Browsing by Subject "elinaika-analyysi"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2011)Tutkimuksessa tarkastellaan dementiakuolleisuutta sekä siihen vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä. Dementia on oireyhtymä, jota pääasiassa sairastavat yli 65-vuotiaat henkilöt. Väestön ikääntyessä sekä elinajanodotteen kasvaessa on odotettavissa, että dementiaa sairastavien määrä tulee kasvamaan merkittävästi lähivuosina. On viitteitä siitä, että dementiaan sairastumisen riskiin vaikuttavat erilaiset sosiaaliset tekijät kuten koulutus, mutta varsinkin dementiakuolleisuudesta tiedetään vähän. Tutkielman aineistona käytettiin Tilastokeskuksen muodostamaa Elinolot ja kuolinsyyt -rekisteriaineistoa, joka koostuu väestölaskentatiedoista sekä työssäkäyntitilaston pitkittäisaineistosta, johon on liitetty kuolinsyytietoja. Peruskuolinsyyn lisäksi aineistossa oli tieto korkeintaan kolmesta myötävaikuttavasta syystä. Dementiakuolleisuuden on esitetty aliarvioituvan peruskuolinsyynä, joten dementiakuolleisuuden määrittelyssä käytettiin myös tietoa myötävaikuttavista syistä. Rajausten jälkeen aineistossa on 317 944 henkilöä, joista 128 562 on miehiä ja 189 382 naisia. Pääanalyysimenetelmänä on käytetty elinaikamalleihin kuuluvaa Coxin regressiota. Dementiakuolleisuudessa oli vaihtelua kaikkien tutkimuksessa käytettyjen muuttujien, eli koulutuksen, sosiaaliluokan, tulojen, siviilisäädyn sekä perhemuodon mukaan. Koulutuksen vaikutus välittyi osin ammattiasemaan perustuvan sosiaaliluokan kautta. Suurimpia ryhmien väliset suhteelliset erot olivat nuoremmissa ikäryhmissä sekä sosiaaliluokan ja siviilisäädyn kohdalla. Eronneilla ja naimattomilla oli selvästi kohonnut riski suhteessa naimisissa oleviin. Myös työntekijöillä havaittiin kohonnut riski suhteessa ylempiin toimihenkilöihin. Siviilisääty vaikutti olevan merkittävä tekijä siinä mielessä, että koulutuksen, sosiaaliluokan ja tulojen tuominen malliin ei juuri vaikuttanut siviilisäätyryhmien välillä havaittuun vaihteluun. Dementiakuolleisuudessa havaitut ryhmien väliset suhteelliset erot olivat hieman pienempiä kuin muissa syissä, mutta kuitenkin hyvin samaa suuruusluokkaa. Tulosten perusteella on identifioitavissa tekijöitä, jotka suojaavat dementialta. Erityisesti avioliitto, korkea koulutus sekä ylemmät toimihenkilöammatit vaikuttavat olevan dementialta suojaavia tekijöitä. Avioliiton suojaavan vaikutuksen voidaan tulkita liittyvän sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä puolison tukeen ja läsnäoloon. Korkea koulutus sekä toimihenkilöammatit indikoivat virikkeellisempää työympäristöä, mutta niiden vaikutus voi myös kulkea ylipäänsä aktiivisemman ja kognitiivisesti virikkeellisemmän elämäntavan kautta. Aktiivisen ja kognitiivisesti haastavan elämäntavan on esitetty suojaavan dementiaan sairastumiselta. Tuloksia voidaan tulkita elämänkaarinäkökulman kautta. Jo nuoruudessa vaikuttavilla tekijöillä, kuten koulutuksella, on vaikutusta. Tämän lisäksi elämänkaaren aikana myöhemmin vaikuttavat tekijät ovat merkityksellisiä. Näiden tekijöiden on esitetty vaikuttavan aivojen hermoverkostoon ja -yhteyksiin ja luovan kognitiivista reserviä, minkä on esitetty ehkäisevän tai lykkäävän dementiaan sairastumista.
