Browsing by Subject "esihistoria"

Tarkastelen pro gradu -työssäni sitä, miten Suomen alueen esihistoriaa kuvataan lukion historian oppikirjoissa. Aineisto koostuu uudemmista, vielä käytössä olevista oppikirjoista, jotka on julkaistu vuosina 2005–2012 sekä vanhemmista vuosina 1981–1983 julkaistuista teoksista. Analysoitavia oppikirjoja tutkimuksessa on yhteensä kymmenen. Tavoitteeni on tarkastella diskurssianalyysin keinoin sitä, minkälaisia diskursseja esihistorian kuvauksessa ylläpidetään, miten tieto oppikirjoissa esitetään ja onko esihistorian kuvaus muuttunut ajan myötä. Hypoteesini on, että oppikirjoissa ylläpidetään joitain vallitsevia puhetapoja, jotka eivät ole neutraaleita, arvoista ja valinnoista vapaita. Sovellan tutkimuksessani kriittisen diskurssianalyysin mukaisia näkemyksiä vallasta ja hegemoniasta. Retorisen diskurssianalyysin avulla tarkastelen oppikirjoissa käytettyjä vakuuttavuutta lisääviä kielellisiä keinoja. Käsittelen tutkimusaihetta symbolisen vallan, opetussuunnitelmateorioiden ja diskurssianalyysin taustalla olevan sosiaalisen konstruktionismin näkökulmista. Koulutuksesta yhtenä symbolisen vallankäytön muotona ovat kirjoittaneet muun muassa Pierre Bourdieu, Jean-Claude Passeron ja Teun A. van Dijk. Tutkimuksessa ilmenee, että lukion historian oppikirjoissa esiintyy hyvin samankaltaisia, toistuvia diskursseja. Näistä yleisimmät ovat pyynti rajoittaa-, keskeneräisyys ja jatkuva edistys- ja kylmä periferia -diskurssit, jotka voidaan esiintyvyytensä ja dominoivuutensa takia tulkita itsestäänselvän aseman saavuttaneiksi, hegemonisoituneiksi diskursseiksi. Tiedon esittämiseen liittyvä tarkastelu tuo ilmi, että oppikirjoissa tieto esitetään pääosin valmiina, ja lukijaa ohjataan erilaisilla kielellisillä keinoilla omaksumaan tieto halutulla tavalla. Mitään yhtä, täysin vaihtoehdotonta kuvaa oppikirjat eivät kuitenkaan tarjoile. Esihistorian kuvaus on osittain erilaista vanhoissa ja uusissa oppikirjoissa. Muutokset liittyvät termistöön, aiheisiin ja oppikirjojen esihistoria-osuuksien pidentymiseen ja monipuolistumiseen 2000-luvun oppikirjoissa. Pohdintaa-luvussa tarkastelen tarkemmin esihistorian kuvaamista keskeneräisenä ja vastakohtaisena modernille, Suomen alueen esihistorian hahmottamista ilmaston ja sijainnin kautta sekä esihistorian tulkintaa nykyisyydestä käsin. Vertailen aineistosta esiin nousseita puhetapoja ja arvoja opetussuunnitelmissa esitettyihin. Esitän, että tietyt tutkimuksessa löydetyt diskurssit osallistuvat esihistorian vähättelyyn. Tulkitsen näiden puhetapojen kumpuavan lukion historian opetusta laajemmasta kontekstista.

Tutkielmassa selvitettiin Vantaan Jokiniemen esihistoriallisen asuinpaikkakompleksin nuorakeramiikan (2900–2200 eaa.) sekoiteaineena käytettyjen samottipalojen geokemiallista koostumusta, sekä niiden yhteyttä Jokiniemen varhaisempiin tyypillisen kampakeramiikan (3900–3400 eaa.) ja myöhäiskampakeramiikan (3600–3200 eaa.) keramiikkatyylien saviastioihin. Lisäksi työssä haluttiin tutkia erilaisten muinaisympäristöllisten muuttujien, kuten yleisimpien maalajien, merenrannan, jokien ja harjujen spatiaalis-tilastollisia yhteyksiä Vantaan neoliittisen kivikauden (n. 5200– 1900/1800 eaa.) asuinpaikkojen suhteen. Pääfokuksena työssä oli haastaa kivikauden asuinpaikkojen sijoittumiseen liittyviä perusoletuksia, kuten esimerkiksi merenrantasidonnaisuutta. Tutkimusalue rajautui nykyisen Vantaan kaupungin alueelle, sillä analysoitava keramiikka-aineisto oli peräisin Vantaan Jokiniemen kivikautiselta asuinpaikkakompleksilta. Samotilla tarkoitetaan tämän työn yhteydessä vanhasta keramiikasta murskattua keramiikkamurskaa. Vanhan keramiikan uusiokäytöllä voidaan ajatella olevan yhtenäisiä piirteitä nykyisen kierrätyksen kanssa. Maisterintyön yhtenä teoreettisena kulmana olikin tästä syystä kivikautinen kierrätys ja siitä indikoivien merkkien tunnistaminen, sekä nykykierrätyksen ja esihistoriallisen kierrätyksen keskinäinen vertailu. Toisaalta kahden erilaisen temaattisen tutkimuspolun yhdistävänä teoreettisena liimana käytettiin eksploratiivisuuden käsitettä. Tämän työn yhteydessä eksploratiivisuudella tarkoitettiin lähtökohtaisesti pyrkimystä logiikan vastaistenkin hypoteesien luomiseen ja testaamiseen sekä epäloogisten yhteyksien etsimiseen eri ilmiöiden välillä. Tavoitteena oli, että tapaustutkimukset nivoutuisivat loogisesti yhteen juuri eksploratiivisen tutkimusasenteen ja -otteen kautta. Keramiikkanäytteistä tehdyt geokemialliset analyysit toteutettiin energia-dispersiivisella röntgenfluoresenssispektrometrilla (ED-XRF = Energy dispersive X-ray fluorescence spectrometer). Tämän jälkeen mittausdatasta teetettiin pääkomponenttianalyysi (principal component analysis, PCA), jonka avulla pyrittiin visualisoimaan mittausdataa niin, että keramiikka-aineiston yhtenäisyydet ja erot tulisivat esiin. Muinaisympäristöllisten muuttujien spatiaalis-tilastollisia yhteyksiä tehdessä hyödynnettiin R-ohjelmointikieltä sekä Rstudio-ohjelmaa. Paikkatietodata käsiteltiin QGIS-ohjelmassa. Aineistona käytettiin pitkälti Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) sekä Museoviraston tarjoamia paikkatietoaineistoja. ED-XRF -mittaustulosten perusteella voitiin todeta, ettei nuorakeramiikkanäytteiden samottipalojen ja vanhempien keramiikkatyylien välille muodostunut kemiallista yhteyttä. Spatiaalis-tilastollisten analyysien tulokset taas vahvistivat neoliittisen kivikauden asuinpaikkojen perusoletukset todenmukaisiksi merenrannan, jokien, hiekkamaiden ja harjujen osalta. Savi-, kallio- ja moreenimaat osoittautuivat tilastollisesti merkityksettömiksi. Moreenimaille sijoittuvien asuinpaikkojen määrä oli todellisuudessa jopa reilusti odotettua ennustetta pienempi. Maisterityön hypoteesina oletettu savimaiden ja neoliittisten asuinpaikkojen yhteys Vantaalla jäi tilastollisesti vahvistamatta, mutta tämä johtuu mahdollisesti analyyseja vääristävästä savimaiden kokonaislaajuudesta Vantaalla. Todettiin myös, että Vantaan alueen neoliittisen kivikauden asuinpaikat ovat keskittyneinä (engl. clustered) tiheästi rakennettujen kaupunkialueiden lähelle. Tämä johtuu luultavasti alueen maankäyttöhistoriasta ja sen yhteydessä löydetyistä arkeologisista kohteista. Työtä varten räätälöity menetelmäpaketti saatiin aikaiseksi ja jatkossa pakettia voidaan hyödyntää melko vaivattomasti. Tämä nopeuttaa erilaisten spatiaalisten ja arkeologisten ilmiöiden välistä tarkastelua. Näin työn kannalta oleelliset eksploratiiviset kokeilut ovat helposti ja nopeasti toteutettavissa myös tulevaisuudessa.