Browsing by Subject "energiapolitiikka"

Now showing items 1-11 of 11

Individens rationalitet på elmarknaden i Finland

Heikel-Virkkunen, Sofia (2011)

Få ämnen är lika laddade som regleringen av elproduktionen och -distributionen idag. Kyoto-avtal och allmän insikt i att våra naturresurser är begränsade har lett till en ökad reglering av produktion och distribution av el. Elmarknaden har i och med EU formellt öppnats för öppen konkurrens. Ändå råder i praktiken monopol på distribution och därigenom även strikt reglering av produktionen. Nya målsättningar om att allt större delar el skall produceras genom utnyttjande av förnybara energikällor indikerar att vi lever i en förändringens tid på elmarknaden. De finns stora vinster att göra om regeiverket är gynnsamt. I uppsatsen granskas den finländska elmarknaden och dess aktörer. En av aktörernas, den enskilda individens, rationella överväganden gällande elkonsumtion och -produktion anaiyseras mera ingående med hjälp av resuitat från en survey undersökning. För undersökningen används en för ändamålet utformad internetenkät med hjälp av vilken ett av Finlands befolkning representativt sampel samlats in. Resultaten indikerar att individen som aktör på elmarknaden i första hand strävar till ekonomisk rationalitet medan miljön endast av en relativt liten andel uppmärksammas vid de egna el anskaffningsbesiuten. Kunskapsnivån samt individens förestäliningar om elmarknaden och elproduktion är som oberoende variabler signifikanta för hur ofta ett hushålls el anskaffning konkurrensutsätts. Ur den för finländska befolkningen representativa survey undersökningsdata framgår att 73,8 % av Finlands fastighetsägare skulle ställa sig positivt till vindkraftsproduktion på eller i närheten av egen fastighet om de skulle få en del av vinsten. Dä ingen vinst utiovas är motsvarande andel 60,8%. Endast 6,3 % anger verkningar på miljö eller omgivning som en orsak till att de inte övervägt egen elproduktion. Som potentiell elproducent kan den finländska individen därför i relativt hög grad ses som ekonomiskt rationell.
”Meille tämä kaasuputki ei ole ulko- ja turvallisuuspoliittinen kysymys” : Nord Stream -kaasuputkihanke Suomen lainsäädännössä ja eduskunnan puheenvuoroissa vuosina 2005–2010

Itälä, Pekka (2018)

