Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "ekspressiivinen"

Sort by: Order: Results:

  • Lukin, Kristi (2020)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella onomatopoeettisten ja deskriptiivisten ääntä ilmaisevien verbien ja niiden johdoksien käyttöä Hannele Huovin kirjoissa Urpo ja Turpo, Urpo, Turpo ja Ihanaa sekä Urpon ja Turpon joulu ja verrata niitä Mare Ollisaaren vironnoksiin. Tutkimusotteeni on vertaileva. Päätehtäväni on ottaa selvää, ovatko verbien käännökset myös onomatopoeettisia tai deskriptiivisiä. Sen lisäksi tarkastelen, millaisia vaihtoehtoja sanakirjat antavat. Käytän ennen kaikkea Nykysuomen sanakirjaa ja sieltä olen saanut varmistuksen sille, onko sana onomatopoeettinen tai deskriptiivinen. Sen jälkeen olen katsonut Suomi-viro-suursanakirjasta vironkielisen vastineen ja Viro-suomi sanakirjasta viron sanan suomenkielisen vastineen. Olen jakanut verbit ja niiden johdokset kolmeen ryhmään: ihmisen äänet, eläinten äänet ja luonnon ja muun ympäristön äänet. Jokaisesta ryhmästä olen muodostanut alaryhmiä äänen tuottajan tai ominaisuuksien perusteella. Analyysikappaleessa käytän sanakirjoja ja teen johtopäätöksiä ja kommentteja jokaisen sana-artikkelin lopussa. Arvioin käännöksen sopivuutta ja selvitän, onko kääntäjä käyttänyt sanakirjan vastinetta. Kolmesta teoksesta löytyi yhteensä 34 onomatopoeettista ja kaksi deskriptiivistä verbiä, yhteensä 36 verbiä. Mukana ovat myös verbien johdokset. Urpo ja Turpo -kirjoissa on tutkimani ilmiön esiintymiä kaiken kaikkiaan 52, joista yhdeksällä kerralla on kyseessä verbin johdos. Onomatopoeettisia verbejä on 39 ja deskriptiivisiä neljä kaikista esiintymisistä. Tutkimukseni päätavoitteena on selvittää, ovatko verbien vironnokset myös onomatopoeettiset tai deskriptiiviset. Tähän voin vastata myöntävästi, koska 36 verbistä vain kaksi kadotti onomatopoeettisuuden. Tutkimukseni osoittaa, että onomatopoeettisten ja deskriptiivisten verbien ja niiden johdoksien kääntäminen ei ole helppoa ja yksinkertaista, koska tulee ottaa huomioon monta asiaa. Esimerkiksi se, että sanan pitäisi sopia lauseeseen ja oikean sanan löytäminen saattaa olla työläistä prosessia, koska sanakirjat antavat monta vastinetta yhdelle verbille. Sanat voivat olla polyseemisiä, mutta niitä käytetään eri tapauksissa ja niillä on eri merkitys.
