Browsing by Subject "eläintarha"

Eläinten tunnemaailma on meille melko vieras. Sen takia on tärkeää tutkia, millaiset asiat vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme niiden tunteita. Tunteiden tulkintaan voivat vaikuttaa tulkitsijan omat kokemukset. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia sitä, mitkä asiat vaikuttavat siihen, kuinka hyvin eläintarhakävijät tunnistavat villieläinten tunteita. Erityisesti keskityn siihen, miten vastaajan sukupuoli, ikä, kasvuympäristö ja lapsuuden ja aikuisuuden aikaiset eläinkokemukset vaikuttavat eläintarhakävijöiden kykyyn tunnistaa eläinten tunteita. Tutkimus tehtiin kyselytutkimuksena Korkeasaaren eläintarhassa kesällä 2021. Osallistujille näytettiin videolta eläin ja heidän tuli kertoa, onko eläimen tunnetila neutraali, myönteinen vai kielteinen ja onko se rauhallinen vai kiihtynyt. Tutkimuksessa tutkittiin tiikereiden, berberiapinoiden ja markhorvuohien tunnetilan tunnistamista. Osallistujista kerättiin taustatietoja, kuten ikä ja sukupuoli. Tulosteni perusteella eläinlajilla on vaikutusta tunnetilan tunnistamiseen. Tiikerin myönteisyys tai kielteisyys osattiin arvioida huonommin kuin berberiapinan. Myös vastaajan ikä vaikuttaa tunteiden tunnistukseen. Vanhemmat tunnistivat myönteisyyden tai kielteisyyden nuorempia ihmisiä heikommin. Sukupuoli vaikuttaa yhdessä iän kanssa kiihtyneisyyden tunnistamiseen. Kiihtyneisyyden tunnistivat paremmin 18–30-vuotiaat naiset kuin 61–75-vuotiaat naiset, mutta muiden ryhmien välillä ei havaittu merkitseviä eroja. Kiihtyneisyys tunnistettiin myös paremmin, jos eläimet ovat olleet osana vastaajan elämää vain lapsuudessa sen sijaan, että ne olisivat olleet aina osana elämää. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että ihmiset tunnistavat eri eläinten tunteet eri tavalla ja ihmismäisempien eläinten tunteet ovat muita helpommin tunnistettavissa. Iällä ja sukupuolella voi olla vaikutusta ihmisten kykyyn tunnistaa eläinten tunteita. Myös eläinkokemus vaikuttaa ihmisten kykyyn tunnistaa tunteita ja kokemus ei ole sama kuin tiedon omaksuminen. Tuloksiani voidaan hyödyntää esimerkiksi ympäristökasvatuksessa.

Eläinten hyvinvoinnin parantamiseen tarvitaan paljon tieteellistä tutkimusta tunteista, älykkyydestä ja lajikohtaisista tarpeista. Tiedon pohjalta pystytään vertaamaan ja kehittämään eläinten tarpeisiin soveltuvia olosuhteita, kuten esimerkiksi virikkeitä ja hoitomuotoja eläintarhoissa. Eläintarhaolosuhteissa eläimen hyvinvoinnin saavuttaminen vaatii kompromisseja tilan ja resurssien rajallisuuden vuoksi. Parhaimman kompromissin löytämiseen vaaditaan tieteellistä tietoa lajikohtaisesta hyvinvoinnista. Maisterintutkielman tarkoituksena oli tuottaa tieteelliseen tietoon perustuva arvio Korkeasaaren eläintarhassa valittujen lajien hyvinvoinnista, jotka olivat huulipekari (Tayassu pecari), pikkumarmosetti (Cebuella pygmaea), punaniskakenguru (Macropus rufogriseus) ja sinikurkkuara (Ara glaucogularis). Tavoitteena oli tunnistaa tekijät, jotka vaikuttavat kyseisten eläinten hyvinvointiin luonnossa, ja verrata niitä eläintarhassa olevien yksilöiden olosuhteisiin. Tämän avulla pystyttiin arvioimaan lajikohtaiset tarpeet, joita tarvitaan eläinten hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Vertasin hyvinvointiarvioitani tutkittavien lajien hoitajien tekemiin arvioihin, minkä tarkoituksena oli ymmärtää, riippuuko hyvinvoinnin arvio arvioijan näkökulmasta, ja onko lajien välillä eroja siinä, mihin seikkoihin arvioitsijat kiinnittävät huomiota. Arviointeja vertailemalla oli myös tarkoitus löytää tekijöitä, joilla on vaikutusta lajikohtaiseen hyvinvointiin Korkeasaaressa, minkä pohjalta voidaan ymmärtää ja kehittää mahdollisia hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä. Toteutin tutkielman eri osioissa. Ensin suoritin kirjallisuuskatsauksen, jonka tarkoituksena oli määrittää tutkittavien lajien käyttäytyminen ja hyvinvoinnin tarpeet tieteellisten tutkimuksien avulla. Seuraavaksi selvitin eläinten olosuhteet Korkeasaaressa aitauksien kuvaamisen, tarkastelun ja hoitajien haastattelujen avulla. Tämän jälkeen tein hyvinvointikartoitukset, joita verrattiin tutkittavien eläinten hoitajien vastaaviin tilastollisesti. Hoitajat arvioivat lajien hyvinvoinnin aina paremmaksi kuin minä, ja erot arvioinneissa olivat suuria. Johtopäätöksenä voidaan pitää, että suora vertailu luonnonympäristöön voi johtaa huomattavasti alhaisempiin hyvinvointiarvioihin. Tällainen on esimerkiksi trooppisen ilmaston vertailu Suomen vuodenaikaisvaihteluun, vaikka eläimillä olisi aina mahdollisuus suotuisiin lämpö- ja valaistusolosuhteisiin. Hyvinvoinnin osa-alueiden välillä ei ollut merkittäviä eroja. Huomattavaa on, että hoitajat arvioivat samalla myös paitsi eläimen olosuhteita, myös omaa onnistumistaan niiden hoidossa. Tämä voi vaikuttaa siihen, että yksikään laji ei saanut hoitajilta yhtään 1-arviota, kun taas minulla oli objektiivisempi ote arviointiin, sillä kritiikki ei kohdistunut minuun edes välillisesti.

