Browsing by Subject "empatia"

Tutkimuksessa tarkastellaan Kirkkojen maailmanneuvoston käynnistämän ekumeenisen kumppanuusohjelman EAPPI:n toimintaa käsitteleviä, sekä toiminnan pohjalta nousseita teologisia pohdintoja. Pohdinnoista on koottu Theological Reflection on Accompaniment niminen dokumentti, jota tarkastellaan tutkimuksessa teoreettisen viitekehyksen avulla. Tutkimuksen kohteena ovat vaikuttamistyölle annetut perustelut sekä näiden perustelujen suhde konfliktitilanteessa syntyneisiin kansallisiin kertomuksiin. Tavoitteena on selvittää, millä tavoin vaikuttamistyö ymmärretään ja selitetään, miten tätä käsitystä ylläpidetään ja millä tavoin vaikuttamistyölle annetut perustelut yhdistyvät jo olemassa oleviin näkemyksiin konfliktista. Tutkimuksen kohteena oleva EAPPI on vuonna 2002 aloitettu kansainvälinen vapaaehtoisohjelma, jonka kautta Länsirannalle ja Itä-Jerusalemiin lähetetään kansainvälisiä ihmisoikeustarkkailijoita. Ohjelman tavoitteena on kerätä havaintoja palestiinalaisten elämästä miehityksen alla, sekä tarjota heille henkistä ja käytännön tukea. Paikan päällä tarkkailijat keskittyvät erityisesti ihmisoikeusloukkauksien raportoimiseen sekä miehityksen ongelmista kertovan materiaalin keräämiseen. Kotiin palatessaan he aloittavat vaikuttamistyön, jonka tavoitteena on lisätä poliittista painetta miehityksen lopettamiseksi. Ohjelma teologisia perusteita pohditaan dokumentissa joka on koottu vuonna 2005 käytyjen keskustelujen pohjalta. Theological Reflection on Accompaniment sisältää puheenvuoroja paitsi tarkkailijoina toimineilta, myös Kirkkojen maailmanneuvoston edustajilta sekä Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispalta. Tutkimuksen kohteena olevaa aineistoa tarkastellaan kahden käsitteen pohjalta rakennetun teoreettisen viitekehyksen avulla. Narratiivin käsitteen avulla tarkastellaan dokumentin sisältämiä kuvauksia konfliktista sekä näiden kuvausten eli narratiivien sisäistä dynamiikkaa ja prosesseja. Vaientamisen, arvioinnin ja uhriuttamisen kautta tarkastellaan narratiivien vaikutusta kumppanuusohjelman välittämien viestien sisältöön ja toisaalta vaikuttamistyön vaikutusta narratiivien sisältöön. Realistisen empatian käsitteen avulla tarkastellaan vaikuttamistyön tavoitteen ja ohjelman sisältämien narratiivien suhdetta. Näkemisen, tunnistamisen ja puhumisen kautta konfliktissa ja konfliktista syntyneet kertomukset tuodaan esille ja välitetään eteenpäin. Analyysissa keskitytään tarkastelemaan sitä, miten vaikuttamistyön tavoitteet vaikuttavat tähän prosessiin ja miten narratiiveja käsitellään vaikuttamistyössä. Tutkimuksessa argumentoidaan, että vaikuttamistyön ja kumppanuusohjelman tarpeita palvelevan yhtenäisen ja vaikuttavan sanoman luominen ovat osin jännitteisessä suhteessa ohjelman perusteiden sekä konfliktin kompleksisuuden kanssa. Ohjelman monisyiset perusteet sekoittuvat aineistossa ohjelman ydintavoitteeseen eikä ympäröivän konfliktin vaikutusta narratiiveihin voida tavoitteista ja toiminnan luonteesta johtuen välttämään. Samalla vaikuttamistyön vaatima sitoutuminen vaikuttaa itsessään väistämättä työtä kuvaaviin kertomuksiin tuoden niihin vahvan henkilökohtaisen ulottuvuuden. Vaikuttamistyön tavoitteeksi asetettu hiljaisuuden rikkominen toteutuu korvaamalla vaiennettujen ääni kertojan äänellä ja viemällä se eteenpäin tavalla, jonka uskotaan parhaiten vaikuttavan sen kohteisiin.