Nord Stream -kaasuputki herätti voimakkaita tunteita ympäri Eurooppaa jo ennen kuin hankkeen toteuttaminen lyötiin lukkoon 2000-luvun puolivälissä. Nord Stream AG:n tilaama, kahdesta rinnakkaisesta kaasuputkesta koostuva hanke kuljettaa kaasua Venäjän laajoilta maakaasuesiintymiltä Itämeren alitse suoraan Saksaan. Itämerellä putki kulkee Venäjän, Saksan sekä Tanskan aluevesien ja talousvyöhykkeiden lisäksi myös Suomen ja Ruotsin talousvyöhykkeellä. Nord Stream -kaasuputkihanke nähtiin merkittäväksi taloudelliseksi hankkeeksi Euroopan energiahuoltovarmuuden kannalta, sillä maakaasunkulutuksen katsottiin lisääntyvän huimasti lähivuosina ympäristöystävällisempiin polttoaineisiin siirryttäessä. Putkilinjojen rakentaminen aloitettiin huhtikuussa 2010. Ensimmäinen putkilinja otettiin käyttöön elokuussa 2011 ja toinen lokakuussa 2012. Nord Stream AG on monikansallinen yritys, jonka pääkonttori sijaitsee Sveitsissä. Hanke sai kuitenkin osakseen suurta kritiikkiä, sillä Nord Stream AG:n suurimpana osakkaana on Venäjän valtion omistama Gazprom. Venäjän vuosien 2004 ja 2006 kaasukiistat Itä-Euroopan energiankauttakulkumaiden kanssa nostivat esille huolen, että Venäjä pystyisi kaasuputken avulla painostamaan Euroopan maita poliittisien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Venäjän luotettavuus varteenotettavana energiatoimittajana kärsi kolauksen kaasukiistojen seurauksena ja sai monet pohtimaan Venäjä-riippuvuuden vähentämistä energiatoimituksissa. Yhtenä suurimmista kysymyksistä kaasuputkeen liittyen oli sen vaikutus erittäin haavoittuvaan Itämereen, mistä esitettiin sekä negatiivisia että positiivisia pitkän aikavälin näkemyksiä. Suomen hallitus näki kaasuputken kansainvälisenä taloudellisena hankkeena, joka on Suomelle ainoastaan ympäristökysymys ja käsitellään myös sellaisena. Valtiojohto sekä muut viranomaistahot korostivat, ettei hanke ole Suomelle ulko- tai turvallisuuspoliittinen kysymys, sillä tehtyjen selvitysten mukaan kaasuputken rakentamisen tai sen käytön ei nähty aiheuttavan sotilaallisia tai poliittisia uhkakuvia. Tutkielman aiheena onkin tarkastella Nord Stream -kaasuputkihankkeen lainmukaisia edellytyksiä Suomessa sekä hankkeesta käytyä keskustelua eduskunnassa vuosina 2005–2010. Tutkielmassa hankkeen lainsäädännöllisiä edellytyksiä on tarkasteltu Suomen lainsäädännön kautta, jonka yhteydessä on myös tarkasteltu hankkeeseen vaikuttavia kansainvälisiä sopimuksia. Hankkeen kannalta oleellisia kansainvälisiä sopimuksia ovat YK:n merioikeusyleissopimus, Espoon sopimus sekä Itämeren suojelusopimus eli ns. Helsingin sopimus, jotka muodostavat sen kansainvälisen sopimusympäristön, jonka puitteissa hankkeen osapuolten tuli soveltaa omaa kansallista lainsäädäntöään. Suomen kansallisesta lainsäädännöstä hankkeeseen vaikuttivat etenkin Suomen talousvyöhykkeestä säädetty laki, jonka mukaan talousvyöhykkeen ympäristösuojelussa ja vesirakentamisessa sovelletaan lakia ympäristövaikutusten arviointimenettelystä, ympäristönsuojelulakia sekä vesilakia ja näiden nojalla annettuja säädöksiä. Suomen lainsäädännön mukaan kaasuputken rakentaminen maan talousvyöhykkeelle edellytti valtioneuvoston suostumusta Suomen talousvyöhykkeen hyödyntämiseksi sekä vesilain mukaista vesilupaa putken rakentamiseksi ja käyttämiseksi maan lainkäyttöalueella, josta päättäminen oli ympäristöviranomaisen tehtävä. Kaasuputkihankkeen toteuttaminen edellyttänyt lainmukaista eduskuntakäsittelyä, eikä hankkeesta päättäminen kuulunut eduskunnalle, vaikka kyseessä olikin merkittävä yhteiskunnallinen kysymys. Eduskunnan kaasuputkihankkeeseen liittyviä puheenvuoroja tarkasteltiin retorisen diskurssianalyysin avulla, jolloin puheenvuorojen argumenteista pystyttiin tunnistamaan kaasuputkihankkeelle annettuja merkityksiä. Puheenvuoroanalyysin tulokset myös kvantifioitiin tilastoihin yleisten argumentaatiotendenssien, merkitysten ilmenemisfrekvenssin sekä mm. puoluekohtaisen tarkastelun helpottamiseksi. Eduskunnassa esitettiin syyskuun 2005 ja huhtikuun 2010 välisenä aikana kaiken kaikkiaan 177 kaasuputkihankkeeseen liittyvää puheenvuoroa 22 eri asia- ja pöytäkirjassa, mikä kertoo, että hanke nähtiin merkittäväksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Näissä puheenvuoroissa kaasuputkelle annettiin yhteensä 289 merkitystä. Eniten painoarvoa puheenvuoroissa annettiin hankkeen kielteisille ympäristöpoliittisille vaikutuksille. Toiseksi eniten argumentoitiin hankkeen talous- ja energiapoliittisista merkityksistä, joissa hanke näkyi myönteisessä valossa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta hanke puolestaan nähtiin kielteisessä valossa. Eduskunnan puheenvuoroanalyysin avulla tehtiin muutama mielenkiintoinen löydös. Ensinäkin ministerien argumentit pohjautuivat ennakko-oletusten mukaisesti hyvin pitkälti hankkeen juridiikkaan sekä sen lainmukaisiin edellytyksiin. Toinen mielenkiintoinen puoluevertailussa ilmennyt aspekti oli se, että hallitus-oppositiojako ei näkynyt selkeästi hankkeelle annetuissa merkityksissä, vaan hankkeelle annettiin sekä kielteisiä merkityksiä hallituspuolueiden taholta, että myönteisiä merkityksiä oppositiopuolueissa. Lisäksi kaasuputkihanke nähtiin hyvin positiiviselta kannalta Vanhasen ensimmäisen hallituksen pääpuolueissa keskustassa ja SDP:ssä, kun taas Vanhasen II hallituksen ”uudet” puolueet, kokoomus sekä vihreät, suhtautuivat hankkeeseen kriittisesti.
”Meille tämä kaasuputki ei ole ulko- ja turvallisuuspoliittinen kysymys” – Nord Stream -kaasuputkihanke Suomen lainsäädännössä ja eduskunnan puheenvuoroissa vuosina 2005–2010

Itälä, Pekka (2018)

