Browsing by Subject "entsyymit"
Now showing items 1-8 of 8
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1994)Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään hevosen hengitysteiden anatomiaa ja fysiologiaa, sekä COPD:n patogeneesiä, histopatologiaa ja kliinistä kuvaa. Lisäksi esitellään erilaisia COPD-potilaan tutkimuksessa käytettaviä; menetelmiä. Tutkimusosassa oli tarkoituksena selvittää, kuinka suuria vuodenaikaisvaihteluita yksittäisen hevosen hengitysteissä tapahtuu, sekä selvittää, mitkä tutkimusmenetelmät soveltuvat parhaiten COPD:n asteen arviointiin. Erityisesti kiinnitettiin huomiota trakealimanäytteiden entsyymiarvoihin. Tutkimusosuus suoritettiin Ypäjän Hevostaloudentutkimusasemalla. Kokeessa oli mukana 19 hevosta, joita seurattiin vuoden ajan n. kuuden viikon välein. Jokaisella tutkimuskerralla hevosille suoritettiin kliininen yleistutkimus, intrapleuraalisen paineen mittaus sekä endoskopointi. Endoskopoinnin yhteydessä hevosilta otettiin trakealimanäytteet, joista tutkittiin solukuva sekä tietyt entsyymipitoisuudet (NAGaasi, beeta-glukuronidaasi, trypsiini-inhibiittori, plasmiini ja plasminogeeni ). Verinäytteistätutkittiin mm. yleisimmät tulehdusparametrit (fibrinogeeni, leukosyytit ) sekä happiosapainearvot. COPD-oireiden vuodenaikaisvaihtelu oli selvästi havaittavissa. Sekä kliiniset oireet, että erilaiset COPD:n määrityksessä käytettävät parametrit olivat korkeimmillaan kevättalvella. Entsyymeistä beeta-glukuronidaasi osoittautui lupaavaksi parametriksi hevosten hengitystiesairauksien asteen määrityksessä. Beeta-glukuronidaasiarvot olivat merkitsevästi kohonneet silloin, kun hevonen oli intrapleuraalipaineen, veri-alveolieron ja trakealiman neutrofiilimäärän perusteella määritelty sairaaksi.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1991)Tämän syventävien opintojen projektin tarkoituksena oli selvittää eräiden entsyymien pitoisuuksia ja niiden muutoksia tamman vaginalimassa kiimakierron aikana, ja entsyymitutkimusten käyttökelpoisuutta kiiman toteamisessa ja ovulaation ennustamisessa. Koska aihetta on aiemmin tutkittu erittäin vähän, käsitellään kirjallisuuskatsauksessa tamman vaginan, cervixin ja kohduneritteitä yleisemmältä kannalta. Imupaperikiekkoihin imeytettyjä limanäytteitä kerättiin yhteensä 24 suomenhevostammalta Ypäjällä kesällä 1987 (14 tammaa, ryhmä 2) ja 1988 (10 tammaa, ryhmä 1). Näytteitä otettiin 13 kiimakierron aikana per tamma, ja kiimakiertoja seurattiin samalla seerumin progesteronimääritysten, rektalisoinnin ja ultraäänitutkimusten avulla. Näytteistä määritettiin totaaliproteiinit, N-asetyl-beta-D-glukosaminidaasi eli NAGaasi, leusiiniarylamidaasi sekä hapan ja alkalinen fosfataasi. Näistä eniten muutoksia kiimakierreaikana näytti tapahtuvan NAGaasin ja happaman fosfataasinpitoisuuksissa. NAGaasipitoisuus sekä NAGaasi/proteiini olivat ryhmässä merkitsevästi korkeammat diestruksessa kuin kiiman aikana. Ryhmässä 2 ei eroa kuitenkaan ollut. NAGaasipitoisuus oli suuri kiiman alussa, lähellä luteolyysiä, ja lisäksi käyrissä oli 1-2 huippua diestruksen aikana. Tulokset poikkesivat verrattuna ainoaan aikaisempaan tamman vaginalimasta tehtyyn entsyymitutkimukseen, jossa korkein pitoisuus saatiin päivää ennen ovulaatiota. Happaman fosfataasin