Browsing by Subject "ekomusikologia"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten musiikkifestivaalien ympäristötyötä ja ympäristöarvoja ekomusikologisesta näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, miten ympäristökysymykset on mahdollista ottaa huomioon festivaalituotannossa ja kuinka tietyt suomalaiset festivaalit ilmentävät tätä toiminnassaan. Tämän lisäksi tutkielma etsii vastauksia siihen, miten musiikkifestivaalien ympäristötyötä voisi tulevaisuudessa kehittää. Esimerkeiksi on valittu kolme festivaalia, jotka ovat ilmaisseet ottavansa ympäristökysymykset toiminnassaan huomioon. Nämä festivaalit ovat Flow Festival, Meidän Festivaali ja Provinssi. Ekomusikologia tutkii musiikin, kulttuurin ja luonnonympäristön vuorovaikutuksellisia suhteita. Se on avoimesti poliittinen musiikkitieteen tutkimussuuntaus, joka pyrkii lisäämään ympäristötietoisuutta ja saamaan aikaan muutosta. Ekomusikologisessa viitekehyksessä on tutkittu muun muassa soitinrakennusta ja laululyriikkaa, mutta musiikkifestivaaleja ei juurikaan. Tämän vuoksi tutkielmani aihe on tärkeä ja tuo uutta näkökulmaa myös ekomusikologiseen tutkimukseen. Tarkastelen tutkielmaan valittuja esimerkkifestivaaleja ekokriittisen musiikintutkimuksen keinoin kiinnittämällä huomiota sekä käytäntöihin että kirjallisiin lähteisiin. Tutkimusaineisto koostuu esimerkkifestivaaleilla kerätystä kenttätyömateriaalista ja viidestä asiantuntijahaastattelusta. Asiantuntijahaastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Kenttätyömateriaaliin kuuluu sekä festivaaliyleisön haastatteluita että kenttämuistiinpanoja. Asiantuntijahaastattelussa kävi ilmi, että ympäristötyötä on mahdollista ulottaa usealle tuotannon osa-alueelle. Festivaalitoimijat olivat kiinnostuneita ympäristön tilasta ja sen vuoksi myös kehittämään ympäristötyötään eteenpäin. Festivaalivieraat jakoivat samoja arvoja festivaalien kanssa, mutta se ei ollut syy osallistua festivaaleille. Yleisö oli yleisesti ottaen kiinnostunut festivaalien ympäristötyöstä ja he kertoivat ottavansa ympäristökysymykset huomioon myös omassa arjessaan. Yleisö toivoi saavansa lisää tietoa ympäristötyöstä ja tähän festivaalit voisivat tulevaisuudessa panostaa. Kierrätyspisteet sekä ympäristöaiheiset taideteokset ja -ohjelma viestivät festivaalialueella ympäristötyöstä parhaiten. Suuret jätteestä tehdyt taideteokset kiinnittivät yleisön huomion Provinssissa ja johdattelivat monen haastateltavan ajatukset ympäristökysymysten äärelle. Meidän Festivaalilla taas ympäristötietoisuus on ulotettu myös ohjelmasuunnitteluun esimerkiksi järjestämällä konsertteja luonnonympäristössä. Flow Festivalilla ympäristötyöstä viesti pääasiassa kierrätyspisteet. Haastavaa ympäristötyön toteuttamisesta tekee usein ajallisten ja taloudellisten resurssien vähyys. Lisäksi työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden sitouttaminen yhteisiin arvoihin oli usealla festivaalilla haastavaa. Kierrätys ja festivaalialueiden siistinä pitäminen sujui esimerkkifestivaaleilta ongelmitta ja nämä ympäristötyön osa-alueet myös festivaalivieraat huomasivat. Ympäristöviestintä ja ympäristötietoinen ohjelma ovat osa-alueita, joihin festivaalit voisivat panostaa tulevaisuudessa enemmänkin. Tulevaisuudessa myös festivaalikulttuurin tulisi muuttua omistamisesta palveluiden kuluttamiseen. Tällä voitaisiin pienentää syntyvän jätteen määrää ja edesauttaa ympäristön kannalta kestävää festivaalikokemusta.

