Browsing by Subject "ekosysteemipalvelut"

Plantation forestry has increased dramatically in Uruguay during the past 25 years. Thus, planted forests have an increasing importance in providing other ecosystem services in addition to wood provision in landscape scale. Forest sector company UPM owns more than 250 000 hectares of Eucalyptus plantations in Uruguay. UPM seeks to enhance their systems to measure and monitor ecosystem services, to better understand sustainable provision of ecosystem services in their plantation landscapes, and to mitigate negative and maximize positive impacts. Benefits of monitoring and incorporating ecosystem services at management level include strengthened decision-making and communication, license to operate in long-term and better corporate image. Four ecosystem services were selected for analysis based on their relevance in UPM’s corporate strategy: wood provision, climate regulation, water provision and biodiversity maintenance. Provision of the ecosystem services were estimated quantitatively and compared to a pasture land baseline. Provision of ecosystem services was also linked to product level, tonne of pulp, when applicable. Data for the analysis was partly provided by UPM and partly by literature meta-analysis. Climate benefit of converting pasture to Eucalyptus is 8–31 MgC/ha or 29–115 MgCO2/ha depending on species and rotation number. Planting 40% of a micro water-shed with Eucalyptus reduces water streamflow approximately by 20–27%, while reducing streamflow of peak rainfall months by up to 40%, potentially alleviating floods. Pastures in UPM’s landscapes are well connected, but provided little core habitats. Native riparian forests are fragmented and maintain biodiversity poorly. Suggestions for future monitoring and measuring are presented. This thesis works as a waypoint for future studies of holistic ecosystem services provision in UPM assets.

Pollinator abundance and diversity are declining at an alarming rate around the world, which poses a threat to ecosystem stability and human wellbeing. There are signs that growing pollination deficits are limiting agricultural yields in Finland and globally. More information is urgently needed on how changes in pollinator communities affect crop yields and how adequate pollination services could be achieved across a range of crops and locations. This study explores the effects of pollinator abundance and diversity on caraway (Carum carvi L.) pollination and yield. Caraway is partly wind-pollinated, but insect pollination has been shown to increase its yield. Flower visits of pollinating insects were monitored on 30 caraway fields in southern Finland in summer 2019. Yield samples were collected from open-pollinated plants and from control plants excluded from pollinators. Pollinator exclusion reduced caraway fruit set by 13.2% and seed yield by 39.6%. Fruit set, 100-seed weight and seed yield increased with increasing flower visitation. Pollinator species richness and Shannon index had no significant effect on the yield components, but evenness of the pollinator community had a negative effect on seed yield and the numbers of umbels and umbellets in the caraway plants. The most abundant pollinators visiting caraway were syrphid flies, non-syrphid Diptera and honeybees. Visits by syrphid flies and honeybees increased seed yield, while visits by non-syrphid Diptera, solitary bees and Lepidoptera had no significant effect on the yield components. Flower visits by beetles reduced 100-seed weight. The results show that syrphid flies provide an important pollinator service for caraway cultivation. It would be beneficial to study which syrphid fly species are the most effective pollinators for caraway and how to manage fields and farmland landscapes to increase their numbers. Relying only on managed honeybees to enhance caraway pollination may not be advisable due to their potential negative effects on wild pollinators. While increased pollinator diversity did not improve caraway pollination or yield in this one-season study, it may be important for the stability of pollinator services in long term.