Nord Stream -kaasuputki herätti voimakkaita tunteita ympäri Eurooppaa jo ennen kuin hankkeen toteuttaminen lyötiin lukkoon 2000-luvun puolivälissä. Nord Stream AG:n tilaama, kahdesta rinnakkaisesta kaasuputkesta koostuva hanke kuljettaa kaasua Venäjän laajoilta maakaasuesiintymiltä Itämeren alitse suoraan Saksaan. Itämerellä putki kulkee Venäjän, Saksan sekä Tanskan aluevesien ja talousvyöhykkeiden lisäksi myös Suomen ja Ruotsin talousvyöhykkeellä. Nord Stream -kaasuputkihanke nähtiin merkittäväksi taloudelliseksi hankkeeksi Euroopan energiahuoltovarmuuden kannalta, sillä maakaasunkulutuksen katsottiin lisääntyvän huimasti lähivuosina ympäristöystävällisempiin polttoaineisiin siirryttäessä. Putkilinjojen rakentaminen aloitettiin huhtikuussa 2010. Ensimmäinen putkilinja otettiin käyttöön elokuussa 2011 ja toinen lokakuussa 2012. Nord Stream AG on monikansallinen yritys, jonka pääkonttori sijaitsee Sveitsissä. Hanke sai kuitenkin osakseen suurta kritiikkiä, sillä Nord Stream AG:n suurimpana osakkaana on Venäjän valtion omistama Gazprom. Venäjän vuosien 2004 ja 2006 kaasukiistat Itä-Euroopan energiankauttakulkumaiden kanssa nostivat esille huolen, että Venäjä pystyisi kaasuputken avulla painostamaan Euroopan maita poliittisien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Venäjän luotettavuus varteenotettavana energiatoimittajana kärsi kolauksen kaasukiistojen seurauksena ja sai monet pohtimaan Venäjä-riippuvuuden vähentämistä energiatoimituksissa. Yhtenä suurimmista kysymyksistä kaasuputkeen liittyen oli sen vaikutus erittäin haavoittuvaan Itämereen, mistä esitettiin sekä negatiivisia että positiivisia pitkän aikavälin näkemyksiä. Suomen hallitus näki kaasuputken kansainvälisenä taloudellisena hankkeena, joka on Suomelle ainoastaan ympäristökysymys ja käsitellään myös sellaisena. Valtiojohto sekä muut viranomaistahot korostivat, ettei hanke ole Suomelle ulko- tai turvallisuuspoliittinen kysymys, sillä tehtyjen selvitysten mukaan kaasuputken rakentamisen tai sen käytön ei nähty aiheuttavan sotilaallisia tai poliittisia uhkakuvia. Tutkielman aiheena onkin tarkastella Nord Stream -kaasuputkihankkeen lainmukaisia edellytyksiä Suomessa sekä hankkeesta käytyä keskustelua eduskunnassa vuosina 2005–2010. Tutkielmassa hankkeen lainsäädännöllisiä edellytyksiä on tarkasteltu Suomen lainsäädännön kautta, jonka yhteydessä on myös tarkasteltu hankkeeseen vaikuttavia kansainvälisiä sopimuksia. Hankkeen kannalta oleellisia kansainvälisiä sopimuksia ovat YK:n merioikeusyleissopimus, Espoon sopimus sekä Itämeren suojelusopimus eli ns. Helsingin sopimus, jotka muodostavat sen kansainvälisen sopimusympäristön, jonka puitteissa hankkeen osapuolten tuli soveltaa omaa kansallista lainsäädäntöään. Suomen kansallisesta lainsäädännöstä hankkeeseen vaikuttivat etenkin Suomen talousvyöhykkeestä säädetty laki, jonka mukaan talousvyöhykkeen ympäristösuojelussa ja vesirakentamisessa sovelletaan lakia ympäristövaikutusten arviointimenettelystä, ympäristönsuojelulakia sekä vesilakia ja näiden nojalla annettuja säädöksiä. Suomen lainsäädännön mukaan kaasuputken rakentaminen maan talousvyöhykkeelle edellytti valtioneuvoston suostumusta Suomen talousvyöhykkeen hyödyntämiseksi sekä vesilain mukaista vesilupaa putken rakentamiseksi ja käyttämiseksi maan lainkäyttöalueella, josta päättäminen oli ympäristöviranomaisen tehtävä. Kaasuputkihankkeen toteuttaminen edellyttänyt lainmukaista eduskuntakäsittelyä, eikä hankkeesta päättäminen kuulunut eduskunnalle, vaikka kyseessä olikin merkittävä yhteiskunnallinen kysymys. Eduskunnan kaasuputkihankkeeseen liittyviä puheenvuoroja tarkasteltiin retorisen diskurssianalyysin avulla, jolloin puheenvuorojen argumenteista pystyttiin tunnistamaan kaasuputkihankkeelle annettuja merkityksiä. Puheenvuoroanalyysin tulokset myös kvantifioitiin tilastoihin yleisten argumentaatiotendenssien, merkitysten ilmenemisfrekvenssin sekä mm. puoluekohtaisen tarkastelun helpottamiseksi. Eduskunnassa esitettiin syyskuun 2005 ja huhtikuun 2010 välisenä aikana kaiken kaikkiaan 177 kaasuputkihankkeeseen liittyvää puheenvuoroa 22 eri asia- ja pöytäkirjassa, mikä kertoo, että hanke nähtiin merkittäväksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Näissä puheenvuoroissa kaasuputkelle annettiin yhteensä 289 merkitystä. Eniten painoarvoa puheenvuoroissa annettiin hankkeen kielteisille ympäristöpoliittisille vaikutuksille. Toiseksi eniten argumentoitiin hankkeen talous- ja energiapoliittisista merkityksistä, joissa hanke näkyi myönteisessä valossa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta hanke puolestaan nähtiin kielteisessä valossa. Eduskunnan puheenvuoroanalyysin avulla tehtiin muutama mielenkiintoinen löydös. Ensinäkin ministerien argumentit pohjautuivat ennakko-oletusten mukaisesti hyvin pitkälti hankkeen juridiikkaan sekä sen lainmukaisiin edellytyksiin. Toinen mielenkiintoinen puoluevertailussa ilmennyt aspekti oli se, että hallitus-oppositiojako ei näkynyt selkeästi hankkeelle annetuissa merkityksissä, vaan hankkeelle annettiin sekä kielteisiä merkityksiä hallituspuolueiden taholta, että myönteisiä merkityksiä oppositiopuolueissa. Lisäksi kaasuputkihanke nähtiin hyvin positiiviselta kannalta Vanhasen ensimmäisen hallituksen pääpuolueissa keskustassa ja SDP:ssä, kun taas Vanhasen II hallituksen ”uudet” puolueet, kokoomus sekä vihreät, suhtautuivat hankkeeseen kriittisesti.
Nähdäänkö metsää puilta? : metsien käytön kehystäminen Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja energiapolitiikassa

Leino, Kaisa (2020)

