Browsing by Subject "eetos"

Tutkielmassa tarkastellaan argumentointivirheitä ranskalaisen ekonomistin Olivier Demeulenaeren blogissa, joka käsittelee koronapandemiaa ja erityisesti koronarokotteita kriittiseen sävyyn. Korpukseksi valikoituivat julkaisut, joissa oli käytetty avainsanaa ”dictature vaccinale” eli ”rokotediktatuuri”. Teksteissä korostuu korona- ja rokoteskeptisyys, jota kirjoittaja(t) tuovat esiin monien eri argumentaatiokeinojen avulla. Kaikissa teksteissä kuitenkin ilmenee argumentointivirheitä, eli argumentteja, jotka näyttävät muodollisesti kelvollisilta, mutta ovat esimerkiksi sisällöltään virheellisiä. Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on tutkia miten erityyppiset argumentointivirheet ilmenevät käytännössä ajankohtaiseen aiheeseen liittyvässä diskurssissa. Tutkielman teoriana toimii Ruth Amossyn "L’argumentation dans le discours" ja Irving M. Copin & Keith Burgess-Jacksonin "Informal Logic". Amossyn teoksessa tarkastellaan argumentaatiota diskurssissa alkaen Aristoteleen suostuttelun välineistä, eetoksesta, paatoksesta ja logoksesta. Myöhemmin Amossy viittaa Copi ja Burgess-Jacksonin teoksessa luokiteltuihin argumentointivirheisiin. Tämän luokittelun avulla lajittelimme löytämämme argumentaatiovirheet kolmeen kategoriaan sen perusteella, vetoavatko virheelliset väittämät luonteeseen ja uskottavuuteen (ethos), tunteisiin (pathos) vai järkeen (logos). Löysimme korpuksestamme melkein kaikista Copin ja Burgess-Jacksonin mainitsemista argumentointivirheistä vähintään yhden esimerkin. Niissä tapauksissa, joissa emme löytäneet sopivaa esimerkkiä, oli kyse joko siitä, että sellaista ei esiintynyt (esim. johdatteleva kysymys), tai siitä, että esimerkki ei ollut eksplisiittinen, vaan implisiittinen tekstin kokonaisuudessa (esim. kehäpäätelmä). Analyysin avulla saimme konkreettisia esimerkkejä siitä, miten lukijaan voi vedota silloinkin, kun väittämille ei ole perusteita. Monissa tapauksissa kirjoittaja kumoaa toisen mielipiteet hyökkäämällä vastustajaa kohtaan, eikä väite perustu itse sisältöön. Tällöin kirjoittaja itse heikentää omaa uskottavuuttaan. Hyvin usein kirjoittaja vetoaa lukijan tunteisiin, useimmiten herättämällä esimerkiksi vihan ja pelon tunteita, jotka hämärtävät loogista päättelykykyä. Järkeen tai logiikkaan liittyviä argumentointivirheitä löytyi myös, joskin nämä olivat vaikuttavimpia silloin, kun ne vetosivat samalla myös tunteisiin.

Tutkimuksen aiheena on kansallisen identiteetin kielellinen muodostuminen poliittisessa puheessa kuninkaallisen puheen genressä. Tutkimus rakentuu Aristoteleen retoriikasta lähtöisin olevan eetoksen käsitteen varaan ja se esittelee kielellisiä keinoja, joiden avulla valtionpäämies rakentaa eetostaan ja tätä kautta kansallista identiteettiä edustamalleen ryhmälle. Tutkimus kytkeytyy ranskalaisen diskurssianalyysin perinteeseen ja ammentaa erityisesti Patrick Charaudeau’n ja Ruth Amossyn eetosta käsittelevistä teorioista. Tutkimuksessa käsitellään subjektin diskursiiviseen identiteettiin kiinnittyviä uskottavuus- ja identifikaatioeetoksia. Näiden avulla subjekti rakentaa puheessaan uskottavuuttaan, joka on tarpeen puhekumppani(e)n luottamuksen