissa koostuvat. Tutkimuksessa lasten arkikokemus ymmärretään laaja-alaisena lapsen näkökulman, mielipiteen ja lapsen läheissuhteiden vuorovaikutuksen muodostamana kokonaisuutena. Tutkimusaineiston muodostivat lastensuojelun avohuollon asiakaskertomukset, perhetyön, ammatillisen tukihenkilötoiminnan ja perhekuntoutuksen kuukausiraportit. Tutkimuksen otantaan kuuluivat 41 iältään 5–11-vuotiaan lapsen asiakirjat puolen vuoden ajalta. Tutkimuksen analyysi toteutettiin sisällönanalyysin keinoin. Teoreettiselta taustaltaan tutkimus nojautuu lapsen tiedollisen toimijuuden tukemiseen sekä lasten kokemaan hyvinvointiin. Lastensuojelun avohuollon asiakirjoissa lapsen arkikokemusta pääsivät kertomaan lapsen vanhemmat, lastensuojelun työntekijät ja vaihtelevasti myös lapset itse. Osa lapsista ei päässyt lainkaan kertomaan omasta arkikokemuksestaan. Lapsen arkikokemuksen kirjaukset jakautuivat lapsen kokemusta piilottaviin, lapsen näkökulmaan kutsuviin ja lapsen tiedollista toimijuutta tukeviin kirjauksiin. Lapsen kokemusta piilottavat kirjaukset välittävät joko vähän tai eivät lainkaan tietoa lapsen arkikokemuksesta. Lapsen näkökulmaan kutsuvat kirjaukset sisälsivät tietoa lapsen arkikokemuksesta, vaikka asiakirjoissa painottuikin vanhempien välittämä tieto lapsen arkikokemuksesta. Lapsen tiedollista toimijuutta tukevissa kirjauksissa lapset olivat asiakirjoissa aktiivisesti esillä ja lapset kertoivat myös itse näkemyksiään. Lastensuojelun ydintehtävän näkö-kulmasta lapsen näkökulmaan kutsuvat ja lapsen tiedollista toimijuutta tukevat kirjaukset mahdollistavat lapsen osallisuusoikeuden tukemisen ja lapsikeskeisen työskentelyn. Lapsen kokemusta piilottavat kirjaukset vaikuttavat lapsen osallisuusoikeuden ja lapsikeskeisen lastensuojelun näkökulmasta puutteellisilta.
-
(2021)Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lapsen arkikokemuksen kirjaamista ja kirjaamisen tapoja lastensuojelun avohuollon asiakirjoista. Tutkimuksessa haetaan vastausta kahteen tutkimuskysymykseen: 1) keiden annetaan kertoa lapsen arkikokemuksesta lastensuojelun avohuollon asiakirjoissa ja 2) millaisista kirjauksista lapsen arkikokemuksen kuvaukset lastensuojelun avohuollon asiakirjoissa koostuvat. Tutkimuksessa lasten arkikokemus ymmärretään laaja-alaisena lapsen näkökulman, mielipiteen ja lapsen läheissuhteiden vuorovaikutuksen muodostamana kokonaisuutena. Tutkimusaineiston muodostivat lastensuojelun avohuollon asiakaskertomukset, perhetyön, ammatillisen tukihenkilötoiminnan ja perhekuntoutuksen kuukausiraportit. Tutkimuksen otantaan kuuluivat 41 iältään 5–11-vuotiaan lapsen asiakirjat puolen vuoden ajalta. Tutkimuksen analyysi toteutettiin sisällönanalyysin keinoin. Teoreettiselta taustaltaan tutkimus nojautuu lapsen tiedollisen toimijuuden tukemiseen sekä lasten kokemaan hyvinvointiin. Lastensuojelun avohuollon asiakirjoissa lapsen arkikokemusta pääsivät kertomaan lapsen vanhemmat, lastensuojelun työntekijät ja vaihtelevasti myös lapset itse. Osa lapsista ei päässyt lainkaan kertomaan omasta arkikokemuksestaan. Lapsen arkikokemuksen kirjaukset jakautuivat lapsen kokemusta piilottaviin, lapsen näkökulmaan kutsuviin ja lapsen tiedollista toimijuutta tukeviin kirjauksiin. Lapsen kokemusta piilottavat kirjaukset välittävät joko vähän tai eivät lainkaan tietoa lapsen arkikokemuksesta. Lapsen näkökulmaan kutsuvat kirjaukset sisälsivät tietoa lapsen arkikokemuksesta, vaikka asiakirjoissa painottuikin vanhempien välittämä tieto lapsen arkikokemuksesta. Lapsen tiedollista toimijuutta tukevissa kirjauksissa lapset olivat asiakirjoissa aktiivisesti esillä ja lapset kertoivat myös itse näkemyksiään. Lastensuojelun ydintehtävän näkö-kulmasta lapsen näkökulmaan kutsuvat ja lapsen tiedollista toimijuutta tukevat kirjaukset mahdollistavat lapsen osallisuusoikeuden tukemisen ja lapsikeskeisen työskentelyn. Lapsen kokemusta piilottavat kirjaukset vaikuttavat lapsen osallisuusoikeuden ja lapsikeskeisen lastensuojelun näkökulmasta puutteellisilta.