Wetlands are one of the most diverse ecosystems in the world. They provide numerous different ecosystem services and their importance has been acknowledged internationally. However, the number and extent of wetlands has continued decreasing globally and the increasing population poses threats on more and more wetlands. The Life+ Urban Oases project (fin. Keidas-hanke), that has made this Masters Thesis possible, has pursued to bring wetlands into urban areas, where the ecosystem services, such as flood control, which they provide can be utilized to compensate for challenges brought about by changes in land use. Urban wetlands provide local population recreational and relaxing green oases. Urban wetlands also provide natural system stormwater management mitigating water quality and habitats. It is predicted that climate change will increase severity of weather extremes. Especially the probability of heavy rainstorms is expected to increase in Finland which will emphasize better stormwater management. The value of ecosystem services provided by stormwater wetlands has not been previously measured in Finland. Furthermore, beliefs of people on constructed or created wetlands in general has been studied very little. This study had two objectives: 1) To evaluate the value of the ecosystem services of constructed urban and agricultural wetlands within the Municipality of Vihti. This was carried out within the Lake Enäjärvi watershed. 2) To study what are the attitudes, perceptions and beliefs of the Vihti residents towards constructed wetlands. The study was conducted with the help of a questionnaire which was sent to 1000 Vihti residents. The valuation was conducted with the choice experiment method. There were four different attributes in total: 1. recreational possibilities, 2. number of plant and animal species, 3. the state of the Lake Enäjärvi and 4. informing. The used payment vehicle was annual stormwater fee for a household. Questionnaires of this study where sent in three different phases during the summer 2016. The survey received 277 responses during the five-week time it was open. The response rate of the survey was 27,7%. Responses were gathered by mail and on a web-based survey. Valuation results of this study were analyzed with the Multinomial Logit-model. All together two different models were made. The first one had only the valuated attributes in it whereas the second model also included different background information. For the valuation we could draw a conclusion that the respondents where willing to pay fairly big amounts for certain attributes. They were the most willing to pay for the improvement in the state of Lake Enäjärvi. The second most valuated attribute was the recreational possibilities followed by informing and the increase in the amount of plant and animal species. Of the valuated attributes, all of them, exept informing, were statistically significant at all times in the level of 1–5%. Background information had an impact on the willingness to pay to some extent. For example a person who had previously visited a constructed wetland was more eager than an average respondent to pay for developing constructed wetlands. The WTP also increased if the respondeds household had higher income and he/she was planning to live more than five years in Vihti. WTP decreased if the respondent was male and he/she lived in a detached house. Results from the questions measuring respondents’ attitudes, perceptions and beliefs reveals that most of the respondents’ attitudes towards constructed wetlands are positive and they believe that constructed wetlands create benefits to the surrounding areas. The most beneficial aspect which urban wetlands were felt to provide was the benefit of views of an augmented landscape. 72% of the respondents indicated willingness to participate in water environment conservation activities during the next five years. Finally, most of the respondents felt that the results of the Urban Oases project and it presence in Vihti were positive.

Tulevalla maatalouspolitiikan ohjelmakaudella 2021–2027 suorien tukien leikkaamista on ehdotettu asteittain 60 000 eurosta 100 000 euroon. Lisäksi komissio on ehdottanut tukikattoa yli 100 000 euroa suoria tukia saaville tiloille ja leikkautuvien tukien uudelleenjakoa pienille sekä keskisuurille tiloille. Tämän työn tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon tukileikkausten kautta voitaisiin edistää yhteisen maatalouspolitiikan toiseen pilariin kuuluvia ei-tuotannollisien investointitukien kosteikkoinvestointeja. Tutkimuksessa hyödynnettiin hyvinvointitalousteoreettista analyysia, jonka perusteella arvioitiin politiikan oikeutuksen vahvistamista. Työssä selvitettiin, kuinka paljon suorien tukien asteittainen leikkaaminen ja tukikatto vapauttaisi varoja sekä kuinka suuri osa tutkitusta kansalaisten maksuhalukkuudesta ja viljelijöiden hyväksymishalukkuudesta voitaisiin kattaa tukileikkausten kautta. Tutkimusaineistona käytettiin Ruokaviraston antamaa dataa, jonka perusteella tutkielmaan kerättiin yli 60 000 euroa