Tutkin metsien käytön kehystämistä Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja energiapolitiikassa.Tutkielman tavoite on tutkia, kuinka metsien käyttöön litttyviä, keskenään ristiriitaisia tavoitteita käsitellään Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja energiapolittiikassa ja etenkin biotalous-käsitteen yhteydessä. Biotalous esitetään kummankin maan aineistossa tärkeänä keinona kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, mutta sen haasteena ovat metsien hiilivarastojen pieneneminen ja luonnon monimuotoisuuden heikentäminen lisääntyvien metsähakkuiden takia.Tutkimuskysymykseni on, miten metsien käyttöä kehystetään Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja energiapolitiikoissa. Tarkentavia tutkimuskysymyksiä ovat: miten biotalouden merkitys kehystetään maiden ilmasto- ja energiapolitiikassa; kuinka metsien käyttöä perustellaan osana biotaloutta; ja kuinka metsiin liittyviä, keskenään ristiriitaisia tavoitteita sovitetaan yhteen? Tutkimusmenetelmänä on kehysanalyysi, joka on diskurssintutkimuksen alalaji. Diskurssintutkimuksen keskeinen idea on, että todellisuus rakentuu kielen kautta, ja sitä tutkimalla on mahdollista tarkastella, millaisia arvoja ja ideologioita argumentoinnissa käytetään. Kehysanalyysin tarkoitus on tutkia tietyn aiheen käsittelyä aineistossa ja tutkia, millaisena ongelmana se esitetään, mitä ratkaisuehdotuksia siihen tarjotaan, ja mitä valitut argumentit kertovat siitä, millaisia arvoja ja ideologioita kehystämisen taustalla on. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja enerigapolitiikassa on vahva biotalouskehys, joka on seurausta maiden pitkistä metsäteollisuuden perinteistä. Koska maat ovat sitoutuneet kansainvälisiin ilmasto- ja kestävyystavoitteisiin, kuvaan biotalouskehyksiä maiden ilmastonmuutoksen yleiskehyksen näkökulmasta, sillä kansainväliset sitoumukset ja tavoitteet vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka metsien käyttöä kehystetään maiden biotalouskehyksissä. Tutkimukseni perusteella johtopäätökseni on, että biotalous kehystetään keskeisenä osana energiamurroksen toteuttamista, ja että biotalous-käsitettä käytetään sovittelemaan yhteen metsien käyttöön liittyviä ristiriitaisia tavoitteita. Kummankin maan tavoitteena on kestävän energiamurroksen toteuttaminen ilman, että luonnon monimuotoisuus tai muut ympäristöarvot kärsivät. Tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittavat, että kestävyytta tarkastellaan lähinnä talouden näkökulmasta, sillä muiden kestävyyden ulottuvuuksien saavuttamiseksi esitetä vakuuttavia toimenpiteitä. Maiden biotalouskehyksissä on paljon yhteisiä piirteitä, mutta myös merkittäviä eroja, joista osa selittyy maiden ilmastonmuutoksen yleiskehyksen kautta. Jotta maiden metsien käyttöön liittyviä ristiriitoja voisi tutkia monipuolisemmin, olisi ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden ja ratkaisuehdotusten vertaaminen toteutuneisiin politiikkatoimenpiteisiin hedelmällinen lähtökohta tulevalle tutkimukselle aiheesta. Toinen mielenkiintoinen tutkimusteema olisi tutkia tarkemmin, mistä erot Suomen ja Ruotsin metsäpolitiikassa johtuvat.
Nähdäänkö metsää puilta? Metsien käytön kehystäminen Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja energiapolitiikassa

Leino, Kaisa (2020)

Tutkin metsien käytön kehystämistä Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja energiapolitiikassa.Tutkielman tavoite on tutkia, kuinka metsien käyttöön litttyviä, keskenään ristiriitaisia tavoitteita käsitellään Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja energiapolittiikassa ja etenkin biotalous-käsitteen yhteydessä. Biotalous esitetään kummankin maan aineistossa tärkeänä keinona kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, mutta sen haasteena ovat metsien hiilivarastojen pieneneminen ja luonnon monimuotoisuuden heikentäminen lisääntyvien metsähakkuiden takia.Tutkimuskysymykseni on, miten metsien käyttöä kehystetään Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja energiapolitiikoissa. Tarkentavia tutkimuskysymyksiä ovat: miten biotalouden merkitys kehystetään maiden ilmasto- ja energiapolitiikassa; kuinka metsien käyttöä perustellaan osana biotaloutta; ja kuinka metsiin liittyviä, keskenään ristiriitaisia tavoitteita sovitetaan yhteen? Tutkimusmenetelmänä on kehysanalyysi, joka on diskurssintutkimuksen alalaji. Diskurssintutkimuksen keskeinen idea on, että todellisuus rakentuu kielen kautta, ja sitä tutkimalla on mahdollista tarkastella, millaisia arvoja ja ideologioita argumentoinnissa käytetään. Kehysanalyysin tarkoitus on tutkia tietyn aiheen käsittelyä aineistossa ja tutkia, millaisena ongelmana se esitetään, mitä ratkaisuehdotuksia siihen tarjotaan, ja mitä valitut argumentit kertovat siitä, millaisia arvoja ja ideologioita kehystämisen taustalla on. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja enerigapolitiikassa on vahva biotalouskehys, joka on seurausta maiden pitkistä metsäteollisuuden perinteistä. Koska maat ovat sitoutuneet kansainvälisiin ilmasto- ja kestävyystavoitteisiin, kuvaan biotalouskehyksiä maiden ilmastonmuutoksen yleiskehyksen näkökulmasta, sillä kansainväliset sitoumukset ja tavoitteet vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka metsien käyttöä kehystetään maiden biotalouskehyksissä. Tutkimukseni perusteella johtopäätökseni on, että biotalous kehystetään keskeisenä osana energiamurroksen toteuttamista, ja että biotalous-käsitettä käytetään sovittelemaan yhteen metsien käyttöön liittyviä ristiriitaisia tavoitteita. Kummankin maan tavoitteena on kestävän energiamurroksen toteuttaminen ilman, että luonnon monimuotoisuus tai muut ympäristöarvot kärsivät. Tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittavat, että kestävyytta tarkastellaan lähinnä talouden näkökulmasta, sillä muiden kestävyyden ulottuvuuksien saavuttamiseksi esitetä vakuuttavia toimenpiteitä. Maiden biotalouskehyksissä on paljon yhteisiä piirteitä, mutta myös merkittäviä eroja, joista osa selittyy maiden ilmastonmuutoksen yleiskehyksen kautta. Jotta maiden metsien käyttöön liittyviä ristiriitoja voisi tutkia monipuolisemmin, olisi ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden ja ratkaisuehdotusten vertaaminen toteutuneisiin politiikkatoimenpiteisiin hedelmällinen lähtökohta tulevalle tutkimukselle aiheesta. Toinen mielenkiintoinen tutkimusteema olisi tutkia tarkemmin, mistä erot Suomen ja Ruotsin metsäpolitiikassa johtuvat.
Öljystä energiaa ulkopolitiikkaan? : 2000-luvun öljylöytöjen vaikutus Brasilian ulkopolitiikkaan ja maailmanpoliittiseen asemaan

