Browsing by Subject "ehkäisy"

Tarkoitus: Vuonna 2019 Kiinassa havaittiin uusi koronavirus SARS-CoV-2, joka WHO:n toimesta julistettiin vuonna 2020 maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Hammashoidossa hoitohenkilökunta altistuu merkittävästi erilaisille mikrobeille, kuten viruksille. Pandemia-aikana yksi käytetyistä varotoimista oli desinfioivat suuhuuhteet. Desinfioivia suuhuuhteita on ollut käytössä hammashoidossa jo ennen pandemiaa esim. parodontologisen ja suukirurgisten hoitojen aluksi on käytetty klooriheksidiinihuuhdetta, joka vähentää suun mikrobikuormaa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko yleisesti käytössä olevilla suuhuuhteilla vaikutusta SARS-CoV-2:een syljessä ja olisiko tällä varotoimella mahdollista ehkäistä tartuntoja hammashoidossa. Lisäksi tutkia mahdollisen desinfioivan vaikutuksen kestoa. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena hakemalla PubMedistä MEDLINE-tietokannasta 7.1.2023. Tutkimus toteutettiin käyttämällä hakua (covid OR covid-19 OR corona OR coronavirus OR sars-cov-2 OR sars cov 2) AND (mouthwash OR mouthrinse OR oral irrigation OR oral rinse OR oral antiseptics). Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin Terveyden ja Hyvinvoinninlaitoksen (THL) antamia suosituksia. Tulokset: Käytetyillä hakusanoilla saatiin yhteensä 393 tulosta. Hakutulokset rajattiin koskemaan vain kliinisiä, ihmisillä tehtyjä, tutkimuksia. Kriteereinä on, että tutkimusten täytyy olla joko englanniksi tai suomeksi ja niissä tulee käsitellä suuhuuhteiden vaikutusta SARS-CoV-2:een, eikä esimerkiksi nenä- tai suusumutteiden. Rajausten jälkeen sisällytettyjä tutkimuksia jäi 13. Tulosten mukaan suuhuuhteilla on vaikutusta SARS-CoV-2:een, mutta tarkkaa vaikutusta ja kliinisiä hoitosuosituksia ei voida tämänhetkisen tutkimusnäytön perusteellä määrittää. Johtopäätökset: Katsauksen perusteella erityisesti vetyperoksidi, setyylipyridiniumkloridi (CPC) ja povidoni-jodi (PVP-I) vähentävät SARS-CoV-2 määrää syljessä, mikä voi olla merkittävä keino ehkäistä Covid-19 infektioiden leviämistä. Lisää laadukkaita tutkimuksia tarkemman merkityksen määrittämiseksi tarvitaan.

Kissojen lisääntymisestä opetetaan kotieläinten lisääntymistieteessä perusasiat lyhyesti, joten tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on esitellä tarkemmin uros- ja naaraskissojen lisääntymisen erityispiirteitä. Kirjallisuuskatsaus käsittelee tutkimustietoa lisääntymisen ehkäisystä ja lisääntymisen ongelmista sekä niihin liittyvistä diagnosointi- ja hoitovaihtoehdoista. Perinteisistä ehkäisymenetelmistä kuvataan kirurginen kastraatio sekä sterilisaatio. Lisäksi kirurgiselle ehkäisylle esitetään vaihtoehtoisia lääkkeellisiä menetelmiä. Nämä menetelmät voivat olla hyödyllisiä kissoilla, joilla lisääntymisen ehkäisyn tarve on väliaikaista tai kissoilla, joita ei voida steriloida tai kastroida anestesiaturvallisuusriskin vuoksi. Desloreliini on GnRH-agonisti, joka vähentää aivolisäkkeen follikkeleita stimuloivan hormonin ja luteinisoivan hormonin tuotantoa. Se aiheuttaa molemmilla sukupuolilla väliaikaisesti sukurauhashormonituotannon vähenemisen tai loppumisen. Progestiineja ei nykytutkimuksien mukaan suositella käytettäväksi pitkäaikaisena ehkäisymenetelmänä. Tutkimuksen kohteina ovat toistaiseksi vähemmän käytössä olevat ehkäisymenetelmät immunologinen kastraatiorokote ja melatoniini-implantti. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään uroksien osalta spermankeräysmenetelmiä ja sperman laadunarviointikriteereitä. Työssä käsitellään tavallisin kiveksiin liittyvä ongelma eli piilokiveksisyys sekä muita harvinaisemmin esiintyviä ongelmia, kuten kivestulehdus, atrofia, kasvaimet tai synnynnäiset kehityshäiriöt, jotka voivat ilmetä yksikiveksisyytenä tai sukupuolen erilaistumisen kehityshäiriöinä. Lisäkivesten, bulbouretraalirauhasten ja eturauhasen ongelmat ovat harvinaisia. Peniksen ja esinahan ongelmat liittyvät ahtaaseen esinahan aukkoon tai peniksen pysyvään erektiotilaan. Myös uroksilla voidaan toisinaan tavata maitorauhaskudoksen hyperplasiaa tai kasvaimia. Niiden hoito on sama kuin naarailla. Naarailla käydään läpi lisääntymisen ehkäisyn lisäksi kiimakierto ja irtosolunäytteen tulkinta. Työssä käsitellään tiineys, tiineyden keskeyttäminen sekä spontaanit abortit ja niiden aiheuttajat. Synnytyksen yhteydessä kuvataan lääkkeellinen ja kirurginen synnytysapu sekä se, milloin synnytykseen tulee puuttua. Synnytyksen jälkeisistä ongelmista käsitellään hypokalsemia, irtoamaton istukka, metriitti, riittämätön maidontuotanto sekä niiden hoidot. Munasarjojen ongelmista käsitellään kiimakäyttäytymistä aiheuttava ovarian remnant syndrome, sen diagnostiikka ja hoito. Lisäksi tarkastellaan lyhyesti munasarjakystoja, kasvaimia ja anomalioita. Kohdun ongelmissa paneudutaan naaraiden yleisimpään lisääntymiselinten sairauteen cystic endometrial hyperplasia-pyometra-kompleksiin ja sen hoitoon. Lisäksi käsitellään kohdun anomaliat ja kasvaimet sekä emättimeen liittyvät ongelmat lyhyesti. Myös naaraiden osalta esitellään maitorauhaskudoksen ongelmat: hyvänlaatuinen hyperplasia, kasvaimet ja mastiitti. Sekä uros- että naarasosioiden lopussa on käytännönläheisesti kuvattu kappale siitä, kuinka lisääntymisongelmasta kärsivää potilasta lähestytään johdonmukaisesti. Sen on tarkoitus tehdä lisääntymisongelmaisen potilaan kohtaaminen praktikoille hieman helpommaksi. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on toimia kompaktina, suomenkielisenä oppaana kissojen lisääntymisen maailmaan. Sitä voivat hyödyntää niin opiskelijat yliopisto-opetuksen tukena kuin eläinlääkärit kissojen lisääntymistä koskevassa potilastyössä.

Tässä maisterintutkielmassani tarkastelen, millaisiin moraalisiin ja opillisiin argumentteihin katolinen kirkko vetoaa perustellessaan kantansa perhesuunnitteluun. Olen rajannut tarkasteluni keinotekoisen syntyvyyden sääntelyn kieltoon ja luonnolliseen perhesuunnitteluun. Perhesuunnittelulla tarkoitetaan parien ja yksilöiden toimintaa, jolla he pyrkivät tietoisesti ja tavoitteellisesti vaikuttamaan syntyvien lasten lukumäärään ja ajoitukseen. Ainoa katolisen kirkon moraalisesti hyväksymä perhesuunnittelun menetelmä on luonnollinen perhesuunnittelu. Se torjuu keinotekoisen syntyvyyden sääntelyn, jolla se tarkoittaa kaikkia nykyaikaisia ehkäisymenetelmiä. Lähteinäni käytän katolisen kirkon virallisia ja sitovia perhesuunnittelua koskevia kannanottoja Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen (1962–1965) jälkeen. Keinotekoisen syntyvyyden sääntelyn kiellon taustalla on katolinen ihmis- ja avioliittokäsitys, joiden perusta on luomisteologinen. Katolisen kirkon mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen mieheksi ja naiseksi. Hän asetti avioliiton heidän välilleen ja antoi heille