suoria tukia saavat tilat. Koottujen tietojen perusteella tutkielmassa laskettiin, kuinka paljon suoria tukia leikkaantuisi komission ehdottamien tukileikkausten ja tukikaton myötä. Tulokseksi saatiin 16,8 miljoonaa euroa. Laskelmissa ei ole otettu huomioon komission ehdottamia työvoimakustannusten vähennyksiä. Lisäksi tutkimusaineistona käytettiin Tienhaaran ym. (2019) tutkimuksessa esiin nostettuja kansalaisten maksuhalukkuuksia ja viljelijöiden hyväksymishalukkuuksia. Saadun aineiston perusteella tutkittiin, miten paljon ekosysteemipalveluita, eli tutkimuksessa tarkastelun kohteena olevia kosteikkohehtaareja, olisi mahdollista kattaa leikkauksilla saatavien suorien tukien sekä kansalaisten maksuhalukkuuden ja viljelijöiden hyväksymishalukkuuden kautta. Tukileikkauksilla saavutettava rahamäärä riippuu siitä, kuinka jäsenvaltio tulkitsee komission ehdotusta. Jos tukileikkauksien kautta vapautuva rahamäärä kohdennettaisiin ei-tuotannollisiin investointeihin, eli tässä tapauksessa kosteikkoihin, kasvaisi tukisumman mahdollistava hehtaarimäärä moninkertaisesti verrattuna nykyiseen ohjelmakauteen 2014–2020. Tutkimuksessa käsiteltyyn kirjallisuuteen ja käytettyihin laskentatapoihin perustuen suorien tukien uudelleen kohdentaminen ekosysteemipalveluihin ja sitä kautta julkishyödykkeiden tuottamisen tukemiseen voisi parantaa maataloustukien oikeutusta.

This research will study commercial field students' relationship with nature and how it affects their sense of responsibility. The aim is to find out what the students' relationship with nature is like, whether it has a connection to a sense of responsibility and whether the background factors have an effect on the relationship with nature. The issue is topical, as life on Earth is threatened by many environmental problems, such as climate change, the loss of biodiversity and the over-consumption of natural resources. As a result of urbanization, people can somehow become estranged from nature. We need more information about the background factors of our relationship with nature and the connection with a sense of responsibility. Maybe that will help us to maintain our relationship with nature and take responsibility for our environment. Based on previous research, it seems that the more distant a person experiences nature, the less he appreciates it and wants to take care of its well-being. The relationship with nature is always a subjective experience; an individual experiences his relationship with nature differently depending on the experiences, feelings and attitudes towards being in nature and towards it.In the study, I used the Nature Relatedness (NR) Scale to measure the nature relationship. Responsibility refers to a person's responsibility for the effects of his or her actions on, for example, the environment and society. This study focuses on a sense of responsibility; how a person feels responsible. The sense of responsibility was measured with the Responsibility scale (RS). The study was carried out in collaboration with the Ruralia Institute of the University of Helsinki. The data was collected in the autumn 2020. Students were told that the purpose of the survey was to research their relationship with nature and their views on the use of state hiking areas and national parks. Data was collected from 246 Finnish business schools students with the electronic survey. In the analysis of the data, the average sum variables were created from the responses of the survey in order to obtain figures describing the nature relatedness and responsibility for each respondent. The correlation between the nature relatedness and the sense of responsibility was then examined using linear regression. Background variable analyzes were performed using the Mann-Whitney U test and cross-tabulation. The study found a positive correlation between the nature relatedness and the sense of responsibility, making students with a stronger nature relatedness also feel more responsible. Background variable studies revealed that women have a slightly better level of nature relatedness than men. In addition, respondents born before the 1990s were found to have a higher level of nature relatedness. However due to the small number of respondents in older age groups, no more precise conclusions could be drawn. The results are similar to those obtained in previous environmental studies. Although a correlation was found between the nature relatedness and the sense of responsibility, the sense of responsibility does not necessarily tell anything about responsible behavior. New ways should be found to explore the connection bet-ween the sense of responsibility and behavior towards nature. More information would also be needed on how various background factors, such as childhood residence, will affect on the relationship with nature. As people's relationships with nature develops throughout life, information on the cause-and-effect relationship between nature relatedness and responsibility could be used even more in the environmental education of not only children but also adults, too.

