Browsing by Subject "elämäkertatutkimus"

Tässä pro -gradu tutkielmassa tarkastelen naisasian parissa työskennelleen autonomian ajan aatelisneidin, Lilly von Heidemanin (1849–1917), elämänpiiriä, maailmankuvaa ja identiteettejä. Mitkä yhteiskunnalliset asiat hän koki itselleen tärkeiksi, ja miten hän itse toimi omassa sosiaalisessa ja kulttuurisessa ympäristössään? Tutkielma on minibiografia, jossa kulkee vahvasti mukana myös hänen veljensä, Hugo von Heideman (1851–1915). Veljellä oli suuri rooli sisarensa elämässä, sillä he asuivat suurimman osan elämästään yhdessä Urajärven kartanolla. Lähdeaineistona olen käyttänyt neiti von Heidemanin keskeneräisiä muistelmia, matkapäiväkirjoja Euroopan ja Egyptin matkoilta, sekä hänen puheitaan esimerkiksi venäläistämistoimiin, naisasiaan ja lasten kasvatukseen liittyen. Olen hyödyntänyt myös sisarusten opiskeluaikaista kirjeenvaihtoa, sekä kartanolla työskennelleen Simolinin pariskunnan haastatteluja. Tutkimusmenetelminä olen käyttänyt lähilukua sekä uusbiografista metodia. Näistä jälkimmäiseen kuuluu oleellisesti ajatus siitä, että elämäkertakirjallisuutta voidaan kirjoittaa tieteellisesti. Tutkimuskohdetta ei pyritä asettamaan tiettyyn muottiin, sillä ihmiset ovat muuttuvia ja moniulotteisia, eivätkä aina toimi ennalta-arvattavasti tai suunnitellusti. Täten heistä piirtyvä kuva on myös kompleksinen, ja heillä voi olla monenlaisia identiteettejä. Lillyn identiteettien peruspilareina voi nähdä hänen roolinsa isosiskona, naisasianaisena, säätyläisnaisena, sekä opettajattarena. Lillyn sosiaalinen ja kulttuurinen toimintakenttä sijoittuu autonomian ajan Suomeen, sekä osittain myös ulkomaille pitkien ulkomaanmatkojen myötä. Sosiaaliset verkostot koostuvat opiskelutovereista, naisyhdistyksen jäsenistä, sukulaisista sekä lähiseudun aatelistosta. Tämän lisäksi sosiaalisia suhteita luotiin aktiivisesti myös Suomen rajojen ulkopuolella. Lilly von Heideman näyttäytyy lähteiden valossa oppineena ja yhteiskunnallisesti valveutuneena säätyläisnaisena, joka tarkastelee maailmaa aatelis- sekä naisasianaisen silmin. Ulkomaanmatkojen myötä hän pääsi tutustumaan Euroopan suurkaupunkeihin, sekä Lähi-idän historiallisiin nähtävyyksiin. Länsi edusti säätyläisnaiselle sivistyksen kehtoa, itä takapajuisuutta ja sivistymättömyyttä.

Maisteritutkielmassa tarkastellaan identiteettiä ja sosiaalipsykologisia ryhmäprosesseja kahden entisen liivijengijohtajan, Riku Aallon ja Janne ”Nacci” Tranbergin, elämäkerroissa. Tarkastelun keskiössä ovat kysymykset siitä, miten entiset jengijohtajat rakentavat identiteettiä elämäkertojen avulla sekä miten kyseiset jengijohtajat hyödyntävät sosiaalipsykologisia ryhmäprosesseja narratiivisen identiteetin rakentamiseen. Tutkielma asettuu tematiikaltaan ja teoriataustaltaan monitieteiseen, sosiaalipsykologian ja kriminologian, risteymään. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Henry Tajfelin ja John Turnerin sosiaalisen identiteetin lähestymistapa sekä tämän eri sovellukset johtajuuden ja rikollisuuden kentällä. Näiden lisäksi teoriakehyksenä käytetään myös hegemonisen maskuliinisuuden teoriaa, sosiaalisen dominanssin teoriaa sekä sosiaalipsykologisia tutkimuksia jengien ryhmäprosesseista. Tarkastelussa apuna käytetään narratiivisen identiteetin käsitettä, jonka rakentamiseen elämäkerrat tarjoavat yhden keskeisen väylän. Tutkielma edustaa laadullista, sosiaalipsykologista elämäkertatutkimusta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty reflektiivistä temaattista analyysiä, jonka avulla aineistosta on tunnistettu neljä pääteemaa sekä näille alateemoja. Analyysin pääteemat ovat 1) ”Veljet ensin – sosiaaliset normit ryhmän toiminnan edellytyksenä”, 2) ”Meitä ei hakkaa kukaan muu kuin me – väkivalta jengitoimintaa ylläpitävänä voimana” 3) ”Jotain glamouria siinä on – status ja hierarkia itsetunnon kohottajana” sekä 4) ”Kunnon äijä – hegemoninen maskuliinisuus ryhmän prototyyppinä”. Analyysin pohjalta keskeisimpiä identiteetin rakentamiseen käytettyjä narratiiveja Aallon elämäkerrassa ovat ”oikea, lojaali raskaan sarjan rikollinen” sekä ”suvaitsevainen ja kaikkitietävä valkoinen heteromies”. Tranbergin elämäkerrassa keskeisimmiksi narratiiveiksi nousevat erilaiset sankaritarinat, kuten ”ota kiinni, jos saat – mestaririkollinen” sekä ”Robin Hood – rikkailta köyhille”. Elämäkertojen valossa väkivalta ja hegemoninen maskuliinisuus ovat jengitoiminnan keskiössä, joita ilmentämällä on mahdollisuus saavuttaa valtaa ja sosiaalista dominointia sekä rakentaa identiteettiä rikollismaailmassa. Erilaiset käyttäytymiskoodit, kuten lojaalius ja ”veljeys” näyttäytyvät jengielämän keskeisinä periaatteina, joiden rikkomista pidetään eräänlaisena ”perisyntinä”. Korkea status ja hierarkia puolestaan tarjoavat elämäkertojen perusteella väylän hyvän itsetunnon saavuttamiseksi jengien keskuudessa. Rikollisuuteen liittyvät elämäkerrat tarjoavat mahdollisuuden rikollisen identiteetin tutkimiseen sekä rikollisen populäärikulttuurin eettisten ongelmien tarkasteluun. Monitieteinen sosiaalipsykologiaa ja kriminologiaa yhdistävä lähestymistapa on tärkeä rikollisuuden ilmiöiden ymmärtämiseksi ja tiedon lisäämiseksi kyseisellä tutkimusalueella tulevaisuudessa.

