Browsing by Subject "ekoteologia"

Tutkielma keskittyy paavi Franciscuksen ekoteologian käsittelyyn. Tutkielman ensisijainen lähde on Franciscuksen kiertokirje Laudato si’, joka on julkaistu vuonna 2015. Laudato si’ käsittelee ympäristökysymyksiä hyvin laajasti ja se kuuluu katolisen kirkon yhteiskuntaopetuksen alaan. Tutkielma on osin poikkitieteellinen, sillä se keskustelee teologisen tutkimuksen lisäksi ympäristö- ja ilmastokasvatuksen kanssa. Tutkielman metodi on systemaattinen analyysi. Tutkielma lähestyy paavin ekoteologista ajattelua kolmesta näkökulmasta. Ensimmäinen näkökulma tarkastelee Franciscuksen ajattelua osana yleistä ekoteologista keskustelua, erityisesti ekoteologian koulukuntien valossa. Toinen näkökulma tarkastelee paavin ekoteologiaa suhteessa katolisen kirkon yhteiskuntaopetuksen perinteeseen. Kolmas näkökulma lähestyy paavin ajattelua ilmastokasvatuksen kautta. Eri näkökulmien avulla pyritään vastaamaan kysymyksiin: ”Mikä ekoteologian koulukunta kuvaa parhaiten paavi Franciscuksen ajattelua?”, ”Mikä on paavin suhde ihmiskeskeisyyteen ja kuinka se näkyy hänen ekoteologiassaan?”, ”Miten paavi Franciscuksen ekoteologia näyttäytyy aiemman katolisen yhteiskuntaopetuksen näkökulmasta ja mitä uutta paavi yhteiskuntaopetuksen traditioon tuo?”, sekä ”Millainen on paavi Franciscuksen käsitys ympäristö- ja ilmastokasvatuksesta?”. Tutkielmassa havaitaan, että parhaiten paavin ajattelua kuvaa revisionistinen koulukunta, vaikka luokittelussa on omat haasteensa. Paavin ajattelu on kuitenkin selvästi ihmiskeskeistä, eikä sitä vähennä se, että paavin mukaan kaikella luodulla on itseisarvonsa. Ihmisen erityisaseman ja muun luomakunnan itseisarvon voi yhdistää esimerkiksi erottamalla moraalinen asema ja status toisistaan, tai näkemällä ihminen mikrokosmoksena, jolloin ihmisen hyvää ei voida erottaa maailman hyvästä. Paavi on myös selvällä jatkumolla aiemman yhteiskuntaopetuksen kanssa, mutta erityisesti ajatus kokonaisvaltaisesta ekologiasta on Franciscuksen uusi painotus. Kokonaisvaltainen ekologia korostaa sosiaalisten ongelmien ja ympäristöongelmien syvää yhteenkuuluvuutta. Siksi nykyinen ympäristökriisi on myös sosiaalinen kriisi. Paavi Franciscus korostaakin köyhien ja maan yhteyttä, sekä näkee maan yhtenä köyhistä. Franciscus näkee ilmastokasvatuksen tärkeyden samalla tavalla kuin kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämalli. Kuten polkupyörämalli, myös Franciscus korostaa nykyisen elämäntavan ja maailmankatsomuksen kriittistä reflektiota sekä uudenlaisen elämäntavan välttämättömyyttä. Polkupyörämallissa painotetaan, että luonnontieteellistä tietoa tulee hyödyntää transformatiivisen oppimisen mukaisesti. Franciscus toimii juuri näin luonnontieteen tuloksia käsitellessään. Lisäksi transformatiivisuuden vaatimuksen voi yhdistää paavin ajatukseen ekologisesta kääntymyksestä.

Tutkimuksessa analysoitiin kristillistä ympäristötoivoa Walkerin ja Avantin käsiteanalyysiin perustuen. Ympäristötoivo on käsitteenä monitieteinen. Tässä käsiteanalyysissä tutkimus rajattiin koskemaan kristillistä ympäristötoivoa. Lähdeaineiston valinta tehtiin harkinnanvaraisella otannalla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julkaisuihin. Käsiteanalyysin tulokset perustuvat lähdeaineistoon. Käsiteanalyysin tuloksissa muodostettiin kristillisen ympäristötoivon ominaispiirteet, sekä määritettiin ennakkoehdot ja kristillisen ympäristötoivon seurauksia. Johtopäätöksissä analyysin tuloksia verrattiin aikaisempaan teoreettiseen tutkimukseen ja argumentoitiin kristillisen ympäristötoivo-käsitteen olevan perusteltu. Käsitetutkimuksen analyysissä havaittiin, että tärkeä kristillisen ympäristötoivon ominaispiirre on raamatullisuus, joka näkyy Raamattu-sitaattien käyttämisenä. Raamattu-sitaateissa tuodaan usein ilmi luomakunta ja myös pelastukseen liittyvä toivo. Luomiskertomuksen avulla avautuu koko luomakunta. Luomakunta on osallisena ympäristötoivoon. Kristillisen ympäristötoivon kolme perussuhdetta, ovat suhde Jumalaan, osallisuus ja vuorovaikutus yhdessä koko luomakunnan kanssa, sekä ihmisen suhde kaikkeen luotuun. Ihmisen tehtävänä on tilanhoitajaetiikan mukaisesti viljellä ja varjella. Havaittujen empiiristen tarkoitteiden perusteella kirkko kantaa vastuuta luomakunnasta. Toiminta luo luomakuntaan ympäristötoivoa.

