Browsing by Subject "elintarviketurvallisuus"

Food has featured in the global development agenda for several decades. However, increasing food prices and the global food crisis of 2007-2008, fuelled the debate around food security, which was also one the main thematic priorities of Finn Church Aid's strategy in 2009-2012. This thesis was commissioned by FCA in order to examine food security in the context of their development cooperation project in Cambodia. The purpose of the study is to support FCA and their local partner organization, the Lutheran World Federation Cambodia’s work on food security. The study has two objectives: to contribute to the understanding of the intertwined issues of rural development and food security, and to the understanding of the food security approach and intervention logics. Firstly, food reality is scrutinized in a Cambodian rural village. The focus is on the functioning of the food system at the local level, and as part of a wider food system reaching beyond the village boundaries and even the national level. In addition, the household level food security is analysed from the perspective of livelihoods - means of gaining a living - and different ways of commanding or accessing food. This level allows scrutinizing how village level changes in the food system affect different kinds of families. Secondly, the study analyses the food security approach of LWF, with regard to the village food reality and in the light of politicised international discourses on food security. The thesis is a contextual case study of the village of Chrokhlong, based on one month’s field work period in November and December 2010, as well as LWF Cambodia’s program documents and interviews with the staff. The field work material consists of 43 interviews with the villagers, 76 informal discussions and personal observation. Food security and general development themes in Cambodia are explored through literature and personal interviews. The study found that the local food security is affected by important changes of the wider food system. Population growth and economic liberalization increase pressures on land and natural resources in the village context. Accumulation and fragmentation of land and degradation of common resources are related to the increasing commoditization of the village food system. Food security has become an issue of purchasing power. Land for rice cultivation appears as the most important factor contributing to household food security. The most food insecure families lack land and means of generating incomes in order to purchase food, such as family members in working age and good health. The poorest families are the most affected by the depletion of common resources and the increasing food prices. At a strategic level, LWF has adopted a holistic approach to food security and defines their objective as 'right to food' in line with a rights based approach to development. However, at the practical level the approach seems narrower, and the work on food security focuses on enhancing food production. This focus risks not taking into account the food insecurity of the land-poor families who do not benefit from increasing productivity. The centrality of the land issue and the specific situation of the most food insecure families is no considered sufficiently. Based on this case study, an integrated and holistic rural development approach would seem to provide relatively more benefits to households that are able to produce to markets, while the food security of the poorest families can be even further threatened by a greater dependence of markets. While LWF’s ideals seem to reflect a 'food justice' discourse, their practical work is more in line with the hegemonic discourse labelled as 'food security', that does not aim at affecting the structural causes of food insecurity at different levels.

Elintarvikelainsäädäntö edellyttää tieteeseen perustuvaa riskiperustaisuutta lainsäädäntöprosessissa. Tieteellisen tiedon tulee asetuksen (EY) N:o 178/2002 mukaan olla keskeisellä sijalla elintarvikelainsäädännön laatimisessa. Suomessa elintarvikelainsäädännön valmisteluun osallistuu huomattava joukko eri toimijoita, jotka edustavat niin elintarvikeketjun eri vaiheita 'pellolta pöytään' kuin eri toimijatahojen edustajia tutkimuksesta kuluttajiin. Jotta tieteellistä tietoa voitaisiin hyödyntää lainsäädäntöprosessissa, tulee sen tavoittaa lainsäädäntöä valmisteleva ministeriö. Useista toimijoista muodostuvan verkoston rakenne voi niin edesauttaa kuin toisaalta vaikeuttaakin tiedon siirtymistä sen tuottajalta – tutkimuksen tekijältä, riskinarvioitsijalta tai tietoa muutoin omaavalta taholta – sen hyödyntäjälle, ministeriölle. Jotta tietoa voitaisiin hyödyntää, tulee verkoston mahdollistaa interaktio eri toimijoiden välillä. Toisaalta lainsäädäntöprosessissa tapahtuvan interaktion eri muodot voivat