-
(2011)Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä länsimaissa. Suomessa se aiheuttaa vuosittain noin 800 kuolemaa ja uusia eturauhassyöpiä diagnosoidaan vuosittain yli 4 000 kappaletta. Eturauhassyövän tarkasteleminen tilastotieteen keinoin on lähtökohtaisesti kannattavaa, koska eturauhassyövän diagnosoinnista ja hoidosta kerätään laajoja ja kattavia tietoaineistoja. Aineistojen otoskoot ovat lisäksi sairauden yleisyydestä johtuen verrattain suuria, mikä edesauttaa tilastollisia analyyseja. Tässä tutkielmassa analysoidaan tilastollisesti suomalaisesta eturauhassyövän seulontatutkimuksesta peräisin olevaa aineistoa ($n$=1 608) elinaika-analyysin keinoin. Elinaika-analyysi on tilastotieteen osa-alue, jonka tehtävänä on antaa vastauksia kysymyksiin, jotka liittyvät tiettyjen kiinnostavien tapahtumien ilmenemiseen ja selittävien tekijöiden vaikutukseen tapahtumien ilmenemiseen. Elinaika-analyysin menetelmistä sovelletaan regressiomalleihin kuuluvaa Coxin suhteellisten riskitiheyksien mallia ja Kaplan-Meierin estimaattoreita. Sovelletut menetelmät ovat yleisesti sovellettuja eturauhassyövän tilastollisessa analyysissa. Analyysin tulokset osoittavat, että diagnoosihetkellä määritetyt muuttujat selittävät eturauhassyöpäkuolleisuutta tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Merkittävä osa kuolleisuudesta jää kuitenkin selittämättä, minkä vuoksi saatujen tulosten sovellettavuus rajoittuu väestötason tarkasteluun; yksittäisiä potilaita koskevien hoitopäätösten teko vaatii diagnoosihetkellä määritettyjen muuttujien lisäksi muita tutkimuksia. Analyysiin sisältyvät diagnostiset tarkastelut eivät paljasta merkittäviä poikkeamia sovellettuihin tilastollisiin menetelmiin sisältyvistä oletuksista.
-
(2020)Useat aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että matala koulutustaso on yhteydessä korkeampaan alkoholisairastavuuteen ja -kuolleisuuteen. Tämän on ajateltu liittyvän osittain matalasti koulutettujen lapsuuden perheen sosioekonomiseen asemaan. Toisaalta aikuisuudessa saavutetulla koulutustasolla saattaa myös olla itsenäinen vaikutus alkoholisairastavuuteen. Sisarusten jakamien havaitsemattomien ominaisuuksien vaikutusta aikuisuudessa saavutetun koulutustason ja alkoholisairastavuuden yhteyteen ei ole Suomessa tutkittu. Tämän tutkielman tavoitteena on analysoida koulutustason ja alkoholisairastavuuden yhteyttä väestötasolla ja samaa yhteyttä sisaruksilla. Sisarusanalyysin avulla tarkastellaan, onko koulutustaso yhteydessä alkoholisairastavuuteen, kun syntymäkohortti ja sisarusten jakamat havaitsemattomat sosiaaliset ja geneettiset ominaisuudet on huomioitu. Tutkimusaineisto on suomalainen rekisteriaineisto, joka mahdollistaa pitkittäistutkimuksen. Aineisto perustuu vuoden 1950 väestölaskentaan ja siihen henkilötunnuksen avulla liitettyihin tietoihin. Coxin elinaikamallia on käytetty estimoimaan koulutustason ja alkoholisairastavuuden välistä yhteyttä. Tutkimuskohortit ovat syntyneet