-
(2010)Early childhood education carries multiple experiences, activities, challenges, disappointments, achievements and encounters. Small children have difficulties to remember, piece together and pass on those experiences and feelings to their teachers or parents. The aim of this study was to examine the context and organization of early childhood education where documentation raises and develops. Furthermore it was examined what the documentation of small children means in practice and how the teachers understood it. In this study the mixed methods have been used to expose different perspectives about the subject. Also the material was collected using several methods and is a part of two other studies. The quantitative study was made with material which included 892 randomly chosen children and their teachers from 313 daycare units in the metropolitan area of Finland. The material is a part of a "Children's agentive perception uncovered" study (2010), which was carried out by the University of Helsinki. The qualitative study was made by using the material of a "VKK-Metro" development project, which was carried out also in the metropolitan area (2009). The analysis and the conclusions were made by using Reunamo's theoretical model of agentive perception and Bronfenbrenner's ecological systems theory. The angle is childcentered, constructivistic and sosioconstructivistic education. In this study a remarkable confrontation was found between the visions and the practices of the early childhood educators. The documentation was not a powerful educational tool for them and the pedagogy was not built up in a sosioconstructive way. After all it was noticeable that when the teachers got more resources and pedagogical support to the documentation of the children, they found more child-centered angel in their practices as early educators. It seemed that the teachers usally work under quite a pressure and should get more resources to become able to develop the pedagogy. This study is useful for those who are interested in the child-centered way of working and the documentation as a pedagogical tool. It is also a good basis for further studies and for the attempts to regenerate early childhood education.
-
(2011)In past decades, the agricultural work has first been mechanized, and then amount of automation have increased. Today, increasing the size of the machines will no longer increase the productivity significantly, but the work must be done by intensifying the existing use of resources more efficiently. In this study, the focus is a self-propelled forage harvester chain in grass silage harvesting. Silage harvest intensity and a generous amount of machine units are a demanding combination to the foremen. The aim was to investigate the requirements for information management system to be developed to support agricultural contracting. During the survey altogether 12 contractors and cooperate farmers were interviewed. The study shows that contractors have the need for information systems. Of course, arrangements and the extent of contracting are affecting the issue. According to the study the key requirements for information management are: • extensive, detailed and automated data collection from the work carried out • map-based system, drivers route guidance • the client registry, work orders electronically • tender templates, price counters • reliability, stability of knowledge • the applicability of a wide range of work • compatibility with other systems The system to be developed should include the following items: easy-to-use planning / customer database tool, functions to machine monitoring, guidance and work management, data acquisition during the work and processing functions of the data collected. All users don’t need all functions so contractor should be able to choose the parts needed and possibly add functionality later. Contractors working in tough economic and temporal frames are demanding customers. Technology they use must be effective and reliable. On the other hand, human errors occur also for experienced people, so a good information system will make work easier and more efficient.