saavuttamiseksi, sekä kuvaa itsestään, johon vastapuoli kykenee identifioitumaan. Analyysiosa käsittelee Belgian kuninkaan puheita. Näin tutkimus avaa perustuslaillisen monarkian ja symbolisen valtionpäämiehen arvoa nyky-yhteiskunnassa ja erityisesti Belgian kaltaisessa liittovaltiossa. Tutkimusaineisto koostuu kuningas Philippen joulu- ja kansallispäivän puheista, koronapandemiaan liittyvästä kriisipuheesta, sekä Belgiassa vuonna 2016 tapahtuneiden terrori-iskujen uhrien muistoseremonioissa pidetyistä puheista. Eetoksen kielelliset ilmenemismuodot ovat moninaisia. Uskottavuus- ja identifikaatioeetosten rakentumista puheissa tarkastellaan elokutiivisen enonsiaation avulla ensimmäisen persoonan me- ja minä -pronominien kautta, allokutiivisen enonsiaation avulla toisen persoonan te-pronominin kautta sekä delokutiivisen enonsiaation avulla persoonattomien verbi-ilmausten kautta. Lisäksi tutkimus tarkastelee kuninkaan puheissaan rakentamia skenografioita, joiden avulla tämä voi siirtää kuulijan toiseen paikkaan ja aikaan genren sisällä. Tutkimuksessa esitetään, kuinka kansallisen identiteetin kielellinen rakentuminen perustuu valtionpäämiehen puheessa rakennettuihin eri tyyppisiin eetoksiin. Näin suostuttelu ja vaikuttaminen poliittisessa puheessa eivät tapahdu vain argumenttien, vaan myös puhujan eetoksen kautta. Kuningas rakentaa institutionaalisissa puheissaan edustamansa ryhmän, belgialaisten, kollektiivista eetosta. Samalla hän rakentaa kuitenkin myös henkilökohtaista eetostaan. Kansallinen identiteetti muodostuu näiden eetosten vuoropuhelussa. Tutkimustulokset osoittavat, että elokutiivisen enonsiaation keinoin luoduin karaktääri- ja solidaarisuuseetoksin kuningas rakentaa kollektiivista välittäjän eetosta; hän luo kuvan belgialaisista konstruktiivisena ja dialogiin pyrkivänä kansana, joka kykenee yhtenäisyyteen mm. kielellisistä, kulttuurisista ja uskonnollisista eroavaisuuksista huolimatta. Lisäksi kuningas rakentaa solidaarisuuseetoksen avulla kuvaa itsestään esimerkillisenä belgialaisena asettuen kansan tasolle. Kuninkaan henkilökohtainen eetos sen sijaan rakentuu pääosin johtaja- ja humaaniuseetosten kautta, toinen toisiaan tasapainottaen. Johtajaeetoksen avulla kuningas ilmaisee mielipiteitään delokutiivisen enonsiaation avulla ja rakentaa itsestään kuvaa aktiivisena yhteiskunnallisena toimijana. Kuninkaasta muodostuu hänen puheissaan kuva Eurooppa-myönteisenä johtajana, joka uskoo tulevaisuuteen ja laittaa toivonsa tuleviin sukupolviin. Tähän liittyy läheisesti myös kuninkaan muodostama kuva itsestään vanhempana. Humaaniuseetos esiintyy pääosin kriisiaikojen puheissa osanoton ja myötätunnon kautta. Vanhemmuuden ja humaaniuden korostaminen rakentavat kuvaa kuninkaasta lämpimänä ja isällisenä johtajana, joka ymmärtää kansansa tunteita. Tutkimustulokset vahvistavat hypoteesia valtionpäämiehen vahvasta asemasta kansan symbolina erityisesti kriisiaikoina. Kuningas tuottaa puheissaan yhtenäisyyttä synnyttävää ja ryhmänsä sekä laajemmin eurooppalaisia arvoja heijastavaa, kansallista identiteettiä eetostensa kautta. Samalla hän rakentaa belgialaisesta identiteetistä mallia eurooppalaiselle identiteetille.

Tutkimuksen punaisena lankana kulkee kysymys siitä, millainen on bikerkulttuurin eetos? Miten se on syntynyt, miten sitä ylläpidetään ja miten Misfit MC:n jäsenet sitä tulkitsevat ja toteuttavat omassa elämässään? Tarkastelen eetosta kahdenlaisen aineiston valossa. i) Kenttätyöllä (vuosina 1995-1998 ja 2000-2001) kerätyn aineiston valossa tarkastelen yhtä pääkaupunkiseudulla toimivaa HD-moottoripyöräkerhoa, vuonna 1989 toimintansa aloittanutta Misfit MC:tä. Jäsenet kutsuvat kerhoaan useimmiten talliksi, joskus pajaksi, kerhoksi tai klubiksi. Puhuessaan tallista, miehet voivat viitata kerhorakennukseen ("tuut sä tallille?") mutta myös ryhmään ("meidän talli") ja sen olemassaoloon ajallisesti ja paikallisesti. Aloittaessani kenttätyön vuonna 1995 Misfit MC:n kuului kymmenen 25-30-vuotiasta miestä. ii) Kenttätyöllä kerätyn aineiston lisäksi käytän materiaalia, joka koostuu Harley-Davidson-moottoripyörän ympärille rakentuneen bikerkulttuurin historiasta ja kulttuurituotteista, kuten kertomuksista, elokuvista, musiikista, kuvataiteesta ja moottoripyörälehdistä. Aineiston avulla valotan bikerkulttuurin eetoksen syntyä, alkuvaiheita, leviämistä ja keskeisiä elementtejä. Lähdeaineiston monimuotoisuus ja runsaus palautuu kenttätyöhöni jolloin vakuutuin siitä, että tutkimusmatka bikerkulttuurin historiaan, perinteisiin ja median välittämiin (mieli)kuviin on välttämätöntä, sillä menneisyys ja Harrikkaan ajan kuluessa varastoituneet merkitykset vaikuttavat ja ovat vahvasti läsnä Misfit MC:n toiminnassa ja talliin kuuluvien miesten elämäntyylissä. Tutkimus etenee seuraavanlaisesti. Luku I on Johdanto. Luvussa II Etnografia käsittelen etnografisen tiedon luonnetta niin tutkimusasenteena kuin kenttätyön valossa. Pohdin kenttätyötä ja sen suhdetta etnografian kirjoittamiseen eli miten kenttätyöllä kerätty aineisto muuntuu etnografiseksi monografiaksi. Käsittelen myös kenttätyöni reunaehtoja, kuten tyttöystävyyden ja sukupuolen merkitystä, ja tarkastelen tutussa kulttuurissa tehdyn kenttätyön ominaispiirteitä. Reunaehtojen kuvailu toimii myös johdatuksena bikerkulttuuriin sellaisena kuin se ilmenee Misfit MC:n tallielämässä ja käytänteissä. Lopuksi pohdin "tiheän kuvauksen" mahdollisuuksia ja vaateita aineistoni puitteissa. Luvussa III Bikerkulttuurin eetosta kartoittamassa, kuvailen Harley-Davidson-moottoripyörän ympärille rakentuneen elämäntavan syntyä, levittäytymistä ja keskeisiä elementtejä. Tarkastelen media- ja populaarikulttuurisia tekstejä (elokuvien kertomat tarinat, musiikkikappaleiden sanoitukset ja HD- ja bikerlehtien artikkelit) ja kuvia (elokuvien audiovisuaaliset aspektit, kuvataide ja HD- ja bikerlehtien kuvitus), jotka ovat vaikuttaneet bikerkulttuurin eetokseen. Luvun keskeisiä - aineistosta nousevia ja miessukupuoleen vahvasti sidoksissa olevia - käsitteitä ovat biker, outlaw ja chopper, jotka ovat bikerkulttuurissa säilyneet alkuperäisessä muodossa maantieteellisestä tai kielialueesta riippumatta. Luvussa IV Misfit MC ja bikerkulttuurin eetos temaattinen painopiste siirtyy Suomeen ja Misfit MC:hen. Aluksi käyn läpi suomalaisen bikerkulttuurin muotoutumista ja ominaispiirteitä. Alkukappaleiden jälkeen keskityn Misfit MC:n jäsenten elämäntyylin sävyihin ja heidän käsityksiinsä bikerkulttuurin eetoksesta. Analyysin kiintopisteitä ovat Misfit MC:n jäsenten näkemys bikeriydestä ja tallitoiminnasta, miesten elämäntyylin moraaliset ja esteettiset sävyt, tallirakennus miesyhteisöllisyyttä ja bikerkulttuurin eetosta luovana ja ylläpitävänä sosiaalisena tilana ja Misfit MC miesten yhteisönä. Luvussa V Eetoksen ytimessä: mies ja Harley-Davidson keskityn bikerkulttuurin ytimeen: miehen ja Harley-Davidson-moottoripyörän väliseen suhteeseen. Luvun alussa esittelen ruotsalaisen yhteiskuntatieteilijä Lars Lagergrenin moottoripyörään soveltamaa työkalu - leikkikalu - toteemi - välittäjä -typologiaa ja tarkastelen moottoripyörän olemusta sukupuolittavana ja sukupuolittuvana artefaktina. Johdanto-osion jälkeen siirryn kuvailemaan Misfit MC:n jäsenten suhdetta Harley-Davidson-moottoripyörään. Lähestyn miesten ja moottoripyörien suhdetta kahden toiminnan - moottoripyörän kunnostamisen ja rakentamisen sekä moottoripyörällä ajamisen - kautta.