Recognizing and evaluating the benefits of trees is important for creating sustainable, safe and recreational urban spaces. i-Tree Eco software is developed by USDA for evaluation and valuation of ecosystem services of urban trees and forests. The objective of this research was to find out how does the quality of collected data affect i-Tree Eco modelling. Two different types of data and modelling results were compared in this research. All trees of the park Kupittaanpuisto in Turku were measured and evaluated according to the i-Tree guidance in late summer 2018 (later inventory). The contrasting data was selected from the tree register maintained by the city of Turku (later tree register). i-Tree Eco models several ecosystem services, of which carbon storage, carbon sequestration, avoided surface water runoff and pollution removal were analyzed in this research. The software estimates the structural value of the trees considering the land use and tree condition as well. The results show that the quality of data affects modelling results. Based on the total inventory data, the amounts of carbon sequestration, avoided surface water runoff and pollution removal were higher than the amounts modelled according to the tree register data. On the other hand, the structural value and carbon storage were bigger based on the register data than on the total inventory measurements. Lack of canopy dimensions and estimates of canopy condition had an impact on the modelling results. According to the total inventory, there were 1315 trees in the Kupittaanpuisto (ca. 34 ha), the structural value was approx. 2 430 000 €, carbon storage was 563 t, annual carbon sequestration 12 t, annual avoided surface water runoff 811 m3 and annual pollution removal 307 kg. On grounds of this research it can be stated that canopy measurements and canopy condition estimates are needed to make more accurate estimates of ecosystem services when using i-Tree Eco. This research showed that trees in the Kupittaanpuisto produce many ecosystem services and the trees are valuable. In the future, the results can be used as a reference for other research projects on ecosystem services of urban trees in the Nordic countries.

Dung beetles affect ecosystem functioning in agricultural landscapes. Among these beetles several functional groups decompose cattle dung and contribute to recycling its nutrients back to the soil. To-day many Finnish dung beetle species are threatened because of habitat change and fragmentation. Therefore, the impacts of changes in dung beetle community structure on ecosystem functioning needs to be addressed. However, many earlier studies of dung beetle functions have focussed only on small-scale manipulations with possible implications for interpretation of the results on larger scale. The aim of this study was to assess whether large-scale enclosures can be used to manipulate dung beetle communities in Finland. With this new method I wanted to examine how different dung beetle communities affected dung decomposition and nutrient cycling. I also wanted to examine wheth-er grazing pressure affected dung decomposition. I used two types of mesh enclosures to create different communities of Aphodius and Geotrupes species. In small mesh enclosures I added dung beetles manually, while in the large mesh enclosures the smaller Aphodius species could get through the mesh, and Geotrupes were then added manually to some of these enclosures. During the experiment I repeatedly measured the amount of dung beetles inside and outside of the mesh to assess the performance of the enclosures. Within enclosures I created plots that reflected different grazing pressure. In every plot I placed a dung pat which I then weighed six times during the summer. At the end of the experiment I studied the effect of dung beetles on nutri-ent cycling by weighing the biomass of grass. Overall, I found that the large enclosures are usable and work well in Finland. My results from the enclosures with the bigger mesh size showed that Geotrupes are more efficient decomposers of dung than are Aphodius. However, there were no significant differences between Aphodius and Geotrupes in enclosures made of smaller mesh. Thus, different enclosures may have affected the functioning of the dung beetles because I put the beetles to some enclosures and to some they could get through the mesh. Dung decomposition rates changed remarkably between the different grazing pressures. The end weight of pats was lighter in short grass compared to pats in long grass. It is possible that this reflects microhabitat selection by beetles choosing the warmer pats in the short grass. Dung beetle community structure did not affect rates of nutrient recycling, as measured by grass growth. In conclusion, the results of my study suggest that large-scale enclosures can be effectively used to study dung beetle functions in grassland habitats. This study also confirms earlier observations re-garding the significance of different functional groups of dung beetles, and shows that the grazing envi-ronment may have an important impact on the ecosystem functions provided by dung beetles.