Ahvenainen, Marjo (2013)

Energia on maailmantalouden elintärkeä käyttövoima ja öljy on yksi tärkeimmistä energianlähteistämme. Öljy on uusiutumaton luonnonvara, jonka jatkuva hupeneminen on kiistaton tosiasia. Silti yhteiskuntamme on siitä täysin riippuvainen. Tämä tekee öljystä merkittävän strategisen luonnonvaran, ja öljyesiintymät tarjoavatkin merkittävän energia- ja geopoliittisen edun niille valtioille, joilla öljyvaroja on. Brasilia ei perinteisesti ole kuulunut maailman suurimpien öljyntuottajamaiden joukkoon. Maan rannikolta löydettiin kuitenkin erittäin suuria öljyesiintymiä vuonna 2006, ja noiden öljylöytöjen kaupallisessa hyödyntämisessä on nyt päästy alkuun. Pyrin tutkielmassani selvittämään, näkyykö öljylöytöjen vaikutus Brasilian harjoittamassa ulkopolitiikassa ja maan kansainvälisessä asemassa. Brasilian aiemmin toteuttama ulkopoliittinen linja on ollut hyvin maltillista ja konsensus-hakuista. Realistiseen ja geopoliittiseen teoriaan perustuen muodostan tutkielmassani hypoteesin, jonka mukaan Brasilian ulkopolitiikka on muuttunut öljylöytöjen myötä. Öljyn tuoman vaurauden ja vaikutusvallan myötä Brasilia uskaltaa hypoteesini mukaan ajaa omia intressejään aiempaa aggressiivisemmin. Hypoteesin todenperäisyyttä arvioidakseni olen kerännyt aineiston, joka indikoi Brasilian viime vuosina harjoittamaa ulkopolitiikkaa. Aineisto koostuu Brasiliassa ja muissa maissa julkaistuista, tutkielmani aihepiiriä käsittelevistä lehtiartikkeleista ja tieteellisistä analyyseistä. Lisäksi aineistossa on muutamia johtavien brasilialaispoliitikkojen puheita ja haastatteluita, kehittyvien talousmahtien eli BRICS-maiden välisen kokouksen loppulauselma sekä Brasilian virallinen energiastrategia. Olen analysoinut aineistoa kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän keinoin ja poiminut teemoittelun kautta aineistosta hypoteesin kannalta oleellista tietoa. Aineiston perusteella totesin, että Brasilian kansainvälisessä asemassa on tapahtunut myönteistä kasvua. Myös Brasilian ulkopolitiikasta oli löydettävissä viitteitä muutoksesta; se ei ole enää yhtä maltillista ja rauhanomaista kuin aiemmin. Päätelmää siitä, että nämä muutokset johtuisivat nimenomaan 2000-luvulla tehdyistä öljylöydöistä, ei kuitenkaan voinut tehdä. Muutokset juonsivat juurensa enemmän ulkopolitiikkaa johtaneiden presidenttien henkilö-kohtaisiin ominaisuuksiin ja toimintatapoihin kuin strategisten luonnonvarojen tuomaan valtaan tai taloudelliseen riippumattomuuteen.
Sähköntuotannon ulottuvuuksia : aineistolähtöinen malli olennaisista yhteyksistä

Kiviluoma, Juha (2003)

