Browsing by Subject "elinympäristö"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2015)Suomesta tavataan kaksi majavalajia: alkuperäinen euroopanmajava (Castor fiber) ja vieraslaji amerikanmajava (Castor canadensis). Euroopanmajava metsästettiin sukupuuttoon 1800–luvulla ja viimeinen euroopanmajava ammuttiin tiettävästi Sallan Eniönjoesta vuonna 1868. Vuonna 1935 aloitettiin majavien uudelleenistutukset 17 Norjasta tuodulla euroopanmajavalla. Vuonna 1937 Suomen majavakantaa vahvistettiin seitsemällä Amerikasta tuodulla amerikanmajavalla. Tahallisesta vieraslajin tuomisesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan vasta vuonna 1973 todettiin Castor-suvun koostuvan kahdesta eri lajista. Alueilla, joille istutettiin molempia lajeja, on jäljellä ainoastaan amerikanmajava. Syyt ovat edelleen epäselviä. Molempien lajien kannat ovat edelleen keskittyneet alkuperäisten istutusalueiden läheisyyteen, ja amerikanmajavakanta on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta saanut kasvaa ilman euroopanmajavan kilpailun vaikutusta. Jos lajien elinympäristövaatimukset ovat samat, eivät lajit voi esiintyä rinnakkain. Näin ollen on tärkeää tuntea molempien lajien elinympäristön käyttö mahdollisemman tarkkaan aluekohtaisesti ja ennakoida, johtaako majavalajien kohtaaminen kahden lajin rauhaisaan yhteiseloon vai mahdollisesti euroopanmajavan häviämiseen läntisestä Suomesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla lajien elinympäristön vaatimuksia ja sitä kautta tuoda lisätietoa euroopanmajavan suojeluun. Tutkimusalueeksi valikoitui keskinen Pirkanmaan alue, missä lajien välinen etäisyys on ainoastaan 11 kilometriä linnuntietä. Aineisto koostuu vuoden 2013 Luonnonvarakeskuksen koordinoimista valtakunnallisten majavalaskentojen pesätiedoista sekä erilaisista paikkatietoaineistoista. Elinympäristönkäytön mallin muuttujat on tuotettu CORINE Land Cover 2012 (CLC2012), vuoden 2011 Valtakunnallisen Metsien Inventoinnin (VMI) ja Maanmittauslaitoksen maastotietokannan digitaalisiin paikkatietoaineistojen avulla. Alueelle luotiin 60 satunnaispistettä, jotka kuvaavat tarjolla olevaa elinympäristöä. Lajien elinympäristöjen käyttöä analysoitiin kahden logistisen regressioanalyysimallin avulla, joista ensimmäisessä tarkastellaan ydinaluetta (50m) ja toisessa elinpiiriä (1km). Analyyseissä verrattiin lajeja keskenään sekä satunnaispisteisiin. Ennen regressioanalyysejä tarkasteltiin muuttujien kolineaarisuutta Variance Inflation Factor:in (VIF) avulla, jonka jälkeen tarkasteltiin aineiston yhteensopivuuttaa mallin kanssa Akaiken informaatiokriteerin (AIC) avulla. Pienin AIC ilmaisee parhaan mallin korkeimman selitysasteen ja mallin yksinkertaisuuden (parsimonisuuden) kompromissina. Ydinalueella ei havaittu merkitseviä eroja elinympäristön vaatimuksissa lajien välillä. Majavien elinympäristönkäyttö ei kuitenkaan ollut satunnaista. Kuusen tilavuudella oli positiivinen vaikutus euroopanmajavan esiintymiseen ja lehtipuiden tilavuudella oli positiivinen vaikutus amerikanmajavan esiintymiseen verrattuna tarjolla olevaan ympäristöön. Elinpiirianalyyseissä lajien välillä havaittiin merkitseviä eroja, joissa euroopanmajava esiintyi alueilla, missä kuusen tilavuus ja sekametsän osuus oli suurempi verrattuna amerikanmajavan elinpiiriin. Kasvavalla kuusen tilavuudella, sekametsän osuudella sekä vesistöjen määrällä oli positiivinen vaikutus euroopanmajavan esiintymiseen ja rakennetuilla alueilla negatiivinen vaikutus euroopanmajavan esiintymiseen verrattaessa tarjolla olevaan ympäristöön. Amerikanmajavan elinympäristön käyttö ei poikennut satunnaisesta. Tulokset saattavat heijastaa rantavyöhykkeen metsäsukkession eri vaiheita, mutta on huomattava, että lajien välillä oli merkittäviä eroja. Elinympäristön muuttujat selittivät huomattavasti enemmän euroopanmajavan esiintymistä alueella verrattuna amerikanmajavaan. Toisin sanoen euroopanmajavan elinympäristön vaatimukset ovat spesifimmät/tarkemmat/ominaisemmat. Tulosten avulla on mahdollista ennustaa niin amerikanmajavan leviämistä alueella kuin hyödyntää tietoja euroopanmajavalle tärkeiden elinympäristöjen suojelussa.
