Browsing by Subject "elämänkaari"

Tässä tutkimuksessa tarkastelen ikääntyneiden ajatuksia omaan elämänkulkuun, ikääntymiseen ja uskonnollisuuteen liittyen. Tutkimuksen tavoitteena on löytää vastauksia siihen, mitkä asiat ikääntyneille ovat merkityksellisiä, millaisista asioista syntyy heidän elämänsä mieli, ja millaiset asiat tätä elämän mieltä horjuttavat. Haluan ymmärtää, kuinka mennyt elämä on vaikuttanut tämän päivän kokemiseen, ja mikä merkitys ikääntymisen elämään tuomilla muutoksilla on heidän elämäänsä, osallistumiseensa, ja elämän mielen kokemukseen. Tutkimuksen taustamateriaalina on Lauttasaaren seurakunnan vuonna 1996 tekemä kyselytutkimusaineisto, josta ilmenee, kuinka vähän ikääntyneet seurakunnan toimintaan osallistuvat. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja aineisto on koottu teemahaastatteluin. Varsinainen tutkimusaineisto koostuu kuuden vuonna 1921 syntyneen, haastatteluhetkellä 77-vuotiaan, lauttasaarelaisnaisen haastatteluista syntyneestä litteroidusta haastatteluaineistosta. Teoreettisena viitekehyksenäni on vanhuusteoriat, erityisesti osallisuuden ja merkityksellisen ikääntymisen näkökulma huomioiden. Aineistoa olen lähestynyt sisällönanalyysin keinoin, lähinnä aineistolähtöisesti. Menetelmä soveltuu hyvin valmiiden tekstien tarkastelutavaksi. Naisten haastatteluista nousee esiin viisi teemaa. Nämä ovat heidän elämänkulkunsa ja koetun elämänlaadun kannalta merkittäviä, ja ovat luomassa heidän elämäänsä myös tarpeellisuuden ja tarkoituksen tunnetta, sekä toivoa. Nämä teemat ovat terveys ja toimintakyky, uskonnollisuus, muistot, ihmissuhteet ja vapaus. Naiset kokevat, että heidän elämällään on tarkoitus ja merkitys, ja että heidän elämänsä on monella tapaa hyvää. Aineistosta nousee kuitenkin selkeästi esiin ikääntyneen tarve vuoropuheluun ja kohtaamiseen. Heillä on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Ikääntyneet elävät suurelta osin yksin, ja kaipaavat vuorovaikutukseen. Pohdin, miten kirkko voisi olla vahvistamassa elämän mielekkyyden kokemista ikääntyneiden elämässä. Sielunhoidon ytimessä on ihmisen kuuleminen ja läsnäolo. Olisiko seurakunnalla diakoniatyössä ja sielunhoidossa mahdollisuutta olla ikääntyville jäsenilleen läsnä, kuulla seurakuntalaisiaan ja nähdä heidät. Ikääntyneiden kanssa käytävissä keskusteluissa voisi antaa mahdollisuuden turvallisesti kohdata ja käsitellä elämäntapahtumia ja menetyksiä, lähestyvää kuolemaa. Kirkolla voisi olla merkittäväkin rooli ikääntyneen ihmisen kokemus- ja merkitysmaailmassa. Ja ennen kaikkea, kirkon tulisi nähdä se rooli tärkeänä.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien nuorten määrä on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nuorten työkyvyttömyyden tekee erityisen merkittäväksi ongelmaksi se, että suuret ikäluokat ovat parhaillaan siirtymässä eläkkeelle, mikä johtaa taloudellisen huoltosuhteen heikkenemiseen. Väestön ikärakenteen muuttuessa kiinnostus työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen tutkimukseen on lisääntynyt. Pääasiassa tutkimus on keskittynyt vanhempiin ikäluokkiin ja nykyisten sosiaalisten tekijöiden tutkimukseen. Erityisesti nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen yhteydessä olevia tekijöitä on tutkittu vähemmän. Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen sosiaalisia taustatekijöitä. Kiinnostus kohdistuu siihen, millä tavalla nuoruuden koulutus ja pääasiallinen toiminta ovat yhteydessä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiin. Lisäksi tutkitaan sitä, millainen yhteys lapsuuden sosioekonomisilla tekijöillä ja perhetyypillä on siirtymisen riskiin. Tavoitteena tutkimuksessa on määrittää sosiaalisten tekijöiden suhteen suurimmassa riskissä olevat henkilöt. Työkyvyn edistämiseen tähtäävän politiikan tueksi tarvitaan tietoa siitä, millaisia eroavaisuuksia eri väestöryhmien työkykyyn liittyy. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston pitkittäisaineistoa. Tutkimusväestö koostuu Suomessa asuneista vuosien 1974–1977 ikäkohorteista, joiden työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä seurataan vuosina 1999–2006. Otokseen kuuluu 29 181 henkilöä, joista miehiä 15 219 ja naisia 13 962. Seurannan aikana työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi 1,6 prosenttia tutkittavista, miehistä 1,9 prosenttia ja naisista 1,2 prosenttia. Vahvimmin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiin ovat yhteydessä nuoruuden asemaan liittyvät tekijät. Suurimmassa riskissä ovat enintään peruskoulun suorittaneet, työttömät sekä työvoiman ja koulutuksen ulkopuoliset henkilöt. Miehillä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riski on kaksinkertainen ryhmässä 'muut mielenterveyden häiriö', josta skitsofrenia kattaa valtaosan. Mielialahäiriöissä tai muissa sairauksissa ei löytynyt sukupuolittaisia eroja. Enintään peruskoulun käyneiden välillä sukupuolittaisia eroja ei ollut, joten miesten suurempi riski syntyy ammattitutkinnon suorittaneiden ja ylioppilaiden ryhmissä. Vähäinen koulutus on naisilla suhteellisesti suurempi siirtymisen riskitekijä. Miehillä puolestaan korostuvat työttömyydestä ja virallisten toimintojen ulkopuolisuudesta seuraavat riskit. Lapsuuden alhaisella sosioekonomisella asemalla sekä lapsuudessa muissa kuin avio- tai avoliittoperheessä asumisella on myös yhteys suurempaan siirtymisriskiin, mutta vaikutus välittyy pääasiassa nuoruuden tekijöiden kautta. Nuoruuden tekijöillä vakioimisen jälkeen isän alhaisella koulutuksella ja työvoiman ulkopuolisuudella on edelleen yhteys lisääntyneeseen siirtymisriskiin. Tulokset tukevat elämänkaariepidemiologisia teorioita: nuoruuden aseman lisäksi lapsuuden tekijöiden yhteys nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiin välittyy suoraan isän aseman kautta (piiloiset riskit), oman aseman kautta (polkumalli) sekä kasautuen isän työvoimanulkopuolisuuden ja oman alhaisen koulutuksen yhteysvaikutuksen kautta (kasautuvat altistukset). Väestöryhmittäiset erot siirtymisriskeissä saattavat johtua myös muun muassa perinnöllisistä tekijöistä, joten vahvoja kausaalipäätelmiä sosiaalisten tekijöiden vaikutuksista siirtymisriskiin ei tämän tutkimuksen perusteella voida tehdä. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien nuorten määrän vähentämiseksi peruskoulun jälkeinen koulutus ja työllistyminen vaikuttavat olevan avainasemassa. Erityishuomiota tulisi kiinnittää niihin nuoriin, jotka ovat ajautuneet virallisten toimien ulkopuolella. Yhteiskuntapolitiikassa pitäisi kiinnittää huomiota myös lapsuuden olosuhteisiin ja perheiden hyvinvointiin. Tulisi kuitenkin muistaa, että aina tulee olemaan vakavasti sairaita nuoria, joiden tapauksessa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen saattaa olla niin yksilön itsensä kuin yhteiskunnankin kannalta järkevin ratkaisu.

Aiemmat tutkimukset esittävät ristiriitaisia tuloksia sosioekonomisen aseman yhteydestä koetun terveyden muutoksiin työelämästä eläkkeelle siirryttäessä. Aihetta ei ole aiemmin lähestytty huomioiden koko elämänkaaren kattava sosioekonominen asema. Aiemmat tutkimukset sen sijaan jakavat yhteisen näkemyksen siitä, että sosioekonominen asema on keskeinen väestön terveyseroja selittävä tekijä ja ikääntyneiden heikommaksi koettu terveys juontaa juurensa niin pitkälle kuin lapsuuden elinoloihin. Tässä tutkimuksessa selvitetään elämänkaaren kattavan sosioekonomisen aseman yhteyttä koettuun terveyteen ja sen muutoksiin työelämästä vanhuuseläkkeelle siirtyneillä. Helsinki Health Study (HHS) on reilun viimeisen 20 vuoden ajan tuottanut tietoa Helsingin kaupungin työntekijöiden työolojen, ympäristötekijöiden sekä elintapojen vaikutuksista terveyteen. Tässä tutkielmassa tutkimusjoukon muodostavat henkilöt, jotka olivat työelämässä vuonna 2000 ja siirtyivät vanhuuseläkkeelle viimeistään vuonna 2017. Tutkimusjoukko koostui 4154 henkilöstä, joiden koettua terveyttä kartoitettiin kahdesta aikapisteestä, toinen työelämässä ollessa ja toinen vanhuuseläkkeelle siirtymisen jälkeen. Analyysimenetelmiksi valikoitui ristiintaulukointi ja multinomiaalinen logistinen regressioanalyysi. Tämä tutkielma on kvantitatiivinen pitkittäistutkimus. Tuloksissa havaittiin, että lapsuuden taloudelliset vaikeudet (vakioitu OR 1,47, 95 % lv 1,21–1,80), perusasteen koulutus (vakioitu OR 1,54, 95 % lv 1,11–2,14), satunnaiset (vakioitu OR 1,31, 95 % lv 11,11–1,57) ja toistuvat toimeentulovaikeudet (vakioitu OR 2,07, 95 % lv 1,50–2,87) sekä toiseksi alin tulokvartaali (vakioitu OR 1,41, 95 % lv 1,10–1,79) ja alin tulokvartaali (vakioitu OR 2,10, 95 % lv 1,60–2,71) olivat yhteydessä eläkesiirtymässä heikkona säilyneeseen koettuun terveyteen. Sen sijaan matalamman sosioekonominen aseman ja eläkesiirtymässä parantuneen tai heikentyneen koetun terveyden välillä ei voitu osoittaa olevan yhteyttä. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan pitää havaintoa, että matalampi sosioekonominen asema sekä lapsuudessa että aikuisuudessa ovat yhteydessä heikentyneeseen terveyteen eläkeikää lähestyvillä kunta-alan työntekijöillä eikä edes vanhuuseläkkeelle siirtyminen kaikkien näiden henkilöiden osalta paranna heikentyneeksi koettua terveyttä. Matalampaan sosioekonomiseen asemaan painottuvat terveyden kannalta epäedulliset elintavat osaltaan vaikuttavat heikentyneen koetun terveyden taustalla. Toimenpiteitä terveyserojen kaventamiseksi tarvitaan useilla eri yhteiskuntapoliittisilla alueilla huomioiden koko elämänkaari.