The effect of dress on identity is widely acknowledged in the study of dress. Ethnic dress has also been considered to influence the ethnic identity of an individual. In previous studies ethnic dress has been regarded as a way to both stand out from the majority and to enhance the cohesion inside an ethnic group. The aim of my study is to explain how ethnic dress affects the ethnic identity of a Romany- and a Sami female. I aim to point out which life events are significant in growing to the culture of one´s ethnic dress. In addition to the influence of one's own ethnic community, I am interested in the role that society plays in making up an ethnic identity. The experiences of ethnic dress and the life stories of informants are at the center of my study. I gathered the data with life course interviews that were conducted in Spring 2012. I interviewed a Sami born in 1984 and a Romany born in 1975, which are both Finnish citizens. The correlation between ethnic identity and ethnic dress was discussed from different aspects, as a lifelong process. Those main aspects were the informants´ attitudes towards ethnic dress in different phases of life, the influence of family and ethnic community in growing into the culture of ethnic dress, communicating through ethnic dress and the majority of society’s attitude towards their ethnic dress. I also used these aspects as themes when analyzing the data and compared the results with each other. Both interviewees experienced that ethnic dress affected their ethnic identity. Their dresses communicated mostly to their own ethnic group, and they did not consider standing out from other people of society as a main motive to use ethnic dress. In both cases family and relatives were in a key position in learning the customs and manners of ethnic dress. In both of these ethnic groups dress culture is dynamic as it is affected by personal taste and fashion. The experience of ethnic identity and attitude towards ethnic dress varies widely amongst every individual. However, ethnic dress is a visible symbol of ethnicity with which differentiation between group members and non-group members is practiced.

War children were sent away to shelter without their parents to other Nordic countries, mainly to Sweden. The phenomenon was remarkable. During the Second World War nearly 80,000 children were sent from their homes by trains or boats. These children travelled to foster homes where they were placed with new parents looking after them. After the conclusion of the peace, for some months or sometimes years later, orders were given to send the children back to their families in Finland. Returning back to Finland and to their biological parents and families was not always easy. Deep bonds between the children and their foster families were created and leaving caused grief to those small travellers once again. In some cases, distances were created in the relations between Mothers and their daughters. Many had forgotten their Finnish, and returning to school proved difficult. Some of the war children felt rootlessness, a result of being torn away from their family and culture. The aim of this study is to describe how former war children became mothers by themselves, and later on grandmothers. The study also explores how they describe the meaning of the war and their childhood in their own parenthood and what were their experiences of time in foster homes. Seven former war children and three daughters were interviewed for this study. Interviews were biographical. A narrative approach and thematic reading (by Riessman 2008) has guided the analysis of the texts. According to the results of this study, the importance of having your own home , family and security in childhood relationships is significant. Caring and having responsibility for disadvantaged others was important for former war children. What come from the detailed experiences of the 'war childhood' most of all were the difficulties they found on returning to Finland. Some of them had become very attached to their foster parents. There were varying degrees of language problems among the returnees. Some of the interviewees had completely forgotten their native language. Given that, starting the school at home was difficult. They also remembered continuous travelling.When asked on the outcome of their relationship with their biological mother, most interviewees were happy, with a few experiencing some distance in this relationship. Security and being available to protect their children were important in their own motherhood and grand motherhood. In difficult family situations like divorce, they wanted to give their time and support for helping with grandchildren. Another important aspect in family life is interaction between all its members. Talking things through in families and also in War Child Associations was highly valued. However, talking of war childhood had been silenced in some families. In conclusion, the experiences of former war children should take in consideration when difficult situations between parents and children or children's positions in war zones are resolved. War children also have a lot to give for further educational study.