-
(2012)Tutkielman tavoitteena on vuosien 1968 – 1971 välille sijoittuvan tapaustutkimuksen kautta selvittää, miten ympäristöongelmien kentän eri toimijat hahmottivat ihmisen ja luonnon välisen suhteen. Tutkielmassa perehdytään siihen, kumman hyvinvointia pidettiin tärkeämpänä, ihmisen vai luonnon. Työn keskeinen tarkoitus on analysoida, kuinka selkeästi ympäristöongelmat hahmotettiin abstraktimmalla, käsitteellisellä tasolla. Ajattelivatko eri toimijat nimenomaan ympäristönsuojelua vai olivatko he huolestuneita ihmisen elinympäristön saastumisesta? Tapaustutkimuksen tarkkana kohteena on Suomessa 1960-luvun lopulla käynnistynyt elohopeakeskustelu, jossa arvioitiin ja kiisteltiin selluloosa-, paperi- ja klooriteollisuuden jätevesipäästöjen sisältämän elohopean vaikutuksesta vesistöjen ravintoketjuihin. Käydyn keskustelun keskeisiä osapuolia olivat Suomen luonnonsuojeluyhdistys ja sen puheenjohtaja Pekka Nuorteva, Lääkintöhallitus sekä yksittäiset kotimaiset ja kansainväliset asiantuntijat. Tärkeimpänä aineistona tutkielmassa toimii Sirkka-Liisa ja Pekka Nuortevan Kansallisarkistolle luovuttama elohopeakokoelma, jonka sisältämästä laajasta aineistosta keskeisimmäksi aineistokorpukseksi on valittu eri toimijoiden lähettämiä kirjeitä ja sanomalehtiaineistoa. Tätä perusaineistoa on tuettu yksittäisillä Lääkintöhallituksen arkistoista löytyneillä kirjeillä. Tutkielman analyysivaihe etenee Lääkintöhallituksen ympärillä käydystä keskustelusta kohti asiantuntijoiden ja luonnonsuojelijoiden välistä keskustelua ja näihin toimijaryhmiin liittyvää uutisointia. Työn keskeisimpinä teoreettisena lähtökohtana toimii diskurssianalyysi. Diskurssin käsitteen avulla perehdytään niihin todellisuuden tuottamisen ja ymmärtämisen tapoihin, joiden kautta käsitykset ihmisen ja luonnon välisestä arvojärjestyksestä syntyivät. Diskurssianalyysin käsitteistöä, ja sitä tukevien metodien käsitteistöä on hyödynnetty tutkielmassa ennen kaikkea aineiston analyysissa. Lisäksi tutkielmassa käytetään toimijaverkkoteoriaa, jonka avulla varmistetaan se, että analyysi huomioi sosiaalisen todellisuuden, eli luonnon omien prosessien, vaikutuksen eri ajatusmalleihin. Työn aineisto- ja aikarajauksen tukena on hyödynnetty tapaustutkimuksen ajatusmalleja tapauksen teoreettisesta luonteesta ja tutkijan tapauksen suhteen suorittamasta valinnasta. Keskeinen havainto tutkielmassa on, että aikalaiskeskustelua hallitsi huoli ihmisen terveydestä. Terveysdiskurssi painottui läpi koko tutkimusajanjakson. Erityisesti terveysdiskurssi nousi esiin Lääkintöhallituksen ympärillä käydyssä uutisoinnissa ja kirjeenvaihdossa. Toinen vahvasti esiin noussut diskurssi oli tiede- ja asiantuntijadiskurssi. Keskustelun osapuolet pyrkivät jatkuvasti heikentämään toistensa asiantuntija-asemaa ja korostamaan omaa asiantuntijuuttaan. Lisäksi suomalaista asiantuntijuutta peilattiin vahvasti kansainväliseen asiantuntijuuteen, jolle eri toimijat antoivat suurta arvoa. Sen sijaan luontodiskurssin osuus analysoidussa aineistossa oli vähäinen. Tutkielman keskeinen johtopäätös on se, että elohopeakeskustelussa oli aikalaistoimijoiden perspektiivistä katsottuna kyse ennen kaikkea ihmisen elinympäristöön kohdistuvasta uhasta, ei yleisesti biodiversiteettiä uhkaavasta vaarasta. Ympäristöongelmaan kiinnitettiin huomiota nimenomaan ihmisen hyvinvoinnin vuoksi, ja luonnontilasta huolestuneet luonnonsuojelijatkin vetosivat ihmisen terveyteen kohdistuvaan uhkaan saadakseen yleisen mielipiteen puolelleen.