Kaupungistumisen seurauksena arkiset luontokontaktit vähentyvät. Nykyaikaiset elämäntavat, kuten liikunnan puute, altistavat ihmiset kansanterveysongelmille. Esimerkiksi liikalihavuus ja mielenterveysongelmat ovat kasvavia huolenaiheita, joihin luontokontakti ja luonnon virkistyskäyttö voivat tarjota apua. Tutkimuksissa on osoitettu, että luonnossa oleminen rauhoittaa mieltä ja selkeyttää ajatuksia. Luontoaltistuksella on positiivinen vaikutus itsetuntoon, mielialaan, ja se vähentää stressiä. Lisäksi luontokontaktilla on myönteisiä vaikutuksia keskittymiseen ja akateemiseen suorituskykyyn. Psykologisten hyvinvointivaikutusten lisäksi luonnolla on positiivisia vaikutuksia fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Luonnossa olo laskee verenpainetta, alentaa sykettä ja vähentää stressihormoni kortisolin veripitoisuutta. On tutkittu, että vuorovaikutus monipuolisen luontoympäristön kanssa edistää hyödyllisten mikrobien esiintyvyyttä ihmiskehossa ja vähentää siten allergioiden ja autoimmuunisairauksien kehittymisen riskiä. Luontoympäristö inspiroi liikkumaan useammin ja pidempiä aikoja kuin rakennettu ympäristö. Sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta luontoympäristö edistää sosiaalista kanssakäymistä ja voi lisätä osallisuuden tunnetta. Tässä opinnäytetyössä tarkastelen nuorten aikuisten kokemuksia luonnon hyvinvointivaikutuksista. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten nuoret aikuiset kokevat luonnossa oleskelun vaikuttavan heidän psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiinsa? 2) Millainen luonnonympäristö lisää heidän koettua hyvinvointia? 3) Miten he virkistäytyvät luonnossa? Tutkimusaineisto koostuu temaattisista kirjoituksista (n = 47), jotka kerättiin yliopisto-opiskelijoilta maalis- ja huhtikuun 2020 aikana. Kirjoitusten tehtävänanto oli osa ympäristötieteiden kandiohjelman Topical Issues in Urban Research -kurssia, joka pidettiin Helsingin yliopistossa keväällä 2020. Kohderyhmänä olivat 19–33-vuotiaat opiskelijat. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisilla menetelmillä ja aineisto analysoitiin käyttämällä teemoittelua, koodausta ja luokittelua. Tämän tutkimuksen keskeiset havainnot tukevat aiempia tuloksia osoittaen, että myös nuorille aikuisille luonto tarjoaa paikan rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja irtautumiseen arjen paineista. Luonnossa oleminen auttaa ajatusten selkiyttämisessä ja stressin lievityksessä. Fyysisen hyvinvoinnin näkökulmasta luonto tarjoaa miellyttävän ja innostavan paikan harrastaa liikuntaa. Luonto tukee sosiaalista hyvinvointia tarjoamalla paikan olla yksin tai tavata ihmisiä. Luonnossa on helpompaa olla läsnä, mikä mahdollistaa syvällisten keskusteluiden muodostumisen. Suosituimmat luonnonympäristöt olivat metsä ja akvaattiset ympäristöt. Alueen koettu luonnollisuus oli tärkeä tekijä. Kaupunkiympäristöön sisältyvien luonnon elementtien koettiin olevan merkittävä kaupunkiympäristön houkuttelevuutta ja miellyttävyyttä lisäävä tekijä. Vastaajien keskuudessa suosituimpia luontoaktiviteetteja olivat juoksu- ja kävelylenkkeily sekä luonnon ja lajien tarkkailu. Tämä tutkielma korostaa luonnon tärkeää roolia ihmisten hyvinvoinnin tukemisessa.