The purpose of this Bachelor’s Thesis has been examined children’s experiences about a certain emotion and interaction intervention and how to include those skills to part of their daily life.The introduction of the new curriculum has been supported with different kinds of interventions,whose purpose is to have an influence on individuals’or groups’behavior. It has been noticed in the researches that interventions that are effective in the experimental designs are not always successful in ordinary operational environments. For this reason it is important to study, based on the current pedagogical context and involving the changes of the new curriculum, how the children see the skills of emotion and interaction and the interventions that improve these skills as a part of their daily lives. I executed the structured theme interview by interviewing six (6) pupils in the sixth grade. I analyzed the material with material based content analysis. The object was to search and summarize pupils’ thoughts about how to apply the emotion and interaction skills in practice In children’s talks it came up that an adult can lead child’s emotion and interaction skills to either better or worse direction. The troubles in the interaction between children, such as a fear of be marked or social roles, affect the social interaction of the whole class and this way applying learned emotion and interaction skills. In my research it came up that children do not understand why classes teaching these skills are being held. Furthermore it appeared based on the material that it was experienced very distant or even impossible to adapt these skills outside the class. Based on the results arouses a need to pay more attention on adults’ interaction skills, group dynamics and the transparency of intervention before new skills can be applied in the practice.

Tutkielmassa käsittelen empatiaa ja sympatiaa Brandon Sandersonin fantasiakirjasarjassa The Stormlight Archive. Analysoin eri keinoja, joilla lukijoiden empatia ja sympatia sarjan hahmoja kohtaan herätetään. Analyysissa keskityn sarjan kolmen päähahmoon, Kaladiniin, Shallaniin ja Dalinariin, jotka ovat sarjan eniten fokalisoivat hahmot. Käyn läpi yleisiä kerronnan tekniikoita, joiden avulla lukijoiden sympatia ja empatia hahmoja kohtaan syntyvät, minkä jälkeen tarkastelen hahmojen empatiaan ja sympatiaan käytettyjä keinoja omissa luvuissaan. Sarja on julkaistu 2010–luvulla, ja näin ollen sen tähänastinen tutkimus on hyvin vähäistä. Tutkielmassani käyttämä teoreettinen viitekehys pohjautuu Suzanne Keenin teoriaan narratiivisesta empatiasta, sekä Howard Sklarin teoriaan narratiivisesta sympatiasta. Tämän lisäksi käytän Meir Sternbergin käsitteitä primäärisestä ja äskettäisestä efektistä, jotka ohjaavat lukijoiden tunteita hahmoja kohtaan. Analyysimetodina käytän lähilukua. Tutkielman ensimmäisessä analyysiluvussa käsittelen Kaladinin hahmoa, ja esitän, että lukijoiden tunteet hahmoa kohtaan rakentuvat kolmella keskeisellä tavalla, joita käsitellään omissa alaluvuissaan. Ensimmäisessä alaluvussa käsittelen Kaladinin sankaruutta ja siihen vaikuttavia hetkiä, toisessa hänen suhdettaan Syliin, ja kolmanessa sarjan ensimmäisen kirjan takaumalukuja. Toisessa analyysiluvussa keskityn Shallaniin, ja näytän, että empatia ja sympatia häntä kohtaan syntyvät hänen mutkikkaista ihmissuhteistaan, hänen sisäisestä kamppailustaan identiteettinsä kanssa, sekä sarjan toisen kirjan takauma-luvuista, jotka kertovat hänen synkästä nuoruudestaan. Kolmannessa analyysiluvussa tarkastelen Dalinarin hahmoa. Lukijoiden tunteet Dalinaria kohtaan muovautuvat hänen isähahmon roolinsa avulla. Tunteisiin häntä kohtaan vaikuttavat myös kolmannen kirjan takaumaluvut, sekä tietyt tunteikkaat hetket tarinassa. Tutkielmassa pyrin näyttämään, kuinka lukijoiden tunteet The Stormlight Archiven päähahmoja kohtaan syntyvät. Perustekniikoiden lisäksi osoitan, että Sandersonin käyttämät takaumat lisäävät lukijoiden tunteita hahmoja kohtaan. Tämän lisäksi sarjassa on käytetty tiettyjä hetkiä, sekä hahmojen sisäistä tunteiden myllerrystä lisäämään lukijoiden tuntemuksia hahmoja kohtaan.