-
(2017)In my Master’s Thesis I researched young lynxes ́ (Lynx lynx) use of habitat during dispersal. When analysing different research materials, I found out what kind of habitats and topography young lynxes use during their dispersal. There haven ́t been many researchs in this area in Finland before, therefore this research is providing new information to the subject. The Natural Resources Institute in Finland provided the tracking materials for the research. In this work I have three research questions. 1.) Does different habitat types affect to dispersal and does the use of habitat types vary between male and female? 2.) Does topography affect to dispersal and how does the topography classes are divided between male and female? 3.) Which sex disperses further? The studied area was Southern Finland, below the city of Jyväskylä. My research material contained nine male and seven female lynxes. The material was collected during years 2008 – 2014. Lynxes in the study had a GPS -collar, enabling position tracking. The gathered positioning points were transferred to ArcGIS 10.3.1 geographic program. Besides positioning points, the Corine Land Cover -2012 habitat map and DEM (Digital elevation model) topography were used in the study. I classified Corine materials to eight different categories and DEM materials set to twenty different categories. I converted the lynxes ́ positioning points into trails. The trail zone was set to four kilometres. Also, an individual zone with a radius of ten meters was set for each positioning point. When analysing these zones, I was able to find out what kind of habitats and topography lynxes use during dispersal. The length of the dispersal was calculated in two ways: A1-B1 the length of the dispersal was the distance between the start and end points. A2-B2 the length of the dispersal was the total length between all positioning points. I used the Mann Whitney -U test for the statistic testing. The results of this study show that male and female lynxes ́ use of habitats in the research area was divided evenly. Two classes showed statistically significant results: females favour peatlands in four kilometers dispersal trail zone. In ten meters positioning point zone females favour more coniferous forest. There were no special characteristics in males ́ use of habitats. The results of composition analyze show that lynxes favour mixed- and coniferous forests and fields. Selection of habitats wasn’t random. There were no difference in the use of topography between males and females, although one topography class was statistically significant. Mainly lynxes favour higher topography. The results show that males disperse further than females. There was, however, one female, whose dispersal was abnormally longer when compared to the other females. There was a strong positive correlation between the total length of the dispersal and the time used for the dispersal Generally there was no difference between the linearity of the dispersal trails of males and females. The results of this Master’s Thesis are used in the national lynx research project.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)Atopia ja muut iho-oireita aiheuttavat allergiset sairaudet ovat hyvin yleinen ongelma koirilla. Sairauden taustalla uskotaan olevan sekä perinnöllisiä että ympäristötekijöitä. Ihmisten atopia muistuttaa hyvin paljon koirilla esiintyvää atopiaa. Ihmislääketieteen puolella puhutaan paljon niin kutsutusta hygieniahypoteesista, jonka mukaan liian puhdas elinympäristö nuorella iällä edesauttaa allergian ja atopian kehittymistä. Ympäristötekijöiden ja atopian välistä yhteyttä on tutkittu koirilla jonkin verran, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koiran atopiaa ja samalla myös ruoka-aineallergiaa. Atopiaan liittyen käsitellään enemmän myös altistavia tekijöitä ja niihin liittyviä aiempia tutkimuksia. Lisäksi käsitellään koiran ruokintaa yleisesti. Tutkimuksessa haluttiin selvittää pennun ruokinnan ja elinympäristön vaikutusta atopian kehittymiseen. Työhypoteesina oli, että raakaruuan syöttäminen osana ruokavaliota suojaa atopialta. Työhypoteesin taustalla on edellä mainittu, ihmispuolelta tuttu hygieniahypoteesi. Tutkimuksessa käytettiin aineistona DOGRISK-kyselytutkimuksesta saatua materiaalia. Kyselytutkimuksessa koiranomistajat ovat vastanneet muun muassa koiran ruokintaa, sairauksia ja elinympäristöä koskeviin kysymyksiin. Tämä työ toteutettiin tapaus-verrokkitutkimuksena. Tutkimukseen otettiin mukaan150 atopiaa tai muuta iholla oireilevaa allergiaa sairastavaa koiraa. Kontrolliryhmässä oli 300 koiraa, joilla näitä sairauksia ei ole todettu. Tutkimuksen päälöydöksenä voidaan pitää 2–6 kuukauden iässä syödyn kypsentämättömän tuoreruuan suojaavaa vaikutusta atopialta. Sairastumisriskiä pienensivät myös pennun ulkoilun ja auringonvalossa vietetyn ajan suuri määrä, kuten myös vesilätäköistä juominen. Sen sijaan runsas kuivamuonan syöminen ja nahkaisten puruluiden pureskelu lisäsivät riskiä sairastua atopiaan. Tämän tutkimuksen mukaan urokset olisivat alttiimpia sairastumaan kuin narttukoirat. Lisäksi ne koirat, joiden turkissa on paljon valkoista väriä, näyttävät olevan suuremmassa riskissä sairastua. Tutkimuksen tulokset saatiin yksinkertaisia tilastollisia menetelmiä käyttäen, joten tulokset ovat lähinnä suuntaa antavia. Siitä huolimatta tulokset tukevat työhypoteesia, ja kiinnostavuutensa vuoksi aiheesta kannattaisi tehdä lisätutkimuksena esimerkiksi kliinisiä kokeita. Tämän lisäksi tässä työssä käytetyn aineiston tutkiminen esimerkiksi logistisen regressioanalyysin avulla voisi antaa tarkempia tuloksia.!
Now showing items 1-4 of 4