Browsing by Subject "elämyksellisyys"

Goals. Dance in Finnish schools has previously been researched especially by professor Eeva Anttila. The aim of this research was to find out how dance is taught in elementary schools and what benefits it yields. I visited two different projects where dance artists taught dance to children. The first one was a project called “Do you dare to dance?” in Espoo. It targeted both boys and girls with the aim to reduce prejudice and stereotypical thinking that boys dancing in Espoon tanssiopisto had confronted in schools. The second one was a dance project in Eastern Helsinki. It was part of MUS-E® program, the aim of which was to prevent violence, racism and exclusion. My research questions were: 1. Why do the dance artists feel it is important to teach children dance in schools? 2. How has it been to teach dance in schools? 3. How have the children engaged in dance and what kind of feedback have the dance artists received from children and teachers? Methods. This research was a qualitative case study that followed the fenomenological approach. I collected the data by interviewing four dance artists and observing dance classes. My aim was to describe the phenomenon as closely as possible, come to conclusions through analysis and compose a general picture of it. Results and conclusions. The responses of the dance artists resembled each other very much. Every one of them brought up the uniqueness of dance as a form of bodily expression, which is combined with expressing feelings. The dance artists felt that through dance it was possible to diminish prejudice and prevent bullying. They also perceived dance as a good way to develop self-expression and new physical skills. By observing the dance classes I was able to see how much joy children experienced through dance. Both girls and boys in every class and school I visited showed enthusiasm to dance. The dance artists stated that there is a lot of demand and need for similar projects and that the challenge often is to find funding for the projects.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut liki mahdotonta välttyä mainos- ja mediapuheelta, jossa ihmisille tarjotaan elämyksiä. Elämys kuvaa monin eri aistein saatavaa kuvaa fyysisestä, sosiaalisesta ja kulttuurisesta maailmasta. Elämyksellisyyttä on yhä vaikeampi ajatella ilman median välitteisyyttä. Sosiaalisen median alustoilla elämyksellinen sisältö kasvattaa elämyksen tai muun kohteen arvoa ja merkityksiä. Tässä tutkielmassa tarkastelen, miten ja millaista elämyksellistä kaupunkikulttuuria Helsingin kaupunki rakentaa omalla Instagram-tilillään vuosien 2019-2020 välisenä aikana. Tarkastelun kohteina ovat sekä kuvat, kuvatekstit että kommentit. Yhä useammat kaupungit ovat alkaneet etsiä mahdollisuuksia tarjota ihmisille elämyksellisiä urbaaneja ympäristöjä. Myös Helsinki korostaa niin kaupunkistrategiassaan kuin brändissään elämyksellisyyttä sekä omaperäistä kaupunkikulttuuria. Lähestyn kaupunkia, kaupunkikulttuuria ja elämyksellisyyttä kahdesta eri näkökulmasta. Yhtäältä kaupunki on paikka, jolle ominaista on kaupunkikulttuuri, joka ilmenee parhaiten tapahtumallisuuden kautta. Toisaalta kaupunki itsessään on tapahtuma, johon otetaan osaa, kun kaupunki kohdataan liikkumalla siellä ja aistimalla se. Kaupungeista on tullut tapahtumien, toiminnallisuuden sekä ihmisvilinän paikkoja, joissa tapahtuva toiminta muuttuu elämykselliseksi, kun se koetaan. Tutkimus osoittaa, että kaupunkikulttuuria rakennetaan ensisijaisesti tapahtumien välityksellä. Kaupunki hyödyntää erinomaisesti kaupunkiympäristöään, liikkumisen helppoutta sekä uusia innovaatioita monipuolisen tapahtumallisuuden luomiseksi. Kun kaupunkia tarkastelee itsessään elämyksellisenä tapahtumana, aineistostani nousevat esille luonto, meri, puistot ja muut viheralueet sekä rakennettu kaupunkiympäristö. Kaupunkiluonnon vahva näkyvyys aineistossani osoittaa sen, että Helsingistä löytyy sekä sykettä että rauhaa. Helsinkiläisessä elämyksellisessä kaupunkikulttuurissa välittyy Instagram-tilin kautta kotoisuus ja arkisuus, mutta se osoittaa kaupungin olevan kykenevä myös tarjoamaan spektaakkeleita ja räiskyvyyttä monimuotoisen tapahtumallisuuden kautta.