vuosina 1935-1950 ja alkoholisairastavuuden seuranta alkaa 36 vuoden iässä ja päättyy syntymävuodesta riippuen viimeistään 60-75-vuotiaana. Tutkielman tulosten mukaan matalasti kouluttautuneilla on korkeampi alkoholisairastavuus verrattuna korkeammin kouluttautuneisiin. Miehillä yhteys havaitaan myös sisarusmallissa, jossa veljesten jakamat havaitsemattomat ominaisuudet on huomioitu. Naisilla sisarusanalyysien tulokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Sisarusmalleissa korkeintaan perusasteen koulutuksen suorittaneiden miesten alkoholisairastavuus on noin kaksinkertainen (hazard ratio HR 2,10 (95% luottamusväli 1,61-2,74)) verrattuna vähintään alemman korkea-asteen koulutuksen suorittaneisiin miehiin. Yhteys koulutuksen ja alkoholisairastavuuden välillä havaitaan myös miesten ja naisten väestötasoisissa kohorttimalleissa, joissa lapsuudenperheen mitatut ominaisuudet on huomioitu. Miehillä koulutuksen ja alkoholisairastavuuden yhteys on voimakkaampi kuin naisilla. Miehillä koulutuksen ja sairastavuuden yhteys on samansuuntainen myös vanhemman koulutuksen mukaan, mutta matalasti koulutettujen vanhempien lapsilla ero alkoholisairastavuudessa on suurin korkeasti ja matalasti kouluttautuneiden välillä. Kokonaisuudessaan tutkielman tulokset viittaavat siihen, että aikuisuuden koulutustasolla on itsenäinen vaikutus alkoholisairastavuuteen erityisesti miehillä. Tutkielman tulosten perusteella alkoholin haitallisia terveysvaikutuksiin olisikin syytä puuttua erityisesti matalasti kouluttautuneiden joukossa. Alkoholisairastavuuden haittojen ehkäisyssä esimerkiksi matalankynnyksen varhainen avohoito ja ennaltaehkäisevä toiminta voisivat heikentää koulutustason ja alkoholisairastavuuden yhteyttä.
-
(2017)Sydän- ja verisuonisairaudet ovat edelleen johtava kuolinsyy länsimaissa. Tämän tutkielman aihe, ei-ST-nousuinfarkti (NSTEMI), kuuluu akuutin koronaarisyndrooman kirjoon yhdessä ST-nousuinfarktin (STEMI) ja epävakaan angina pectoriksen (UAP) kanssa. Hoidosta on sekä Euroopan kardiologiyhdistyksen että Suomen Käypä Hoito -työryhmän suositus. Tutkielmassa tarkastellaan hoitosuositusten toteutumista HUS-alueella FinnHeart-ohjelman piiriin kuuluvista kardiologisista korteista ajalta 9/2012 - 8/2016 yhdistettynä sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen ajanvaraustietoihin. Menetelmänä on tilastollinen analyysi rakenteellisista sairauskertomuksista käymättä läpi jatkuvatekstisiä sairauskertomuksia. Erityisenä tarkastelun kohteena on hoitosuositusten toteutuminen hoidon viiveen, pallolaajennuksen ja lääkehoidon osalta. Lisäksi tarkastellaan kuolleisuutta sepelvaltimotaudin riskitekijöiden, aiemmin todettujen sydän- ja verisuonisairauksien, sepelvaltimoiden varjoainekuvauslöydöksen ja pallolaajennuksen suhteen. Hoidolle asetetut tavoitteet toteutuvat aineistossa kohtalaisen hyvin ja kestävät myös kansainvälisen vertailun huomattavasti suurempaan aineistoon ruotsalaisesta SCAAR-rekisteristä.