Tutkimuksessa tarkastellaan opintopsykologin empatiaa osoittavia vuoroja vastauksena opiskelijan huolenkerrontaan. Tutkimusaineistona on yliopiston opintopsykologien vastaanotoilta 34 videoitua keskustelua, joiden yhteispituus on 25,5 tuntia. Tutkimusmetodina on etnometodologinen keskustelunanalyysi. Analysoin huolenkerrontasekvensseistä opintopsykologien kolmea keskeistä empatian osoittamisen keinoa: formulaatioita, tunteita huomioivia vuoroja ja tulkintavuoroja. Formulaatioissa opintopsykologi muotoilee uudelleen valittuja osia opiskelijan edeltävästä puheesta. Niissä esitetään tyypillisesti yhteenveto tai päätelmä opiskelijan huolenkerronnasta, mikä ilmaisee aktiivista kuuntelemista ja opiskelijan tunteiden ymmärtämistä. Formulaatioilla pohjustetaan usein myös muita empaattisia responsseja. Vuoroissa muokataan opiskelijan käyttämiä ilmauksia osin ammattikielelle, mikä palvelee vastaanoton diagnostisia tavoitteita. Huolen vastapainona vuoroissa korostetaan usein opiskelijan vahvuuksia. Opintopsykologi voi formulaatioilla myös ohjata keskustelun kulkua päättämällä huolenkerrontasekvenssin ja siirtymällä seuraavaan toimintaan. Tunteita huomioivat vuorot ovat empatiaa osoittavia responsseja, joissa opintopsykologi ottaa huomioon opiskelijan tunnekokemuksen ja käsittelee sitä todellisena. Tällöin opintopsykologi eläytyy opiskelijan tilanteeseen nimeämällä tämän kuvaamia tunteita ja elaboroimalla tämän ilmaisemaa tunnekokemusta. Vuorot on usein muotoiltu kannanotoiksi tai laajennuksiksi opiskelijan huolenkerrontaan. Niiden avulla opintopsykologi osoittaa ammattilaisen pääsyn opiskelijan kokemukseen. Vuorojen kielellinen muotoilu kuitenkin varmistaa, että tiedollinen ja kokemuksellinen auktoriteetti säilyy opiskelijalla. Tulkintavuorot osoittavat empatiaa opiskelijaa kohtaan mutta ovat toiminnaltaan myös opiskelijaa haastavia. Tulkintavuoroissa opintopsykologi tarjoaa opiskelijalle uuden näkökulman ja kehystää sen psykologiseen kontekstiin. Tulkinnat haastavat opiskelijaa tarkastelemaan uudelleen negatiivisesti värittyneitä käsityksiään toiminnastaan, mikä vie vastaanottojen työskentelyä eteenpäin. Tulkintoja pohjustetaan tyypillisesti muilla empaattisilla vuoroilla. Opintopsykologien formulaatioissa, tunteita huomioivissa vuoroissa ja tulkinnoissa empatian osoittamiseen käytetään monenlaisia kielellisiä resursseja. Empatian osoittaminen näkyy aineistossani esimerkiksi vuorojen leksikaalisissa valinnoissa, henkilöviittauksissa ja lausumatyypin valinnassa. Empatian osoittamisen tulkinnassa keskeistä on myös opintopsykologin vuoron sekventiaalinen paikka ja suhde opiskelijan huolenkerrontaan. Aineistossani