Syftet med denna avhandling är att ur ett livsloppsperspektiv granska hur 65-85 åriga svenskspråkiga folkpensionärer med full folkpension upplevelser sin ekonomiska och sociala trygghet. Det centrala är att analysera hur (1) könet och (2) generationen ur ett livsloppsperspektiv samspelar med de uppfattningar som folkpensionärerna har gällande sin ekonomiska och sociala trygghet. I avhandlingen utnyttjas socialgerontologiska teorier gällande livsloppet, generationer och genusteorier. Ett livsloppsperspektiv ger en möjlighet att analysera huruvida det samhälle folkpensionärerna växt upp i och de livserfarenheter de har påverkar deras upplevelser om tryggheten. Könsperspektivet ger en möjlighet att analysera i vilken mån de olika livsvillkor män och kvinnor har och haft påverkar de subjektiva upplevelserna individerna har av sin välfärd. Generationsteorier av JP Roos, Semi Purhonen och Karl Mannheim används för att skapa en bild av huruvida de gemensamma erfarenheter som individer som levt under samma tidpunkt i ett samhälle delar kan inverka på upplevelserna av den ekonomiska och sociala tryggheten. Som material används 14 stycken temaintervjuer utförda sommaren 2011 samt enkäter som samlats in i samband med Folkpensionsanstaltens och Svenska social- och kommunalhögskolans forskningsprojekt 'Folkpensionärers sociala och ekonomiska trygghet'. Intervjuerna ges en större analytisk tyngdpunkt än enkäterna. I analysen av intervjuerna används narrativa metoder och innehållsanalys. I analysen av enkäterna används frekvensanalyser samt korstabeller. Det centrala resultatet är att folkpensionärerna upplever sin ekonomiska situation som trygg och de är även relativt nöjda med den, trots deras objektivt sätt låga inkomster. Paradoxen i att folkpensionärerna är rätt nöjda trots sina små inkomster förklaras delvis med egendom, besparingar och samboende. Den sociala tryggheten skapas i sin tur av möjligheten av att bo självständigt samt de sociala kontakterna. Centralt är därmed att folkpensionen ensam inte erbjuder en källa till ekonomisk och social trygghet. Paradoxen som framställs förklaras vidare med folkpensionärernas uppväxt och livserfarenheter. En ekonomisk knapphet i uppväxten eller under livsloppet överlag samt en anpassning till att leva ekonomiskt noggrannt har lett till att förväntningarna gällande ekonomin med tanke på pensionsåldern inte varit höga. Pensionsåldern utgjorde för många folkpensionärer inte heller någon stor förändring i det ekonomiska och dessutom påpekades att konsumtionsbehoven i pensionsåldern är låga. Genom att jämföra sin livssituation med finländares situation tidigare i historien upplever folkpensionärerna sig också ha det relativt bra ställt. Folkpensionärernas ekonomiska trygghet och nöjdhet har därmed formats dels av pensionärernas individuella livslopp och dels av olika generationserfarenheter som uttrycks aningen olika bland de som är födda på 1920–30-talen i jämförelse med de som är födda på 1940-talet. Gällande männens och kvinnornas uppfattningar av sin ekonomiska och sociala trygghet i pensionsåldern framkommer däremot inga tydliga skillnader. Skillnaderna mellan männen och kvinnorna framkommer främst gällande livsvägarna till att erhålla folkpension och sakna arbetspension. Sammanfattningsvis visar föreliggande avhandling att det finns också andra förklaringar till upplevelsen av den ekonomiska och sociala tryggheten än bara de faktiska inkomsterna. Det framkommer vidare att det finns flera olika vägar till 'folkpensionärsskapet'. Folkpensionärer är därmed inte är en homogen grupp, trots att de folkpensionärs män som intervjuades haft liknande livslopp med knappa ekonomiska resurser i barndomen, något annat arbete än traditionellt lönearbete i vuxenlivet, en låg utbildning och olika, främst hälsorelaterade, skäl till att inte ha kunnat jobba fram till pensionsåldern medan kvinnorna ofta levt ett liv präglat av omsorg av barnen och/eller föräldrarna och deltagit i arbetslivet i en begränsad utsträckning. I denna avhandling fokuseras bara på finlandssvenska folkpensionärer, vilket kan ha en inverkan på resultaten.

