Browsing by Subject "eriarvoisuus"

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Author - Ritva Pernanen Työn nimi – Arbetets titel – Title Aktiivinen kansalainen? Kuntouttavan työtoimintalain (L 189/2001) valmisteluprosessiin liittyvät eduskuntakeskustelut Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 87 + Liite Tutkielman kohteena on kuntouttavaa työtoimintaa koskevaan lainvalmisteluprosessiin (L 189/2001) liittyvät eduskuntakeskustelut. Kyseessä on yksittäiseen lakiesitykseen (HE 184/2000) kohdistuva tapaustutkimus. Lain kohderyhmään kuuluvat erityisesti ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat samanaikaisesti sekä työvoima- että sosiaalihallinnon asiakkaita. Työssä tarkastellaan yhtäältä sitä, mitkä lakiesityksen kannalta keskeiset aihealueet hallitsivat keskusteluja ja toisaalta sitä, millainen kuva lain kohderyhmästä välittyy keskustelujen kautta ja miten poliittiset päättäjät pyrkivät saavuttamaan lain tavoitteet. Lakialoite sijoittuu historiallisesti ajankohtaan, jolloin Suomi oli juuri liittynyt Euroopan unionin jäseneksi ja ryhtynyt toteuttamaan aktivointipolitiikkaa. Aktiivinen sosiaalipolitiikka oli yksi väline, jolla hallitus pyrki saavuttamaan tavoitteensa. Tutkimusaineisto koostuu valtiopäiväasiakirjoista, jotka koskevat kuntouttavaan työtoimintaan liittyvää lainvalmisteluprosessia. Ensisijainen analyysikohde on lainvalmisteluun liittyvät eduskuntakeskustelut. Tutkielma pohjautuu tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Analyysimenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Lainvalmistelukeskustelujen hallitsevin teema on talous, erityisesti uusliberaalia talouspoliittista suuntausta edustava diskurssi. Eriarvoisuus on toinen hallitsevista keskusteluaiheista, sen keskiössä ovat taloudellinen – ja palvelujärjestelmien tuottama eriarvoisuus. Tulos ei ollut yllätys, koska talous ja eriarvoisuus kietoutuivat keskusteluissa monin tavoin toisiinsa. Eriarvoisuutta tuottavien tekijöiden taustalla vaikuttivat yleensä taloudelliset motiivit. Mielikuvaa kohderyhmästä konstruoivat erityisesti seuraavat diskurssit: normaali - poikkeavuus- ulottuvuudella operoiva tarkastelutapa, sitouttamisteemaan sisältynyt sopimuksellisuus ja syyllistäminen. Kohderyhmän kuvaa muokanneiden keskustelujen tuloksena ryhmästä rakentui kaksi toisistaan poikkeavaa mielikuvaa, jotka ilmentävät kahta vastakkaista suhtautumistapaa kohderyhmään: ”keppimalli” ja ”osallistava malli”. ”Keppimallin” ja ”osallistavan mallin” välinen ero tiivistyy työttömyyden syihin. ”Keppimallin” omaksuneet edustajat näkevät työttömyyden syyn olevan työttömässä, hänen ominaisuuksissaan. ”Osallistavat” edustajat katsovat työttömyyden olevan yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä johtuva ongelma. Keskustelijoiden enemmistö kannatti ”osallistavaa mallia”. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että itse lakiesitys tukee monessa suhteessa ”keppimallia”. Esitys sisälsi osallistavalta kannalta tarkasteltuna ”ongelmallisia” lähtökohtia, jotka vaikuttivat kohderyhmästä rakentuvaan mielikuvaan. Yksi niistä on oli lain leimaava nimi, jossa sana ”kuntouttava” medikalisoi kohderyhmän vajaakuntoiseksi. Medikalisointi tekee työttömästä poikkeavan ja työttömyydestä henkilökohtaisen, lääketieteellisen ongelman sen sijaan, että se nähtäisiin yhteiskunnan rakenteellisena ilmiönä. Toinen vastaavanlainen piirre esityksessä on aktivointisuunnitelman sopimuksellinen muoto, joka siirtää työttömyyttä koskevaa vastuuta viranomaisilta yksilöille. Vastuun mukana siirtyy myös syyllisyys työllistymisen epäonnistumisesta yksilölle. Edellä konstruoidun ”syyllisyysolettaman” perusteella lakiesitys antaa ikään kuin ”luvan” lain kohderyhmän kurittamiseen, mikä tarkoittaa käytännössä esitykseen sisältyvien sanktioiden ja vastikkeellisuusvaatimusten oikeuttamista. Aktivointipolitiikan taustalla olevat taloudelliset vaikuttimet selittävät lakiesityksen tavoitteita, ”ongelmakohtia” sekä talouden ja eriarvoisuuden samanaikaista läsnäoloa lainvalmistelukeskustelujen hallitsevina teemoina. Avainsanat – Nyckelord – Keywords