opintopsykologin empatiaa osoittavat vuorot saavat opiskelijoilta erilaisia responsseja. Formulaatioihin vastaukseksi riittää usein hyväksyntä tai hylkäys. Tunteita huomioivat vuorot ja tulkinnat sen sijaan kutsuvat opiskelijaa myös jatkamaan tunnekokemuksen käsittelyä. Tutkimus tuo esiin, että empatian osoittamisella on opintopsykologin vastaanotoilla tärkeä merkitys: sillä on keskeinen rooli opiskelijaa kannustavan ja opiskelukykyä tukevan vuorovaikutuksen rakentumisessa. Näin se edistää olennaisesti opintopsykologin ja opiskelijan terapeuttista suhdetta ja vastaanottojen tavoitteiden saavuttamista.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Marko Hautalan Leväluhdan (2018) ja Pimeän arkkitehdin (2020) kauhun affektiivisia vaikutuskeinoja ja vaikuttavuutta. Perehdyn niihin sisäistekijän ja tekijän yleisön välisenä retorisena kommunikaationa. Oletettu yleisö tunnistaa tekstistä sen emotionaaliset rakennepiirteet ja kerronnalliset konventiot sekä vaikuttuu kauhusta siten kuin on tarkoitus. Lähestyn romaaneja affektiteorian avulla. Affekteilla on mahdollista tutkia kauhun ruumiillisia ja tiedostamattomia vaikutuksia. Kauhu syntyy tiedostamattomana ja ruumiillisena vaikutuksena, joka muuttuu kognition ja kulttuurisesti käsitetyn prosessin myötä tiedostetuksi tunteeksi ja emootioksi. Tutkielmassani lähestyn koko affektiivista ja emotionaalista prosessia, mutta painotan sitä, miten tiedostamattomia ruumiillisia vaikutuksia luodaan ja miten ne ilmenevät. Kauhun vaikutuskeinoista nostan tutkielmassani tärkeimmäksi affektiivisen ja odottavan lukemiskokemusta määrittävän tunnelman, joka ei ole sidottu objekteihin. Tunnelma suuntautuu kertomuksen tulevaisuudessa odottaviin ja menneisyydestä paljastuviin mystisiin uhkiin. Keskeistä tunnelman muodostumiselle Leväluhdassa ja Pimeän arkkitehdissa on se, että yleisö tuntee empatiaa päähenkilöihin ja pelkää heidän kanssaan sekä heidän puolestaan kauhun uhkia. Kauhistuttavaa tunnelmaa luovat esimerkiksi hirviöiden ja miljöiden uhat. Kauhun vaikutuksista käsittelen abjektiota eli ruumiillisesti, psyykkisesti ja metafyysisesti uhkaavia rajanylityksiä, jotka aiheuttavat pelottavaa inhoa. Analysoin myös henkilöhahmojen ja yleisön kokemaa ahdistusta torjutuista menneisyyden psykologisista kauhuista, jotka kohoavat pintaan kertomuksen psyykkisinä uhkina. Käsitykseni mukaan Leväluhtaa ja Pimeän arkkitehtia voi tulkita sekä psykologisena että metafyysisenä kauhuna, jolloin kauhun affektiivisuus ilmenee ruumiillisina, psyykkisinä ja metafyysisinä vaikutuskeinoina ja vaikutuksina. Kauhu pyrkii affektiivisesti sekä kauhistuttamaan että kiehtomaan yleisöä.