pitoisuus oli selvästi korkeampi kiiman aikana kuin diestruksessa ryhmässä 2. HFOS-proteiiniarvoissa ero oli merkitsevä molemmissa ryhmissä. Huippupitoisuudet kiiman alussa osuivat samoihin päiviin NAGaasin kanssa. Lopullisten johtopäätösten tekeminen vaatii vielä tarkempaa, mm. tammakohtaista perehtymistä aineistoon. Tässä vaiheessa näyttää siltä, ettei entsyymimääritystä saadaainakaan seerumin progesteronimäärityksiin verrattuna parempaa informaatiota kiimaantulosta ja ovulaatiosta. Tulosten tulkintaa vaikeuttavat mm. suuret tammakohtaiset erot entsyymiaktiivisuuksissa tai entsyymi/proteiiniarvoissa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lähinnä eksokriinisen haiman vajaatoiminnan (exocrine pancreatic insufficiency, EPI) patofysiologiaa ja hoitoa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää entsyymilääkityksellä olevien EPI-koirien vointia vertaamalla sitä terveiden samanrotuisten koirien vointiin. Pyrkimyksenä oli myös selvittää eroja yleisimmin käytettyjen entsyymilääkitysmuotojen välillä sekä muun lääkityksen ja ruokavalion merkitystä EPI:n hoidossa. Tutkimus tehtiin kyselytutkimuksena keväällä 1996. Tutkimuksessa oli mukana 76 EPI-koiraa ja 145 tervettä kontrollikoiraa. Molempien ryhmien koirat olivat joko saksanpaimenkoiria tai pitkäkarvaisia collieita. Kyselykaavakkeissa omistajilta tiedusteltiin koirilla esiintyvien mahasuolikanava- sekä iho-oireiden yleisyyttä ja voimakkuutta. Lisäksi oli kysymyksiä koirien ruokinnasta. EPI-koirien omistajilta tiedusteltiin myös entsyymilääkityksen sekä muun lääkityksen käyttöä. Saatujen vastausten perusteella todettiin, että noin puolet hoidossa olevista EPI-koirista voi yhtä hyvin kuin kontrollikoirat. Hoitovasteessa oli kuitenkin suurta vaihtelua ja viidenneksellä EPI-koirista hoitovaste arvioitiin huonoksi. Yleisimmät oireet, joita EPI-koirilla entsyymilääkityksestä huolimatta esiintyi olivat kellertävä uloste sekä lisääntynyt ulosteen määrä. Rotujen tai entsyymilääkitysmuotojen välillä ei todettu eroja hoitovasteessa. Muuta lääkitystä, lähinnä antibiootteja, oli käytetty yleisesti entsyymilääkityksen ohella EPI-koirien hoitoon. Pitkäaikaishoidossa erikoisruokavalion tarve oli vähäistä eikä EPI-koirien ruokinta merkittävästi poikennut kontrollikoirien ruokinnasta.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1989)Eräiden maidon entsyymien aktiivisuudet muuttuvat huomattavasti utaretulehduksen aikana. Osa entsyymeistä on verestä peräisin(mm. arylesteraasi, glutamaatti-oksaloasetaattitransaminaasi ja plasmiini), osa taas utareen epiteelisoluista taileukosyyteistä (mm. NAGaasi, beeta-glukuronidaasi jalaktaattidehydrogenaasi). Entsyymiaktiviteettien mittauksen käyttökelpoisuudesta mastiittidiagnostiikassa on tehty useita tutkimuksia. Yksi eniten tutkituista menetelmistä erityisesti piilevän utaretulehduksen osoittajana on NAGaasi-entsyymin määritys. Tämä menetelmä on osoittautunut käytännölliseksi, nopeaksi, luotettavaksi ja hinnaltaan edulliseksi. Tutkimusosassa testattiin NAGaasi-määritystä maidontarkastamolla piilevän utaretulehduksen osoittajana. Menetelmä oli helppo ja nopea. NAGaasi-määritys soveltuu parhaiten meijereille tai maidontarkastamoille laajojen karjakohtaisten utareterveystilanteiden kartoitukseen.