The goal of this paper is to discover to what end urban segregation is present within Helsinki, and which neighborhoods stand out. The research is based on the participants’ own experi-ence of how well they feel they can cover their expenses in their current situation. The rapid growth of the Helsinki metropolitan area, similar to other larger cities in Finland has raised concerns over the polarization of the housing market and the segregation of neighborhoods. This phenomenon has been the base for the research. This paper utilizes the theories of urban segregation as well as economic inequality. The material for this paper is from a survey done by Helsingin Sanomat. The survey meas-ured how satisfied people are with their current living conditions. The original sample of 13 381 answers throughout Finland was limited in this study to only those 4147 answers from Helsinki. Selecting two income-related variables and one variable for the responder’s postal code, these variables were analysed using frequency analysis. The original material con-cerned the entirety of Finland but was limited to responses from Helsinki for this paper. From the results of the study it is clear, that the experience of not having enough funds for everyday living is accentuated in certain Helsinki neighborhoods. People living in the city center and Kallio neighborhoods experienced dissatisfaction with their funds more often, as well as more strongly than most. Dissatisfaction was also significantly more common among people with low income, and the areas with most dissatisfied responders also had the largest number of low-income households.

The aim of this qualitative thesis was to examine what kind of meanings individuals from different educational and socio-economic backgrounds are giving to their educational options and how much unequally distributed capital resources, such as social status, cultural capital and class-related reasons, affect educational choices. The research is based on Bourdieu’s theory of forms of capital, which is examined through previous studies and literature. The study was carried out as a case study, interviewing four different people whose educational paths were different. Every person was interviewed separately. The produced material was analyzed by using discourse analysis and content analysis techniques. Individuals from different socio-economic backgrounds set different meanings for their edu-cation. Three distinct, often repeated, meanings were found in education: income and appreciation, me-talk and unlimited and limited opportunities. Depending on the individual’s socio-economic background, different meanings became more or less important for options. Interviewees argumentation about the options also revealed possible class-related reasons for the options, which was obvious to someone wasn’t necessarily that to the other. Examining the talk of individuals, some of the effects of cultural capital were also found of options. For the future, for example when discussing equality between educational opportunities, it would be important to remember that our cohesive comprehensive school system may not be able to equalize all the effects of socio-economic backgrounds on learning and studying success and therefore on educational choices. Pupils are and will be in an unequal position whit their educational options as long as the social segregation and inequalities between people continue to grow.

Tarkastelen tutkielmassani Zadie Smithin romaanin Swing Time (2016) kuvausta Ison-Britannian keskiluokkaisen ihmisen identiteetistä sekä yhteiskuntaluokista. Keskeisimmät sosiologiset ja yhteiskunnalliset lähteeni ovat Pierre Bourdieun teoria luokista sekä kaksi 2010-luvulla toteutettua tutkimusta Ison-Britannian luokista, BBC:n ja sosiologi Mike Savagen tutkimusryhmän toteuttama Great British Class Survey ja sosiologi Will Atkinsonin luokkamalli. Identiteetin ja diskurssien tarkastelulle pohjan antavat Stuart Hall, Michel Foucault ja Paul Ricœur. Kerronnan ja kerronnallisen identiteetin tutkimuksen tukena käytän James Phelanin ja Marin Klepperin tutkimuksia. Luen Swing Timen temaattisena, ideologisena teoksena, joka kuvaa Ison-Britannian luokkayhteiskunnan eriarvoisuutta. Tutkielmassani liitän teoksen sen kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin eli ympäröiviin sekä hierarkioita ja stereotypioita ylläpitäviin diskursseihin. Isossa-Britanniassa on korostettu