Maaperän fysikaaliset, kemialliset ja biologiset ominaisuudet tarjoavat lukuisia ekosysteemipalveluja, joista erityisesti haitallisten yhdisteiden, mukaan lukien hiilidioksidin, sidonta on saanut paljon huomiota ilmastonmuutosta hillitsevän potentiaalinsa tähden. Orgaanisten ja epäorgaanisten yhdisteiden varastointi on tärkeää etenkin kaupungeissa, jotka kuuluvat suurimpiin kasvihuonekaasujen päästölähteisiin. Kaupunkien vihermaat kuuluvat tehokkaimpiin sitojiin runsaiden orgaanisen aineen varantojensa ansiosta, minkä lisäksi ne tuottavat useita muita paikallisia ekosysteemipalveluja sekä toimivat virkistysalueina. Vihermaat vähenevät kuitenkin jatkuvan rakentamisen vuoksi, kun niitä peitetään esimerkiksi asfaltilla ja mukulakivillä, minkä seurauksena myös pinnoitetun kaupunkimaaperän merkitystä on alettu tutkia. Selvitysten mukaan pinnoitettu maa on hiili- ja typpivarannoiltaan selkeästi pinnoittamattomia vihermaita niukempi, mikä johtuu fyysisen esteen rajoittavasta vaikutuksesta kaasujenvaihtoon ja veden läpäisyyn. Lisäksi hiilen (C) ja typen (N) sidonnassa ja ravinnekierrossa olennainen pintamaa poistetaan ja korvataan C:n ja N:n osalta niukemmalla rakennusmaalla. On tärkeää selvittää, kuinka nämä muutokset vaikuttavat kaupunkimaaperän kykyyn sitoa ilmakehän hiiltä ja haitallisia yhdisteitä ja ylläpitää ainekiertoja. Tutkimuksessani tarkastelin pinnoitetun kaupunkimaan ominaisuuksia Helsingissä, sillä Suomen kaltaisilla kylmillä alueilla tutkimukseen perustuvaa tietoa ei käytännössä ole. Tätä varten keräsin maanäytteen 11 katutyöojasta kahdelta eri syvyydeltä rakennusmaasta. Näytteistä mitattiin kokonaishiili ja –typpi, hiilen ja typen suhdeluku (C/N), orgaanisen aineen määrä, kosteusprosentti, pH, maahengitys ja tiheys (engl. bulk density). Vertailin maan ominaisuuksia syvyyksien, pinnoitetun ja pinnoittamattoman maan sekä kylmien ja lämpimämpien alueiden välillä, minkä lisäksi laskin tulosten perusteella pinnoitetun ja pinnoittamattoman maan C- ja N-varastot Helsingin keskustassa sekä pinnoitteen osuuden maa-alasta. Aikaisempien tutkimusten perusteella laadin 3 hypoteesia: 1) Pinnoitetun maan C- ja N-pitoisuudet ovat selkeästi pienempiä pinnoittamattomaan maahan nähden. 2) Pinnoitetussa maassa C- ja N-pitoisuuksien erot kahden syvyyden välillä ovat tasaisemmat kuin pinnoittamattomassa maassa, sillä C- ja N-rikas pintamaa on vaihdettu niukempaan rakennusmaahan ja pinnoite estää karikkeen tuomaa C:tä ja N:ä kulkeutumasta ja keskittymästä pintamaahan. 3) Kylmillä alueilla pinnoitteen aiheuttama C- ja N-hävikki on suurempi kuin lämpimämmillä alueilla paksumman rakennusmaakerroksen vuoksi. Odotusten mukaisesti 1) pinnoitetun maan C- ja N-pitoisuudet olivat pienemmät kuin pinnoittamattomassa maassa, 2) pinnoitetun maan C- ja N-pitoisuudet pysyivät tasaisina eri syvyyksillä verrattuna pinnoittamattomaan maahan ja 3) Helsingin C- ja N-hävikki on suurempi verrattuna aiempiin tutkimustuloksiin lämpimämmistä maista. Kaikkien kolmen tarkastelukohdan tulokset ovat yhdistettävissä maanvaihdon ja pinnoituksen aiheuttamiin muutoksiin. Muidenkin muuttujien tulokset vastasivat kirjallisuuden luomia ennakkokäsityksiä. Helsingin C- ja N-varastot ovat myös huomattavasti pienentyneet pinnoitteen lisäännyttyä, mikä heikentää kaupungistuneiden alueiden ekosysteemipalvelupotentiaalia. Tulokset vahvistavat oletuksia pinnoitteen tuomista muutoksista maaperän sitomiskykyyn sekä yleisesti että verrattaessa kylmiä ja lämpimämpiä alueita keskenään.