Tutkielmassa tarkastellaan hinnan roolia matkojen varauskäytännöissä sekä vapaa-ajan matkustamisen elämyksellisyyttä. Aikaisempi aihetta käsitellyt tutkimus on keskittynyt lähinnä kvantitatiiviseen tutkimukseen, jolla on tuotettu laajoja ja yleistettäviä aineistoja. Tutkimuksissa on keskitytty selvittämään muun muassa eri matkan varauskanavien ja lisäpalveluiden käyttöä sekä tyypittelemään erilaisia turisteja. Elämyskulutuksen ja hintamielikuvien tarkastelussa on kuitenkin korostettu kuluttamisen subjektiivisia ulottuvuuksia, kuten tunteita ja symbolisia merkityksiä. Tällaisten henkilökohtaisten kokemusten kuvaamiseen soveltuu paremmin kvalitatiivinen kuin kvantitatiivinen tutkimusote. Matkailualan alati kasvaessa sen tutkiminen uusista näkökulmista on perusteltua. Tutkielma täydentää siis aiempaa teoriaperinnettä tutkimalla mahdollisia vaikuttimia kuluttajien matkan valinnan taustalla sekä näkemyksiä matkustamiseen liittyvästä elämyksellisyydestä. Tutkimusaineisto on kerätty Matka 2015 –messuilla haastattelemalla 13 messuvierasta. Aineisto sisältää myös kaksi testihaastattelua. Iältään vastaajat ovat 24—67-vuotiaita. Haastatelluista viisi on miehiä ja kahdeksan naisia. Tutkielman analyysi on tehty haastatteluiden pohjalta, ja sovellan siihen laadullista sisällönanalyysia sekä teemoittelua. Tutkimuksessa ilmeni, että kuluttajat määrittävät lentoyhtiötyypit ja lisäpalvelut eri tavalla kuin yritykset ja tiedeyhteisö. Lentoyhtiötyyppien määrittelyssä hämmennystä aiheuttavat yhtiöt, jotka yhdistelevät liiketoiminnassaan sekä perinteisten että halpalentoyhtiöiden piirteitä. Lisäpalveluina taas nähdään vain lentomatkaan suoraan kytköksissä olevat palvelut, kuten ateriat ja matkatavarat. Kaikki haastateltavat kertovat vertailevansa matkoja hinnan perusteella ja etsivänsä halpoja matkoja. Tutkimuksen mukaan edullisuutta arvioidaan kuitenkin absoluuttisen hinnan sijaan suhteessa kuluttajan omiin mielikuviin. Käytännössä haastateltavat haluavat löytää edullisimmat ja samalla muut kriteerit täyttävät matkat. Muita kriteereitä matkan valinnalle ovat loman ajankohta, määrättyjen vuorokaudenaikojen ja lentoyhtiöiden suosiminen sekä mieltymykset suoriin tai välilaskullisiin lentoreitteihin. Käsityksiin hinnan edullisuudesta vaikuttavat myös kuluttajan mielikuvat siitä, minkä lentoyhtiötyypin lennolle hän on ostamassa lippua. Tutkimuksen perusteella kuluttajat arvostavat matkustamisessa ennen kaikkea ainutlaatuisia, omasta arjesta poikkeavia kokemuksia. Mieluisimmiksi arvioidaan ne matkat, joilla on päästy näkemään ja kokemaan jotakin eksoottista. Merkittävää on myös se, että monta kertaa vuodessa matkustavat haastateltavani eivät puhu Tukholmaan/Ruotsiin tai Tallinnaan/Viroon menemisestä matkustamisena. Lähialueilla vain käydään, mutta matkustamisella viitataan joissakin kaukaisemmissa paikoissa vierailemiseen. Lisäksi elämyksellisyys näkyy haastateltavien kertomissa motiiveissa saapua Matkamessuille. Messut tarjoavat vieraille ympäristön, jossa voi haaveilla ja hakea inspiraatiota tulevia matkoja varten ilman varsinaista ostotarkoitusta. Haastateltavistani vähiten matkustavat liittävät iloa myös itse matkantekoon ja lentämiseen. Enemmän matkustaneet taas näkevät lentämisen ikävänä välttämättömyytenä, joka pitää vain kestää mukavalle lomalle pääsemiseksi.