Tutkielma käsittelee ihmisen luontosuhteen äänellistä kuvausta Hayao Miyazakin elokuvassa Naapurini Totoro. Tutkielmassa tarkastellaan, millä eri tavoilla elokuvan musiikki ja äänellinen maailma kuvaavat ihmisen luontosuhdetta yhdessä elokuvan muiden elementtien kanssa. Samalla tarkastellaan, miten elokuvan äänellinen maailma voi rakentaa ja muokata katsoja-kuulijan ympäristösuhdetta ympäristökriisin aikakaudella. Luontosuhteen äänellistä kuvausta havainnoidaan ekologisen lähiluvun menetelmällä. Tämä viittaa kulttuuriseen luennan ja tulkinnan tapaan, jossa painotetaan tutkimuskohteen herättämiä kokemuksia ja joka perustuu tietoisuuteen tutkittavan ilmiön viitekehyksistä. Tässä tutkielmassa keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimii ekomusikologia eli ekokriittinen musiikintutkimus, joka tutkii musiikkia ja musiikillisia käytäntöjä ihmisen luontosuhteen näkökulmasta ja joka pyrkii ihmisen arvojen ja toiminnan muuttamiseen ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan. Toisena teoreettisena viitekehyksenä toimii elokuvamusiikin tutkimus ja siihen liittyvät keskeiset käsitteet, joiden suhteen tutkielmassa nojataan erityisesti Michel Chionin, Kathryn Kalinakin, Claudia Gorbmanin kirjoituksiin. Viitekehyksenä toimii myös aiemmat ekomusikologiset elokuvamusiikin tutkimukset, joiden suhteen tutkielma nojaa erityisesti Susanna Välimäen Martin Heideggerin filosofiasta ammentaviin elokuvamusiikkianalyyseihin ja niistä löytyviin käsitteisiin, kuten olemisenymmärrys. Naapurini Totoron äänellinen maailma kuvaa ihmisen luontosuhdetta tunteisiin vetoavasti, eri elokuvamusiikkiteoreettisten käytäntöjen mukaisesti ja myös puhtaita luonnon ääniä korostaen. Luonnon äänet yhdessä luonnon kuvallisen läsnäolon kanssa kietovat elokuvan luontoteeman ympärille. Tällöin luonto korostuu elokuvassa niin äänellisesti kuin kuvallisesti äänimaisemasävellykseen verrattavalla tavalla. Elokuvamusiikin teorioiden avulla havaitaan, kuinka elokuvan musiikki ja äänimaailma herättelevät luontoon liitettynä positiivisia ja voimakkaita tunteita, kuten ilo, pelko, lohtu, mahtavuus, salaperäisyys ja kunnioitus. Tutkielman perusteella elokuvan äänimaailman tunteisiin vetoavuus ja luonnonäänten huomattava läsnäolo vaikuttavat luontoa arvostavan olemisenymmärryksen heräämiseen.

Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka tanskalaisartisti Myrkur heijastaa pohjoisuutta, pohjoista identiteettiä ja estetiikkaa tuotannossaan. Laadullinen sisältöanalyysi paljastaa, millaisin keinoin Myrkur esittää pohjoisuuteen liittyviä mielikuvia niin musiikissaan kuin visuaalisessa ilmaisussaan, luoden kokonaisvaltaisen pohjoisen kuvan artistiudestaan. Teoreettisesti tutkimus perustuu sekä ekomusikologiaan eli ekokriittiseen musiikintutkimukseen, erityisesti paikallisuuteen ja topofiliaan että borealismiin. Pohjoisuus näkyy Myrkurin taiteessa strategisena essentialismina, jossa pohjoista kuvastoa hyödynnetään tarkoituksellisesti imagon luomisessa sekä topofiliana, jossa suhde tiettyyn merkitykselliseen paikkaan korostuu. Analyysistä selviää, millaisin tavoin Myrkurin musiikki, erityisesti Folkesange-albumi, tarjoaa erilaisia näkökulmia paikallisuuteen ja pohjoisuuteen. Samalla tutkielma käsittelee pohjoisuuden ja borealismin erilaisia ulottuvuuksia ja kytkee Folkesangen osaksi 2020-luvun ekokriittisesti tulkittavissa olevaa musiikkia, vaikka Folkesange ei olekaan eksplisiittisen ekokriittinen albumi, voi siitä tehdä ekokriittisen tulkinnan kautta pohjoisuuteen, paikkaan ja ihmisen luontosuhteeseen liittyviä havaintoja. Tutkielmasta muodostuu kokonaiskuva siitä, että pohjoisuutta representoivaksi tulkittavat musiikilliset ja visuaaliset aiheet toimivat osana koherentin artisti-imagon rakennusta.

Tutkielmassa tarkastelen, miten ympäristökriittiset teemat kuuluvat ja rakentuvat Áilu Vallen Viidon sieiddit -levyn (2019) soivassa materiaalissa ja sanoituksissa. Temaattista lähilukua ja ekokriittistä musiikkianalyysiä soveltaen tutkin miten kyseisen pohjoissaamenkielisen rap-levyn ympäristökriittiset teemat välittyvät kuulijalle. Painotan lähestymistavassani erityisesti paikan ja paikallisuuden näkökulmaa levyn ympäristökriittisten teemojen tulkinnassa. Teoreettis-metodologinen pohja tutkimuksella on ekomusikologiassa eli ekokriittisessä musiikintutkimuksessa. Lisäksi tarkastelen aineistoni yhtymäkohtia rap-musiikkiin ja saamelaiseen populaarimusiikkiin sekä niiden tutkimukseen. Taustoitan myös levyn syntykontekstia osana saamelaista perinteistä luontosuhdetta käsittelevää tieteellis-taiteellista tutkimusta. Tutkielmassa analysoin, miten levyn sanoitukset, erilaiset ympäristöääni-samplejen avulla luodut äänimaisemat sekä muu soiva aines rakentavat levyn ympäristöaktivistista potentiaalia. Viidon sieiddit -levy avaa saamelaisten tapaa nähdä luonto aktiivisena ja holistisena kokonaisuutena sekä kaiken yhdistävänä toimijana samalla kritisoiden vallalla olevaa tapaa suhtautua luontoon vain erilaisten resurssien lähteenä, joita ihminen on oikeutettu hyödyntämään. Ympäristökriittiset teemat rakentuvat ja kuuluvat levyn soivassa aineksessa suoraan ja epäsuorasti erityisesti juuri ym-päristöääni-samplejen kautta. Viidon sieiddit -levy on ympäristö- ja alkuperäiskansa-aktivistinen kokonaisuus, joka kytkeytyy osaksi saamelaisen musiikin perinnettä soiden ajankohtaista ympäris-tökritiikkiä alkuperäiskansan näkökulmasta.