-
(2018)Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin rukiin tärkeimpiä leivontaominaisuuksia, pakastuksen vaikutuksia leivän laatuun sekä keinoja parantaa pakasteleipien laatua ja säilyvyyttä. Pakkasvarastoinnin aikana pakasteleipien laatu heikkenee leivän sisuksessa tapahtuvan kosteuden siirtymisen takia ja siksi vedensidontakyvyn hallinta on pakasteruisleipien valmistuksessa tärkeää. Kokeellisessa osiossa tavoitteena oli kehittää lisäaineeton pakasteruisleipä, jonka pakkasvarastoinnin aiheuttamat laatuvauriot ja säilyvyyden huononeminen saataisiin mahdollisimman hyvin ehkäistyä. Käytännössä pakasteruisleivän kauppalaatua heikentää sisuksen kovenemisen ja tilavuuden pienenemisen lisäksi kosteuden siirtymisestä ja jään sublimoitumisesta johtuva valkea rengas ruisleivän kuoren alla. Tutkimuksessa ruisleivän vedensidontakykyä pyrittiin parantamaan kolmen tutkimukseen valitun apuaineen; entsyymi-, mallas- ja hydrokolloidituotteen, lisäyksillä. Leivonnoissa valmistettiin yksinkertaisen reseptin mukaan neljä ruistaikinaa, joista kolmeen lisättiin yhtä tutkimukseen valituista apuaineista. Ruisleiville suoritettiin sekä paiston että neljän viikon pakastuksen (-18 °C) jälkeen painojen, tilavuuksien ja kovuuksien mittaukset sekä aistinvaraiset arvioinnit. Tutkimuksen pohjalta pakasteruisleipien laatua ja säilyvyyttä paransi eniten entsyymilisäys, joka mm. kasvatti ruisleipien ominaistilavuutta, happamuutta ja pakastuksen jälkeistä pehmeyttä. Käytetty entsyymi lisäsi kuitenkin merkitsevästi ruisleipien painohäviötä kasvattamalla taikinan löysyyttä. Valitun mallastuotteen käytön ei havaittu parantavan pakasteruisleipien laatua tai säilyvyyttä. Hydrokolloidilisäys puolestaan pienensi painohäviötä, mutta kovetti ruisleipien rakennetta. Voimakkaasti vettä sitova hydrokolloidi oli ainoa, joka ehkäisi valkean renkaan syntymistä pakasteruisleivissä renkaan muodostumista nopeuttavissa olosuhteissa (2 vko, -10 °C).
-
(2018)Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin rukiin tärkeimpiä leivontaominaisuuksia, pakastuksen vaikutuksia leivän laatuun sekä keinoja parantaa pakasteleipien laatua ja säilyvyyttä. Pakkasvarastoinnin aikana pakasteleipien laatu heikkenee leivän sisuksessa tapahtuvan kosteuden siirtymisen takia ja siksi vedensidontakyvyn hallinta on pakasteruisleipien valmistuksessa tärkeää. Kokeellisessa osiossa tavoitteena oli kehittää lisäaineeton pakasteruisleipä, jonka pakkasvarastoinnin aiheuttamat laatuvauriot ja säilyvyyden huononeminen saataisiin mahdollisimman hyvin ehkäistyä. Käytännössä pakasteruisleivän kauppalaatua heikentää sisuksen kovenemisen ja tilavuuden pienenemisen lisäksi kosteuden siirtymisestä ja jään sublimoitumisesta johtuva valkea rengas ruisleivän kuoren alla. Tutkimuksessa ruisleivän vedensidontakykyä pyrittiin parantamaan kolmen tutkimukseen valitun apuaineen; entsyymi-, mallas- ja hydrokolloidituotteen, lisäyksillä. Leivonnoissa valmistettiin yksinkertaisen reseptin mukaan neljä ruistaikinaa, joista kolmeen lisättiin yhtä tutkimukseen valituista apuaineista. Ruisleiville suoritettiin sekä paiston että neljän viikon pakastuksen (-18 °C) jälkeen painojen, tilavuuksien ja kovuuksien mittaukset sekä aistinvaraiset arvioinnit. Tutkimuksen pohjalta pakasteruisleipien laatua ja säilyvyyttä paransi eniten entsyymilisäys, joka mm. kasvatti ruisleipien ominaistilavuutta, happamuutta ja pakastuksen jälkeistä pehmeyttä. Käytetty entsyymi lisäsi kuitenkin merkitsevästi ruisleipien painohäviötä kasvattamalla taikinan löysyyttä. Valitun mallastuotteen käytön ei havaittu parantavan pakasteruisleipien laatua tai säilyvyyttä. Hydrokolloidilisäys puolestaan pienensi painohäviötä, mutta kovetti ruisleipien rakennetta. Voimakkaasti vettä sitova hydrokolloidi oli ainoa, joka ehkäisi valkean renkaan syntymistä pakasteruisleivissä renkaan muodostumista nopeuttavissa olosuhteissa (2 vko, -10 °C).