Tutkielmassa tarkastellaan museokuluttajien kokemuksia museovierailun aikana. Tutkimus rakentaa tulkintaa museokuluttajien kokemuksista analysoimalla niitä hetkiä, jolloin kuluttajat kohtaavat museon tarjoaman palveluympäristön. Museokokemuksen analyysiin sovelletaan palvelumuotoilun teoriaa ja lähestymistapoja, jossa kontaktipisteiden merkitys nähdään merkityksellisenä kokemuksen muodostumisessa. Tutkimus pyrkii myös kehittämään museopalveluita, jotta museokuluttajille voidaan tarjota muistettavampia kokemuksia. Tutkimuksen aineisto on kerätty etnografisin menetelmin havainnoimalla ja haastattelemalla museokuluttajia syyskuusta joulukuuhun 2013. Havainnointi suoritettiin Suomen kansallismuseon tiloissa haastattelujen ja juttutuokioiden lomassa. Haastatteluaineisto koostuu viidestä haastattelusta sekä 28 lyhyestä, keskustelumaisesta juttutuokiosta. Aineiston analyysissa on eritelty palvelukokemuksen syntymistä museotilassa sekä tyypitelty museokuluttajaryhmiä heidän kokemustensa perusteella. Tutkimuksen mukaan museokokemus muodostuu kolmesta osa-alueesta: museotunnelmasta, tarinoista ja oppimiskokemuksesta. Museotunnelma asettaa museovieraan tietynlaiseen rentoutuneeseen olotilaan. Rentoutunut olotila kumpuaa museon epäkaupallisesta ympäristössä, jossa toimitaan epäitsekkäästi toiset museovieraat huomioon ottaen. Museot toimivat myös tarinoiden välittäjinä itsestään toisille osapuolille, tarinat elävät aikaa ja voivat vaikuttaa vielä museovierailun jälkeenkin. Näyttelyistä etsitään lisäksi oppimiskokemuksia ja haastetta mielikuvitukselle. Museokävijät on tyypitelty tutkimuksessa kahteen tyyppiin: paljon ja harvoin museossa käyviin. Paljon museossa käyvät pystyvät nauttimaan museosta myös yksin ja heille museon tunnelma ja vaihtuvat näyttelyt ovat tärkeitä. Harvoin museossa käyvät hakevat helpompia elämyksiä osallistuttavista näyttelyistä ja heille on tyypillistä myös se, etteivät he saa kokemuksesta täyteläistä ilman sosiaalista kanssakäymistä. Kuluttajat hakevat yhä enemmän elämyksiä – myös museoista. Museon elämyksellisyyteen liittyy kaikkien aistien muodostama kokonaiskokemus. Moniaistisuuden lisäksi museokuluttajan osallistaminen näyttelyyn lisää näyttelyn elämyksellisyyttä.