esimerkiksi yksilöllisiä kykyjä ja ”likvidiä moderniteettia” luokka-aseman merkityksen kustannuksella. Smithin hysteeriseksi realismiksi kutsuttu kirjallinen tuotanto sekä jatkaa että kritisoi näitä diskursseja. Määritän tutkielmassa Swing Timen keskeisten päähenkilöiden asemat GBSC:n ja Atkinsonin malleissa. Huomaan päähenkilö-kertojan ja tämän äidin hahmojen kuvaavan periytyvän kulttuurisen pääoman merkitystä luokka-asemalle ja aseman nousulle. Traceyn hahmo personifioi vastapainona alaluokkien alistettua asemaa. Päähenkilö-kertojan subjektiivinen minäkerronta kuvaa tutkielmani mukaan keskiluokkaista ajattelutapaa. Tutkin päähenkilö-kertojan käsitystä identiteetistään, väärintulkitsevaa kerrontaa sekä muita keinoja, joilla romaanissa näytetään kertojan väistelevän luokka-asemien merkitystä ja täten myös omaa keskiluokkaisuuttaan. Se on tutkimukseni väitteeni mukaan nykyhetken keskiluokkaiselle ihmiselle tyypillinen piirre; keskiluokka on muuttunut niin, etteivät perinteiset käsitykset sen piirteistä enää päde. Keskiluokan tärkein uusi piirre on etninen monimuotoisuus. Päähenkilö-kertoja näe diskurssien vaikutusta itseensä ja koittaa samastua ryhmiin, jotka hän jaottelee individualistisen ajattelun ohjeistamana yksittäisten ominaisuuksien, kuten lahjakkuus tai etnisyys, mukaan. Se ei tuota toivottua tulosta eli eheää identiteettiä, tuntemusta pysyvyydestä. Näin Swing Time todistaa, että brittiläisen ihmisen identiteetin sekä mahdollisuuksien ja rajoitusten elämässä määrää pohjimmiltaan aina luokka-asema.

Tämän tutkimuksen aihe on mielenterveyskuntoutujien kokemukset toiseudesta. Toiseudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa yksilön tai ryhmän kokemusta eriarvoisesta asemasta, joka syntyy ihmisten kategorisoinnista tiettyyn ryhmään jonkin ominaisuuden perusteella. Tutkielman tehtävänä on analysoida sitä, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet mielenterveyskuntoutujien toiseuden kokemuksiin ja niiden vaikutuksista päivittäiseen elämään. Tutkmuskysymykset ovat: 1. Millä tavoin toiseus ilmenee ja mielenterveyskuntoutujien elämässä? 2. Miten toiseuden kokemukset vaikuttavat mielenterveyskuntoutujien kuntoutumiseen? 3. Mitkä tekijät purkavat toiseuden kokemuksia? Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta. Haastattelut toteutettiin psykiatriseen avohoitoon kuuluvassa päiväsairaalassa. Tutkimuksen lähestymistapana on laadullinen tutkimus ja tutkimusfilosofiana toimii fenomenologinen lähestymistapa. Tutkimushaastatteluista litteroidut aineistot analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysissa aineistosta luotiin teemoja, jotka kuvasivat haastateltavien kokemuksia ja heidän kokemuksille antamia merkityksiä omassa elämässään. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että toiseus ilmenee mielenterveyskuntoutujien elämässä erityisesti siten, että henkilö kokee itsensä erilaiseksi tai eriarvoiseksi kuin muut ja se vaikuttaa muiden kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Toiseuden tunnetta näyttää tulosten perusteella aiheuttavan toimintakyvyn rajoituksista seurannut sosiaalisten suhteiden vähyys ja työkyvyttömyyden aiheuttama työelämän ulkopuolisuus. Toiseutta voi syntyä myös muiden ihmisten määrittelemänä esimerkiksi terveys- ja kuntoutuspalveluista uloslyömisenä ja poiskäännyttämisenä, jota monet haastateltavista toivat esiin. Vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa toiseus ilmenee leimaamisen kokemuksina.Tutkimuksen perusteella vertaistuen mahdollistaminen mielenterveyskuntoutujille luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luottamusta, jotka purkavat toiseutta ja toiseuden tunnetta.Lisäksi hyvät hoitokokemukset ja muiden ihmisten positiivinen suhtautuminen vähentävät mielenterveyskuntoutujien toiseuden kokemuksia. Tutkimuksen perusteella mielenterveyspalveluissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota palveluiden saatavuuteen ja psykososiaalisten hoitomuotojen tarjontaan. Vertaistuen mahdollistavaa hoitoa- ja kuntoutusta tulisi kehittää niin, että vertaistukea olisi kaikkien mielenterveyskuntoutujien saatavilla. Lisäksi tietoa mielenterveysongelmista ja niiden hoidosta tulee edelleen lisätä, jotta negatiiviset asenteet ja ennakkoluulot mielenterveyskuntoutujia kohtaan vähenevät.

