Browsing by Subject "esiintyvyys"
Now showing items 1-20 of 28
-
(2021)Antidepressant use among children and adolescents has become more common in many countries. The prevalence of antidepressants is higher for boys but during adolescence girls’ have a higher antidepressant prevalence. In previous studies, the prevalence of selective serotonin re-uptake inhibitors (SSRI) has increased. The aim of this study was to investigate antidepressant use among Finnish children and adolescents aged 1–17 years during 2008–2019. The differences of antidepressant use in different age groups and genders were investigated. Furthermore, the secondary objective was to examine the trends in prevalence and costs of the five most commonly used antidepressant agents. This was a nation-wide register study. The data for this study was from Kelasto which is a statistical database maintained by the Social Insurance Institution of Finland. The extracted data was from 2008–2018 and included each persons’ age, gender, dispensed drug and costs. The data extracted was for 1–17-year-olds who had been dispensed reimbursed antidepressants from community pharmacies. The data was analyzed with Microsoft Office’s Excel program. The results were transferred in to tables and reported as prevalences by age groups, genders, antidepressants and costs. The prevalence of antidepressant use among children and adolescents was 5,0 per 1000 in 2008 and it increased to 10,3 by 2018. In the youngest age group of 1–6-year-olds, antidepressant use decreased. Antidepressant use increased slightly among 7–12-year-olds. Antidepressant use increased the most among 13–17-year-olds. 13–17-year-old girls had the higher antidepressant use prevalence throughout the study. The same group had a 2,4-fold increase in prevalence during the study period which accounted for the biggest increase in the study. The most used group of antidepressants was SSRIs. The total cost for antidepressants among children and adolescents increased by 73,7 % during the study period. The most commonly used antidepressant agents were fluoxetine, sertraline, escitalopram, mirtazapine, and venlafaxine, respectively. Fluoxetine was the most used agent throughout the study. In 2014, sertraline surpassed escitalopram and became the second most used antidepressant agent. Escitalopram and venlafaxine’s cost per user decreased during the study. The cost per user stayed stable for mirtazapine. Fluoxetine and sertraline’s cost per user increased. The Kelasto database does not include data on indications for prescriptions. The prevalence of antidepressants does not necessarily correlate directly to depression among children and adolescents because antidepressants can be used to treat other diseases. More studies need to be conducted on different off-label uses for antidepressants among children and adolescents. This study only investigated the trends on cost for the five most commonly used antidepressants. Further studies on antidepressant costs among children and adolescents are needed. Additionally, it is essential to investigate the reasons for the increase in antidepressant use among children and adolescents.
-
(2020)Clostridium botulinum on anaerobisissa olosuhteissa kasvava grampositiivinen sauvabakteeri. Se tuottaa hermomyrkkyä, botulinumneurotoksiinia, joka voi aiheuttaa ihmisen tai eläimen elimistöön päästessään botulismi-nimisen sairauden. Botulismi voi johtaa hoitamattomana hengityslihasten halvaukseen ja kuolemaan. Bakteeri muodostaa epäsuotuisia olosuhteita kestäviä lepomuotoja, itiöitä, jotka voivat säilyä muun muassa elintarviketeollisuuden kuumennusprosesseissa ja kylmäsäilytyksessä. Säilytyksen aikana itiö voi muuttua takaisin lisääntymiskykyiseen muotoonsa ja alkaa tuottaa botulinumneurotoksiinia. C. botulinumin itiöitä esiintyy maailmanlaajuisesti maaperässä, vesistöissä ja eläinten suolistoissa. Kuten moni muukin mikrobi, C. botulinumin itiöt voivat päätyä ympäristöstä elintarvikeketjuun. Kansainvälisiin tutkimuksiin perustuen itiöiden esiintyvyys valmisruokien liharaaka-aineissa on 0–10 %. Itiöitä on näytteissä ollut 2–4 itiötä/kg. Suomessa liharaaka-aineita ei ole tutkittu, mutta kalassa ja hunajassaitiöiden esiintyvyydet ovat olleet 5–40 %. Liharaaka-aineiden itiökontaminaation selvittäminen on tärkeää, jotta voidaan arvioida itiöiden valmisruokateollisuudelle asettamat riskit ja tarvittaessa optimoida valmisruokateollisuuden käytössä olevia valmistusprosesseja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, esiintyykö suomalaisessa broilerissa ja sianlihassa C. botulinumin itiöitä. Tutkimuksessa käytettiin CEN ISO/TS 17919:2013 - standardimenetelmää, joka perustuu botulinumneurotoksiinigeenien (tyypit A, B, E ja F) osoittamiseen näytemateriaalista eristetystä bakteeri-DNA:sta reaaliaikaisella PCR-tekniikalla. Tutkimuksessa tutkittiin yhteensä 87 broilerin- ja sianlihanäytettä. Kansainvälisiin tutkimuksiin ja suomalaisiin kala- ja hunajatutkimuksiin perustuen hypoteesiksi asetettiin se, että myös suomalaisissaelintarvikeraakaaineissa voisi olla itiöitä eli yksi tai useampi tutkittava näyte noin 90 tutkittavasta näytteestä olisi botulinumneurotoksiinigeenin suhteen positiivinen. Kaikki tutkitut näytteet olivat botulinumneurotoksiinigeenin suhteen negatiivisia. Kontrollinäytteet antoivat positiivisen tuloksen, kun näytteisiin lisätyt itiömäärät olivat 3 itiötä/kg tai enemmän. Näytteissä oli näin ollen vähemmän kuin 3 itiötä/kg. Tutkimusten mukaan elintarvikkeet kontaminoituvat itiöillä jonkin verran, mutta tämän työn perusteella suomalaisessa broilerissa ja sianlihassa näyttää esiintyvän vain vähän tai ei ollenkaan C. botulinumin itiöitä. Suuremman näytemäärän tutkiminen vahvistaisi negatiivisen tuloksen luotettavuutta ja auttaa arvioimaan lihapohjaisiin valmisruokiin liittyvää C. botulinum -riskiä.