Tiivistelmä/Referat – Abstract Urbanisaatio eli kaupungistuminen on Suomessa lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Lisäasuntojen tarpeen takia on joko tiivistettävä nykyisiä asuinalueita tai käytettävä olemassa olevia viheralueita uudisrakentamiseen. Tiivis rakentaminen vähentää vettä läpäiseviä maa-alueita, minkä seurauksena sadevesien pintavalunta, eli hulevesi kasvaa. Kosteikkoja on yhä enemmän alettu hyödyntämään taajama-alueiden hulevesien käsittelyssä, koska ne ovat luonnonmukaisia hulevesiä suodattavia järjestelmiä. Kosteikkojen ja purojen hyötyjen mittaamiseen on tärkeätä tunnistaa ja mitata niiden tuottamat ekosysteemipalvelut ja niistä koituvat hyödyt. Taloudellisilla arvottamismenetelmillä vesistöjen ja kosteikkojen hyötyjä voidaan arvioida perustuen joko markkinoilta saatavaan informaation tai tutkimusta varten luodun kuvitteellisen markkinatilanteen avulla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää Helsingin Viikissä asuinalueen valuma-alueelle perustettujen ja mahdollisesti tulevaisuudessa perustettavien taajamakosteikoiden ekosysteemipalveluiden arvoa. Mittaaminen tehtiin ilmaistujen preferenssien menetelmällä, jossa kyselyllä selvitettiin asukkaille koituva hyöty kosteikkojen ekosysteemipalveluista. Arvottamiseen käytettiin valintakoemenetelmää ja maksuvälineenä arvottamisskenaariossa käytettiin hulevesimaksua. Tässä tutkielmassa keskityttiin Viikin kosteikkoihin, jotka sijaitsevat Viikin puroalueilla ja Vanhankaupunginlahden pohjoisrannikoilla. Kyselyyn poimittiin vuonna 2016 satunnaisotannalla Viikin lähialueelta 1000 asukasta. Otokseen kohdistettiin 19-79 vuotiaisiin henkilöihin siten, että Viikin postinumeroalueen asukkaista kyselyn sai 21,6%, Myllypuron 24,4 % ja suurimpana Kontula-Vesala 54,0% koko otospopulaatiosta. Vastauksia kyselyyn saatiin kerättyä 244 kappaletta. Maksuhalukkuutta kosteikkojen ekosysteemipalveluista lisäsivät eniten huleveden puhdistus, virkistyspalvelut ja monimuotoisuus. Kosteikkotiedottamisella ei ollut merkittävää vaikutusta tehtyihin valintoihin. Etäisyydellä näyttäisi olevan negatiivinen maksuhalukkuuteen. Vastaajilta saatiin paljon kosteikkojen ekosysteemipalveluita koskevaa tietoa ja mielipiteitä yleisesti taajamakosteikoista. Kosteikkoihin liittyvä Keidas-hanke on tarjonnut tietoa asukkaille ja onnistui osallistamaan väestöä ympäristönhoitoon. Kyselyn kautta välittynyt palaute oli pääosin positiivista. Uusien kosteikkohankkeiden ekosysteemipalvelut toisivat tulosten perusteella asukkaille lisää hyvinvointia.