luoda erilaisia edellytyksiä eri toimijoiden välille. Tässä tutkimuksessa lainsäädäntöprosessin verkoston rakenteen luomia edellytyksiä tieteellisen tiedon hyödyntämiselle elintarvikelainsäädännön valmistelussa tarkasteltiin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla. Tarkastelu kohdistui vuosina 2006–2011 käynnissä olleisiin lainsäädäntöön liittyviin hankkeisiin – lainsäädännön valmisteluun liittyvään lausuntomenettelyyn sekä erilaisten toimielinten jäsenyyksiin. Analyysissä tarkasteltiin niin verkoston rakennetta, eri tapahtumatyyppien vaikutusta verkoston luomien kommunikaatiomahdollisuuksien muodostumisessa kuin verkoston rakenteen luomia edellytyksiä tieteellisen tiedon välittymiselle toimijoiden välillä. Elintarvikesektorin lainsäädäntöprosessin verkoston tarkastelussa keskeisimpiä toimijatahoja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla ovat ministeriöt ja valtion tutkimusta ja/tai riskinarviointeja tekevät keskusviranomaiset, mutta myös muut toimijatahot, kuten erilaiset tutkimusalaa edustavat tahot, ovat edustettuina verkostossa poliittisia toimijoita ja tiedostusvälineitä lukuun ottamatta. Samalla verkostoon ei havaittu muodostuvan erityisiä alaryhmiä. Toimijatahon luonteen ei tutkimuksen tulosten nojalla voida sanoa vaikuttavan suoraan sen asemaan elintarvikelainsäädännön jäsenyysverkostossa, vaan myös tapauskohtaiset lähemmät seikat vaikuttavat toimijatahon asemaan lainsäädäntöprosessissa. Verkoston luomien interaktiomahdollisuuksien, lausuntokierrosten ja toimielinten jäsenyyksien, havaittiin tutkimuksessa olevan yhteydessä toimijan jäsenyyteen verkostossa. Tapahtumatyyppi on yhteydessä sekä siihen, mitkä toimijatahot ja toimijat osallistuvat eri tapahtumiin että siihen, miten usein eri tapahtumiin osallistutaan. Elintarvikelainsäädännön verkoston rakenne mahdollistaa riskiä koskevan tieteellisen tiedon välittymisen elintarvikelainsäädäntöprosessissa. Erityyppiset tapahtumat luovat kuitenkin erilaiset edellytykset tietoa tuottavien ja sitä hyödyntävien tahojen interaktiolle. Lisäksi eri toimijatahoilla on erilainen asema verkostossa, mikä luo erilaiset edellytykset eri tahojen tuottaman tiedon hyödyntämiselle.

Elintarvikeväärennösten havaitsemiseen käytetään DNA-pohjaisia tunnistusmenetelmiä. DNA-viivakoodaus on tunnistusmenetelmä, jolla pystytään toteamaan laji tuntemattomasta näytteestä lyhyen DNA-jakson eli viivakoodin perusteella. Tämänhetkiset viivakoodit kasveilla sisältävät nukleotiditasolla vähän lajien välisiä eroja, mikä heikentää näytteiden erottelukykyä ja näytteen oikeaa tunnistamista. Viivakoodien erottelukykyä arvioitiin eri puolukoiden (Vaccinium) suvun lajien kesken. Arviointi tehtiin viivakoodeista matK, ycf1, rpoC1 ja ITS. Puolukoiden suvulle ei löydetty viivakoodia, joka kykenisi tunnistamaan täydellisesti näytteitä lajitasolla. Kloroplastiset viivakoodit matK ja rpoC1 onnistuivat parhaiten PCR:ssa, monistamisessa ja sekvensoinnissa. Genomisen viivakoodin, ITS:n monistamisessa ilmeni häiriötä näytteissä, joissa oli vähän DNA:ta. Avoin lukukehys ycf1 puuttuu puolukoiden (Vaccinium) suvulta, mikä esti viivakoodin käyttämistä. DNA-viivakoodeista matK kykeni tunnistamaan BLAST-tietokantavertailussa seitsemän 14:sta näytteestä ja BOLD-tietokantavertailussa yhdeksän näytettä 14:sta näytteestä. ITS kykeni tunnistamaan BLAST-tietokantavertailussa kahdeksan näytettä 14:sta näytteestä. ITS:lle ei ollut riittävästi vastaavuuksia BOLD-tietokannassa ja rpoC1:lle ei kummassakaan tietokannassa. Sekvenssilinjauksessa matK ja rpoC1 olivat lajien välillä hyvin samankaltaisia. ITS sisälsi lajien välillä enemmän variaatiota, mutta tietokannoista puuttui vastaavia sekvenssejä, mistä syystä positiivisia tunnistuksia saatiin heikosti. DNA-viivakoodauksessa kasveilla kahden viivakoodin käyttö on edelleen suositeltavaa lajitason tunnistuksen tarkentamiseksi. Reaaliaikaisella PCR:lla (qPCR) pystytään spesifisesti toteamaan lajin läsnäolo näytteessä havaitsemalla DNA-jaksoja, jotka ovat ainutlaatuisia kohdelajin perimässä. Spesifinen tunnistusmenetelmä pyrittiin luomaan mustikalle (Vaccinium myrtillus) sijoittamalla alukkeet ja koetin lokuksille dfr ja MADS-box. Mustikan spesifisen menetelmän kehittelyssä ei saavutettu täydellistä spesifisyyttä. Mustikan lisäksi myös lajit V. praestans, V. smallii ja V. ovalifolium tuottivat positiivisen signaalin dfr-geenille suunnitelluilla alukkeilla ja koettimella. Positiivista ekspressiota tuottaneet lajit sisälsivät oletettavasti samankaltaisen dfr-geenin, jolle mustikalle spesifiset alukkeet ja koetin sitoutuivat. Spesifinen menetelmä kykeni kuitenkin sulkemaan pois muiden kasvisukujen näytteet sekä suurimman osan puolukoiden suvun näytteistä. Menetelmää voidaan hienosäätää kun dfr-geenin sekvenssi saadaan selville positiivisen signaalin antaneista lajeista tai kun muita suuremman muuntelun alueita paljastuu sekvensoinnin tuloksena.