Taloudellinen eriarvoisuus ja tuloerot ovat Suomessa kasvussa, joka kasvattaa samalla köyhyydessä elävien lasten määrää. Köyhyyden kokemukset varhaislapsuudessa vaikuttavat negatiivisesti lapsen kasvuun ja kehitykseen. Hyvin organisoidulla varhaiskasvatuksella on mahdollisuus tasata lasten erilaisia lähtökohtia ja kehityksen edellytyksiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää köyhyyden vaikutuksia lapsen subjektiiviseen hyvinvointiin varhaiskasvatuksen arjessa sekä tutkia millä tavoin varhaiskasvatus tasoittaa lapsiköyhyydestä aiheutuvia epätasa-arvoisia lähtökohtia. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineisto muodostui viidestä tieteellisestä tutkimusartikkelista, joiden ajankohdat ajoittuivat vuosien 2012-2016 väliin. Tutkimuksen aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusaineiston analysoinnin kautta havaittiin, että lapsiköyhyys varhaiskasvatuksessa liittyy lapsen subjektiiviseen hyvinvointiin, sosiaalisten suhteiden osa-alueeseen. Köyhyyden ja taloudellisen eriarvoisuuden vaikutukset esiintyivät päiväkotiarjessa materian kautta. Lapset vertailivat omia leluja ja tavaroita keskenään sekä solmivat niiden avulla vertaissuhteita. Analysoinnin avulla selvitettiin myös, että inhimillinen pääoma on yhteydessä lapsiköyhyydestä aiheutuvien eriarvoistavien lähtökohtien tasaamiseen. Laadukas varhaiskasvatus tuottaa inhimillistä pääomaa kehittämällä lapsen kognitiivisia sekä sosioemotionaalisia taitoja. Kognitiivisten ja sosioemotionaalisten taitojen kehittymiseen puolestaan vaikuttaa varhainen ympäristö ja vuorovaikutussuhteet.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan lapsiperheköyhyyttä ja lapsiperheiden välistä eriarvoisuutta Helsingissä, lapsiperheiden sosiaalityön palvelujen työntekijöiden näkökulmasta. Tutkielmassa selvitetään myös, miten Helsingin lapsiperheiden sosiaalityössä voidaan vastata lapsiperheköyhyyteen ja lapsiperheiden väliseen eriarvoisuuteen. Vaikka nämä ilmiöt ovat saaneet huomiota tutkimuksessa ja mediassa, on näiden ilmiöiden tutkiminen lapsiperheiden sosiaalityön näkökulmasta jäänyt vähäiseksi. Lapsiperheiden sosiaalityö pyrkii perheiden hyvinvoinnin edistämiseen, ja aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella tiedetään, että köyhyydellä on yhteyksiä perheiden hyvinvoinnin vajeisiin, ja lisäksi eriarvoisuudella köyhyyteen yhteen kietoutuneena ilmiönä saattaa olla moniulotteisia seurauksia lapsiperheiden kannalta. Tutkielman aineisto koostuu neljästä fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui Helsingin lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin ja tuen, lastensuojelun avohuollon sekä perhesosiaalityön sosiaalityöntekijöitä sekä sosiaaliohjaajia. Haastateltavia oli yhteensä 15. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aikaisempi tutkimus ja teoria eivät ohjaa analyysiä sitovasti, vaan analyysin alkuvaiheessa on edetty aineistolähtöisesti. Aikaisempi tutkimus sekä teoria ovat kuitenkin ohjanneet tutkimustehtävän sekä haastattelurungon muotoilua, ja lisäksi analyysin loppuvaiheessa on otettu käyttöön aiemmasta tutkimuksesta ja teoriasta tunnettuja käsitteitä. Työntekijöiden näkemyksissä köyhyys merkitsee perheiden kannalta puutteita taloudellisista resursseista, mikä johtaa joissakin perheissä jopa siihen, että perustarpeita ei pystytä tyydyttämään. Lisäksi köyhyys voi merkitä perheissä puutteita sosiaalisista ja henkisistä resursseista. Köyhyys merkitsee työntekijöiden kertomana eri perheissä eri asioita; vanhemman elämänhallinnan haasteet vahvistavat köyhyyttä ja sen kielteisiä seurauksia perheen hyvinvoinnin kannalta, kun taas vanhemman hyvä toimintakyky sekä sosiaaliset verkostot ovat suojaavia voimavaroja. Työntekijöiden näkemysten perusteella köyhyydellä voi joka tapauksessa olla merkittäviä eriarvoistavia seurauksia lapselle sekä lapsuudessa että aikuisuuden lähtökohtien kannalta. Työntekijöiden kertomana perheiden esille nostamat eriarvoisuuden kokemukset liittyvät pääsääntöisesti kokemuksiin köyhyydestä. Erityisesti lapset kertovat työntekijöille tyypillisesti siitä, etteivät he voi saada tai ostaa jotain mitä muilla lapsilla on. Työntekijöiden näkemysten perusteella kuluttamisen merkitystä korostava kulttuuri lisää perheiden paineita sellaisen elintason tavoitteluun, mikä muilla perheillä katsotaan olevan, ja tämä voi lisätä myös eriarvoisuuden