-
(2017)The aim of the study. This study's focus is on children's agency. The aim is to clarify which modalities of agency are manifested in children's speech, how children describe their life and experiences with the help of the modalities and how children use portfolios as an aid in the interviews. This study is based on the sociocultural view of learning in which it is seen that learning is tied to interaction with others in a specific cultural context and that cultural artefacts are used in all learning processes. Children's agency has been a central interest in educational sciences as it is seen to be an important element in all learning endeavours. Jyrkämä's (2008) theory of the modalities of agency serves as a theoretical tool to understand the different elements of a person's agency. The modalities are to know how, to feel, be able to, have to, to have the possibility and to want. In earlier studies it has been shown that documents of children's lives can serve as a tool for them to discuss their agency in wide variety. Methods. This study was conducted in a day care centre in Helsinki by interviewing six six-year-old children individually. The children were interviewed in December 2016 and in January 2017. Thematic portfolios that were collected from mainly adult led activities during the children's earlier year in day care were the subject of the discussions with children. The analysis of the data was conducted using content analysis method. Main results. The results show that all the modalities of agency were prominent in the children's speech, but the amount varied according to the modality and between children. The modality of knowing how was most manifested as children spoke mostly of what they had done or what they knew. The modality of to feel and to be able to could also be seen widely. The modality of To feel was attached mostly to what children appreciated and to be able to the fact that children weren't able to remember what the pictures were connected to. Children used the portfolios as an aid in their interaction in different ways. Mostly they used pointing to different elements to name them and to clarify their message. Documents of children's lives can give a good base for discussing children's experiences and for supporting children's agency. The discussions are dependent on the contents of the portfolio. For the documents to have more meaning to children, it would be important to document experiences that are important to children, involve them in the whole documentation process and use the documents as a base for discussions with children.
-
(2010)Tutkimuksen tehtävänä on tuottaa tietoa huostaanotetun lapsen vanhemman vanhemmuudesta. Tutkimuskysymykset ovat: Millaisena vanhemmuus näyttäytyy huostaanottoasiakirjoissa? Miten vanhemmuuden eri lajit näyttäytyvät huostaanottoasiakirjoissa? Miten vanhemman rooli huoltajana ja kasvattajana näyttäytyy huostaanottoasiakirjoissa? Tutkimuksen näkökulmana on vanhemman kuntoutumisprosessi. Tutkimusaineisto koostuu lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden dokumentoiduista asiakirjoista 5 huostaanotetun lapsen ja 5 vanhemman osalta vuosilta 2003-2010: kiireelliset sijoitus- ja huostaanottopäätökset sekä asiakassuunnitelmat ja asiakaskertomukset. Tutkimus kuuluu hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen. Vanhemmat nähdään holistisen ihmiskäsityksen kautta. Huostaanoton kohdanneen vanhemman vanhemmuus ymmärretään osana vanhemman elämää, hänen merkitystensä ja kokemustensa kokonaisuutta. Tutkimustapana on tapaustutkimus. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu lastensuojelulaista, lastensuojelun dokumentoinnista ja vanhemmuuden teorioista: vanhemmuuden lajit, kasvattajan yleiset periaatteet ja vanhemmuuden roolikartta. Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysilla, teemoitteluun perustuen. Tapaustutkimuksena tutkimus keskittyy vanhemmuuden kokonaisvaltaiseen kuvaukseen tietyn huostaanoton kontekstissa. Huostaanotot edustavat tutkimuksessa tyypillistä, ainutlaatuista ja äärimmäistä tapausta niissä ilmenevän vanhemmuuden perusteella. Vanhemmuus näyttäytyi asiakirjoissa seuraavien teemojen kautta: riippuvuus, tuen ja hoidon tarve, kontrolli, elämän vuoristorata ja kohti kuntoutusta. Vanhemmuuden lajeista näyttäytyi jaettu vanhemmuus etupäässä seuraavien teemojen kautta: yhteistyökykyisyys ja -kyvyttömyys, yhteydenpito lapseen, tapaamisista sopiminen ja tapaamisten toteutuminen sekä sijaishuollon arvostelu ja arvostaminen. Vanhemmuuden rooleista näyttäytyivät huoltajan, rajojen asettajan, rakkauden antajan, elämän opettajan sekä ihmissuhdeosaajan roolit tehtävineen. Lastensuojelun sosiaalityön ydin on lapsen etu: vanhemman hoitomyönteisyys ja yhteistyökykyisyys.Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää huostaanotettujen lasten vanhempien kanssa työskentelyssä ja uusien työkäytäntöjen kehittämisessä
Now showing items 1-12 of 12