The target in this thesis was to find research and results of empathy and how it is affected by reading literature. My aim was to find scientific proof for using literary against mobbing in schools. The subject is current and many researches have studied it on recent years. I found different aspects of the effects on empathy, but the contradictory results gave productive views on the subject. I also found results that support each other. To argument the possibility to use literary to prevent mobbing I used Finland’s national curriculum of 2014. This study was made by reviewing existing research. My aim was to find results that give support to each other. There was found contradictory results, and reflecting on them gave productive observations. Most of the studies were made between 2013 and 2016 and they were written in English. The results showed that literary has impact on empathy and attitudes. I found four main features (narrative, transportation, identification, reading habits), which have central effects on literary and empathy. The main perception by these studies was that literary has certain effects on empathy. Still, more research is needed to get trustful results. Based on this thesis it is possible to make a research which could be done for example in master’s thesis.

Tutkielma tarkastelee dokumenttielokuvien Cow (2021) ja Gunda (2020) tuotantoeläinrepresentaatioiden empaattista potentiaalia, joka voi aktivoitua elokuvien katselukokemuksessa ja vaikuttaa katsojan käsityksiin muunlajisista eläimistä. Tutkielma asettuu teoreettisesti elokuva- ja sukupuolentutkimukselliseen viitekehykseen. Tutkielman sukupuolentutkimuksellinen painopiste on ekofeministisessä teoriassa empatiateorian kautta ja elokuvateoreettinen painopiste on feministisessä mediatutkimuksessa representaatioteorian kautta. Tutkielman empatiakäsitys rakentuu Lori Gruenin (2015) sotkuisen empatian (entangled empathy) käsitteen varaan. Sotkuisessa empatiassa korostuu muunlajisen toisen hyvinvoinnista huolehtiminen ja empaattisen kokemuksen sekä tunteellinen, kognitiivinen että eettinen ulottuvuus. Aineiston analyysissa hyödynnän elokuva- ja sukupuolentutkimuksellista vastakatseen teoretisointia sekä lajirajat ylittävän äitiyden teoretisointia. Tutkielma luo tutkimusmenetelmän elokuvarepresentaatioiden ja -kerronnan empaattisen potentiaalin tarkastelemiseen yhdistämällä representaatio- ja empatiateorioita keskenään. Useat seikat selittävät aineistoelokuvieni omaamaa empaattista potentiaalia. Ne paljastavat katsojille tuotantoeläinten karun todellisuuden, asettavat muunlajiset eläimet kerrontansa keskiöön, tukevat elokuvatyylillisillä ratkaisuillaan niissä esitettyihin muunlajisiin eläimiin sitoutumista ja esittävät kaikessa järkyttävyydessään emotionaalisesti vaikuttavia kohtauksia.

Objectives. Earlier research has identified the potential of compassion in enhancing the ethical and socioemotional competences of individuals. A framework grounded in compassion has been proposed to integrate pedagogical approaches supporting well-being. Furthermore, earlier research suggests that recognition of the significance of compassion in university pedagogy impacts beliefs defining teaching, student-teacher interaction, grading and pedagogical practices. However, valuation and interpretation of compassion in university pedagogy by teachers and pedagogical developers has remained a grey zone in research. This study seeks to contribute to filling this gap. The objective of the study was to investigate what kind of meanings compassion is given in university pedagogy, and what kind of promoting and impeding factors exist for demonstrating compassion. The research questions were: 1) How do the university teachers and pedagogical developers perceive the significance of compassion in university pedagogy? 2) What kind of factors promote compassion in university pedagogy according to university lecturers and pedagogical developers? 