Tämän pro gradu -tutkielman tehtävänä on selvittää yhdysvaltalaisen fransiskaaniteologin Zachary Hayesin OFM (1932–2014) käsitys luomisen teologiasta. Lähdeaineistona on Hayesin luomisen teologiaa käsittelevä tuotanto vuodesta 1993 alkaen sekä viidennessä pääluvussa paavi Franciscuksen Laudato si´ (Ole ylistetty) yhteisen kotimme hoitamisesta. Tutkimuksen keskeisimmät lähdeteokset ovat The Gift of Being: A Theology of Creation ja A Window to the Divine: Creation Theology. Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Johdannon jälkeen toisessa pääluvussa käsitellään Hayesin luomisen teologian raamatullisia lähtökohtia sekä hänen luomisen teologiaansa liittyviä näkemyksiä kosmisesta ja erityisestä ilmoituksesta. Kolmannessa pääluvussa tarkastellaan teologian ja luonnontieteiden välistä suhdetta. Neljännessä pääluvussa tutkitaan Hayesin tulkintaa Jumalan luomistarkoituksesta. Viidennessä pääluvussa käydään dialogia Hayesin luomisen teologian ja paavi Franciscuksen Laudato si´:ssä esittämien ajatusten kanssa etsien yhteneväisyyksiä niiden välillä. Hayesin luomisen teologiassa korostuu rakkaus. Kolmiyhteinen Jumala luo rakkautensa tähden. Luomiskertomuksen tulkinnassaan hän esittää ajatuksen, että ihmisen tulisi heijastaa Jumalan luovaa rakkautta ja huolenpitoa suhteessa toisiin ihmisiin ja luotuun maailmaan. Hayes ajattelee, että ihmiset ovat nyt siinä evoluution vaiheessa, että voivat valita arvonsa ja muuttaa valinnoillaan evoluutioprosessin suuntaa. Kristuksessa ilmi tullut rakkaus näyttää oikean suunnan. Ihmisillä on vastuunsa kosmoksen tulevaisuudesta. Hän on kuitenkin toiveikas, että koko kosmos tulee pääsemään päämääräänsä. Hayes ajattelee, että Kristuksessa toteutui Jumalan luomistarkoitus. Kristuksessa yhdistyi Jumala ja luomakunta. Bonaventuraa hän tulkitsee niin, että Kristuksen kirkastumisen ja ylösnousemuksen voidaan nähdä ennakoivan koko universumin transformaatiota ja pelastusta. Hayesin mukaan Jumala haluaa jakaa rakkautensa luomakunnan kanssa mahdollisimman täydesti. Maailmankaikkeus on peräisin Jumalan rakkaudesta ja palaa takaisin tuohon rakkauteen lopullisena päämääränään. Hayesin luomisen teologian ja paavi Franciscuksen Laudato si´:ssä esittämien ajatusten välillä löytyi kaksi luontevaa yhteneväisyyttä. Ensimmäinen on kaiken yhteen liittävä familiaalisuus, yhteiseen perheeseen kuuluminen ja näin tietoisuus yhteisestä alkuperästä ja päämäärästä. Toisena yhteneväisyytenä löytyi Jumalan mysteerin heijastuminen luomakunnassa. Kosmoksesta voidaan edelleenkin nähdä jotain kolmiyhteisen Jumalan hyvyydestä, totuudesta, kauneudesta ja rakkaudesta. Hayes pitää tärkeänä, että teologian ja luonnontieteiden välillä käydään keskustelua. Hän ei näe ristiriitaa niiden välillä, kunhan otetaan huomioon tieteenalojen metodit ja rajat. Niillä on omat kysymyksensä. Molempia tarvitaan muodostamaan ”tiekarttoja” todellisuudesta. Hän ajattelee, että hengellinen sanoma tulee ilmaista kunkin maailmankuvan puitteissa. Erityisen jumalallisen ilmoituksen ja kosmisen ilmoituksen välillä hän ei myöskään näe ristiriitaa.