kokemuksia. Työntekijöiden havaintojen perusteella Helsingissä on tapahtunut myös lapsiperheitä koskettavaa sosioekonomista alueellista eriytymistä. Lisäksi perheiden elämäntilanteissa ja -tavoissa sekä taidollisissa valmiuksissa on työntekijöiden havaintojen mukaan suuria eroja, ja tämä kertoo polarisaatiosta lapsiperheiden keskuudessa. Työntekijät huomioivat perheiden kohtaaman köyhyyden ja eriarvoisuuden monin eri tavoin omassa työskentelyssään. Työntekijöiden näkemysten mukaan aikuissosiaalityö on asiantuntevin tuki tilanteessa, jossa vanhemmilla on pitkäaikaisia taloudenhallinnan haasteita, mutta aikuissosiaalityöstä saatava tuki näyttäytyy työntekijöiden kertomana paikoin riittämättömänä. Köyhyys ja eriarvoisuus ovat työntekijöille myös vahvasti rakenteellisia ilmiöitä, joihin yhteiskunnallinen päätöksenteko kytkeytyy. Siten rakenteellisen sosiaalityön merkittävyys tunnistetaan, mutta sen toteuttaminen asiakastyön rinnalla koetaan haastavana. Tulosten perusteella on tärkeää, että lapsiperheiden sosiaalityön mahdollisuuksia vastata perheiden köyhyyteen ja eriarvoisuuteen liittyviin tuen tarpeisiin kehitetään. Lisäksi olisi tärkeää tukea myös asiakastyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien mahdollisuuksia osallistua rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen.

This study explores the narrative world of cross-generations through education and related beliefs through online discussion materials. The thesis was based on a topical public debate on the development of educational inequalities. Earlier social science-focused educational research has shown that both education and socio-economic status tend to move down from one generation to the next. The study seeks to address, through narratives, educational inequalities that are culturally and socially constructed. The research material used was education and career narratives on open online discussion forums that recalled discussions and interaction in childhood families. The study was conducted as a qualitative study. The method of multidisciplinary research, based on the educational framework, was the narrative and the netnographic approach. The research approach was based on social constructionism, where the construction of social reality takes place through the use of language. The main findings were about cross-generational cultural, social and economic capital. Findings revealed inherited, story-based beliefs, partly gender-based distribution of tasks and exercising of power. On the basis of the results, the stories distributed within the families were renewing the social positions of the individuals and maintaining social inequalities. As a subject of educational sociology, educational cross-generation can be viewed as a cultural phenomenon of public debate. The study is also an overview of the time of educational equality in Finland at the turn of the 2010-2020s.

The purpose of this study is to analyse paid club activities in early childhood education from the point of view of the parents and the kindergarten staff. The discources about paid club activities is thought to reflect the social status of the interviewee and the educational values and norms in accordance with this position. Civil status is conceptualized with the concept of Bourdieu's capital. According to the Bourdieu’s theory of the fields, societal classes are set up to the field of education, fighting for educational goods with different kinds of strategies. The material of this study is produced by interviewing and analyzed by means of discourse analysis. The studied private kindergarten and its multiple paid club activities were thought to support the children’s habitus originated from home. The activities of the kindergarten reflected the lifestyle of the residents of the area and children were expected to receive a large amount of capital from paid club activities for the future school path and work career. Parents wanted their children to get as diverse a variety of skills as possible. Skills were also placed in hierarchical order based on how much they produced benefit for the future. Charging of club activities was defended and the charges were not believed to have an inequitable effect. Based on Bourdieu's theory, the discourses about paid club activities could be combined with middle class and their cultural consumption.