Työn tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva sähköjärjestelmän sisäisistä ja ulkoisista vuorovaikutussuhteista. Sähköntuotantoa tarkasteltiin ympäristöönsä kytkeytyvänä systeeminä tieteidenvälisestä näkökulmasta. Tätä tarkoitusta varten rakennettiin menetelmä laajan kokonaisuuden hahmottamiseksi ja sovellettiin sitä sähköntuotannon alalle. Menetelmäperustuu grounded theoryyn ja systeemiajatteluun: Aineisto kerättiin ja luokiteltiin grounded theorya soveltaen. Systeemiajattelua käytettiin aineiston analyysissä ja aihealuetta kuvaavien mallien luomisessa. Aineisto kerättiin haastattelemalla sähköntuotannon ja -kulutuksen asiantuntijoita. Sen pohjalta rakennettiin useita alamalleja kuvaamaan sähköntuotantokompleksin osajärjestelmiä sekä näitä yhdistävä päämalli. Alamallien aihealueiksi muodostuivat tekninen sähköjärjestelmä, sähköjärjestelmän talous, sähkönsäästö, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, ympäristö sekä tuotantorakenteen uusiminen. Lisäksi työssä esitettiin aineistosta nousseita kriteerejä hyvälle sähköjärjestelmälle ja sähköjärjestelmään liittyviä toimijoita. Mallien yhteydessä käsiteltiin myöseri tuotantomuotojen ominaisuuksia. Työn tuloksia tarkasteltiin kriittisesti kirjallisuuden valossa ja arvioitiin luotujen mallien sovellettavuutta. Malleja on mahdollista hyödyntää tieteenalarajoja ylittävän energiatutkimuksen jäsentäjänä sekä arvioitaessa kestävämmän energiapolitiikan edellytyksiä järjestelmätasolla.
Suomen energiapolitiikan kannatuskoalitiot - Kaksi totuutta energiapolitiikan vaatimuksista 2020-luvulle

Alasuutari, Noora (2018)

Energiasta käyty keskustelu on luonteeltaan usein hyvin teknistä, mikä tekee siitä vaikeasti lähestyttävän politiikan osa-alueen. Energiapolitiikka vaatii myös hieman ymmärrystä esimerkiksi luonnontieteellisistä ja taloudellisista lähtökohdista. Näiden asioiden painottuminen antaa kuitenkin hieman virheellisesti kuvan politiikan osa-alueesta, joka perustuu teknisiin laskelmiin tuotantolaitoksista tai sähköverkkojen jännitteistä. Energiapolitiikka sisältää päätöksiä toki niistäkin, mutta näiden päätösten taustalla on yhtä paljon poliittisia arvovalintoja, kuin millä tahansa muulla politiikan alalla. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, minkälaiset näkemykset ja arvot ohjaavat Suomen energiapolitiikan toimijoita. Viitekehyksenä käytetään kannatuskoalitiokehystä, jonka mukaan toimijoiden näkemyksiin vaikuttavat heidän uskomusjärjestelmänsä, jotka koostuvat esimerkiksi arvoista ja ongelmakäsityksistä. Tutkimuskysymykset ovat: 1) onko Suomen energiapolitiikan alajärjestelmästä tunnistettavissa kannatus-koalitioita? ja 2) Millaisia mahdollisten kannatuskoalitioiden uskomusjärjestelmät ovat? Toimijoilta kysytään, millaiseksi he arvioivat suomalaista energiapolitiikkaa ja mitä asioita siinä tulisi heidän mielestään korostaa tulevaisuutta suunniteltaessa. Tavoitteena ei siten ole antaa tosiasiallisia ennusteita vaan esitellä, mitä toimijat itse toivovat energiapolitiikalta, ja minkälaiset arvot määrittävät politiikantekoa. Tutkimusaineisto koostuu 12 asiantuntijahaastattelusta. Haastateltavat ovat Suomen energiapolitiikan toimintaympäristössä vaikuttavia toimijoita, jotka työskentelevät valtionhallinnossa, politiikassa, tutkimusinstituuteissa ja ajatushautomoissa, järjestöissä ja yhdistyksissä. Menetelmänä on käytetty avoimia teemahaastatteluja. Haastateltu aineisto litteroitiin ja se analysoitiin sisällönanalyyttisesti. Aineistosta pyrittiin tunnistamaan toimijoiden jakamia näkemyksiä eli uskomuksia energiapolitiikan tavoitteista ja syistä näille tavoitteille. Haastattelujen perusteella tunnistettiin kaksi kannatuskoalitiota: talouskoalitio ja ympäristökoalitio. Molemmat koalitiot olivat samaa mieltä siitä, että energiapolitiikan tulee tulevaisuudessa perustua kestävyyteen: energialähteissä tulee suosia uusiutuvia energiamuotoja, jotka ovat fossiilisia energiamuotoja vähäpäästöisempiä. Kannatuskoalitioilla oli kuitenkin erilaisia uskomuksia siitä, mitkä politiikkakeinot ovat parhaita tavoitteen saavuttamiseksi. Talouskoalition käsitysten mukaan onnistunut energiapolitiikka tarkoittaa vähäpäästöistä energiantuotantoa, edullista hintaa ja hyvää toimitusvarmuutta. Kaksi viimeistä uskomusta ovat yhteydessä pyrkimykseen edistää teollisuuden kilpailukykyä ja talouskasvua. Ympäristökoalition mukaan kasvihuonekaasupäästöt eivät vähene riittävän nopeasti kansainvälisellä tasolla. Suomen tulisi olla kunnianhimoisempi ja tehdä rohkeammin uudenlaisia ratkaisuja energiapolitiikassa. Uskomusjärjestelmästä nousevat vaatimukset ympäristön- ja luonnonsuojelusta sekä ilmastonmuutoksen hillinnästä. Näiden erojen arvioitiin viitekehyksen mukaan johtuvan erilaisista uskomuksia, ongelmakäsityksistä ja kausaalisuhteista. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että 2020-luvun energiapolitiikassa keskustellaan siitä, miten yhdistää toisiinsa vaadittavat päästövähennykset ja myönteinen taloudellinen kehitys. Energiapoliittiseksi tavoitteeksi muodostuu siten luoda synteesi, jossa energian markkinaympäristö tukee uusien vähäpäästöisten innovaatioiden luomista, mutta ottaa silti huomioon olemassa olevat yritykset ja niiden kilpailukyvyn edistämisen. Tutkimuksen perusteella tämä olisi molempien kannatuskoalitioiden uskomusjärjestelmiä tukeva kehityslinja.
The geopolitics of energy import dependence : the evolution of India's energy foreign policy