  • Lukin, Kristi (2020)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella onomatopoeettisten ja deskriptiivisten ääntä ilmaisevien verbien ja niiden johdoksien käyttöä Hannele Huovin kirjoissa Urpo ja Turpo, Urpo, Turpo ja Ihanaa sekä Urpon ja Turpon joulu ja verrata niitä Mare Ollisaaren vironnoksiin. Tutkimusotteeni on vertaileva. Päätehtäväni on ottaa selvää, ovatko verbien käännökset myös onomatopoeettisia tai deskriptiivisiä. Sen lisäksi tarkastelen, millaisia vaihtoehtoja sanakirjat antavat. Käytän ennen kaikkea Nykysuomen sanakirjaa ja sieltä olen saanut varmistuksen sille, onko sana onomatopoeettinen tai deskriptiivinen. Sen jälkeen olen katsonut Suomi-viro-suursanakirjasta vironkielisen vastineen ja Viro-suomi sanakirjasta viron sanan suomenkielisen vastineen. Olen jakanut verbit ja niiden johdokset kolmeen ryhmään: ihmisen äänet, eläinten äänet ja luonnon ja muun ympäristön äänet. Jokaisesta ryhmästä olen muodostanut alaryhmiä äänen tuottajan tai ominaisuuksien perusteella. Analyysikappaleessa käytän sanakirjoja ja teen johtopäätöksiä ja kommentteja jokaisen sana-artikkelin lopussa. Arvioin käännöksen sopivuutta ja selvitän, onko kääntäjä käyttänyt sanakirjan vastinetta. Kolmesta teoksesta löytyi yhteensä 34 onomatopoeettista ja kaksi deskriptiivistä verbiä, yhteensä 36 verbiä. Mukana ovat myös verbien johdokset. Urpo ja Turpo -kirjoissa on tutkimani ilmiön esiintymiä kaiken kaikkiaan 52, joista yhdeksällä kerralla on kyseessä verbin johdos. Onomatopoeettisia verbejä on 39 ja deskriptiivisiä neljä kaikista esiintymisistä. Tutkimukseni päätavoitteena on selvittää, ovatko verbien vironnokset myös onomatopoeettiset tai deskriptiiviset. Tähän voin vastata myöntävästi, koska 36 verbistä vain kaksi kadotti onomatopoeettisuuden. Tutkimukseni osoittaa, että onomatopoeettisten ja deskriptiivisten verbien ja niiden johdoksien kääntäminen ei ole helppoa ja yksinkertaista, koska tulee ottaa huomioon monta asiaa. Esimerkiksi se, että sanan pitäisi sopia lauseeseen ja oikean sanan löytäminen saattaa olla työläistä prosessia, koska sanakirjat antavat monta vastinetta yhdelle verbille. Sanat voivat olla polyseemisiä, mutta niitä käytetään eri tapauksissa ja niillä on eri merkitys.
  • Kärki, Hanna (2017)
    Työni tarkoitus on kyselyn avulla selvittää, onko suomalaisten ja virolaisten mahdollista ymmärtää toistensa onomatopoeettisia eli ääniä kuvaavia sanoja äidinkielensä äännesymboliikan perusteella. Hypoteesini mukaan vastaus ei ole itsestään selvä kielten lähisukulaisuudesta ja äännesymboliikan samankaltaisuudesta huolimatta. Äännesymboliikka tarkoittaa ekspressiivisissä sanoissa käytettyjen äänteiden ja äänneyhdistelmien kytkeytymistä kuvattavan sanan luonteeseen, kuten ääneen tai muotoon. Aihepiirin termit kuten onomatopoeettisuus ja deskriptiivisyys eivät ole vakiintuneita vaan niitä käytetään usein päällekkäin. Työssäni käytän Eve Mikosen kirjan Deskriptiiviset sanat – määritelmät, muoto ja merkitys (2002) määritelmiä. Kysely koostuu 17 onomatopoeettisesta verbistä, joiden kuvaaman äänen voimakkuus arvioidaan asteikolla 1–4 ja joille valitaan vaihtoehdoista sopiva äänilähde. Teetin kyselyn äidinkielisille suomalaisille viron onomatopoeettisista verbeistä ja virolaisille suomen vastaavista verbeistä. Kummankaan ryhmän vastaajat eivät osanneet kyseistä vierasta kieltä. Kysely on laajennettu versio kandidaatintyössäni (2011) käyttämästäni kyselystä. Suomen onomatopoeettiset verbit aiheuttivat virolaisinformanteille selvästi enemmän ongelmia kuin niiden viron vastineet suomalaisille. Suomalaiset saivat suurimmasta osasta viron verbejä onomatopoeettisen mielikuvan myös silloin, kun ne olivat äännesymboliikaltaan suomalaisiin nähden poikkeavat tai niiden merkitys tulkittiin väärin, kun taas virolaisinformanttien vastausten hajanaisuudesta voi päätellä, ettei monia suomen verbeistä välttämättä pidetty lainkaan onomatopoeettisina. Kyselyn perusteella näyttää siltä, että äännesymboliikan tulkinta onnistuu paremmin virosta suomeen kuin suomesta viroon. Jotkin viron onomatopoeettiset sanat saattavat näin ollen olla ilmaisuvoimaisempia kuin suomen.