-
(2021)Taenia saginata on ihmisen suolistoloinen, jonka väli-isäntänä toimii nauta tai muu märehtijä. Väli-isännän lihaksiin asettuvaa larvaa kustutaan nimellä Cysticercus bovis, ja lihaksissaan kystikerkuksia kantava nauta sairastaa kystikerkoosia. T. saginataa esiintyy maailmanlaajuisesti. Ihminen voi saada tartunnan syömällä huonosti kypsennettyä tai raakaa elinvoimaisia kystikerkuksia sisältävää lihaa. Ihmisellä ohutsuolessa asustava T. saginata aiheuttaa harvoin oireita, ja ihmisellä tartunta on harvinainen. Mato voi kuitenkin aiheuttaa epämääräisiä vatsavaivoja ja psyykkistä kuormitusta. Lisäksi T. saginatan ihmiskantajat ovat naudalle tartunnan lähde. Tartunnan saanut nauta on usein ihmisen tavoin oireeton, eikä sitä pidetä suurena uhkana elintarviketurvallisuudelle, mutta se aiheuttaa taloudellisia menetyksiä liha-alalla vakuutusten, ruhojen arvon vähenemisen, hylkäysten, kylmäkäsitttelyn sekä ylimääräisen käsittelyn vuoksi. Kystikerkoosia torjutaan lain määrittelemällä lihantarkastuksella. Joulukuussa voimaan astuneessa Komission täytäntöönpanoasetuksessa 2019/627 määritellään, ettei poskiviiltojen tekeminen post mortem -tarkastuksessa ole pakollista, jos C. boviksen esiintyvyys on pienempi kuin yksi miljoonasta, esiintyvyys osoitettu 95 % varmuudella tai viimeisen 1–2 vuoden aikana teurastetuissa eläimissä ei ole havaittu yhtään tapausta. Jo nykyistä edeltänyt asetus (EY) 854/2004 sallii lihantarkastuksessa tehtävien viiltojen vähentämisen, mikäli serologisia testejä on käytetty tai tila on todettu vapaaksi kystikerkoosista. Tämä kirjallisuuskatsaus selvittää T. saginatan esiintyvyyttä sekä kartoittaa ja vertailee T. saginatan erilaisia havainnointimenetelmiä. Katsaus arvioi myös lihantarkastuksen toimivuutta kystikerksten löytämiseksi sekä esittelee kystikerkoosin riskitekijöitä. Kirjallisuuskatsaus tarjoaa tietoa, joka on hyödynnettävissä esimerkiksi lihantarkastuksen menetelmiä uudistettaessa ja riskiperusteista lihantarkastusta suunniteltaessa. Kystikerkoosin esiintyvyys on muun muassa serologisin menetelmin saatujen tulosten valossa merkittävästi suurempi kuin lihantarkastukseen nojaavat teurastamojen valvontaraportit osoittavat. Lainsäädäntöön perustuva lihantarkastus ei havaitse isoa osaa tartunnoista, joten tarkemmat menetelmät olisivat tarpeen. Esiintyvyys vaihtelee paljon eri maiden ja alueiden välillä riippuen eläintenpitokäytännöistä ja olosuhteista. ELISA-menetelmistä (enzyme-linked immunosorbent assay) Ag-ELISA-testi voisi olla Suomen oloissa toimiva testi, jos kystikerkoosin seurantaa tarvitaan. Koska kaupallisia testejä ei kuitenkaan vielä ole saatavilla ja kynnys niiden käyttöönottoon on todennäköisesti suuri, sydämen lisäviiltojen tekeminen voisi olla muutos, joka parantaisi lihantarkastuksen herkkyyttä. Teurastamojen voisi olla helpompi myös nykyisellään helpompi sopeutua niiden tekemiseen. Toisaalta suunta on päinvastainen uuden, lihantarkastusta keventävän asetuksen (EKN 2019/627) kanssa.
-
(2019)Bakteerien mikrobilääkeresistenssin yleistyminen on aiheuttanut tärkeän terveysongelman maailmassa. Moniresistentit bakteerit leviävät ihmisten ja eläinten välillä sekä välityksellä. Eläinten parissa työskentelevät ihmiset voivat olla suuremmassa riskissä saada ja levittää moniresistenttejä bakteereita. Bakteerit leviävät joko suorassa eläinkontaktissa tai välillisesti ympäristön ja työvälineiden kautta. Leviämisen ehkäisyssä ensisijaista on oikeanlainen suojautuminen, kuten hyvän käsihygienian noudattaminen. Metisilliiniresistenttejä Staphylococcus aureus (MRSA) -bakteereita on eristetty eläinlääkäreiltä maailmanlaajuisesti. Eläinlääkäreillä voi esiintyä enemmän tuotantoeläimiin liitettyä CC398-genotyypin MRSA-bakteeria verrattuna muuhun väestöön. Aiemman tutkimustiedon valossa MRSA-bakteerien esiintyvyys suomalaisilla eläinlääkäreillä on ollut alle yhden prosentin. Euroopassa MRSA:n esiintyvyydet eläinlääkäreillä ovat olleet jopa hieman yli 20 %. Tutkielma oli osa tutkimushanketta, jonka aineisto kerättiin vuoden 2016 Eläinlääkäripäivien yhteydessä. Tutkielmassa selvitettiin kyselylomakkeen avulla suomalaisten eläinlääkäreiden suojautumiskäytäntöjä moniresistenttejä bakteereita vastaan ja kantajuudelle altistavia riskitekijöitä. Pääpaino oli tuotantoeläinpraktikkojen suojautumisen tarkastelussa. Tutkielman päähypoteesi oli, että suomalaisten eläinlääkäreiden suojautumiskäytännöt ovat hyvällä tasolla. Toinen hypoteesi oli, että mikäli kantajia ilmenee, voi riskitekijöitäkin löytyä. Tutkielmassa arvioitiin myös suomalaisten eläinlääkäreiden zoonoositietämyksen kehitystä vertaamalla vuoden 2016 tutkimushankkeen tuloksia vuonna 2009 toteutetun tutkimushankkeen tuloksiin. Hypoteesi oli, että eläinlääkäreiden omat arviot zoonoositietämyksestään ovat parantuneet aikaisemmasta. Kyselylomakkeen palautti 262 eläinlääkäriä. Tutkielmaa tehdessä tiedossa oli, että heistä yhdeksän kantoi moniresistenttiä bakteeria. Kyselylomakkeessa kysyttiin omaa arviota käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä työssä. Suurin osa (47,2 %) tallikäyntejä tehneistä hevospraktikoista (n=108) piti tallien käsienpesumahdollisuuksia joskus riittävinä. Tuotantoeläinpraktikkojen (n=118) arviot tilojen käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä olivat valoisammat: 66,9 % arvioi käsienpesumahdollisuudet usein riittäviksi. Vastaajia pyydettiin arvioimaan käsienpesuun käyttämänsä aika. Vastaajista (n=202) 63,9 % käytti käsienpesuun aikaa alle 15 s, kun taas 4,5 % arvioi pesseensä käsiään 40 s tai kauemmin. Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee käsienpesuajaksi 40–60 s. Vuonna 2009 vastaajista 39,6 % arvioi olevansa samaa mieltä väittämän ”Minulla on hyvät tiedot zoonooseista ja niiden ehkäisystä” kanssa. Vastaava luku vuonna 2016 oli 57,2 %, joten osuus kasvoi 17,6 prosenttiyksikköä. Tulokset eläinlääkäreiden suojautumiskäytännöistä eivät olleet hypoteesin mukaisia, vaikkakin tuotantoeläinpraktikkojen suojavaatteiden käyttö oli osittain hyvällä tasolla. Hypoteesia kantajuuden riskitekijöistä ei voitu tutkia kantajien vähyyden vuoksi. Sen sijaan hypoteesi zoonoositietämyksen kehityksestä osui oikeaan. Tutkimustulokset korostavat koulutuksen tarvetta suojautumisessa, kuten käsienpesuun vaadittavan ajan noudattamisessa. Arviot riittävistä käsienpesumahdollisuuksista olivat heikoimmat talleilla. Eläinlääkäreiden tulisi ohjeistaa erityisesti hevostenpitäjiä käsienpesumahdollisuuksien riittävästä järjestämisestä. Suojautumiskäytäntöjen kartoittaminen on aiheellista myös tulevaisuudessa.
-
(2016)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hammasperäisten kasvainten esiintyvyys Helsingin keskussairaala-alueen väestössä. HUSLAB:sta kerättiin näytteet vuosilta 2004-2014. PubMed-tietokannasta kerättiin julkaisuja, joissa on käytetty WHO:n 2005 julkaisemaa hammasperäisten kasvainten jaottelua. Näiden julkaisujen avulla selvitettiin eroavaisuuksia Suomen ja muiden maiden välillä. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään näiden hammasperäisten kasvaimien esiintymispaikka ja potilaiden demografisia tekijöitä, kuten ikä ja sukupuoli. HUSLAB-alueelta saatuja tuloksia verrataan Oulun yliopistollisesta keskussairaalasta kerättyyn vastaavaan aineistoon. Tutkimuksen hypoteesina on, että hammasperäiset kasvaimia esiintyy Suomessa suhteessa saman verran kuin muualla maailmassa. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että suomalaisessa väestössä esiintyy muuta maailmaa enemmän keratokystista hammasperäistä kasvainta. Lisäksi kartoitustuloksista nähdään, että ameloblastoomaa esiintyy Suomessa vähemmän, kuin kansainvälisissä tutkimuksissa.
-
(2021)Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdytään isoon maksamatoon (Fasciola hepatica) ja sen esiintyvyyteen Euroopassa. Lisäksi tarkastellaan ison maksamadon merkitystä naudoille lihantarkastuksen näkökulmasta ja pohditaan erilaisia naudoille soveltuvia maksamatojen havaitsemismenetelmiä. Iso maksamato on pääasiassa nautojen ja lampaiden parasiitti, joka vaatii lisääntyäkseen kostean elinympäristön ja kotilon väli-isännäksi. Tyypillisessä kesäinfektiossa nauta saa tartunnan laitumelta elo-lokakuussa. Itämisajan vuoksi eläimen maksamatokuormitus on tällöin korkeimmillaan laidunkauden jälkeen talvella ja keväällä. Iso maksamato voi tarttua eläimestä ihmiseen epäsuorasti ruohoon tai vesikasveihin kiinnittyneiden metakerkarioiden välityksellä. Infektoituneen eläimen maksan syöminen ei aiheuta kuitenkaan vaaraa tartunnasta. Tartunta heikentää eläinten hyvinvointia ja aiheuttaa taloudellisia tappioita karjankasvattajille tuotannonmenetysten vuoksi. Naudoilla tartunta hidastaa eläinten kasvua ja vähentää maidontuotantoa. Poikimaväli on tartunnan saaneilla naudoilla keskimääräistä pidempi. Esiintyvyys vaihtelee runsaasti alueittain jopa saman maan sisällä: Tanskassa muutamassa kunnassa ei esiinny maksamatoa lainkaan kun taas Itävallan Tirolissa karjakohtainen esiintyvyys on jopa 97 %. Suomessa tartuntoja on tilastoitu kahtena edellisenä vuotena reilulla kahdellakymmenellä itäsuomalaisella naudalla vuosittain. Ruotsissa ja Tanskassa on raportoitu lihantarkastustulosten perusteella ison maksamadon yleistymisestä 2010-luvun alussa. Yhtenä mahdollisena syynä tähän pidetään ilmastonmuutoksen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä. Lähtökohtana tälle kirjallisuuskatsaukselle toimi vuoden 2020 alussa voimaan tullut Euroopan unionin uusi lihantarkastusasetus, jonka mukaan nautojen maksoja ei tarvitse enää viiltää teurastamolla tapahtuvassa lihantarkastuksessa rutiininomaisesti. Viiltojen poisjättäminen heikentää todennäköisyyttä havaita maksamadot lihantarkastuksessa. Riskiperäiseen ja visuaaliseen lihantarkastukseen siirtyminen vaatii entistä enemmän tietoja teurastamolle tulevien eläinten historiasta, jotta korkean maksamatoriskin eläimille voidaan suorittaa tarkempi lihantarkastus maksamatojen varalta. Tilan maksamatoriskiä lisääviä tekijöitä ovat esimerkiksi kosteilla niityillä tapahtuva laidunnus, loisten väli-isäntinä toimivien pikkulimakotiloiden (Galba truncatula) esiintyminen laitumilla ja lämpimät kelit. Tätä työtä on mahdollista hyödyntää esimerkiksi nautojen hyvinvoinnin ja tuottavuuden edistämiseksi tehtävässä työssä. Taudin esiintyvyyden seurantaan tarvitaan viiltojen poisjättämisen vuoksi jokin muu menetelmä. Tässä työssä esitellään vaihtoehtoisia menetelmiä ison maksamadon havaitsemiseksi. ELISA-menetelmät (enzyme-linked immunosorbent assay) seerumista, maidosta, ulosteesta tai lihasnesteestä vaikuttavat soveltuvan taudin seurantaan suuremmillakin eläinryhmillä tietyin rajoittein. Myös PCR-pohjaiset (polymerase chain reaction) sovellukset vaikuttavat lupaavilta menetelmiltä. Näistä LAMP (loopmediated isothermal amplification) voisi soveltua toimintaperiaatteensa vuoksi käytettäväksi myös laboratorion ulkopuolella, esimerkiksi teurastamolla.
-
(2021)Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdytään isoon maksamatoon (Fasciola hepatica) ja sen esiintyvyyteen Euroopassa. Lisäksi tarkastellaan ison maksamadon merkitystä naudoille lihantarkastuksen näkökulmasta ja pohditaan erilaisia naudoille soveltuvia maksamatojen havaitsemismenetelmiä. Iso maksamato on pääasiassa nautojen ja lampaiden parasiitti, joka vaatii lisääntyäkseen kostean elinympäristön ja kotilon väli-isännäksi. Tyypillisessä kesäinfektiossa nauta saa tartunnan laitumelta elo-lokakuussa. Itämisajan vuoksi eläimen maksamatokuormitus on tällöin korkeimmillaan laidunkauden jälkeen talvella ja keväällä. Iso maksamato voi tarttua eläimestä ihmiseen epäsuorasti ruohoon tai vesikasveihin kiinnittyneiden metakerkarioiden välityksellä. Infektoituneen eläimen maksan syöminen ei aiheuta kuitenkaan vaaraa tartunnasta. Tartunta heikentää eläinten hyvinvointia ja aiheuttaa taloudellisia tappioita karjankasvattajille tuotannonmenetysten vuoksi. Naudoilla tartunta hidastaa eläinten kasvua ja vähentää maidontuotantoa. Poikimaväli on tartunnan saaneilla naudoilla keskimääräistä pidempi. Esiintyvyys vaihtelee runsaasti alueittain jopa saman maan sisällä: Tanskassa muutamassa kunnassa ei esiinny maksamatoa lainkaan kun taas Itävallan Tirolissa karjakohtainen esiintyvyys on jopa 97 %. Suomessa tartuntoja on tilastoitu kahtena edellisenä vuotena reilulla kahdellakymmenellä itäsuomalaisella naudalla vuosittain. Ruotsissa ja Tanskassa on raportoitu lihantarkastustulosten perusteella ison maksamadon yleistymisestä 2010-luvun alussa. Yhtenä mahdollisena syynä tähän pidetään ilmastonmuutoksen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä. Lähtökohtana tälle kirjallisuuskatsaukselle toimi vuoden 2020 alussa voimaan tullut Euroopan unionin uusi lihantarkastusasetus, jonka mukaan nautojen maksoja ei tarvitse enää viiltää teurastamolla tapahtuvassa lihantarkastuksessa rutiininomaisesti. Viiltojen poisjättäminen heikentää todennäköisyyttä havaita maksamadot lihantarkastuksessa. Riskiperäiseen ja visuaaliseen lihantarkastukseen siirtyminen vaatii entistä enemmän tietoja teurastamolle tulevien eläinten historiasta, jotta korkean maksamatoriskin eläimille voidaan suorittaa tarkempi lihantarkastus maksamatojen varalta. Tilan maksamatoriskiä lisääviä tekijöitä ovat esimerkiksi kosteilla niityillä tapahtuva laidunnus, loisten väli-isäntinä toimivien pikkulimakotiloiden (Galba truncatula) esiintyminen laitumilla ja lämpimät kelit. Tätä työtä on mahdollista hyödyntää esimerkiksi nautojen hyvinvoinnin ja tuottavuuden edistämiseksi tehtävässä työssä. Taudin esiintyvyyden seurantaan tarvitaan viiltojen poisjättämisen vuoksi jokin muu menetelmä. Tässä työssä esitellään vaihtoehtoisia menetelmiä ison maksamadon havaitsemiseksi. ELISA-menetelmät (enzyme-linked immunosorbent assay) seerumista, maidosta, ulosteesta tai lihasnesteestä vaikuttavat soveltuvan taudin seurantaan suuremmillakin eläinryhmillä tietyin rajoittein. Myös PCR-pohjaiset (polymerase chain reaction) sovellukset vaikuttavat lupaavilta menetelmiltä. Näistä LAMP (loopmediated isothermal amplification) voisi soveltua toimintaperiaatteensa vuoksi käytettäväksi myös laboratorion ulkopuolella, esimerkiksi teurastamolla.
-
(2023)Verensiirtoja tarvitaan monissa erilaisissa tilanteissa, kuten akuutissa verenhukassa, leikkauksissa ja sairauksien hoidoissa. Verivalmisteiden laajan käytön takia, on tärkeää varmistaa veriturvatoiminnalla niiden laatu sekä turvallisuus. Olennainen osa verivalmisteiden laadunvalvontaa on seuloa veren välityksellä leviäviä taudinaiheuttajia. Suomessa veren välityksellä leviävien tautien leviämisen riski on lähes olematon tarkan laadunhallinnan ansioista. Verenluovutusajankohtana oireettomat taudit aiheuttavat kuitenkin riskin laadunhallinnalle. Koska krooninen Chlamydia pneumoniae -infektio voi olla oireeton, on tärkeää tutkia taudin kykyä levitä verivalmisteiden välityksellä. Tätä ennen on kuitenkin tutkittava, löytyykö verivalmisteista edes kyseistä bakteeria. C. pneumoniae on gram-negatiivinen solunsisäinen bakteeri, joka aiheuttaa ihmisillä erilaisia akuutteja hengitystieinfektioita, kuten keuhkokuumetta, nielutulehdusta ja sinuiittiä. Vaikka suurin osa tartunnoista on oireettomia tai lieväoireisia, voi infektio muuttua hoitamattomana krooniseksi. Akuutissa infektiossa C. pneumoniae infektoi pääasiassa keuhkojen epiteelisoluja sekä alveolaarisia makrofageja. Infektion pitkittyessä bakteeri voi levitä muihin elimistön soluihin valkosolujen välityksellä. Tämä bakteerin kyky aiheuttaa kroonista infektiota sen muuttuessa persistenttiin muotoon tekee bakteerista hyvin menestyvän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon C. pneumoniae -bakteeria esiintyy suomalaisessa luovutusveressä. C. pneumoniae -bakteerin DNA:n tunnistamiseen kokoverestä käytettiin kolmea eri PCR-menetelmää: kvantitatiivista PCR:ää, sisäkkäistä PCR:ää ja digitaalista pisara PCR:ää. Työn ensimmäinen vaihe oli suunnitella ja optimoida nämä kolme PCR-menetelmää. Menetelmien pystyttämisen jälkeen 40 verinäytettä tutkittiin kyseisillä PCR-menetelmillä. Lisäksi samoista verinäytteistä määritettiin C. pneumoniae spesifisen vasta-aineen, immunoglobuliini G:n, määrät ELISA-immunomäärityksellä. Verinäytteitä tutkittaessa C. pneumoniae -bakteerin esiintyvyys suomalaisessa luovutusveressä oli hyvin pieni. Vain kahden näytteen (2/40) epäiltiin olevan mahdollisesti positiivisia, sillä nämä antoivat mahdollisia positiivisia tunnistuksia vähintään kahdessa PCR-ajossa. C. pneumoniae spesifisten IgG vasta-aineiden esiintyvyys oli suurempi; näytteistä 50 % oli igG positiivisia. IgG vasta-aineiden esiintyvyyden ei todettu korreloivan iän tai sukupuolen kanssa. Aiemmissa tutkimuksia C. pneumoniae -bakteerin esiintyvyys luovutusveressä on vaihdellut 7–46 %:n välillä. Bakteerin esiintyvyyden jäädessä hyvin alhaiseksi on mahdollista, että PCR-menetelmien detektioherkkyys ei riittänyt tässä tutkimuksessa tunnistamaan toistettavasti mahdollisia positiivisia näytteitä. Näin ollen PCR-menetelmien lisäoptimointi olisi tarpeen.
-
(2023)Verensiirtoja tarvitaan monissa erilaisissa tilanteissa, kuten akuutissa verenhukassa, leikkauksissa ja sairauksien hoidoissa. Verivalmisteiden laajan käytön takia, on tärkeää varmistaa veriturvatoiminnalla niiden laatu sekä turvallisuus. Olennainen osa verivalmisteiden laadunvalvontaa on seuloa veren välityksellä leviäviä taudinaiheuttajia. Suomessa veren välityksellä leviävien tautien leviämisen riski on lähes olematon tarkan laadunhallinnan ansioista. Verenluovutusajankohtana oireettomat taudit aiheuttavat kuitenkin riskin laadunhallinnalle. Koska krooninen Chlamydia pneumoniae -infektio voi olla oireeton, on tärkeää tutkia taudin kykyä levitä verivalmisteiden välityksellä. Tätä ennen on kuitenkin tutkittava, löytyykö verivalmisteista edes kyseistä bakteeria. C. pneumoniae on gram-negatiivinen solunsisäinen bakteeri, joka aiheuttaa ihmisillä erilaisia akuutteja hengitystieinfektioita, kuten keuhkokuumetta, nielutulehdusta ja sinuiittiä. Vaikka suurin osa tartunnoista on oireettomia tai lieväoireisia, voi infektio muuttua hoitamattomana krooniseksi. Akuutissa infektiossa C. pneumoniae infektoi pääasiassa keuhkojen epiteelisoluja sekä alveolaarisia makrofageja. Infektion pitkittyessä bakteeri voi levitä muihin elimistön soluihin valkosolujen välityksellä. Tämä bakteerin kyky aiheuttaa kroonista infektiota sen muuttuessa persistenttiin muotoon tekee bakteerista hyvin menestyvän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon C. pneumoniae -bakteeria esiintyy suomalaisessa luovutusveressä. C. pneumoniae -bakteerin DNA:n tunnistamiseen kokoverestä käytettiin kolmea eri PCR-menetelmää: kvantitatiivista PCR:ää, sisäkkäistä PCR:ää ja digitaalista pisara PCR:ää. Työn ensimmäinen vaihe oli suunnitella ja optimoida nämä kolme PCR-menetelmää. Menetelmien pystyttämisen jälkeen 40 verinäytettä tutkittiin kyseisillä PCR-menetelmillä. Lisäksi samoista verinäytteistä määritettiin C. pneumoniae spesifisen vasta-aineen, immunoglobuliini G:n, määrät ELISA-immunomäärityksellä. Verinäytteitä tutkittaessa C. pneumoniae -bakteerin esiintyvyys suomalaisessa luovutusveressä oli hyvin pieni. Vain kahden näytteen (2/40) epäiltiin olevan mahdollisesti positiivisia, sillä nämä antoivat mahdollisia positiivisia tunnistuksia vähintään kahdessa PCR-ajossa. C. pneumoniae spesifisten IgG vasta-aineiden esiintyvyys oli suurempi; näytteistä 50 % oli igG positiivisia. IgG vasta-aineiden esiintyvyyden ei todettu korreloivan iän tai sukupuolen kanssa. Aiemmissa tutkimuksia C. pneumoniae -bakteerin esiintyvyys luovutusveressä on vaihdellut 7–46 %:n välillä. Bakteerin esiintyvyyden jäädessä hyvin alhaiseksi on mahdollista, että PCR-menetelmien detektioherkkyys ei riittänyt tässä tutkimuksessa tunnistamaan toistettavasti mahdollisia positiivisia näytteitä. Näin ollen PCR-menetelmien lisäoptimointi olisi tarpeen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Aiempien tutkimusten mukaan jopa 60–80 %:lle yli 4-vuotiaista kaninaaraista kehittyy kohtumuutos, joka on useimmiten adenokarsinooma tai endometriumin hyperplasia. Kohtumuutoksia voidaan ennaltaehkäistä kohdunpoisto- eli sterilisaatioleikkauksella. Suomalaisten kaninaaraiden kohtumuutoksia ei ole tutkittu aiemmin kattavasti. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia kohtumuutoksia eri-ikäisillä, erirotuisilla ja eri jalostuskäyttöisillä suomalaisilla kaninaarailla esiintyy, ja verrata tuloksia kirjallisuuteen. Hypoteesina oli, että kohtumuutokset ovat yleisiä suomalaisilla kaninaarailla ja yleisimmät kohtumuutokset ovat adenokarsinooma ja endometriumin hyperplasia. Kyseessä oli sokkoutettu poikittaistutkimus, jonka aineistoksi kerättiin 01.09.2014–30.11.2015 välisenä aikana 125 kaninaaraan kohtunäytettä suomalaisilta eläinlääkäreiltä, tuotantokanikasvattajilta ja yksityishenkilöiltä kanin sterilisaatioleikkauksen tai eutanasian yhteydessä. Kaninomistajilta kerättiin esitietolomakkeella tietoa kanin iästä, rodusta ja jalostuskäytöstä. Kohtunäyte fiksoitiin heti näytteenoton jälkeen 10-prosenttiseen formaliiniin ja toimitettiin Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan patologian osastolle. Kohtu tutkittiin ensin makroskooppisesti. Sitten siitä leikattiin näytteet kudoskasetteihin, jotka valettiin parafiiniin. Parafiiniblokista leikattiin neljän mikrometrin paksuinen leike, joka värjättiin hematoksyliini-eosiini (HE) -värjäyksellä ja mikroskopoitiin. Lopuksi patologiset tutkimustulokset ja esitietolomakedata yhdistettiin. Aineistoa käsiteltiin Microsoft Excel -taulukkolaskentaohjelmalla ja IBM SPSS Statistics 23 -ohjelmalla. Yhteensä 125 kaninaaraasta 55 kanilla (44 %) todettiin 94 kohtumuutosta. Kanilla oli samanaikaisesti 1–4 kohtumuutosta. Kasvainmuutoksia esiintyi 24 kanilla (24/55 = 44 %). Yleisin kohtukasvain oli adenokarsinooma (n = 20; 36 %). Muita kasvaimia olivat adenooma (n = 4), karsinooma in situ (n = 1), leiomyooma (n = 1) ja leiomyosarkooma (n = 1). Ei-kasvainmaisia muutoksia esiintyi 52 kanilla (52/55 = 95 %). Yleisin ei-kasvainmainen muutos oli endometriumin hyperplasia (n = 42; 76 %). Muita ei-kasvainmaisia muutoksia olivat polyyppi (n = 7), adenomyoosi (n = 6), hydrometra (n = 5), seroosakysta (n = 3), granulomatoottinen tulehdus (n = 1), osseus metaplasia (n = 1), pyometra (n = 1) ja Wolffin tiehyen kysta (n = 1). Jopa 70–100 %:lla yli 4–6-vuotiaista kaninaaraista todettiin tässä tutkimuksessa kohtukasvain. Ei-kasvainmainen muutos todettiin ainakin joka toisella yli 1-vuotiaalla kaninaaraalla. Kohtumuutoksia todettiin sekä risteytyskaneilla että rotukaneilla 14 eri rodussa. Kohtumuutosten esiintyvyys oli jalostuskäyttöisillä kaneilla noin kaksinkertainen ei-jalostuskäyttöisiin kaneihin verrattuna. Tulos oli hypoteesien ja kirjallisuuden mukainen. Näin ollen kohtumuutokset ovat yleisiä suomalaisilla kaninaarailla. Tämän tutkielman myötä Suomessa otettaneen käyttöön uusi hoitosuositus ovariohysterektomian käyttämisestä kaninaaraiden kohtumuutosten ennaltaehkäisynä. Ovariektomia saattaa olla riittävä kohtumuutosten ennaltaehkäisykeino vain alle 6,5-kuisille kaninaaraille.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)Trichinella spp. on tasa- ja vaihtolämpöisissä eläimissä esiintyvä zoonoottinen sukkulamato. Trikinella tarttuu pääasiassa saastunutta, kypsentämätöntä lihaa syömällä. Suomessa myytävä sian- ja hevosenliha sekä riistanliha tietyiltä lajeilta (esim. karhu, nutria, hylje) on tarkastettava trikinellan varalta. Trikinelloosi kuuluu ilmoitettaviin eläintauteihin. Eri trikinellalajit eroavat toisistaan muun muassa kylmän- ja lämmönsietokyvyltään sekä kyvyltään infektoida ja säilyttää infektio eri eläinlajeissa. Merkittävin morfologinen ero lajien välillä on kollageenikapselin muodostus lihaksessa. Kolme yhdestätoista nykyisin tunnetusta genotyypistä ei muodosta kapselia. Trikinelloja on löydetty kaikilta mantereilta Etelä-mannerta ja Australian mannermaata lukuun ottamatta. Trikinellaa esiintyy luonnossa ns. sylvaattisessa elinkierrossa eli syklissä, sekä kotieläimissä ns. domestisessa syklissä. Eri syklit voivat toimia samalla alueella, ja sama eläin voi infektoitua useammalla trikinellalajilla. Myös ihminen voi saada tartunnan molemmista sykleistä. Suomesta on tavattu kaikkia Euroopassa esiintyvia trikinellalajeja: T. spiralis, T. pseudospiralis, T. nativa ja T. britovi. Trikinellaa esiintyy Suomen luonnonvaraisissa lihansyöjissä selvästi monia Keski-Euroopan maita enemmän. Suomen supikoirapopulaatio on merkittävä reservuaari trikinelloosille. Myös ketuista, ilveksistä ja kaatopaikkarotista on löydetty korkeita trikinellaprevalensseja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa Suomessa trikinellojen esiintymistä koirissa. Yliopistollisen eläinsairaalan potilaista saaduista seeruminäytteistä (n=207) tutkittiin ns. ELISA-menetelmällä trikinella-vasta-aineita. Tutkimuksessa käytettiin antigeeninä Trichinella spiralis- ja Trichinella nativa- lajien ultrasonifikaatiolla hajotettuja larvoja. Eläinlääketieteellisen tiedekunnan patologian osastolla avatuista koirista saadut lihasnäytteet (n=102) tutkittiin digestiomenetelmällä trikinellan varalta. Parasitologisessa tutkimuksessa saatiin osoitettua trikinella yhdessä lihasnäytteessä. Trikinellan esiintyminen suomalaisessa koirapopulaatiossa tuli täten osoitetuksi. ELISA-menetelmällä saadut tulokset ovat linjassa parasitologisessa tutkimuksessa saatujen tulosten kanssa. ELISA antoi viitteitä siitä, että tutkittavassa koirapopulaatiossa oli esiintynyt altistusta trikinellatartunnalle. Verrattaessa tämän tutkimuksen ELISA-määrityksen tuloksia excretory-secretory (ES) -antigeenia käyttäen samasta aineistosta tehtyyn tutkimukseen havaittiin, että crude-antigeenia ja ES-antigeenia käytettäessä tulokset korreloivat vain osittain.
-
(2020)Suomessa kutunmaidon tuotanto on pienimuotoista ja eläinmäärä vähäinen lypsylehmiin verrattuna. Tuottajille utaretulehdukset aiheuttavat taloudellisia tappioita, minkä lisäksi erityisesti piilevät eli subkliiniset utaretulehdukset heikentävät meijeriin päätyvän maidon laatua. Piilevien utaretulehdusten aiheuttajia kutuilla on selvitetty viimeksi Suomessa vuonna 1990, jolloin näytteissä on havaittu yksinomaan stafylokokkeja. Lypsykutuilla ei olla myöskään saatu yksiselitteistä vastausta korkean soluluvun ja utareen tulehdustilan väliseen yhteyteen, sillä aiheesta tehdyt tutkimukset ovat ristiriidassa keskenään. Kutunmaidon soluluku voi olla alhainen tulehtuneessa utarepuolikkaassa ja toisaalta korkea terveessä utarepuolikkaassa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää korkean soluluvun yhteyttä piilevien utaretulehdusten esiintymiseen samalla, kun tutkitaan tyypillisimpiä piilevien utaretulehdusten aiheuttajia ja niiden esiintyvyyttä (l. prevalenssia). Hypoteesina oli, että suurin osa taudinaiheuttajista olisi KNS-bakteereita, minkä lisäksi karjassa esiintyisi Staphylococcus aureus ja Streptococcus spp. -bakteereita. Työssä suoritettiin poikittaistutkimus yhdellä suurella lypsykuttutilalla. Tilalta kerättiin satunnaistetulla otoksella lypsykutuilta maitonäytteitä (n=118), joissa bakteeriviljelyllä diagnosoitiin näytteissä esiintyneet taudinaiheuttajat. Tutkituilta eläimiltä mitattiin soluluku solutestillä sekä DeLaval DCC solulaskurilla. Näytteiden perusteella piilevien utaretulehdusten esiintyvyydeksi saatiin 9,3%. Esiintyvyys on kansainvälisesti alhainen. Näytteenotto on suoritettu vain yhdeltä tilalta, mikä heikentää tuloksen yleistettävyyttä koko maan tautitilanteeksi, sillä aiemmissa tutkimuksissa on saatu suurta karjakohtaista vaihtelua esiintyvyydessä tilojen hygieniatason mukaan. Suurin osa (82%) taudinaiheuttajista oli KNS-bakteereita ja loput (18%) Enterococcus spp. -bakteereita. Tämä ei vastannut täysin hypoteesia, sillä S. aureus ja Streptococcus spp. -bakteereita ei esiintynyt näytteissä lainkaan. Oli kuitenkin odotusten mukaista, että KNS-bakteereita esiintyi näytteissä eniten. Streptococcus spp. -bakteerin esiintyminen on kirjallisuudessa yhdistetty erityisesti makuualustojen huonoon hygieniaan, joten sen puuttuminen tuloksista voi olla karjakohtaisesta hyvästä hygieniasta johtuvaa. Tuloksissa korkea soluluku oli huonosti yhteydessä utareen tulehdustilan kanssa, mikä on linjassa aiempien eli edelleen ristiriitaisten tutkimustulosten kanssa. Soluluvun käyttökelpoisuus kuttujen utaretulehduksen diagnostiikassa jää edelleen kyseenalaiseksi. Tämän perusteella jää edelleen tarve toimivalle edulliselle testille, jolla voitaisiin seuloa kuttujen piileviä utaretulehduksia esimerkiksi lypsyn yhteydessä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)Tutkimus on osa Suomen Kennelliiton, Suomen seurakoirayhdistyksen sekä Suomen englanninbulldoggiyhdistyksen tutkimusta ja se on toteutettu yhteistyössä Helsingin Yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda ajankohtaista tietoa englanninbulldoggien selkien terveydestä ja sitä kautta edistää englanninbulldoggien terveyttä Suomessa. Nikamaepämuodostumat ovat synnynnäisiä ja periytyviä poikkeavuuksia selkärangassa ja ne ovat yleisiä brakykefaalisilla (lyhytkalloinen) korkkiruuvihäntäisillä koiraroduilla (englanninbulldoggi, ranskanbulldoggi, bostoninterrieri, mopsi). Nikamaepämuodostumat ovat usein röntgenkuvien sivulöydöksiä, mutta ne voivat aiheuttaa koirille vaihtelevan asteisia neurologisia oireita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää röntgenkuvien avulla synnynnäisten nikamaepämuodostumien esiintymistä suomalaisilla englanninbulldoggeilla sekä epämuodostumien yhteyttä sukupuoleen ja spondyloosin esiintymiseen. Hypoteesina oli, että englanninbulldoggeilla on paljon epämuodostuneita nikamia. Nikamaepämuodostumien lisäksi tämä tutkimus käsitteli spondyloosin esiintymistä ja sen yhteyttä ikään ja epämuodostuneisiin nikamiin. Hypoteesina oli, että spondyloosi on degeneratiivinen sairaus, joka pahenee iän myötä. Lisäksi hypoteesina oli, että epämuodostuneet nikamat aiheuttavat epämuodostumien kohdalle tai viereisiin nikamiin spondyloosia. Tutkimuksessa pyrittiin lisäksi määrittämään selkeämmät määritelmät lyhyelle nikamalle ja luomaan raja-arvot normaalin ja lyhyen nikaman välille. Tutkimukseen osallistui yhteensä 28 englanninbulldoggia, 13 narttua ja 15 urosta. Koirien ikä vaihteli 25 ja 64 kk välillä, keski-ikä oli 41 kk. Koirat nukutettiin ja niiden selät kuvattiin natiiviröntgenkuvauksella. Röntgenkuvien perusteella nikamaepämuodostumat luokiteltiin yhdeksään ryhmään. Mikäli nikamassa oli spondyloosia, se merkittiin. Lisäksi rintanikamat mitattiin ylä- ja alareunasta. Epämuodostuneita nikamia havaittiin 82%:lla koirista. Yleisin nikamaepämuodostuma oli perhosnikama. Epämuodostumat kohdistuivat rintarangan alueelle, jossa T9 oli useimmin epämuotoinen. Nikamaepämuodostumat olivat yhtä yleisiä sekä nartuilla että uroksilla. Spondyloosin esiintyvyys oli 89%. Rintanikamien pituuksille laskettiin keskiarvo sekä keskihajonta, joka toimii vaihteluvälinä rintanikamien pituuksille. Pääsääntöisesti tässä tutkimuksessa lyhyeksi määritetyt nikamat olivat keskihajonnan alapuolella. Tässä tutkimuksessa mitattuja rintanikamien keskihajontoja voisi käyttää apuna lyhyen nikaman määrityksessä. Epämuodostuneita nikamia havaittiin englanninbulldoggeilla paljon, kuten hypoteesina oli. Koska nikamaepämuodostumat ovat periytyviä, voitaisiin niiden esiintymistä vähentää oikeilla jalostusvalinnoilla. Tässä tutkimuksessa englanninbulldoggeilla ei löydetty yhteyttä spondyloosin ja iän välillä, mikä kumoaa hypoteesimme spondyloosin yleisemmästä esiintyvyydestä vanhoilla koirilla. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin tilastollisesti merkitsevä yhteys spondyloosin ja nikamaepämuodostumien välillä, jolloin tämä hypoteesi oli oikea. On todennäköistä, että epämuodostuneen nikaman epästabiilin rakenteen vuoksi syntyy spondyloosia tukemaan tätä rakennetta, mutta spondyloosin lopulliseen syntymiseen voi liittyä myös muita tekijöitä.
-
(2020)Aims of the study Child sexual abuse (CSA) has declined during the recent years and decades. Risk factors for CSA have been studied extensively, and in particular, cumulative risk factors are known to increase the risk of abuse. It is not yet known whether CSA has declined evenly among youth who experience cumulative risk factors (so called youth risk group) and youth who do not. This study aims to assess if the association of risk of youth with CSA has changed during the last decades. The second aim is to find out if there has been change in the association between any individual risk factors and CSA. Methods The data of this study consisted of responses from Finnish ninth-graders from four national surveys: The Child Victim Survey studies from the years 1988 (n= 7 322), 2008 (n=5 775) and 2013 (n=5 095) and the School Health Promotion Study from 2019 (n= 42 673). In each study, respondents were asked about CSA experiences as well as four individual risk factors. Based on the responses, respondents with a sufficient number of risk factors were considered to be part of the youth risk group. The associations between cumulative risks and CSA experiences were examined in all four parts of the data using logistic regression analysis. The same was done with the associations of individual risk factors and CSA experiences. Analyses were performed separately for girls and boys. Results and conclusions Prevalence analyses showed that CSA had clearly decreased since 1988. The association between belonging to the youth risk group and CSA experiences remained roughly the same between 1988 and 2019, implying that cumulative risks did not increase the risk of CSA more or less during recent years than before. The accumulation of individual risk factors overall had clearly decreased, except for the youth who had all of the four risk factors considered. In 2019, risk of youth seemed to expose boys to CSA more strongly than girls, but otherwise there were no gender differences. Belonging to the youth risk group multiplied the risk of CSA at all time points in both girls and boys. Accumulation of risk factors predisposed respondents to CSA more strongly than any individual risk factors. The importance of individual risk factors as factors predisposing to CSA remained roughly the same.
-
(2020)Tavoitteet Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on vähentynyt viime vuosina ja vuosikymmeninä. Seksuaaliselle hyväksikäytölle altistavia riskitekijöitä on tutkittu paljon, ja erityisesti niiden kasaantumisen tiedetään lisäävän hyväksikäytön riskiä. Toistaiseksi ei tiedetä, ovatko hyväksikäyttökokemukset vähentyneet tasaisesti niillä nuorilla, joille kasaantuu riskitekijöitä verrattuna niihin, joilla ei esiinny tällaista riskien kasaantumista eli niin kutsuttua nuoruuden riskiä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko nuoruuden riskin yhteys lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön muuttunut viime vuosikymmeninä. Toiseksi selvitetään, onko jonkin yksittäisen riskitekijän yhteydessä lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tapahtunut muutosta. Menetelmät Tutkimuksen aineistona hyödynnettiin suomalaisten yhdeksäsluokkalaisten vastauksia neljästä valtakunnallisesta kyselytutkimuksesta: Lapsiuhritutkimuksista vuosilta 1988 (n=7 322), 2008 (n=5 775) ja 2013 (n=5 095) sekä vuoden 2019 Kouluterveyskyselystä (n=42 673). Kussakin tutkimuksessa vastaajilta oli kysytty seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksista sekä neljästä yksittäisestä riskitekijästä. Vastausten perusteella niiden nuorten, joilla toteutui riittävän monta riskitekijää, katsottiin kantavan nuoruuden riskiä. Nuoruuden riskin ja yksittäisten riskitekijöiden yhteyksiä seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksiin tarkasteltiin kussakin aineiston osassa logistisella regressioanalyysillä. Analyysit tehtiin erikseen tytöille ja pojille. Tulokset ja johtopäätökset Tutkimuksen perusteella lasten seksuaalinen hyväksikäyttö oli selvästi vähentynyt vuodesta 1988. Nuoruuden riskin yhteys seksuaaliseen hyväksikäyttöön oli pysynyt likimain samana aikavälillä 1988-2019, eli riskien kasaantuminen ei altistanut hyväksikäyttökokemuksille aiempaa vahvemmin tai heikommin. Yksittäisten riskitekijöiden kasaantuminen oli selvästi vähentynyt kaikilla muilla paitsi niillä, joilla toteutui jokainen neljästä tarkastellusta riskitekijästä. Nuoruuden riski moninkertaisti seksuaalisen hyväksikäytön riskin kaikkina ajankohtina sekä tytöillä että pojilla. Vuonna 2019 nuoruuden riski näytti altistavan poikia hyväksikäytölle tyttöjä vahvemmin, mutta muuten sukupuolten välillä ei ollut eroja. Riskitekijöiden kasaantuminen altisti hyväksikäyttökokemuksille kaikkia yksittäisiä riskitekijöitä vahvemmin. Yksittäisten riskitekijöiden merkitys hyväksikäyttökokemuksille altistavina tekijöinä pysyi likimain samana.
-
(2016)The purpose of this study was to estimate prevalence and genetic parameters of osteochondrosis in the Finnhorse population. Osteochondrosis is characterized by a failure of normal endochondral ossification. This developmental orthopedic disease is widely recognized in young warmblood horses across many breeds. The data consisted of 654 young Finnhorses (Group 1), presented for radiographic examination in the years 2014 – 2015. The total data (n=1829) included also most of the recently used breeding stallions with a high number of progeny. Because of the low frequency of the disease, a low number of analysed horses and challenging pedigree structure with highly variable family size, there were problems in genetic analyses. Heritabilities (h2) were estimated using linear sire model for categorical data and the results were augmented by using non-linear animal model on the liability scale. Statistical analysis was made by R program MCMCglmm which gives posterior distribution (incl. 95 % credibility area). The heritabilities were analysed by joint –specific analyses. The presence of at least one osteochondral lesion was documented for 16,9 % of the studied horses. The lesions were most common in hock (5,2 %) where h2 with linear sire model was 0,18 (95 % credibility area 0,03-0,35). By using linear sire model in Group 1 h2 estimates were in hoof joint of front legs 0,31 (0,12 - 0,55), stifle joint 0,31 (0,09 - 0,54) and dorsodistal osteochondral fragments in fetlock which are originating from metacarbal bone 0,22 (0,07 - 0,40). The prevalence of osteochondrosis is more common in Finnhorse population than has been expected. In future we should focus on the affected joints with the highest frequency and heritability rather than the entire disease complex. The observed genetic variation allows the use of breeding selection for the systematic reduction of osteochondrosis in the Finnhorse population.
-
(2021)Vocal symptoms and voice disorders may have a detrimental effect on the quality of life. Earlier research has shown that individuals working in professions with heavy vocal loading are more susceptible to voice problems than the general population. Studies have also shown that kindergarten teachers are especially susceptible to voice problems, but studies addressing vocal symptoms and voice ergonomic risk factors concerning day care center personnel in Finland are scarce. The purpose of this study was to examine the prevalence of vocal symptoms in day care center personnel in Finland, and to find out how the symptoms affect the personnel’s daily life. The study also investigated which voice ergonomic risk factors have a statistically significant association with frequently occurring vocal symptoms. In total, 72 kindergarten teachers and children’s nurses from 19 daycare centers in southern Finland participated in the study. Data were collected through an online questionnaire, which included demographic information, health and voice-related questions, Screen6, Voice Handicap Index (VHI) and Voice Activity and Participation Profile (VAPP). Sections concerning voice ergonomics in work environment included working culture, working posture and indoor air quality. The data were analyzed using SPSS 27 software. Of the participants, 29 percent experienced two or more symptoms daily or weekly, which, according to previous research, can be defined as a voice problem. The most common frequently occurring vocal symptom was a need for throat clearing or coughing while speaking, which occurred among 32 percent of the participants daily or weekly. The scores on the VHI and VAPP, however, showed that the vocal symptoms did not have a significant negative effect on daily activities. There was a statistically significant association between frequently occurring vocal symptoms and asthma medication, heartburn, respiratory infections during the last 12 months, absence from work due to voice problems during the last 12 months (not related to respiratory infections), noise, colleagues’ distractive voice use, muscle tension in shoulders, chin and in the back of the neck, dry indoor air, dusty indoor air and poor indoor air quality in the workplace in the mornings. The results are similar to previous findings, and they strengthen the idea that in order to be able to prevent voice disorders, it is essential to pay special attention to voice and voice ergonomics in day care centers.
-
(2021)Vocal symptoms and voice disorders may have a detrimental effect on the quality of life. Earlier research has shown that individuals working in professions with heavy vocal loading are more susceptible to voice problems than the general population. Studies have also shown that kindergarten teachers are especially susceptible to voice problems, but studies addressing vocal symptoms and voice ergonomic risk factors concerning day care center personnel in Finland are scarce. The purpose of this study was to examine the prevalence of vocal symptoms in day care center personnel in Finland, and to find out how the symptoms affect the personnel’s daily life. The study also investigated which voice ergonomic risk factors have a statistically significant association with frequently occurring vocal symptoms. In total, 72 kindergarten teachers and children’s nurses from 19 daycare centers in southern Finland participated in the study. Data were collected through an online questionnaire, which included demographic information, health and voice-related questions, Screen6, Voice Handicap Index (VHI) and Voice Activity and Participation Profile (VAPP). Sections concerning voice ergonomics in work environment included working culture, working posture and indoor air quality. The data were analyzed using SPSS 27 software. Of the participants, 29 percent experienced two or more symptoms daily or weekly, which, according to previous research, can be defined as a voice problem. The most common frequently occurring vocal symptom was a need for throat clearing or coughing while speaking, which occurred among 32 percent of the participants daily or weekly. The scores on the VHI and VAPP, however, showed that the vocal symptoms did not have a significant negative effect on daily activities. There was a statistically significant association between frequently occurring vocal symptoms and asthma medication, heartburn, respiratory infections during the last 12 months, absence from work due to voice problems during the last 12 months (not related to respiratory infections), noise, colleagues’ distractive voice use, muscle tension in shoulders, chin and in the back of the neck, dry indoor air, dusty indoor air and poor indoor air quality in the workplace in the mornings. The results are similar to previous findings, and they strengthen the idea that in order to be able to prevent voice disorders, it is essential to pay special attention to voice and voice ergonomics in day care centers.
-
(2021)The aim of this study was to investigate the intestinal parasite prevalence in the animals living in the Cat valley of Helsinki Zoo. The initiative for the study came from the Zoo, as the knowledge on intestinal parasite prevalence of zoo animals is fairly limited. A study on soil contamination with parasite eggs and oocyst of selected enclosures was added, as suspicions arose that the flooring might be a possible source of reinfection. Some possible parasite control methods are discussed, and how they could be used in a zoo environment. The hypothesis of this prevalence study was that the faecal samples might contain Toxocara cati and Toxascaris leonina eggs. The hypothesis was based on the previous findings in Helsinki zoo as well as findings in other zoos and wild animals abroad. Clinical signs had not been detected from the animals that were studied in Helsinki zoo, and intestinal parasites of big cats have not been a major problem for this particular zoo. For the study, faecal samples from the animals in Cat valley were collected and studied monthly from late May until October 2016, for a period of approximately half a year. Faecal samples from eight different animal species from 13 different enclosures were studied. The species studied included amur tiger (Panthera tigris altaica), red panda (Ailurus fulgens), snow leopard (Panthera uncia), amur leopard (Panthera pardus orientalis), pallas cat (Otocolobus manul), Asian lions (Panthera leo persica), European lynx (Lynx lynx) and European Wild Cats (Felis silvestris silvestris). A total of 78 faecal samples was collected, of which 18 were found to be positive for parasite eggs. The faecal samples were studied with a modified MacMaster method. Additionally, soil samples from five different enclosures were studied by using modified centrifugation-flotation method. Most common finding were those of Toxascaris leonina (6 samples), followed by Toxocara cati (4 samples). Other findings included for example oocysts of coccidia and Strongyle type eggs, which were quite possibly from the herbivores that were used as food for the cats. The soil samples were found to contain Toxascaris leonina eggs with a larva inside, oocysts of coccidia, as well as one developing Toxocara cati egg. Based on the findings on both the faecal samples as well as soil samples, Helsinki zoo did not have major problem with intestinal parasites at the time of the study, but the soil flooring of the enclosures might act as a source of reinfection and maintain the parasites transmission cycle. (The thesis was written in English, as the student completed her matriculation examination in English (International Baccalaureate Diploma programme). The subject of the study might also be of interest in zoos abroad.)
-
(2021)The aim of this study was to investigate the intestinal parasite prevalence in the animals living in the Cat valley of Helsinki Zoo. The initiative for the study came from the Zoo, as the knowledge on intestinal parasite prevalence of zoo animals is fairly limited. A study on soil contamination with parasite eggs and oocyst of selected enclosures was added, as suspicions arose that the flooring might be a possible source of reinfection. Some possible parasite control methods are discussed, and how they could be used in a zoo environment. The hypothesis of this prevalence study was that the faecal samples might contain Toxocara cati and Toxascaris leonina eggs. The hypothesis was based on the previous findings in Helsinki zoo as well as findings in other zoos and wild animals abroad. Clinical signs had not been detected from the animals that were studied in Helsinki zoo, and intestinal parasites of big cats have not been a major problem for this particular zoo. For the study, faecal samples from the animals in Cat valley were collected and studied monthly from late May until October 2016, for a period of approximately half a year. Faecal samples from eight different animal species from 13 different enclosures were studied. The species studied included amur tiger (Panthera tigris altaica), red panda (Ailurus fulgens), snow leopard (Panthera uncia), amur leopard (Panthera pardus orientalis), pallas cat (Otocolobus manul), Asian lions (Panthera leo persica), European lynx (Lynx lynx) and European Wild Cats (Felis silvestris silvestris). A total of 78 faecal samples was collected, of which 18 were found to be positive for parasite eggs. The faecal samples were studied with a modified MacMaster method. Additionally, soil samples from five different enclosures were studied by using modified centrifugation-flotation method. Most common finding were those of Toxascaris leonina (6 samples), followed by Toxocara cati (4 samples). Other findings included for example oocysts of coccidia and Strongyle type eggs, which were quite possibly from the herbivores that were used as food for the cats. The soil samples were found to contain Toxascaris leonina eggs with a larva inside, oocysts of coccidia, as well as one developing Toxocara cati egg. Based on the findings on both the faecal samples as well as soil samples, Helsinki zoo did not have major problem with intestinal parasites at the time of the study, but the soil flooring of the enclosures might act as a source of reinfection and maintain the parasites transmission cycle. (The thesis was written in English, as the student completed her matriculation examination in English (International Baccalaureate Diploma programme). The subject of the study might also be of interest in zoos abroad.)
Now showing items 1-20 of 28