Tässä tutkielmassa tarkastelussa ovat niin kutsutut sosiaalisesti vetäytyneet nuoret. Sosiaalisella vetäytymisellä viitataan tilanteeseen, jossa nuori on ollut pidemmän aikaa työn ja opiskelun ulkopuolellan ja vailla perheen ulkopuolisia sosiaalisia suhteita. Tutkielmassani sosiaalinen vetäytyminen rajautuu tilanteeksi, jossa nuori on ollut yhtäaikaisesti toimeton ja kokenut itsensä yksinäiseksi lyhimmillään joidenkin kuukausien ja pisimmillään useiden vuosien ajan. Tutkielman keskiössä ovat näiden nuorten identiteetit ja toimijuus, jotka määrittävät heidän suhdettaan yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen elämään. Näin ollen tutkielman tarkoituksena ei ole ollut ensi sijaisesti tuottaa tietoa sosiaalisesti vetäytyneistä nuorista, vaan siitä yhteiskunnasta, jossa he elävät, ja niistä sosiaalisista rooleista, jotka määrittävät heidän osallisuuttaan yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa elämässä. Sosiaalinen vetäytyminen tutkittavana ilmiönä asettuu usean eri tutkimuskirjallisuustradition leikkauspisteeseen. Sosiaalista vetäytymistä on tutkittu tällä nimikkeellä suurimmaksi osaksi itäaasialaisissa maissa, erityisesti Japanissa. Sosiaalista vetäytymistä on tässä tutkimuskirjallisuudessa pidetty psykiatrisena ilmiönä tai pikemminkin erilaisten psyykkisten häiriöiden johdannaisena. Yhteiskuntatieteellisesti japanilaisten nuorten sosiaalisen vetäytymisen yleistymistä on yritetty myös selittää japanilaisen kulttuurin erityispiirteillä tai Japanin sosioekonomista rakennetta ravistelleilla muutoksilla. Suomessa sosiaalista vetäytymistä on tutkittu tällä nimikkeellä vain vähän. Ilmiö voidaan kuitenkin liittää osaksi Suomessa käytyä keskustelua nuorten syrjäytymisestä, josta on tutkimuskirjallisuudessa muodostunut hyvin monien erilaisten ongelmien muodostama vyyhti. Tutkimukseni tuo tähän keskusteluun oman lisänsä, sillä se paikkaa laadullisen tutkimuksen puutteen muodostamaa aukkoa ja asettaa yksinäisyyden tutkimuksen keskeiseksi osaksi. Kolmas tutkimustraditio, jonka kanssa sosiaalinen vetäytyminen risteää, onkin yksinäisyyden tutkimus. Yksinäisyyden on havaittu olevan keskeinen hyvinvointia uhkaava tekijä ja sen on nähty olevan yhteydessä esimerkiksi terveysongelmiin, sosiaaliseen epäluottamukseen ja psyykkiseen pahoinvointiin. Tutkielmani kohteena ovat yhteiskunnallista ja sosiaalista elämää määrittävät ja normatiivisesti latautuneet roolit ja niihin kytkeytyvät ongelmat ja ristiriitaisuudet sosiaalisesti vetäytyneiden nuorten elämässä. Tutkimus toteutettiin osana työharjoittelua Helsingin Diakonissalaitoksen piiriin kuuluvassa Vamoksessa. Vamos on työn ja opiskelun ulkopuolisille nuorille suunnattu palvelukokonaisuus, jonka tarkoituksena on saattaa nuoria työn, opiskelun tai jonkin muun mielekkään toiminnan piiriin. Aineistoni koostuu kymmenen nuoren ja kahden Vamoksen työntekijän haastatteluista sekä Vamoksen ryhmätoiminnan apuna käytettävistä materiaaleista, joista olen tehnyt muistiinpanoja. Kysyn tutkielmassani seuraavaa: Millä tavoin vetäytyneiden nuorten identiteetit ovat muodostuneet ja millä tavoin nämä identiteetit rajaavat nuorten toimijuutta? Minkälaisia normatiivisia oletuksia nuoret kohtaavat yhteiskunnallisen ja sosiaalisen toimijuuden kentillä? Entä millaisiin ristiriitoihin nuorten toimijuus ajautuu? Tutkielmani teoreettinen viitekehys ponnistaa kriittisen teorian perinteestä ja näitä kysymyksiä lähestytään Lacanin psykoanalyyttisellä käsitteistöllä, joka soveltuu erityisesti identiteettien ja normien tutkimukseen. Analyysin tuloksena olen muodostanut sosiaalisesti vetäytyneiden nuorten identiteettien ideaalityyppejä sekä joukon erinäisiä normatiivisia oletuksia, joiden niiden voidaan nähdä vastaavan. Ensimmäinen ideaalityyppi muodostui passiivisen, haluttoman, epäonnistuneen ja psyykkisesti sairaan yksilön identiteetistä. Tällaisen yksilön toimijuus oli estynyttä tai haurasta ja hän eli arjen tyhjyyden täyttämässä todellisuudessa, jossa elämällä ei näyttänyt olevan tulevaisuuteen suuntautunutta tavoitetta. Kyseinen ideaalityyppi vastaa sellaista normistoa, jossa yksilöltä odotetaan itsensä tuntemista, osaamista ja kyvykkyyttä ja aktiivista toimintaa itse asetettujen tavoitteiden eteen. Olen kutsunut tällaista roolia autonomiseksi yksilöllisyydeksi. Vetäytyneen nuoren sosiaaliset identiteetit voidaan jakaa karkeasti kahteen tyyppiin. Ensimmäistä määritteli ulkopuolisuus, jossa kiusatuksi tai ulos lyödyksi joutuminen tai muunlainen ulkopuolisuuden tunne johtui muiden joukkoon sopimattomasta, yksilöllisestä erilaisuudesta. Toista ideaalityyppiä määrittelivät ujous, sosiaalisten taitojen puute ja sosiaalinen ahdistuneisuus. Nämä identiteetit olivat yhteydessä vaikeaan ja jopa mahdottomaan toimijuuteen sosiaalisen kohtaamisen kentillä. Tällainen puhe vastaa normistoon, jossa sosiaalisessa elämässä tulisi olla kyse yhtäältä yksilöllisten erojen tunnustamisesta ja toisaalta sosiaalisesta taidokkuudesta. Analyysin viimeisessä osassa tarkastelen nuorten puhetta yrityksenä selittää erilaisia ”näkymättömiä esteitä”, joita nuoret kohtaavat yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa elämässä ja jotka ajavat nuorten toimijuutta aktiivisuuden ja passiivisuuden, haluttomuuden ja motivoituneisuuden, kyvykkyyden ja osaamattomuuden, alempiarvoisuuden ja yhdenvertaisuuden ja erilaisuuden ja samanlaisuuden kaltaisiin ristiriitoihin. Tuloksia tarkastellaan nuorten syrjäytymiskeskusteluun kytkeytyvien teemojen (eriarvoisuus, prekarisaatio ja yksilöllisyys) valossa. Sosiaalisen vetäytymisen kokemusta tulkitaan ensinnäkin eriarvoisuuden kokemuksena, jossa toisen pään muodostavat autonomiseen yksilöllisyyteen ja sosiaaliseen elämään pystyvät nuoret ja toisen pään sosiaalisesti vetäytyneet nuoret. Tämän jälkeen sosiaalista vetäytymistä tulkitaan prekaarin yksilöllisyyden kokemuksena, jota määrittelevät kokonaisvaltainen epävarmuus omasta itsestä ja yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta elämästä. Haastatteluissa vilisevää psykiatrista ja medikalisoivaa sanastoa tulkitaan psykokulttuuriseksi sanastoksi, joka tarjoaa kielen prekaarin yksilöllisyyden kokemuksista puhumiselle. Pohdintaluvun viimeisessä osiossa pohditaan tutkielmani ja aineistoni rajoja ja sitä, mitä sosiaalisen vetäytymisen kausaalinen selittäminen vaatisi jatkotutkimukselta. Lopuksi esitän, että sosiaalisen vetäytymisen torjunta vaatisi täsmätoimenpiteiden lisäksi yhteiskunnan rakenteisiin puuttuvia poliittisia tekoja.