Toxoplasma gondii on zoonoottinen solunsisäinen alkueläin, jonka aiheuttamaa tautia kutsutaan toksoplasmoosiksi. Loisen pääisäntänä voivat toimia ainoastaan Felidae -heimon kissaeläimet. Väli-isäntänä voivat toimia käytännössä kaikki tasalämpöiset eläimet, mukaan lukien ihminen. T. gondii on maantieteellisesti hyvin laajalle levinnyt parasiitti, joka terveellä eläimellä aiheuttaa tyypillisesti vain lieväoireisen, itsestään rajoittuvan taudin. Tiineillä sekä immuunipuolustukseltaan heikoilla yksilöillä T. gondii -infektiolla voi kuitenkin olla hyvin vakavia seurauksia. T. gondii on kansanterveydellisesti hyvin merkittävä loinen, sillä odottavan äidin tartunta voi aiheuttaa abortteja tai vakavia oireita kehittyvälle sikiölle. Ihminen saa tartunnan tyypillisesti syötyään huonosti kypsennettyä tai raakaa lihaa, joka sisältää T. gondii -kudoskystia. Naudanlihan infektiivisyyttä ihmiselle on pidetty pienenä, mutta tutkimuksia asiasta on vähän ja tuloksissa on maantieteellisiä eroja. Naudalle loinen ei yleensä aiheuta vakavia oireita. Lisensiaatintutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä kokeellisesta osuudesta. Kirjallisuuskatsaus käsittelee Toxoplasma gondii -alkueläintä, sen merkitystä elintarvikevälitteisenä parasiittina, nautaa (Bos taurus) T. gondii -loisen väli-isäntänä sekä yleisimmin diagnostiikassa käytettäviä menetelmiä naudalla. Erityisenä pääpainona kirjallisuuskatsauksessa on loisen merkitys elintarvikevälitteisten infektioiden aiheuttajana naudanlihassa. Kokeellisessa osassa tutkittiin T. gondii -vasta-aineiden esiintyvyyttä suomalaisissa naudoissa. Pallealihasnäytteitä kerättiin suomalaisilta teurastamoilta yhteensä 200 kappaletta. Tutkittavia näytteitä tuli yhteensä 74:ltä eri tilalta ympäri Suomea. T. gondii -vasta-aineita tutkittiin pallealihasnestenäytteistä ELISA-menetelmän (Enzyme-linked immunosorbent assay) avulla. Vastaavaa tutkimusta naudoilla ei ole aiemmin toteutettu Suomessa, mutta esiintyvyyden on oletettu olevan matala. Käytetyn kaupallisen ELISA-testin avulla vasta-ainepositiivisia nautoja löytyi yhteensä 15 kappaletta kahdeksalta eri tilalta. Toksoplasmavasta-aineiden esiintyvyys kyseisessä näytepopulaatiossa on siten 7,5 %. Toksoplasmapositiisiksi näytteiksi laskettiin ne näytteet, jotka olivat olleet vähintään yhdessä näyteajossa selvästi positiivisia. Tuloksissa oli kuitenkin eroja eri näyteajojen välillä, joten käytettyä menetelmää ei voida pitää täysin luotettavana menetelmänä tutkittaessa T. gondii -vasta-aineiden esiintyvyyttä naudalla. Lisäksi tutkittava näytemäärä oli suppea, mikä ei välttämättä anna todellista kuvaa loisen esiintymisestä Suomessa.