Paavilainen, Antti (2011)

Energy issues occupy a central role in the international political arena. The dynamics of increasing fossil fuel demand and the geographical concentration of fossil fuels industry are changing the structure of oil and gas markets. At the same time, national oil companies (NOCs) have occupied a dominant role in charge of majority of the world's fossil fuel production and trade. These structural changes create incentives and possibilities for statist interventions in the fossil fuel markets. The study analyses whether in India's case there has been a development towards greater strategic management of fossil fuel imports during the last two decades. India presents an important and illuminating subject of energy import dependence analysis, since the country imports approximately two thirds of the oil it consumes, and the import volumes are projected to further increase along with the rapid economic growth. The study argues that energy politics cannot be comprehensively understood solely from economic or geopolitical viewpoint, but the analyst must be able to bridge different viewpoints. The study draws on the regional security complex theory originally presented by Buzan and Copenhagen School, and employs the concept of the energy security complex. The analysis is carried out by studying the overseas activities of NOCs and natural gas imports. NOCs are special actors whose behaviour includes both economic and political rationales and remains tied to their organizational setting and institutional history. It is found that several distinct dynamics are influencing the state capabilities to control the energy trade. On one hand, general liberalization trends and reforms have made the major Indian NOCs much more autonomous and their behavior such as acquiring stakes in overseas fossil fuel upstream production are best understood as results of market logics of enlargement of production and vertical integration. On the other hand, the state is actively tying energy issues into its foreign political agendas and practising energy diplomacy, seeking to create favourable prospects for the overseas activities of Indian NOCs. Energy plays a pivotal role in bilateral relations between India and its important energy supplier states, such as Nigeria and Iran. There are signs that point to the possible emergence of strategic energy alliances. However, currently the oil markets are primarily based on profit maximization logics. Therefore, the statist interference is to be understood as a latent possibility; the Indian state possesses a number of mechanisms to interfere more strongly in the behavior of NOCs, should it perceive need for such measures. Natural gas trade conducted via pipelines is by nature bilateral and more open to political considerations. In India, a number of pipeline option have been discussed, most importantly the IPI pipeline that would transfer gas from Iran via Pakistan to India. Pipelines create strong interdependencies between the adjacent parties, and IPI pipeline would transform the geopolitical structure of the region, raising the costs associated with conflicts. This interdependence is also the reason why such projects are difficult to realize. Despite the rising rates of fossil fuel demand, India is one of the most promising countries with regard to the transition towards renewable energy generation. Large parts of the country remain un-electrified, and India can build the needed electricity infrastructure on a clean table. There are good prospects for substantial amount of wind and solar power generation and India has launched some large-scaled governmental projects to support the development of its renewable sector. Still, there are a number of barriers that hinder the rapid development of the renewable energy sectors. These include complicated bureaucracy and inadequate public support for nascent ventures.
Turvallisuusnäkökulmasta ihmisoikeuksiin : analyysi Euroopan unionin biopolttoainepolitiikan koherenssista

Similä, Siru (2020)

Euroopan unioni (EU) esittää itsensä normatiivisena toimijana globaalissa hallinnassa, joka toimii maailmanpolitiikassa yhtenä johtavana tekijänä esimerkin omaisesti. EU on asettanut oman toimintansa ja olemassa olonsa ytimeen perustavanlaatuisia arvoja kuten ihmisoikeudet ja kestävä kehitys. Yksi normatiivisen toimijuuden olennaiseksi suuntaviivaksi voidaan kuitenkin asettaa koherenssin vaatimus toimien johdonmukaisuudesta niin eri politiikanalojen kuin sisäisten ja ulkoisten toimien välillä. EU on kansainvälisellä kentällä yksi merkittävimmistä politiikkakoherenssin puolestapuhujista, mutta samalla unionin omaa toimintaa on laajasti kritisoitu koherenssin puutteesta. Lisäksi politiikkakoherenssiin voidaan liittää normatiivinen vaatimus, jonka mukaan negatiivisten vaikutusten minimoimisen lisäksi politiikkakoherenssi tulisi valjastaa niin sanotun transformatiivisen kehityksen työkaluksi, jossa tavoitellaan positiivisien yhteisvaikutuksien luomista. EU:n biopolttoainepolitiikassa yhdistyy sisäisen ja ulkoisen välinen paine: toisaalta kyse on unionin sisäisestä energiaturvallisuudesta, ja toisaalta sen tulisi olla osa laajempaa globaalia ilmastonmuutoksen hallintaa. Lisäksi biopolttoainepolitiikka liittää unionin toimet ulkopuolisiin, kehityksen kannalta jo valmiiksi hauraisiin alueisiin. Biomassaan tarvittavia ruokakasveja alettiin nimittäin laajasti viljellä unionin ulkopuolella. Huolenaiheeksi ovat nousseet kehitysmaiden osalta niin ruokaturva kuin muutkin ihmisoikeuskysymykset, sillä eurooppalaisten yhtiöiden maankäyttö uhkaa paikallisia todellisuuksia. Tässä tutkielmassa tutkitaan EU:n potentiaalia toimia vastuullisena globaalina toimijana tarkastelemalla, millaisena unionin rooli normatiivisena toimijana näyttäytyy politiikkakoherenssiin pyrkimisen kautta unionin biopolttoainepolitiikassa. Aineistona toimii biopolttoainepolitiikkaan liittyvät keskeiset dokumentit vuosien 2000-2018 välillä. Aineisto muodostuu virallisista asiakirjoista, jotka sisältävät niin varsinaisia direktiivejä kuin pidempiä selontekoja unionin energiapolitiikasta biopolttoaineiden osalta. Aineisto on käyty läpi sekä kvalitatiivisen sisältöanalyysin että kvantitatiivisen menetelmän avulla. Menetelmät tukevat toisiaan, jotta voidaan saada mahdollisimman selkeä kuva siitä, miten politiikkakoherenssi näissä dokumenteissa ilmenee. Kvantitatiivisen osuuden tarkoituksena onkin selvittää, pitävätkö kvalitatiivisen osion havainnot paikkaansa, laskemalla määrällisesti, kuinka paljon eri ominaisuudet dokumenteissa ilmenevät hakusanojen avulla. Menetelmien avuksi on luoto selkeät kategoriat, jotka kuvastavat joko sisäisen (energia)turvallisuuden tai ulkoisen normatiivisen politiikkakoherenssin merkitystä. Näin voidaan selvittää, millainen kuva unionin toimijuudesta piirtyy – sisäistä turvallisuutta korostava jäsenvaltioiden yhteistyön kautta turvallisuutta hakeva poikkikansallinen kokonaisuus vai vastuuta ottava globaali toimija, joka on valmis tavoittelemaan kunnianhimoisia päämääriä esimerkiksi kestävän kehityksen suhteen. Aineiston avulla päädytään tulokseen, jossa biopolttoainepolitiikkaa ajava näkökulma siihen liittyvissä keskeisissä dokumenteissa unionin energiaturvallisuuden varmistamisesta saa rinnalleen politiikkakoherenssin pyrkimyksen, joka toimii vuodesta 2009 eteenpäin oleellisena ohjenuorana varmistamaan normatiivisen politiikkakoherenssin vaatimuksen kestävyyskriteerien täyttymisestä biopolttoainepolitiikassa. EU pyrkii lopulta niin sisäisen energiaturvallisuuden parantamiseen kuin sen toimien liittämiseen laajempaan kansainväliseen kokonaisuuteen energiapolitiikan osalta dokumenttien valossa, mikä tukee käsitystä unionista normatiivisena toimijana maailmanpolitiikassa.
Tuulivoiman kompensaatio – uusien kompensaatioalueiden perustaminen voimalahankkeiden kannattavuuden näkökulmasta