3) What kind of factors impede compassion in university pedagogy according to university lecturers and pedagogical developers? Methodology. Data consisted of ten semi-structured thematic interviews with participants that had a minimum of five years of pedagogical experience. The participants’ target audience of teaching included university staff, graduates, and undergraduates. The participants were asked e.g. how compassion was demonstrated in teaching, the benefits and disadvantages of compassion, and the role of the teacher as a proponent of compassion. The interviews were analysed using an abductive content analysis. Results and conclusions. The study identified compassion in university pedagogy as a strategic, implicitly transmitting social phenomenon realizing proximally. The pedagogical meanings of compassion were conceptualised as compassion strategies that were divided into well-being -centric, learning-centric, community-centric and structure-centric strategy. Factors inhibiting compassion were mainly linked to teaching structures, leadership, and organizational culture. Factors promoting compassion were especially linked to collective awareness and organizational values. The distal, societal, and planetary impacts of compassion were evident in the case of individual interviewees. This outcome, together with the identified holistic significance of compassion, raise the question about awareness and need for targeted cultivation of compassion as an integral part of pedagogical and societal mission of higher education.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee empatiaa ja näkökulmanvaihtoa lemmikkieläinblogien ja Facebookin eläinsivujen kerronnassa. Blogeissa ja Facebook-sivuilla kerrotaan eläinten päivittäisestä elämästä usein kuvien kera. Kertojana teksteissä voi olla eläimen omistaja tai eläin itse. Kutsun tutkimuksessani tätä eläimistä ja niiden tekemisistä kertomista eläinkerronnaksi. Tavoitteenani on selvittää eläinkerronnassa toistuvat kerrontaan, moniäänisyyteen ja näkökulmanvaihtoon liittyvät kielelliset keinot, jotka kutsuvat lukijaa kokemaan empatiaa eläintä kohtaan. Tutkimukseni on lingvististä tekstintutkimusta, ja se pohjaa systeemis-funktionaaliseen teoriaan. Tutkin tekstejä sosiaalisena ilmiönä, jonka merkitykset nousevat tekstistä yksittäisten kielellisten valintojen kautta. Hyödynnän tutkimuksessani myös erityisesti fokalisointiin, näkökulmanvaihtoon ja kerrontaan liittyviä teorioita sekä fenomenologista tutkimusta ihmisen kokemasta empatiasta eläimiä kohtaan. Sen mukaan ihminen voi ymmärtää eläimen kehollisen samankaltaisuuden ja hetkellisesti samastua eläimen kokemukselliseen tilaan. Eläinkerronnassa käytetään myös paljon kuvia. Esitän tutkimuksessani, että kuva ja teksti tulee lukea toistensa vaikutusalassa. Kuva voi toimia kuvituksena kertomukselle, jolloin se on tekstin vaikutusalassa. Toisaalta kuva voi olla olennaisen tärkeä tekstin ymmärtämisen kannalta. Tämä toteutuu erityisesti eläimen näkökulmasta kerrotuissa minä-muotoisissa teksteissä. Kuvien tehtävä on näissä toimia tekstiosan johtoilmauksena, jolloin niihin liittyvä teksti puolestaan on referaattiosana. Teksti on silloin kuvan vaikutusalassa. Määrittelen ensin eläinkerronnalle kolme kerrontatyyppiä sen mukaan, kuka on tekstien pääasiallinen kertoja. Sen jälkeen tutkin jokaisessa ryhmässä esille nousevia kielellisiä valintoja, jotka mahdollistavat empaattisen eläytymisen. Kerrontamuoto itsessään on jo eläytymistä kutsuva kielellinen valinta. Ensimmäisessä ryhmässä on ulkoinen kertoja ja toisessa ja kolmannessa ryhmässä minä-kertoja. Jälkimmäiset ryhmät eroavat siinä, että toisessa ryhmässä kertojana on ihminen ja kolmannessa eläin. Näiden kolmen kerrontatyypin lisäksi tarkastelen muutamia eläinkerronnassa yleisesti käytettyjä kielellisiä keinoja, joilla luodaan tekstiin empaattisen eläytymisen mahdollisuuksia. Osoitan tutkimuksessani, että eläinkerronnan fokalisaatio siirtyy usein eläimen näkökulmaan, mikä mahdollistaa lukijan empaattisen eläytymisen eläimen osaan. Tutkimuksestani selviää, että eläinkerronta sisältää runsaasti erilaisia keinoja, joilla empatiaa osoitetaan tai kutsutaan.