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1991)Emakoiden virtsatietulehdukset ovat yleistyneet sikaloiden koon kasvaessa. Taudin varhainen toteaminen on edellytys onnistuneelle hoidolle. Edustavan virtsanäytteen saaminen bakteeriviljelyyn on vaikeaa. Lisäksi tulehduksen eteneminen munuaisiin huonontaa prognoosia, jolloin hoito on useimmiten turhaa. Humaanilääketieteessä käytetään virtsan entsyymien määrittämistä esim. munuaissiirrännäisen hyljinnän osoittamiseksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, aminoglykosidihoidon seurannassa ja lääkkeiden kehittelyssä munuaistoksisuuskokeissa. Tämän tutkimusprojektin tarkoituksena oli tutkia, voitaisiinko sikojen munuaistulehduksen diagnostisoinnissa käyttää apuna virtsassa esiintyviä munuaisentsyymejä, jolloin diagnoosi saataisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja olisiko mahdollista erottaa munuaistulehdus pelkästään alempien virtsateiden tulehduksesta. Sadan lihasian ja 101 emakon virtsa- ja munuaisnäytteet kerättiin normaalinteurastuksen yhteydessä. Niiden bakteerit tutkittiin sekä aerobisesti että anaerobisesti. Virtsanäytteistä määritettiin totaaliproteiini ja kreatiniin sekä entsyymeistä N-asetyl-beeta-D-glukosaminidaasi (NAGaasi), beeta-glukuronidaasi ja hapan fosfataasi (HFOS). Aineistossa ei saatu osoitettua yhteyttä munuaistulehduksen ja tutkittujen entsyymien määrän lisääntymisen välillä. Huomionarvoista oli kuitenkin virtsan proteiinipitoisuuden nousu bakteerien esiintyessä munuaisessa, vaikka erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, samoin NAGaasi-indeksillä. Lihasikojen virtsan HFOS oli suurempi kuin emakoiden, mikä selittyisi urosten prostataeritteen HFOS:lla, jos lihasioissa oli urospuolisia, kuten on oletettava. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään virtsateiden ja munuaisten rakennetta ja toimintaa sekä munuaissairauksien diagnostiikkaa, sian virtsatietulehduksia (erityisesti Corynebacterium suiksen aiheuttamaa) ja virtsan entsyymien yleispiirteitä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1991)Tamman istukan rakenteesta johtuen varsa syntyy ilman vasta-aineita, mutta se saa niitä ternimaidon mukana alkaessaan imeä emäänsä. Jos varsa ei saa ternimaitoa tai se saa sitä liian vähän tai liian myöhään, varsa jää ilman vasta-aineita ja sairastuu helposti erilaisiin infektiotauteihin. Vasta-aineet imeytyvät varsan suolistosta syntymän jälkeen noin yhden vuorokauden ajan. Samanaikaisesti vasta-aineiden kanssa varsan vereen imeytyy myös muita ternimaidon proteiineja, mm. entsyymejä. Määrittämällä varsan verestä näitä entsyymejä voidaan epäsuorasti saada selville, onko varsa saanut ternimaitoa vai ei. Yhdeksästä varsasta otettiin verinäytteitä ennen ensimmäistä imemistä ja tietyin aikavälein imemisen jälkeen 32 vrk:teen saakka. Samalla otettiin myös varsan emästä veri- ja kolostrum/maitonäytteet. Verinäytteistä määritettiin vasta-aineet, N-asetyl-beta-D-glucosaminidaasi (=NAGaasi), hapan fosfataasi (=HFOS), beta-glukuronidaasi, gammaglutamyltransferaasi (=GGT), kreatiinikinaasi (=CK), laktaattidehydrogenaasi (=LD) ja totaaliproteiinit. Kolostrum- ja maitonäytteistä määritettiin vasta-aineet, NAGaasi, HFOS ja betaglukuronidaasi. Ennen imemistä kolostrumin vasta-aine- ja entsyymipitoisuudet olivat korkealla, mutta ne laskivat nopeasti, kun varsa alkoi imeä. Varsan seerumissa vasta-aine-, NAGaasi-, CK-, LD- ja totaaliproteiinipitoisuudet nousivat vastaavasti imemisen jälkeen. CK:n ja LD:n nousu ei johtunut niiden imeytymisestä ternimaidosta, vaan niitä vapautui varsan vereen sen omista kudoksista. HFOS, beta-glukuronidaasi ja GGT eivät nousseet merkittävästi varsan seerumissa imemisen jälkeen. Varsan seerumin NAGaasi-aktiviteetti oli alhainen ennen imemistä, mutta se nousi selvästi, kun varsa alkoi imeä runsaasti NAGaasia sisältävää ternimaitoa. Huippunsa varsan seerumin NAGaasi-taso saavutti jo 4 h:n kuluttua ensimmäisestä imemisestä, mutta NAGaasi eliminoitui varsan seerumista nopeasti. Jos varsan seerumin NAGaasi-pitoisuus määritetään 4-8 h:n kuluttua imemisestä, ja se on silloin korkealla, osoittaa tämä varsan absorboineen ternimaidon proteiineja ja siten myös vasta-aineita. Kuitenkaan varsan seerumin NAGaasi-taso ei kerro, kuinka paljon ternimaidon vasta-aineita on imeytynyt seerumiin. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään vastasyntyneen varsan, vasikan ja karitsan passiivista immuniteettia ja esitellään yksinkertaisia menetelmiä, joilla sitä voidaan mitata.
Now showing items 1-8 of 8