Browsing by Subject "englanti"

Tässä sosiolingvistisessä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomen kielen adjektiivia "jees". Tutkielman tavoite on kartoittaa englannin sanasta "yes" juontuvan adjektiivin syntaktisia, semanttisia ja indeksikaalisia ominaisuuksia. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: pidetäänkö adjektiivia "jees" taipumattomana, mikä sanan denotaatio on ja millaisia indeksikaalisia merkityksiä sanaan liitetään. Tutkielman kantavana ajatuksena on tutkia, millaisia muutoksia lainasanaan on kohdistunut lainautumisen jälkeen ja miten se on integroitunut suomen kieleen. Tutkielman taustaosiossa käsitellään englannin kielen asemaa Suomessa, kielikontakteja ja lainautumista sekä sanan "jees" kehitystä suomen kielessä. Aineisto kerättiin verkkopohjaisella Google Forms -kyselyllä, johon kutsuttiin osallistujia keskustelufoorumeilta, Facebookista ja opiskelijasähköpostilistoilta. Kyselyyn vastasi 265 osallistujaa, joista 58,5 % oli miehiä ja 38,5 % naisia. Suurin osa vastaajista oli 16–30-vuotiaita, ja yli puolet kaikista vastaajista oli opiskelijoita. Kyselylomake oli suomenkielinen ja muodostui viidestä osiosta. Adjektiivin "jees" taipumista tutkittiin esimerkkilauseilla, joiden kieliopillista hyväksyttävyyttä osallistujat arvioivat. Adjektiivin denotaatiota selvitettiin avoimella kysymyksellä ja sanan indeksikaalisia merkityksiä tutkittiin useiden osioiden, kuten semanttisen differentiaalin avulla. Viimeisessä osiossa kerättiin vastaajien taustatiedot. Kysely tuotti sekä määrällistä että laadullista aineistoa kieliasenteista valinta-, monivalinta-, positio- ja avoimilla kysymyksillä. Kieliopillisen hyväksyttävyyden testilauseet osoittavat, että valtaosa vastaajista pitää adjektiivia "jees" taipumattomana useimmissa syntaktisissa konteksteissa paitsi predikatiiviadverbiaalina. Osallistujien määritelmät sanalle ovat pääosin yhteneväiset sanakirjojen määritelmien kanssa. Vastaajien mukaan sanaa "jees" käytetään erityisesti epämuodollisessa puhutussa ja kirjoitetussa kielessä. Adjektiivin liitettävistä indeksikaalisista merkityksistä erityisesti positiivisuus, rahvaanomaisuus ja epämuodollisuus korostuvat tuloksissa. Adjektiivia pidetään myös urbaanina, nuorekkaana ja sukupuolineutraalina. Monet indeksikaaliset merkitykset ovat yhdenmukaisia aiemman tutkimuksen kanssa, mutta osa vastaajista yhdistää sanaan myös maskuliinisuuden. Negatiiviset asenteet sanaa kohtaan näkyvät korostetusti aineistossa. Tutkielma on ensimmäinen lainasanaan "jees" keskittyvä tutkimus, ja se tarjoaa hyvät lähtökohdat jatkotutkimukselle. "Jees" on esimerkki lainasanasta, jolle on kehittynyt lainautumisen jälkeen uusia käyttötarkoituksia ja merkityksiä. Tulokset kuvaavat kuitenkin vain kielenkäyttäjien käsityksiä adjektiivin "jees" käytöstä, eivät sen varsinaista käyttöä. Esimerkiksi korpustutkimus tai muu spontaaniin kielenkäyttöön perustuva tutkimus olisi luonteva jatko tälle tutkielmalle. Tämän lisäksi voidaan tutkia lainasanan muita kieliopillisia funktioita eli partikkelia, interjektiota ja adverbia suomen kielessä.

The purpose of this thesis is to examine the prosodic features of English dialects using WaveNet. The exact goal is to investigate whether the differences in prosody between the dialects are present in the data and the results, and whether the geographical distance between the cities included in the data has any influence on this. Another aim is to see how the prosodic features of the sentence types present in the data and their possible differences are manifested in the data and the results. Prosody is concerned with those characteristics of speech which cover more than just individual sounds. Prosodic features can further be divided into paralinguistic features, such as the rate of speech and pausing, and linguistic features, like intonation. Parameters useful for analysing prosody are fundamental frequency (f0), intensity and voice quality – we are interested in the first two. Fundamental frequency is the speed of the vibration of the vocal folds while speaking. Intensity in turn is connected to the changes of air pressure while speaking. The data used for this study is the IViE corpus (Intonational Variation in English), comprising of recordings done in nine British cities – Belfast, Bradford, Cambridge, Cardiff, Dublin, Leeds, Liverpool, London and Newcastle, with approximately 12 speakers per city. In three of the cities, Bradford, Cardiff and London, the dialect is that of a minority. The part of the corpus chosen for this study is a set of 22 sentences consisting of five sentence types. The analysis was performed using WaveNet, a convolutional neural network. It uses causal convolutions to ensure the data is processed correctly. In addition to being conditioned on the output of the network itself, it can also be conditioned using embeddings. The WaveNet implementation used here has two embedding layers – target and normalisation embeddings. Before the analysis the data was pre-processed and the relevant information concerning the fundamental frequency and intensity were extracted from the sound files. A corresponding *.time file was also created for each of the sound files, with the aim of minimising the influence of the possible differences in length between sentences and thus improve the network's ability to recognise the intonation contours correctly. The results are presented in the form of dendrograms, depicting the relationships between the dialects and sentence types – both separately and as a combination of the dialects and sentence types. It was shown, that the differences in prosody were in fact manifested in the data for both dialects and sentence types, although not exactly as expected. The geographical proximity did not seem to influence the dialectal similarities as much as was assumed – in addition to other influences this might also be due to some of the dialects being minority dialects in the cities, and therefore not necessarily so easily comparable to the dialects of the neighbouring area as the majority dialects might have been.

Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella hollannista amerikanenglantiin lainattuja sanoja. Tutkin, miten hollantilaisten lainasanojen yleisyys ja niiden merkitykset ovat muuttuneet 1810-luvun ja 2000-luvun välillä. Hollanninkielisistä lainasanoista suurin ryhmä on ruokaan liittyvät lainasanat ja toiseksi suurin ryhmä eläin- ja kasvikunnan sanat, joten tutkin näihin kahteen kategoriaan kuuluvia lainasanoja. Hollanninkielisiä sanoja lainattiin amerikanenglantiin sen jälkeen, kun hollantilaiset siirtolaiset saapuivat Pohjois-Amerikkaan 1600-luvulla. Keräsin tutkimani lainasanat Nicoline van der Sijsin kirjasta Cookies, Coleslaw and Stoops: The Influence of Dutch on the North American Languages (2009). Tutkin sanojen yleisyyttä ja merkitysten muutoksia käyttämällä materiaalinani Mark Daviesin kehittämää historiallisen amerikanenglannin korpusta (Corpus of Historical American English; COHA). Käytin myös muita lähteitä tarkistaakseni sanojen merkityksiä ja historiaa. Tutkielmani mukaan yleisimmät hollanninkieliset ruokaan liittyvät lainasanat englannissa ovat brandy, cookie, dope, pancake, waffle, pit ja span. Brandy-sanaa on käytetty englannin kielessä melko tasaisesti vuodesta 1810 lähtien. Cookie on yleistynyt eniten ja 2000-luvulla sen suhteellinen frekvenssi oli 29,59 miljoonaa sanaa kohden, joka on kaikista hollanninkielisistä ruokaan liittyvistä lainasanoista suurin. Lainasanoilla pit ja span esiintyy paljon eri merkityksiä Daviesin korpuksessa, mutta sanat esiintyvät myös hollanninkielisessä merkityksessä huomattavissa määrin. Myös sanat coleslaw, cruller, pot cheese, head cheese, Easter flower, groundhog, weakfish, sea bass, abele ja Antwerp esiintyvät korpuksessa, mutta ne eivät ole läheskään yhtä yleisiä. Merkityksen muutoksia kokivat sanat cookie, pancake ja dope, jotka ovat säilyttäneet alkuperäisen merkityksensä, mutta saaneet lisäksi uusia merkityksiä.

In the linguistic research of the last decades one can observe a development towards image-centricity. However, there is no clarity about what is meant by the word image. The varying lexicalization of the complex phenomenon in different languages (Bild in German, image/picture in English) additionally contributes to the confusion. Building on the idea of linguistics as cultural studies, in this study the concept of the image is approached as a cultural phenomenon constituted on a linguistic basis. Following the objective of contrastive lexical semantics, the goal of the work is to investigate language-bound differences in image concepts and word fields, and to identify lexical/conceptual gaps in German- and English-language image theories. Due to the traditionally central role of the German language in philosophy and the long tradition of German-language image research (Bildwissenschaft), the German concept of Bild (image/picture) has a special relevance, which also stimulates international discussions about the German word Bild. As can be seen from the research literature, words are not only used as a vehicle of theorization, but the image sciences (Bildwissenschaften) deal intensively with various aspects of the word Bild, its etymology, word formation, semantics, and word history as well as its equivalents in English and other languages. In order to trace the lexical influences and semantic problems, the considerations of the image theorists are supplemented and commented on with linguistic sources. As a general summary of Chapter 2, it could be said that etymologies and word histories offer a (with time growing) selection of word (sub) meanings for various theoretical needs, which can be used as required to emphasize suitable readings and thus etymologically substantiate one's own argumentation, so to speak. Subsequently, the question of an intuitively used word field concept arises, which serves as an invitation to further discussion of the lexeme Bild from the point of view of lexicology and word field theory using on corpus-based resources of contemporary German. Chapter 3 introduces the central concepts of lexical semantics and presents the background as well as fundamental methodological considerations and newer, especially ideologically critical approaches to word field research. Building on these thoughts, in Chapter 4 a philosophically oriented (i.e. not a conventional) word field analysis is carried out based on the procedure of word field modelling proposed by Lutzeier (2007) and Staffeldt (2017). In other words: the word field analysis is adapted for the linguistic foundation of image sciences. The complexity of the German concept of the image is reflected in the analysis of the selected sub-areas of the word field around Bild in the reading 'artistic representation' ('künstlerische Darstellung'). The role of encyclopedic knowledge in word field modelling is discussed using as an example the new digital art form of NFTs (Non-Fungible Tokens), which challenge not only the conventional understanding of the image/picture (Bild), but also legislation and the art market. This raises questions of image migration as well as the agency and subject status of the image, which require further consideration. An important challenge for research is to look not only at the different modes and media, but also at what surrounds the media: the system in which the media are embedded. In contrast to the considerations of the image theorists that sculptures can also be referred to with the word Bild in German, in the analyzed work "Blinder Gallerist" (König 2019), the word Bild is largely used 1) to refer to two-dimensional artworks, and 2) to be synonymic with the word Gemälde (painting). Thus, the use is in line with the discussed translations of the research texts as well as the results of the word field analysis. In the contemporary German language the word Bild in the reading 'artistic representation' is mainly used in the meaning 'painting' and Skulptur (sculpture) is to be understood as a cohyponym to Bild. How to deal with expressions for which there are no equivalents in other languages is a central challenge for a global image science. As demonstrated here, a comparison of language-related research questions may prove useful, since concepts that are diffuse in one language can be made clearer using another language. In addition to the Western concepts, the image science (Bildwissenschaft) discourse not only increasingly discusses selected aspects of image concepts outside the Indo-European language area, but also strives for a dialogue and polylogue, which counters the challenges of an inter-/transcultural and dia-/polylogical image science. The research must include not only translinguistic aspects, but also the multi- or transmodality of communication instead of building on a hegemony of one mode, medium, language, or scientific discipline. Thus, the desiderata that can be formulated as a result of this study can be described as translinguistic multimodality research.

Sosiolingvistinen pro gradu-tutkielmani käsittelee englanninkielisen terminologian integraatiota suomalaiseen lumilautasanastoon. Tavoitteena on perehtyä tasoihin, joilla suomalaisessa lumilautasanastossa käytettävä englannista peräisin oleva sanasto on sulautunut osaksi suomalaisten lumilauta-lajisanastoa. Tutkielman teoriatausta perustuu kielensekoittamiseen ja anglismeihin, englannin asemaan Suomessa ja käytäntöyhteisöihin. Aineisto kerättiin haastattelulla, johon osallistui kaksi suomalaista lumilautayhteisön aktiivista ja pitkäaikaista jäsentä. Haastateltavat katsoivat lumilauta-aiheista videota ja keskustelivat vapaasti niin videon sisällöstä kuin lumilautailusta yleisemmällä tasolla. Haastattelun nauhoite oli noin tunnin mittainen ja siitä litteroimani kirjallinen versio koostui 6128 sanasta. Analysoin tätä keräämääni aineistoa kvalitatiivisin keinoin. Haastateltavieni käyttämän lumilautasanaston integraatio voidaan jaotella neljään eri tasoon: (1) Muuttumattomana englanninkielisenä säilyneeseen; (2) englanninkieliseen jota on muutettu hieman ääntämisen helpottamiseksi, (3) englanninkieliseen jota on muutettu hieman suomenkieliopin mukaan taipuvaksi sekä (4) englanninkielisiin muokattuihin, joiden englanninkielistä alkuperää saattaa olla jopa vaikea hahmottaa tuntematta sanan etymologiaa. Näillä eri tasoilla suomen kieleen integroituneilla englanninkielisillä sanoilla kuvataan muun muassa temppujen nimiä, pyörimissuuntia ja joitakin esteitä. Lisäksi pieni osa lumilautajargonia on täysin suomenkielistä. Tällaisia tapauksia ovat yleisimmin varusteita koskeva sanasto ja ilmassa pyörimisen määrää ilmaisevat asteluvut. Englanninkielinen lumilautasanasto on lumilautailijoiden käytäntöyhteisön ulkopuolisille suomalaisille usein täysin mahdotonta ymmärtää ja voidaankin ajatella, että heidän kohdallaan tässä ilmiössä on kyse koodinvaihdosta. Lumilautayhteisön jäsenille tilanne on kuitenkin toinen. Heille sama sanasto on arkipäiväinen, täysin ymmärrettävä osa lumilauta-aiheista keskustelua. Voidaankin ajatella, että heille ne ovat anglismeja, englantilaisia lainasanoja jotka ovat integroituneet osaksi kohdekieltä, tässä tapauksessa suomea

Englannin kieli on levinnyt tasaista tahtia maailmalla johtaen siihen, että äidinkielenään kieltä puhuvia on vähemmän kuin toisena tai vieraana kielenä englantia puhuvia. Tämä heijastuu Suomessa niin vuoden 2015 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kuin myös vuoden 2015 Lukion opetussuunnitelman perusteissa, joissa molemmissa korostetaan englannin kielen globaalia asemaa. Tutkielman tavoitteena on selvittää mihin suomalaisten englannin oppikirjojen tekstit sijoittuvat maantieteellisesti, sekä millaisia eroja yläkoulun ja lukion kirjasarjojen välillä on. Havaintoja peilataan opetussuunnitelman perusteissa annettuihin tavoitteisiin. Tutkielmassa tutkitaan kahden Sanoma Pron julkaiseman kirjasarjan kirjoja, yläkouluun tarkoitetun On the Go –sarjan kolmea tekstikirjaa sekä kuutta ensimmäistä kirjaa lukion On Track –sarjasta. Analyysimetodina käytetään sisällönanalyysia, jonka avulla tekstit luokitellaan ja ryhmitellään maanosien sekä maiden mukaisesti. Kriteeristö sisällönanalyysiin on kehitetty varta vasten tätä tutkielmaa varten, sillä aikaisempaa tutkimusta samasta aiheesta ei ole tehty. Kummankin kirjasarjan kirjojen tulokset kategorisoidaan lisäksi noudattaen Kachrun (1985) mallia englannin käytön kolmesta piiristä: sisä-, ulko- sekä laajeneva piiri. Tulokset esitetään kvantitatiivisesti, mutta joitakin ongelmallisempia tekstejä käsitellään kvalitatiivisesti kunkin kirjan kohdalla. Tulokset osoittavat, että maanosista Euroopalla ja Pohjois-Amerikalla on suurin näkyvyys molemmissa kirjasarjoissa Iso-Britannian sekä Yhdysvaltojen ollessa kaksi selkeimmin esillä olevaa valtiota. On the Go keskittyy hieman enemmän Pohjois-Amerikkaan sekä esittelee myös Aasiaa ja Oseaniaa melko lailla, kun taas On Track –sarjassa keskitytään eniten Eurooppaan. Englannin kolmesta piiristä sisäpiiri on eniten esillä kummassakin kirjasarjassa. Molemmissa kirjasarjoissa on kuitenkin paljon tekstejä, joilla ei ole selkeää maantieteellistä sijaintia, mutta etenkin lukion kirjasarjassa tämä on erittäin yleistä. Maantieteellisen sijainnin puuttuminen saattaa heijastella opetussuunnitelman perusteissakin mainittua englannin kansainvälistä roolia, sekä sitä, että englannin kieli ei ole enää sidottu pelkästään sisäpiirin maihin.

Englannin kieli on levinnyt tasaista tahtia maailmalla johtaen siihen, että äidinkielenään kieltä puhuvia on vähemmän kuin toisena tai vieraana kielenä englantia puhuvia. Tämä heijastuu Suomessa niin vuoden 2015 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kuin myös vuoden 2015 Lukion opetussuunnitelman perusteissa, joissa molemmissa korostetaan englannin kielen globaalia asemaa. Tutkielman tavoitteena on selvittää mihin suomalaisten englannin oppikirjojen tekstit sijoittuvat maantieteellisesti, sekä millaisia eroja yläkoulun ja lukion kirjasarjojen välillä on. Havaintoja peilataan opetussuunnitelman perusteissa annettuihin tavoitteisiin. Tutkielmassa tutkitaan kahden Sanoma Pron julkaiseman kirjasarjan kirjoja, yläkouluun tarkoitetun On the Go –sarjan kolmea tekstikirjaa sekä kuutta ensimmäistä kirjaa lukion On Track –sarjasta. Analyysimetodina käytetään sisällönanalyysia, jonka avulla tekstit luokitellaan ja ryhmitellään maanosien sekä maiden mukaisesti. Kriteeristö sisällönanalyysiin on kehitetty varta vasten tätä tutkielmaa varten, sillä aikaisempaa tutkimusta samasta aiheesta ei ole tehty. Kummankin kirjasarjan kirjojen tulokset kategorisoidaan lisäksi noudattaen Kachrun (1985) mallia englannin käytön kolmesta piiristä: sisä-, ulko- sekä laajeneva piiri. Tulokset esitetään kvantitatiivisesti, mutta joitakin ongelmallisempia tekstejä käsitellään kvalitatiivisesti kunkin kirjan kohdalla. Tulokset osoittavat, että maanosista Euroopalla ja Pohjois-Amerikalla on suurin näkyvyys molemmissa kirjasarjoissa Iso-Britannian sekä Yhdysvaltojen ollessa kaksi selkeimmin esillä olevaa valtiota. On the Go keskittyy hieman enemmän Pohjois-Amerikkaan sekä esittelee myös Aasiaa ja Oseaniaa melko lailla, kun taas On Track –sarjassa keskitytään eniten Eurooppaan. Englannin kolmesta piiristä sisäpiiri on eniten esillä kummassakin kirjasarjassa. Molemmissa kirjasarjoissa on kuitenkin paljon tekstejä, joilla ei ole selkeää maantieteellistä sijaintia, mutta etenkin lukion kirjasarjassa tämä on erittäin yleistä. Maantieteellisen sijainnin puuttuminen saattaa heijastella opetussuunnitelman perusteissakin mainittua englannin kansainvälistä roolia, sekä sitä, että englannin kieli ei ole enää sidottu pelkästään sisäpiirin maihin.

The increasingly strong position of the English language raises discussion both locally and globally. In this thesis I expand on the discussions taking place in Finland by exploring the language attitudes of foreign language speakers regarding the English language. The goals of this thesis are to find out how foreign language speakers in Helsinki and the capital region experience the English language and how they would experience a possible language policy change that would add English to Helsinki's service languages. Furthermore, my thesis examines whether the Helsinki city councilors support the addition of English to the city's official service languages. In my thesis, I used theories dealing with language attitudes and language policy, as well as previous studies such as the national survey on language attitudes conducted by Leppänen et al. (2009). I collected research material by preparing two separate surveys, one of which I distributed online to foreign language speakers and the other to the city councilors of Helsinki. All in all, I received 282 answers from foreign language speakers and 31 answers from the city council members, which I examined using quantitative analysis and previous studies that relate to language attitudes. According to the results of this thesis, almost 80% of foreign language speakers find the addition of English to the service languages to be beneficial and a factor that would make it easier for them to stay in Finland. Therefore, based on the results, it can be concluded that the attitudes of foreign language speakers are mostly positive towards the English language. Furthermore, nearly half of the city councilors that responded to my survey support adding English to the official service languages in Helsinki. The results of the study provide a directory to the language attitudes of foreign language speakers residing in Helsinki and the capital region; hence, the results could possibly be used when researching and deciding on future language policies for the city of Helsinki.

Englannin kielen valta-asema tieteellisenä kielenä näkyy enenevässä määrin myös maissa kuten Suomessa, jossa yhä useammilla tieteenaloilla opiskelijat kirjoittavat opinnäytetyönsä englanniksi. Opiskelijoiden englannin kielen akateemisen kirjoitustaidon tueksi korkeakoulut järjestävät itse Writing clinic -palveluja, joissa englannin kielen ammattilainen avustaa sekä englannin että tieteellisen kirjoittamisen saralla. Palvelun keskiössä korostuu opiskelijan ja opettajan vuorovaikutus, jonka kuluessa opiskelijan tekstiin tehdään korjauksia. Palvelussa korostuu myös sen pedagoginen ulottuvuus: keskeisenä tavoitteena on edistää opiskelijoiden englannin kielen akateemista kirjoitustaitoa, ei niinkään keskittyä heidän tekstiensä sisältöihin. Tässä tutkimuksessa on tavoitteena tutkia opettajan ja opiskelijan välistä vuorovaikutusta Writing clinic -tapaamisissa, joissa opiskelija sisällön asiantuntijana ja opettaja englannin kielen ammattilaisena muokkaavat opiskelijan tekstiä. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti vuorovaikutustilanteissa käytävää neuvottelua, joka johtaa tekstiin tehtäviin kielellisiin korjauksiin. Tutkimuksessa käytetty aineisto koostuu kolmesta suomalaisessa yliopistossa järjestetystä Writing clinic -tapaamisesta. Niiden aikana maisteriopiskelijat muokkaavat maisterintutkielmiensa johdantolukuja englannin kielen ammattilaisen avustuksella. Tapaamiset järjestettiin etäyhteydellä ja ne tallennettiin videomuotoon näytöntallennuksena, jossa näkyvät ruudulla tehdyt toiminnot, ja johon sisältyy myös opiskelijan ja opettajan välinen keskustelu. Tutkimuksen materiaalin muodostavat tapaamisten videot sekä niiden pohjalta tehdyt litteraatit. Tutkimuksessa analysoidaan diskurssianalyysia käyttäen tavat, joilla opettaja ja opiskelija neuvottelevat korjauksista. Aineistosta nousee viisi erilaista neuvottelun muotoa. Yleisimmin esiintyvät neuvottelun muodot olivat Opettajan kysymys – Opiskelijan vastaus sekä Opettajan ehdotus – Opiskelijan vastaus. Harvemmin esiintyvät neuvottelun muodot olivat Opiskelijan aloite – Opettajan reaktio, Opettajan kommentti – Opiskelijan reaktio sekä Opettajan korjaus – Opiskelijan reaktio. Tulokset osoittavat, että opettajan rooli korjausneuvotteluissa oli dominoiva, ja opettajan vuorot keskustelussa määrittivät myös opiskelijoiden osallistumista. Lisäksi tulosten pohjalta käy ilmi, että onnistuneiden korjausten saavuttaminen edellytti sekä opettajan että opiskelijan aktiivista osallistumista keskusteluihin.

Tutkimuksen teemana on peruskoulun ja peruskouluun rinnastettavien koululaitosten kielen opetusasetukset ja lait vuosien 1970 ja 1985 välillä. Tutkimuksessa pyritään selvittämään eri kielten asemaa toisiinsa nähden, kuinka Suomen virallisten kielten, suomen ja ruotsin, asema erosi lainsäädännössä ja eduskunnassa ilmenneissä asenteissa peruskoulussa opetettavista vieraista kielistä, englannista, saksasta, ranskasta ja venäjästä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös vieraiden kielten välisiä eroja niin lainsäädännössä kuin eduskunnassa ilmenneissä asenteissa. Tutkimuksessa myös selvitetään Suomen vähemmistökielten, saamen ja romanikielen asemaa peruskoulussa sekä lainsäädännön että eduskunnassa ilmenneiden asenteiden kautta. Näiden tutkimuskysymysten avulla pyritään selvittämään, tapahtuiko tutkittujen kielten asemassa ja opetuksessa kehitystä mihinkään suuntaan tutkittavana aikana. Tutkimuksessa käytetään Suomen valtiopäivien pöytäkirjoja, asiakirjoja ja liitteitä, sekä Suomen asetus- ja säädöskokoelmia, ja komiteanmietintöjä. Puolue- ja hallitusohjelmilla selvitetään tutkittuna aikana eduskunnassa vaikuttaneiden puolueiden asenteita peruskouluun ja kielten opetukseen. Aikaisempien tutkimusten avulla selvitetään asiatietoja ja lähestymiskulma tälle tutkimukselle. Peruskoulu ja kielten opetus mainitaan aina säännöllisesti eri puolueiden ohjelmissa mutta keskustelun paino oli enemmän opetuksessa kuin eri kielten välisessä hierarkiassa. Vuosien 1970 ja 1985 aikaisten hallitusten ohjelmissa peruskoulu ja kielten opetus mainitaan harvemmin. Painopiste on ollut enemmän itse koulujärjestelmän kehittämisessä ja epäkohtien korjaamisessa. Peruskouluun liittyviä säädöksiä muutettiin tutkittavana aikana jatkuvasti. Peruskoulun opetusta eriarvoistavista tasoryhmistä luovuttiin, vieraiden kielten opetuksen järjestämistä helpotettiin merkittävästi ja Suomen kielivähemmistöjen asema koululainsäädännössä kehittyi myös huomattavasti. Kansanedustajien aloitteissa ja kysymyksissä nousivat useimmiten esille opetusryhmien koosta ja tasoryhmittelystä seuranneet ongelmat, sekä monipuolisen kielitaidon merkitys Suomessa. Äidinkielen asema nousi peruskoulussa harvemmin esille vieraisiin kieliin verrattuna, mikä saattoi johtua vieraiden kielten, toisen kotimaisen kielen ja vähemmistökielten viemästä huomiosta vastikään uudistetussa koulujärjestelmässä. Peruskoulussa ruotsin kielen asema oli toisena kotimaisena kielenä turvattu sen ollessa yksi yhteisistä oppiaineista, eikä sen asemaa yksikään tutkitun ajan hallitus pyrkinyt muuttamaan. Esille nousivatkin juuri ruotsinkielisen opetuksen toteuttamisen käytännön ongelmat. Ruotsinkielisten oppilaiden asemasta tai opetuksesta huolestuneet kansanedustajat eivät olleet mistään yksittäisestä puolueesta, mikä osoittaa toisen kotimaisen kielen turvatun aseman olleen vielä tutkittuna aikana varsin itsestään selvänä pidetty asia. Suomessa oli tutkittavana aikana neljä vieraskielistä koulua: Englantilainen koulu, Helsingin Saksalainen koulu, Helsingin ranskalais-suomalainen koulu ja Suomalais-venäläinen koulu. Koska vuoden 1968 laki koulujärjestelmän perusteista ja vuoden 1970 peruskouluasetus nostivat kotimaiset kielet ja englannin kielen ”tärkeimmiksi” kieliksi peruskoulussa, jäivät muut vieraat kielet luonnollisesti lainsäädännössä heikompaan asemaan. Englannin kielen suosio johtui paljon myös sekä oppilaiden että vanhempien asenteista. Saksan kielellä oli suhteellisen vankka suosio mutta englantiin verrattuna sitäkin opiskeltiin varsin vähän. Historiallisista syistä Suomessa ei itsenäisyyden aikana opiskeltu paljon venäjän kieltä ennen kuin kiinnostus kielen opiskeluun heräsi 1960-luvulla. Tutkittuna aikana venäjän kielen asema parani peruskoulussa ja sitä opiskelevien määrä kasvoi huomattavasti. Ranskan kieli oli vastaavassa asemassa kuin venäjän kieli, ja senkin asemaa pyrittiin yhtä lailla parantamaan koululaitoksessa. Vaikka ranskan kielen katsottiinkin virallisissa selvityksissä olevan maailmanlaajuisesti tärkeämpi kieli suomalaisille kuin venäjän kieli, ranskan kieli ei saanut lähellekään saman verran huomiota eduskunnassa. Suomessa luotiin sekä ranskan että venäjän kielten opetukselle eräänlaiset turvasatamat ja opetuksen kehittämisen keskukset takaamalla lainsäädännöllä Suomalais-venäläiselle ja Helsingin ranskalais-suomalaiselle koululle mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset. Saamen kieli kärsi samoista käytännön ongelmista kuin muutkin peruskoulussa opetettavat kielet, minkä lisäksi sillä oli omat ongelmansa vähemmistökielenä. Saamelaisten ja saamen kielen aseman selvittämiseksi tehtiin tutkittavana aikana paljon työtä ja saamen kielen opetuksessa tapahtui merkittävää edistystä sekä lainsäädännössä että toteutuksessa. Kuitenkaan kaikki edistys ei aina suoraan parantanut saamen kielen asemaa. Romanikieli ja romanit eivät tutkittavana aikana saaneet osakseen lähellekään saman verran huomiota kuin saamen kieli ja saamelaiset. Voidaan vain pohtia, vaikuttivatko tähän enemmän resurssien ja ajan puute, vai oliko ”mustalaisiin” koetuilla asenteilla myös vaikutusta asiaan. Toivottavaa on, että yhden kielivähemmistön aseman parantaminen auttaa lopulta muitakin vähemmistöjä.