-
(2017)Sydän- ja verisuonisairaudet ovat edelleen johtava kuolinsyy länsimaissa. Tämän tutkielman aihe, ei-ST-nousuinfarkti (NSTEMI), kuuluu akuutin koronaarisyndrooman kirjoon yhdessä ST-nousuinfarktin (STEMI) ja epävakaan angina pectoriksen (UAP) kanssa. Hoidosta on sekä Euroopan kardiologiyhdistyksen että Suomen Käypä Hoito -työryhmän suositus. Tutkielmassa tarkastellaan hoitosuositusten toteutumista HUS-alueella FinnHeart-ohjelman piiriin kuuluvista kardiologisista korteista ajalta 9/2012 - 8/2016 yhdistettynä sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen ajanvaraustietoihin. Menetelmänä on tilastollinen analyysi rakenteellisista sairauskertomuksista käymättä läpi jatkuvatekstisiä sairauskertomuksia. Erityisenä tarkastelun kohteena on hoitosuositusten toteutuminen hoidon viiveen, pallolaajennuksen ja lääkehoidon osalta. Lisäksi tarkastellaan kuolleisuutta sepelvaltimotaudin riskitekijöiden, aiemmin todettujen sydän- ja verisuonisairauksien, sepelvaltimoiden varjoainekuvauslöydöksen ja pallolaajennuksen suhteen. Hoidolle asetetut tavoitteet toteutuvat aineistossa kohtalaisen hyvin ja kestävät myös kansainvälisen vertailun huomattavasti suurempaan aineistoon ruotsalaisesta SCAAR-rekisteristä.
-
(2015)Over-indebtedness has been identified as a risk factor for several health outcomes. However, the health effects of parental over-indebtedness on children are less well known, and longitudinal panel data and health registers haven’t been used for this purpose. Researching the effects of over-indebtedness is topical: in 2013 the number of credit default entries exceeded those following the 1990’s depression, suggesting that over-indebtedness is a persisting problem. This thesis is a part of the currently ongoing Social Consequences of Recession research project, studying the long and short term effects of recession periods on income, illness and mortality. The project is funded by the Academy of Finland. The aim of this thesis is to test whether parental over-indebtedness is a determinant for depression in the Finnish national 1987 birth cohort, consisting of 59476 individuals. Several administrative and health registers are linked to the data. Two different explanations are considered to explain the possible connection found between parental over-indebtedness and depression: the life-course approach and the family economic stress model. Survival analysis is used to analyze the cumulative incidence for antidepressants purchases, which are used as a proxy for psychiatric morbidity. The cumulative rate of new purchases among children with an over-indebted parent and others will be assessed using Kaplan-Meier estimates. Hazard rates for over-indebted parents are estimated with the Cox regression model. Direct effects will be estimated first, with confounding factors – parental depression, parental marital status and parental education – added in the subsequent models. Boys and girls are analyzed separately. The results indicate that children of over-indebted parents face elevated risk for depression, even when adjusted for previously well-known and studied predictors of adolescent depression. The results suggest that financial distress in the childhood home intertwines with other childhood risk factors of depression and contributes to the clustering of adverse childhood experiences. Over-indebtedness is more common in already disadvantaged groups and exacerbates social disparity. By reducing economic and social resources in a childhood environment that may be necessary for upward social mobility, it could add to the intergenerational transmission of inequality.