The wild forest reindeer (Rangifer tarandus fennicus) is one of the two native reindeer subspecies in Finland. The other one is semi-domesticated reindeer (Rangifer tarandus tarandus), which is a common livestock species in Lapland. A total of 22 zoos hold wild forest reindeer in Europe. These individuals along with individuals from the wild population are the base of a reintroduction program implemented in central Finland. The objective of this thesis is to shed light on the diet of wild forest reindeer in the wild and in captivity. From individuals in the wild and in reintroduction enclosures, a total of 17 fecal samples were collected. The samples were analyzed with DNA metabarcoding technique to determine the diet. The samples were analyzed at the Institute of Biotechnology and the obtained sequences were identified as plant genera with NCBI BLAST. The data was grouped according to sampling date and snow coverage to two groups and according to sampling site to two groups. The genera were assigned under types. 17 zoos submitted their feeding guideline of wild forest reindeer for the study. These were analyzed to obtain data about the different food item types corresponding to the types of plant genera found from the fecal samples. Fecal sample results were compared as frequencies of sequence reads assigned to genera and types. The most frequent types in the whole data was forbs and shrubs (42,1 %) and deciduous trees (38,9 %). The biggest differences were in the two groups when the data was grouped according to season. Differences were less prominent in the locationally grouped data. In the feeding guidelines from zoos, most of them (94 %) stated feeding deciduous trees and almost as many (88 %) stated feeding graminoids. In the fecal sample data, graminoids accounted for only 0,5 % of the sequence reads. The wild forest reindeer diets in the wild seem to have seasonal variation and not so much locational variation. The captive forest reindeer diets could be advanced with increasing the amount of forbs and shrubs offered and decreasing the amount of graminoids. The small sample size of 17 makes the results of this study indicative at best and further research is needed.

The aim of this study was to investigate the intestinal parasite prevalence in the animals living in the Cat valley of Helsinki Zoo. The initiative for the study came from the Zoo, as the knowledge on intestinal parasite prevalence of zoo animals is fairly limited. A study on soil contamination with parasite eggs and oocyst of selected enclosures was added, as suspicions arose that the flooring might be a possible source of reinfection. Some possible parasite control methods are discussed, and how they could be used in a zoo environment. The hypothesis of this prevalence study was that the faecal samples might contain Toxocara cati and Toxascaris leonina eggs. The hypothesis was based on the previous findings in Helsinki zoo as well as findings in other zoos and wild animals abroad. Clinical signs had not been detected from the animals that were studied in Helsinki zoo, and intestinal parasites of big cats have not been a major problem for this particular zoo. For the study, faecal samples from the animals in Cat valley were collected and studied monthly from late May until October 2016, for a period of approximately half a year. Faecal samples from eight different animal species from 13 different enclosures were studied. The species studied included amur tiger (Panthera tigris altaica), red panda (Ailurus fulgens), snow leopard (Panthera uncia), amur leopard (Panthera pardus orientalis), pallas cat (Otocolobus manul), Asian lions (Panthera leo persica), European lynx (Lynx lynx) and European Wild Cats (Felis silvestris silvestris). A total of 78 faecal samples was collected, of which 18 were found to be positive for parasite eggs. The faecal samples were studied with a modified MacMaster method. Additionally, soil samples from five different enclosures were studied by using modified centrifugation-flotation method. Most common finding were those of Toxascaris leonina (6 samples), followed by Toxocara cati (4 samples). Other findings included for example oocysts of coccidia and Strongyle type eggs, which were quite possibly from the herbivores that were used as food for the cats. The soil samples were found to contain Toxascaris leonina eggs with a larva inside, oocysts of coccidia, as well as one developing Toxocara cati egg. Based on the findings on both the faecal samples as well as soil samples, Helsinki zoo did not have major problem with intestinal parasites at the time of the study, but the soil flooring of the enclosures might act as a source of reinfection and maintain the parasites transmission cycle. (The thesis was written in English, as the student completed her matriculation examination in English (International Baccalaureate Diploma programme). The subject of the study might also be of interest in zoos abroad.)