Today’s crucial problems in postindustrial society, appear to be according to study of leisuretime and sport researches, children’s weakened endurance and inactive lifestyle. The health risks caused by sedentary lifestyle have an impact to majority of the school students. Beeing aware of these kind of problems as a starting point to my Bachelor Theses, I try to study, how Out Door Adventure Education (OAE) as a teaching method could improve children’s more physically active lifestyle in school. In my research i aim to perceive the essential traditions of OAE in Finland, the main features and elements of it and simply, how this method can be utilized and applied in many different ways on the field of education. In the process, I discuss which kind of education goals, values, learner image and approach to learning OAE has, where the roots originate from and how these ideas are sitting in today’s education work. Which kind of benefits seems to be the most crucial from adolescent wellfare point of you? I approached my research intrests with the hepl of the integrative literature reviw. The literature consists of wellbeing literature, OAE articles, collection books of OAE articles, 2 dissertation and 4 master’s thesis. The history of Finnish Outdoor Adventure Eduction as a reform pedagogue and current state as constructivist and experiental learning method, I studied by familiarizing my self with Finnish theory books of OAE. I was interdisciplinary observing my study field regarding theories and empirical studies to figure out which kind of wellbeing effetcts OAE has reported and what kind of views are not yet included in the research. The results of my studies suggest that the main idea in OAE is to learn and improve cooperative skills, group coherence, motivation, autonomy, participation, responsibility, perseverance, resilience, personal growth, self-concept, and understanding of own world relations by reflecting own and shared adventure peak experiences. In my studie, I have shared the field of OAE in 4 different kind of target groups: Adventurous Teaching, Adventure Sport, Outdoor Adventure and Therapeutic OAE. In the light of my literature review, by using OAE methods, it is possible to improve adolescents menthal, physical and social wellbeing. Outdoor Adventure Education might also reinforce relationship with nature and encourage for more physicly active lifestyle. Especially objective wellbeing and recilience is worth for futher study.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kuluttajien kokemuksia ruoan verkkokaupasta. Tutkielmassa kysytään, millaisia ovat kuluttajien kokemukset ruoan verkkokaupasta ja mitkä tekijät niissä korostuvat. Tutkielmaa varten on haastateltu 12 ruoan verkkokaupan käyttäjää. Teemoittelun avulla haastatteluaineistosta löytyi kolme pääteemaa ja näiden alle jakautuneet yhdeksän kulutuskokemusta. Ensimmäinen pääteema on kuluttamisen rutiinit. Päivittäistavaroiden osto tapahtuu tyypillisesti rutiineihin nojaten. Tämä pätee myös verkossa. Verkko-ostamiseen siirtyminen muuttaa hetkellisesti kuluttajan tottumuksia, mutta pian uudet rutiinit vakiintuvat. Rutinoitumisen kokemus saattaa näkyä alun hankaluutena, mutta muuten se syntyy huomaamattomasti eikä sitä välttämättä tiedosteta. Toinen pääteema eli verkkokaupan hyödyntäminen elämänhallinnassa sisältää vastuun jakautumisen, ajan säästämisen, ennakoinnin ja ympäristöystävällisyyden kokemukset. Verkko-ostamisen vaiheet jakautuvat osiin erilailla kuin myymälässä käyminen, jolloin tekeminen on helppoa jakaa usean ajankohdan ja tekijän välillä. Ruoan verkkokauppa edellyttää myös enemmän suunnitelmallisuutta kuin perinteinen kaupassakäynti. Tämä on ristiriidassa verkko-ostamisen oletetun helppouden kanssa. Haastatteluissa esiintynyt ympäristökritiikki kohdistui jätteeksi päätyvien muovipussien määrään. Tutkielman kolmas pääteema on verkko-ostamisen elämyksellisyys. Päivittäistavaraostoksilta ei välttämättä odoteta elämyksellisyyttä, vaan ne halutaan suorittaa mahdollisimman tehokkaasti. Kaupassakäynti koetaan raskaaksi erityisesti pienten lasten kanssa. Ruokaostosten teko internetissä mahdollistaa elämysten etsimisen muualta. Säästynyt aika vietetään esimerkiksi perheen kanssa. Verkko-ostamiseen voi liittyä myös luksuskokemuksia, kun kauppa ottaa takaisin hoidettavakseen kuluttajan itsepalveluna olleet tehtävät kuten esimerkiksi ostosten keräilyn ja kuljettamisen.