Browsing by Subject "emolehmä"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää suomalaisen emolehmätuotannon tuottavuutta kuvaavia tunnuslukuja. Emolehmätuotantoa tarvitaan, koska lypsylehmien määrä pienenee ja näin ollen myös lihantuotantoon käytettävissä olevien maitorotuisten vasikoiden määrä. Emolehmien määrä on noussut Suomessa lähes 20 % kymmenen viime vuoden aikana. Emolehmän tärkein tuotos on elävä vasikka, joka saadaan vieroitettua menestyksekkäästi ja riittävän isossa vieroituspainossa suhteessa emon painoon. Naudanlihantuotannon hiilijalanjälkeen on viime vuosina kiinnitetty yhä enemmän huomiota ja emolehmiin perustuvan lihantuotannon tuottavuutta parantamalla voidaan pienentää myös kasvihuonekaasupäästöjä. Emolehmätuotannon tuottavuutta kuvaavia tunnuslukuja ovat hiehojen poikimaikä, poikimaväli, poikimaprosentti, vasikkakuolleisuus, elinikäistuotos ja poistoikä. Nämä analysoitiin Ruokaviraston nautarekisterin tietojärjestelmistä saatavasta datasta vuosilta 1995-2014. Aineiston tilastollinen analysointi toteutettiin SAS-ohjelmalla. Keskimääräisten tunnuslukujen lisäksi analysoitiin rotukohtaiset erot sekä emolehmätilojen parhaimman ja heikoimman neljänneksen väliset erot. Emolehmähiehot poikivat keskimäärin 27,5 kuukauden iässä. Poikimaväli oli keskimäärin 378 päivää. Angus-rodun hiehojen poikimaikä oli matalin ja lehmien poikimaväli lyhyin lähes koko analysointijakson ajan. Limousinen poikimaikä oli korkein ja poikimaväli pisin. Parhaan neljänneksen tiloilla hiehot poikivat keskimäärin 22 kuukauden iässä ja heikoimman neljänneksen tiloilla yli 42 kuukauden iässä. Poikimavälin keskiarvo parhaan neljänneksen tiloilla oli 364 päivää ja heikoimman neljänneksen tiloilla 400 päivää. Poikimaprosentti oli keskimäärin lähes 86 prosenttia. Anguksen poikimaprosentti oli korkein koko analysointijakson ajan. Parhaan neljänneksen karjoissa poikimaprosentti oli keskimäärin 96 % ja heikoimman neljänneksen karjoissa 73 %. Vasikkakuolleisuus oli keskimäärin 6,2 %. Sonnivasikoiden kuolleisuus oli lähes 2 %-yksikköä suurempi kuin lehmävasikoiden. Ensikoilla vasikkakuolleisuus oli suurempi kuin vanhemmilla lehmillä. Vasikkakuolleisuus oli suurin charolais-rodulla. Emolehmän elinikäistuotos oli keskimäärin 4,4 tuotettua vasikkaa. Elinikäistuotos oli paras anguksella ja limousinella ja heikoin simmentalilla. Poistoiän keskiarvo oli 6,8 vuotta. Korkein poistoikä oli limousinella ja matalin simmentalilla. Tilakohtaiset vaihtelut tuotantotuloksissa olivat suuria. Tuotannon tulisi olla riittävän tehokasta, jotta se olisi ympäristöllisesti kestävää ja emolehmätuotannon hiilijalanjälkeä saataisiin entisestään pienennettyä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)Emolehmien määrä Suomessa on lähes kaksinkertaistunut noin kahdessa vuosikymmenessä. Emolehmäkarjojen laidunnus altistaa eläimet loisinfektioille. Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa ruuansulatuskanavan loisten esiintyvyyttä laidunkaudella suomalaisissa emolehmäkarjoissa emolehmillä, hiehoilla ja vasikoilla. Lisäksi selvitettiin rutiininomaisten näytteenottojen tarpeellisuutta ja toimivuutta nautojen terveydenhuollon apuna. Vastaavaa kartoitusta ei ole tehty Suomessa aiemmin, ja se toteutettiin osana Satafoodin Rotukarjahanketta. Hypoteesina oli, että sekä emolehmiltä, hiehoilta että vasikoilta löytyy ruuansulatuskanavan loisia ja että nuoremmilta eläimiltä niitä löytyy enemmän kuin vanhemmilta. Tutkimukseen osallistui 14 vapaaehtoista emolehmätilaa. Tilalliset keräsivät näytteet kahdesti kesän aikana, 1. näytteenotto suoritettiin 3–4 (max 5) viikon kuluttua laitumelle laskusta ja toiset näytteet 8 viikkoa ensimmäisen näytteenoton jälkeen. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 248 eläintä (97 vasikkaa, 96 emoa, 55 hiehoa). Näytteistä tutkittiin MacMaster-menetelmällä Eimeria-lajien esiintyvyys ja määrä (ookystia per gramma ulostetta = opg) sekä seuraavien loismatojen munien määrä (eggs per gram faeces = epg): Trichostrongylidea-yläheimon madot, Strongyloides papillosus, Capillaria spp. ja Trichuris spp.. Kaikilla vasikoilla havaittiin kokkidiookystia joko 1., 2. tai molemmilla näytteenottokerroilla. 1. näytteenottokerralla infektoituneita vasikoita oli 97 % ja 2. näytteenottokerralla 93 %. Hiehoilla prevalenssi oli 80 % ja 67 % ja emoilla 45 % ja 27 %. Sekä vasikoilla että hiehoilla määrät (opg) pienenivät näytteenottojen välillä (p < 0,001 and p = 0,007). Patogeenisia Eimeria-lajeja havaittiin >75 %:ssa vasikoiden näytteistä. 1. näytteenotossa ripulia esiintyi 8,3 % vasikoista ja 2. näytteenottokerralla 3,8 % vasikoista, tuloksilla ei ollut yhteyttä ookystien määrään. 2. näytteenottokerralla rantalaitumella olevilla vasikoille oli korkeammat opg:t kuin ei-rantalaitumella olevilla (880 opg vs. 220 opg, p = 0.009). Tuotantomuodolla (luomu/tavanomainen tuotanto) ei ollut vaikutusta ookystamääriin tai esiintyvyyteen. 1. näytteenotossa todettiin Trichostrongyloidea -yläheimon matoja keskimäärin 88 epg, merkittäviä määriä (>300 epg) todettiin 10 %:lla vasikoista. Strongyloides papillosus -munia todettiin 21 %:lla vasikoista. 2. näytteenotossa todettiin Trichostrongyloidea-yläheimon matoja vasikoilla keskimäärin 179 epg, >300 epg todettiin 17 %:lla vasikoista. Strongyloides papillosus -munia todettiin vähäisinä määrinä 6 %:lla vasikoista. 2. näytteenotossa todettiin myös Moniezia sp. -munia 4 %:lla eläimistä. Molemmissa näytteenotoissa muita loismatoja todettiin vain vähäisinä määrinä. Vaikka vasikoiden Eimeria-prevalenssi oli korkea, kokkidiookystien määrä oli kohtalainen ja oireet vähäiset. Laskevat opg:t 1. ja 2. näytteenottokerran välillä viittaavat osittaisen immuniteetin vahvistumiseen kesän aikana Eimeria-lajien osalta.
Now showing items 1-2 of 2