lisääntymiskäskyn. Avioliiton luonnollinen päämäärä on suvun jatkaminen, jolloin jokaisen avioliitossa tapahtuvan yhdynnän tulee olla avoin uuden elämän alkamiselle. Avioliitossa tapahtuva suojaamaton yhdyntä on siis ainoa kirkon hyväksymä seksuaalisuuden toteuttamisen tapa. Kaikki muut tavat ovat kirkon mukaan luonnonvastaisia eli luonnollisen moraalilain vastaisia. Kirkon moraaliopetus avioliitosta perustuu luonnolliseen moraalilakiin, jolla se tarkoittaa muuttumatonta ja objektiivista eettistä normistoa, jonka jokainen ihminen kykenee tuntemaan järkensä avulla. Vaikka luonnollisen lain sisällön pitäisi periaatteessa olla kaikille ihmisille selvä, käytännössä niin ei ole, vaan kirkko joutuu vetoamaan omaan auktoriteettiinsa. Kirkon mukaan se on erehtymätön luonnollisen lain käskyjen tulkinnassa. Katolinen kirkko hyväksyy luonnollisen perhesuunnittelun, mikäli siihen on pätevä syy. Luonnollinen perhesuunnittelu perustuu naisen kierron tarkkailuun ja pidättäytymiseen kierron hedelmällisinä päivinä. Pätevän syyn vaatimus on seurausta katolisesta avioliittokäsityksestä, jonka valossa lisääntyminen on lähtökohta, josta poikkeamiseen tulee olla peruste. Kirkon mukaan luonnollisen perhesuunnittelun käyttäminen on moraalisesti hyväksyttävää, koska siinä yhdyntä säilyy avoimena uuden elämän alkamiselle. Toiseksi luonnollinen perhesuunnittelu vaatii seksuaalista itsehillintää, joka on kirkossa korkealle arvostettu hyve. Kirkolla on suuri huoli siitä, että ehkäisyn käyttäminen johtaa seksuaalimoraalin rapautumiseen. Perhesuunnittelu on ihmisoikeus, jonka myös katolinen kirkko tunnustaa, mutta se tulkitsee sen omista lähtökohdistaan käsin. Tämä näkyy siinä, että kirkko rajaa oikeuden perhesuunnitteluun ainoastaan aviopareihin. Kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa perhesuunnittelua pidetään tärkeänä erityisesti naisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta, minkä vuoksi kirkon ehkäisykieltoa on kritisoitu naisten oikeuksien polkemisesta. Kirkko näkee asian toisin, koska se tarkastelee naisten oikeuksia omasta naiskäsityksestään käsin. Lisäksi katolinen kirkko vetoaa ehkäisyn torjuessaan siihen, että jotkin ehkäisymenetelmät loukkaavat lapsen oikeutta elämään, sillä kirkon opin mukaan ihmisoikeudet koskevat myös syntymättömiä lapsia.

Tutkielmassa käsitellään Johannes Paavali II:n Ruumiin teologian (1979–1984) näkemystä syntyvyyden sääntelystä. Katolisen kirkon ainoaa sallimaa syntyvyyden sääntelyn menetelmää, luonnollista perhesuunnittelua, suhteutetaan 1960-luvun seksuaaliseen vallankumoukseen ja sen olennaisena osana ehkäisypillerin saapumiseen tavallisten ihmisten saataville. Ensisijaisena aineistona toimii Ruumiin teologian lisäksi myös Paavali VI:n syntyvyyden sääntelyä käsittelevä kiertokirje Humanae Vitae (1968), joka on keskeisessä osassa Ruumiin teologiassa. Työssä on tarkoituksena tutkia perusteluja katolisen kirkon ehkäisykiellon takana sekä Johannes Paavali II:n että Paavali VI:n argumentteja luonnollisen perhesuunnittelun puolesta. Taustaluvuissa tarkastellaan vaikuttajia ehkäisypillerin syntyyn sekä katolisen kirkon kantaa ehkäisyyn ennen Paavali VI:n Humanae Vitaeta, jossa ns. keinotekoinen ehkäisy jyrkästi kielletään. Ennen analyysia kartoitetaan myös Johannes Paavali II:n taustaa sekä hänen vaikutustaan Paavali VI:n Humanae Vitaen sisältöön. Tutkielma asettuu uskontososiologisen tutkimuksen