-
(2010)Yhä suurempi osa väestöstä elää yhdeksännelle vuosikymmenelle asti. Yli 80-vuotiaiden absoluuttinen ja suhteellinen lukumäärä Suomen väestöstä tulee kasvamaan erityisen nopeasti, ja yhä suurempi osa terveyden eriarvoisuudesta nousee tästä väestönosasta. Vanhusten sosioekonomisten kuolleisuuserojen on havaittu olevan samansuuntaisia kuin työikäisillä mutta suhteelliset erot ovat olleet usein pienempiä. Yleensä vanhimmat ikäryhmät ovat jääneet tutkimuksissa vähemmälle huomiolle. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella sosioekonomisia kuolleisuuseroja 80 vuotta täyttäneillä suomalaisilla. Kuolleisuuserojen kehitystä tarkasteltiin jaksolla 1988–2007 ja monimuuttujamalleissa selvitettiin eri tekijöiden keskinäisiä vaikutussuhteita. Lisäksi selvitettiin, muokkaavatko perhetekijät sosioekonomisia kuolleisuuseroja. Tutkimuksessa käytettiin Tilastokeskuksen muodostamaa yksilötasoista rekisteriaineistoa. Aineisto sisälsi tietoa sosioekonomisista tekijöistä ja kuolemantapauksista. Aineistossa havaittiin 328 749 kuolemantapausta 80 vuotta täyttäneessä väestössä. Tutkimuksessa tarkasteltiin sekä kokonaiskuolleisuutta että kuolemansyittäistä kuolleisuutta. Kuolleisuuslukujen ja elinajanodotteiden trendejä tarkasteltiin periodilla 1988–2007. Elinajantauluista saatuja elinajanodotteita tarkasteltiin sosioekonomisten tekijöiden mukaan ja muutoksien syyt dekomponoitiin kuolemansyittäin. Monimuuttujamalleissa käytettiin menetelmänä Coxin suhteellisten vaarojen mallia. Kuolleisuus oli korkeinta alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä. Sosioekonomiset kuolleisuuserot pysyivät koulutuksen ja sosiaaliryhmän osalta vakaina tutkimusjaksolla, mutta tulojen mukaiset erot supistuivat. 80 vuotiaan elinajanodote kasvoi miehillä 6,4 vuodesta 7,5 vuoteen ja naisilla 7,7 vuodesta 9 vuoteen. Erot olivat sosiaaliryhmän ja koulutuksen mukaan alimman ja ylimmän ryhmän välillä noin yhden vuoden ja tulojen mukaan hieman enemmän. Yksilön veronalaiset tulot ja kumuloitunutta asuntovarallisuutta kuvaavat determinantit olivat koulutusta ja sosiaaliryhmää voimakkaampia kuolleisuuden ennustajia. Kulutuspotentiaalia mittaava asuntokunnan käyttötulojen yhteys kuolleisuus oli heikko, ja pienin kuolleisuus havaittiin alimmassa käyttötulojen kolmanneksessa. Sosioekonomiset kuolleisuuserot olivat korostuneimpia iskeemisissä sydäntaudeissa ja hengityselintaudeissa sekä miehillä keuhko- ja mahasyöpäkuolleisuudessa ja naisilla muissa sydäntaudeissa. Tapaturmaiset, väkivaltaiset ja alkoholiperäiset kuolemansyyt olivat tutkimusväestössä harvinaisia, eikä niissä havaittu suuria sosiaalisia eroja. Avioliitto näyttäytyi huono-osaisuudelta jossain määrin suojaavana tekijänä. Yksinasuvilla ja naimattomilla vanhuksilla tuloihin ja asunnon varustelutasoon liittyvät kuolleisuuserot olivat suurempia kuin muilla. Kuolleisuuserot olivat pääosin samansuuntaisia kuin aiemmassa tutkimuksessa havaitut. Suhteelliset kuolleisuuserot olivat pienempiä kuin nuoremmissa ikäryhmissä löydetyt. Tutkimus antoi tukea elämänkulun selitysmallille kuolleisuuserojen ymmärtämisessä. Suorat materiaaliset terveyserojen selitykset näyttäisivät olevan 80 vuotta täyttäneessä väestössä vähemmän merkityksellisiä, johtuen osittain valikoivasta laitostumisesta. Sen sijaan avioliiton suojaava vaikutus ja psykososiaaliset tekijät nousivat keskeisiksi. Suuret erot sydäntauti-, hengityselin- ja osittain syöpäkuolleisuudessa viittaavat siihen, että elämänkaaren aikainen terveyskäyttäytyminen vaikuttaa sosiaalisten kuolleisuuserojen syntyyn myös kaikkein vanhimmassa väestönosassa.
Now showing items 1-7 of 7