Tämä laadullinen tutkimus on aineistolähtöisesti toteutettu katsaus teologiopiskelijoiden muistoihin ja ajatuksiin liittyen uskontoon ja tunteisiin. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää opiskelijoiden lapsuudesta, nuoruudesta sekä aikuisuudesta uskontoa ja tunteita yhdistäviä tekijöitä, jotka ovat tarkastelun kohteena juuri tunteiden näkökulmasta. Aiheen valinta on rakentunut henkilökohtaisesta kiinnostuksesta yksilön muokkaantuvasta uskonnollisuudesta eri ikäkausien aikana. Tutkimuskysymyksenä on: Millaisia uskonnon ja tunteiden yhdistelmään liittyviä muistoja sekä ajatuksia teologian opiskelijoilla on a) lapsuuteen, b) nuoruuteen ja c) aikuisuuteen liittyen. Osana tätä tutkimuskysymystä, aineistoa on käsitelty myös kokoavasti, kolme elämänvaihetta läpi leikaten sen suhteen, miten uskonnon ja tunteiden yhdistelmä on liitettävissä koherenssin tunteeseen. Ikävaiheita tarkastellaan E.H Eriksonin psykososiaalisen kehitysteorian näkökulmasta, ja lisäksi tutkimuksessa on käytetty Aaron Antonovskyn koherenssin teoriaa, joka on toiminut työkaluna etsittäessä teologiopiskelijoiden ikävaiheista uskontoon liittyviä elämänhallintaa vahvistavia ja toisaalta heikentäviä tekijöitä, ja niihin liittyviä tunteita. Koherenssin tunteen teoria on jakautunut kolmeen määrittelevään osa-alueeseen, ymmärrettävyyteen, hallittavuuteen sekä merkityksellisyyteen. Näiden osa-alueiden välityksellä ihminen kykenee säätelemään omaa elämänhallinnan tunnettaan. Tutkimusaineiston Helsingin yliopiston teologiopiskelijoista on kerännyt kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi sekä Helsingin yliopistonlehtori Maija Penttilä vuosina 2018 ja 2019. Kyselyyn on vastannut 282 vapaaehtoista henkilöä, jotka ovat olleet eri ikäisiä sekä eri opintovaiheessa olevia opiskelijoita. Aineiston pelkistämisen perusteella muodostettiin 11 tekijää, jotka mainittiin liittyväksi uskontoon ja tunteisiin eri ikäkausina. Näitä olivat uskonnon harjoittaminen, toiminta, paikka, musiikki, tuonpuoleinen, sosiaalinen ympäristö, kirkollinen toimitus, opetus, identiteetti ja vakaumuksen muutos, kirkkovuoden tapahtumat sekä media ja kirjallisuus. Kaikki tekijät sisälsivät tunteita, joista eniten mainittiin turvallisuus, yhteisöllisyyden tunne ja yhteenkuuluvuuden tunne, ilo ja lohtu. Tämän tutkimuksen perusteella yleistyksenä voidaan pitää koherenssin teorian sekä psykososiaalisen kehitysteorian perusteella, että lapselle iltarukouksen lukeminen lisää turvallisuuden tunnetta ja nuoren yhteenkuuluvuutta sekä yhteisöllisyyden tunnetta vahvistaa merkittävästi rippikoulu. Aikuisuuden osalta yleistys ei ollut mahdollinen aineiston monipuolisuuden vuoksi.