Polmio, Helmi (2023)

Tuulivoimarakentaminen Suomessa on keskittynyt vahvasti Länsi-Suomeen. Iso syy sille miksi tietyille alueille ei ole rakennettu tuulivoimaa, on voimaloiden vaikutus Puolustusvoimien aluevalvonnassa käyttämille tutkajärjestelmille. Yksi ratkaisu tuulivoimarakentamisen mahdollistamiseksi tällaisilla alueilla on tuulivoiman kompensaatio. Kompensaatiolain piiriin kuuluvalla alueella tuulivoimaloiden vaikutukset tutkille on selvitetty etukäteen ja tutkajärjestelmää kehitetty siten, ettei tuulivoimarakentaminen alueella sekoita aluevalvontaa. Tämän johdosta tuulivoimaloiden tutkavaikutuksia ei tarvitse erikseen selvittää osana hankeprosessia. Alueelle rakennettavista voimaloista kerätään turbiinikohtainen kompensaatiomaksu. Toistaiseksi Suomessa on yksi kompensaatiolain piiriin kuuluva alue. Tämän työn aiheena on tutkia uusien tuulivoiman tutkakompensaatioalueiden perustamista ympäristötaloustieteen kehikossa ja erityisesti tuulivoimarakentamisen taloudellisesta näkökulmasta. Tutkielmassa vertaillaan seitsemää eri puolille Suomea sijoitettua hypoteettista tuulivoima-aluetta hyödyntäen nettonykyarvomenetelmää. Menetelmän avulla tarkastellaan hankkeiden kannattavuutta, ja siten kelpoisuutta kompensaatioalueiksi. Työn tutkimuskysymys on selvittää kompensaatiohinnat, joilla tuulipuistoja on mahdollista rakentaa tutkimuksessa määritellyille esimerkkialueille, sekä tarkastella miten hankkeiden kannattavuus vaihtelee näiden sijantien välillä. Tuloksista nähdään, että kolme hankesijaintia seitsemästä on kannattavia, ja niille löydetään positiivinen kompensaatiohinta. Kaikissa kolmessa hankkeessa kompensaation kattohinta on korkeampi kuin olemassa olevalta kompensaatioalueelta peritty turbiinikohtainen korvaus. Kapasiteettikertoimien perusteella kaikki hankkeet vastaavat tuotannoltaan melko hyvin yleistä keskiarvoa Suomessa. Hankkeiden kannattavuus vaihtelee kaikkien seitsemän kohteen välillä. Tutkielman teoria tukee ajatusta, että uusien kompensaatioalueiden luominen tarjoaa mahdollisuuden tuulivoimarakentamisen hajauttamiseksi alueille, joilla sitä ei vielä juurikaan ole, ottaen samalla huomioon Puolustusvoimille aiheutuvan haitan ja sen kustannukset. Tämän tutkielman tulosten valossa tuulivoimatoimijoilla on kannattavien investointien kohdalla maksukykyä kattaa tutkavaikutuksista aiheutuvia kustannuksia. Tutkielma ei ota kantaa Puolustusvoimien näkökulmaan siitä, olisiko tutkien ja tuulivoimaloiden sijoittaminen tietyille alueille mahdollista.

Now showing items 1-11 of 11

Browsing by Subject "energiapolitiikka"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO