Browsing by Subject "ennakointi"

Kansallisella ennakoinnilla tarkoitetaan julkisen sektorin tekemää tai hyödyntämää tulevaisuustyötä, jolla pyritään parantamaan päätöksentekoa. Tutkielmassa kansallista ennakointia tarkastellaan omana asiantuntijuuden alueena, jonka parissa myös ajatushautomot toimivat. Kiinnostus kohdistuu ajatushautomoiden tekemään kansalliseen ennakointityöhön ja niiden rooliin. Ajatushautomot mielletään riippumattomiksi ja puolueettomiksi toimijoiksi, ja tätä mielikuvaa ajatushautomot myös itse korostavat. Työssä tarkastellaan tätä käsitystä riippumattomuudesta kriittisesti. Tutkielman lähtökohtana on, että ilman tieteen, politiikan, liike-elämän ja median instituutioita ajatushautomoilla ei ole yleisöä tai asiakkaita, joille se voi tarjota työtään. Nämä toiminnan reunaehdot tekevät ajatushautomot riippuvaisiksi tieteen, politiikan, liike-elämän ja median toimijoista ja siitä, miten uskottavina perinteiset instituutiot ajatushautomoita pitävät. Uskottavuutensa rakentamiseen ajatushautomot käyttävät ja yhdistelevät akateemista, poliittista, taloudellista ja viestinnällistä pääomaa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, millainen rooli ajatushautomoilla on kansallisessa ennakointityössä ja miten ne käyttävät poliittista, taloudellista, viestinnällistä ja akateemista pääomaa kansallisessa ennakointityössä. Työn teoreettinen viitekehys muodostuu Pierre Bourdieun kentän ja pääoman käsitteistä sekä Thomas Medvetzin kenttäanalyysista. Tarkastelen ajatushautomoita kenttäanalyysin periaattein laadullisena teoriaohjaavana sisällönanalyysina. Tutkielman aineisto koostuu Kansallinen ennakointi 2020 -hankkeessa julkaistusta loppuraportista, minkä pohjalta tarkastelu on rajattu kahteen raportissa mainittuun suomalaiseen ajatushautomoon: itsenäisyyden juhlarahasto Sitraan ja Demos Helsinkiin. Tulosten perusteella Sitra ja Demos Helsinki ovat vahvistaneet rooliaan kansallisessa ennakointityössä kasvattamalla ennen kaikkea niiden poliittista pääomaa. Poliittisesta pääomasta kertoo ajatushautomoiden vahva ja tunnistettu asema kansallisissa ennakointihankkeissa sekä osallistuminen tulevaisuuspoliittiseen keskusteluun. Sitra nähdään merkittävänä valtakunnallisena toimijana, jolla on erityistä viestinnällistä pääomaa ennakointitiedon popularisoijana ja levittäjänä. Demos Helsinki on puolestaan kasvattanut akateemista ja taloudellista pääomaansa toteuttamalla ennakoinnin tutkimus- ja selvityshankkeita yhdessä tulevaisuudentutkijoiden kanssa. Tutkielma tuottaa uutta tietoa ajatushautomoiden roolista kansallisessa ennakointityössä. Sitra sijoittuu julkisrahoitteisena ajatushautomona lähimmäksi politiikan ja hallinnon kenttää, kun taas Demos Helsinki erottautuu sen yhteyksillä akatemian kenttään. Tutkielma antaa myös vahvistusta sille, että kenttäanalyysi soveltuu teoreettisena viitekehyksenä myös suomalaisten ajatushautomoiden tutkimiseen. Tulosten perusteella jatkotutkimukset ajatushautomoiden laajemmasta roolista yhteiskunnassa ovat perusteltuja.

The aim of the study. Subjective time perception is prone to distortions, and one of the factors affecting it is a person's emotional state. Anticipation of unpleasant and threatening situations is of particular importance for coping. Previous research on the relationship between anticipation of unpleasant situations and perceived duration has shown conflicting results. Moreover, the experimental designs have been inadequate. The present study examines the effect of anticipating an unpleasant image and individual anxiety tendency on duration perception. The results are discussed in relation to the attentional gate model, which suggests that the influence of emotionality on perceived duration may be mediated through arousal or attentional allocation. Methods. Subjects (n=39) completed a temporal discrimination task in which the duration of a neutral visual cue stimulus was compared to previously learned short and long comparison durations. The colour of the stimulus indicated whether or not it was followed by an unpleasant image. The experiment consisted of three experimental conditions: (1) an unpleasant image was not anticipated nor presented, (2) an unpleasant image was anticipated but not presented, and (3) an unpleasant image was anticipated and presented. Psychometric functions were generated from the responses to obtain the points of subjective equality. The point refers to a duration that the person cannot distinguish as short or long. The effect of anticipating an unpleasant image and individual self-reported anxiety tendency on the points of subjective equality was analysed using multilevel linear modelling. Results. Anticipation of an unpleasant image led to longer perceived duration. Those reporting more anxiety perceived the duration of the cue stimulus to be longer than those reporting less anxiety. However, anxiety tendency did not moderate the effect of unpleasant image anticipation on perceived duration. Conclusions. Interpreted according to the attentional gate model, the perception of time passing slower is explained by arousal induced by the anticipation of an unpleasant situation, which speeds up the internal clock. In addition, anxious individuals are more aroused during anticipation, which is why they perceive time to pass more slowly than others. The role of attention in the relationship between anticipation of an unpleasant situation and duration perception seems to be more pronounced in situations where the threat is more biologically significant.

Objectives: Subjective perception and estimates of elapsed time are sensitive to fluctuation in emotional state. Studies have shown that anticipating a threat such as electric shock and loud noise lengthens subjectively perceived duration of time. Although the effects of anticipating unpleasant stimuli on time perception have been studied quite extensively, it remains unclear whether anticipating an appealing emotional event distort subjective time. The aim of the current study was to examine whether anticipating of an erotic picture result in overestimation of subjectively perceived duration of time. In addition, it was examined whether the level of sexual arousal reported by the participants was associated with the extent of temporal distortion. Methods: The participants completed a temporal bisection task, during which they estimated durations of visual probes relative to previously learned long and short standard durations. The color of the probe indicated whether a possibly erotic picture was later presented. Because the picture was not always followed, three experimental conditions were used: 1) a condition where the erotic picture was anticipated and presented at the end of the estimated time interval; 2) the picture was anticipated but a blank screen was shown; and 3) where a blank screen was anticipated and presented. Conclusion: The cue durations were found to be overestimated due to anticipation of erotic picture. Moreover, participants who rated the pictures as more arousing showed a stronger temporal overestimation effect than participants who reported images as less arousing. The results support the pacemaker-accumulator model, according to which the number of pulses sent by the pacemaker provides a basis for estimating time, and the more pulses the pacemaker sends to the accumulator, the longer the duration is judged to be.

Maailmanpoliittisen vallan perusteet muuttuvat, kun materiaalisten resurssien ja territorion hallinnan rinnalle tulee uusia vallan muotoja. Vallan siirtymät kansallisvaltioilta muille toimijoille ja turvallisuusympäristön muutos ovat vaikuttaneet siihen, että kaupungit käyttävät aiempaa uskottavammin valtaa maailmanpolitiikassa. Turvallisuuden hahmottaminen pelkästään kansallisvaltion näkökulmasta jättää keskeisiä asioita huomiotta, kun eri toimijoihin kohdistuu erilaisia turvallisuusuhkia. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan muutoksia maailmanpoliittisen vallan jakautumisessa havainnoimalla turvallisuuden muuttumista suhteessa kaupunkien kasvavaan merkitykseen. Kaupunkeja tutkitaan turvallisuuden viitekohteina eli siitä näkökulmasta, kuinka arvokkaina turvattavina toimijoina ja yksikköinä niitä pidetään. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, minkälaisia trendejä turvallisuuden viitekohteiden kehitykseen liittyy, ja parantaa ymmärrystä turvallisuuden ja kaupunkien kehityksen yhteyksistä. Tutkimus lähestyy kaupunkeja turvallisuuden kontekstissa Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian (securitization theory) kautta. Turvallistamisen konseptin avulla pystytään hahmottamaan sitä, miten kaupunki turvallisuuden viitekohteena voi kehittyä tulevaisuudessa. Kehitystä havainnoidaan turvallistamisteoriassa määritellyillä viidellä turvallisuuden sektorilla, jotka ovat sotilaallinen, ympäristö-, taloudellinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen sektori. Tutkimusmenetelmänä käytetään tulevaisuudentutkimuksen morfologista skenaariotyöskentelyä, jossa rakennetaan tulevaisuusskenaarioita tulevaisuustaulukon avulla. Skenaariot kuvaavat mahdollisia tulevaisuuksia siitä, miten turvallisuusympäristö voi erityisesti kaupunkien kontekstissa kehittyä. Tutkimusaineisto koostuu asiantuntijahaastatteluista ja EU-asiakirjoista, jotka analysoidaan turvallisuuden sektoreiden viitekehystä hyödyntäen. Skenaariomenetelmä antaa työkaluja aineistosta nousevien turvallisuuden taustaoletusten kuvaamiseen ja sitä kautta auttaa hahmottamaan, miten kaupungit voivat näyttäytyä turvallisuuden viitekohteina. Tutkimuksen tuloksena syntyneet tulevaisuusskenaariot Euroopan turvallisuusympäristöstä vuonna 2040 vahvistavat, että kaupungit näyttäytyvät jo tällä hetkellä turvallisuuden viitekohteina monin eri tavoin. Kaupunkien merkitys korostuu erityisesti poliittisella, taloudellisella ja ympäristösektorilla, mutta niiden asema yhteiskunnallisella ja sotilaallisella sektorilla ei ole yhtä selvä. Ei voida sanoa, että kaupungit olisivat syrjäyttämässä kansallisvaltiot vallankäyttäjinä, mutta vaikuttaa siltä, että niiden merkitys sekä sisäisessä että ulkoisessa turvallisuudessa kasvaa tulevaisuudessa. Tähän vaikuttavat erityisesti kaupungistumisen, teknologian ja fyysisen maailman suhteen, yhteiskuntien keskinäisen luottamuksen ja talouskasvun mittareiden kehitys. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että pitkällä aikavälillä maailmanpoliittista valtaa käyttävät ne toimijat, jotka koetaan legitiimeiksi ja sen kautta tärkeiksi turvallisuuden viitekohteiksi. Tutkimuksen tulokset parantavat ymmärrystä turvallisuuden ja kaupunkien kehityksen yhteydestä kuvaamalla skenaarioiden kautta mahdollisia tulevaisuuden turvallisuusympäristöjä. Tutkimus myös esittelee tavan soveltaa turvallistamisteoriaa kaupunkien tutkimukseen ja nostaa sitä kautta esiin mahdollisuuksia turvallistamisteorian kehitykseen.

Strategian avulla voidaan saavuttaa yrityksessä asetetut tulevaisuuden tavoitteet. Yhä nopeammat ja arvaamattomammat muutokset toimintaympäristössä tekevät kuitenkin tulevaisuudesta yhä epävarmemman. Kriittisiä vaiheita ennakoimalla voidaan tarvittaessa muuttaa strategiaa siten, että tavoitteet on edelleen mahdollista saavuttaa muuttuvassa toimintaympäristössä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia maatilayrityksen ennakointijärjestelmää ja ennakoinnin lähestymistapoja osana liiketoimintaosaamista. Tutkimusaineistona käytettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kannattavuuskirjanpitoaineiston tilivuosia 2004–2008. Tutkimuksessa käytettiin aineistona myös vuonna 2007 suoritettua viljelijäkyselyä kannattavuuskirjanpitotiloille. Tilat poimittiin tutkimukseen sen mukaan, että ne olivat sekä vastanneet vuoden 2007 viljelijäkyselyyn että olleet mukana kannattavuuskirjanpitopaneelissa vuosina 2004–2008. Havaintoaineistossa oli mukana 260 kirjanpitotilaa. Tutkimusongelmina oli selvittää, minkälaista tulevaisuuden suunnittelu on maatilayrityksissä, minkälaista on yritysten taloudellinen menestyminen ja rakenteellinen kehitys erilaisissa tulevaisuuden tavoite –ryhmissä sekä mitä tekijöitä ja menestymisen konsepteja tilojen tulevaisuuden suunnittelussa on löydettävissä. Maatilayrittäjien tavoitemuuttujia analysoitiin faktorianalyysin avulla. Klusterianalyysissa hyödynnettiin faktorianalyysin tuloksena syntyneitä faktoripisteitä. Näiden pisteiden avulla mahdollisimman samankaltaiset muuttujat yhdistettiin ryhmiksi. Syntyneet ryhmät nimettiin seuraavasti: Ympäristö- ja hyvinvointitietoiset, taloussuuntautuneet sekä kehittymis- ja kasvuhaluiset. Kyselyyn vastanneiden maatilayrittäjien tulevaisuuden suunnittelu painottui strategiselle tasolle. Muutokseen suhtaudutaan lähinnä reaktiivisesti ja preaktiivisesti. Tiedonhaku painottui kansalliselle ja paikkakunnan tasolle. Ympäristö- ja hyvinvointitietoiset tilat olivat pieniä ja vakavaraisia, mutta niillä oli todella heikko kannattavuus. Ennakointi oli vähäisempää kuin muissa ryhmissä. Taloussuuntautuneet tilat olivat suurimpia ja ne olivat kasvaneet tasaisesti viiden vuoden aikavälillä. Niissä tiedonhaku oli aktiivisinta ja tulevaisuuteen suhtautuminen preaktiivista. Suunnittelu ulottui operationaaliselta tasolta visionääriselle tasolle. Kehittymis- ja kasvuhalukkaat tilat olivat muiden ryhmien tiloja keskimäärin kannattavampia. Suhteellinen velkaantuneisuus oli kuitenkin suuri. Näillä tiloilla ennakoitiin melko aktiivisesti.