kehyksiin käsittäessään em. paavien lausunnot sosiaalisen kontrollin pyrkimyksinä. Tutkielmassa hyödynnetään sekä diskurssi- että systemaattista analyysiä menetelminä. Analyysi rakentuu aineistosta nousevien keskeisten teemojen mukaisesti. Ensin kartoitetaan, millä tavoin ehkäisystä puhutaan Ruumiin teologiassa ja Humanae Vitaessa, minkä vuoksi ehkäisy kielletään ja mitkä ovat keskeiset argumentit kiellon takana. Tutkielmassa käsitellään myös luonnollisen perhesuunnittelun mahdollisuuksia suhteessa tämän päivän tietoon ihmisen biologiasta. Seuraavaksi tarkastellaan ehkäisyn takana olevan välineellistäminen ongelman alkulähteitä: palataan Johannes Paavali II:n näkemykseen himon synnystä syntiinlankeemuksessa ja sen kautta ihmisen nykytilaan, jota Jeesus sanoillaan sydämen aviorikoksesta (Matt. 5:27-28) Johannes Paavali II:n mukaan avaa. Analyysin toisessa osassa syvennytään Johannes Paavali II:n ihmiskäsitykseen, jonka omaksuminen on hänen mukaansa edellytys luonnollisen perhesuunnittelun noudattamiselle. Luonnollinen perhesuunnittelu vaatii itsensä hallitsemista ja sitä kautta itsehillintää. Vertailen Johannes Paavali II:n näkemystä ihmisyydestä psykologian näkemyksiin ihmisen potentiaalista hillitä itseään myös voimakkaassa tunnetilassa. Tutkielmassa tarkastellaan myös Johannes Paavali II:n ja Paavali VI:n odotuksia yhteiskunnalle ja suhteutetaan niitä nykypäivän kritiikkiin mm. pehmopornoistuvasta valtavirtamedioiden kuvastosta. Tutkielmassa keskustellaan niin abstrakteilla kuin käytännön elämän tasoillakin. Se osoittaa argumentatiiviset sekä ihmiskäsitysten eroihin liittyvät ongelmat yhteiskunnan ja katolisen kirkon välisessä ehkäisykeskustelussa Johannes Paavali II:n ruumiinteologisiin puheisiin pohjaten.

Vanhoillislestadiolainen herätysliike on osa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, vaikka se poikkeaakin joiltain opillisilta ja eettisiltä käsityksiltään emokirkostaan. Käsittelen työssäni joitain teemoja, jotka vaikuttavat käsitykseen perhesuunnittelusta. Käsittelen aihetta sekä opillisesta että eettisestä näkökulmasta ja sekä yhteisön että yksilön kannalta. Vaikka sanaa ”ehkäisykielto” käytetään yleisesti, ei yhteisö koe antaneensa varsinaista eksplisiittistä kieltoa ehkäisyn käytölle, vaan sitä pidetään omantunnon asiana. Kun tarkastellaan vanhoillislestadiolaisen yhteisön etiikkaa, voidaan havaita tietty hierarkkisuus. Kun luterilainen etiikka rakentuu varsin pitkälle luonnollisen moraalilain periaatteelle, muodostaa se vanhoillislestadiolaisen yhteisön etiikassa vasta alimman tason. Toiselle tasolle nousee Raamatun sana ja kolmannelle tasolle omatunto. Neljännellä, kaikkein korkeimmalla tasolla on yhteisö. Ajatuksena on, että omatunto voi johtaa meidät harhaan, mikäli jäämme yksin emmekä hakeudu yhteisön suojiin, jolloin omatuntommekin toimii oikein. Vanhoillislestadiolainen yhteisö vetoaa myös Jumalan luomistyön jatkamiseen ja katsoo, ettei ihmisellä ole oikeutta puuttua siihen perhesuunnittelulla. Käsittelen tätä eettistä valintaa eri näkökulmista. Pohdin asiaa Kantin kategorisen imperatiivin näkökulmasta ja käyn läpi ehkäisykiellon omaksumisen kasvatuksellisena prosessina, jossa voidaan nähdä myös merkkejä indoktrinaatiosta. Käsitteellistän valintaa utilitaristisin termein, tarkastelen sitä hyve-eettisestä näkökulmasta ja perustelen, miksi se on Kierkegaardin rohkeutta vaativa uskon hyppy.