Browsing by Subject "estetiikka"

Emmanuel Levinas on ranskanjuutalainen filosofi, jonka filosofia keskittyy etiikkaan ja toisen kohtaamiseen. Tämä pro gradu keskittyy Levinaksen estetiikkaan, joka on riippuvainen hänen ”ensimmäisestä filosofiastaan”, eli etiikasta. !Työn tutkimuskysymykset ovat Kuinka Levinaksen estetiikka on muodostunut sekä kuinka Mark Rothkon Seagram Murals-maalauksia tulisi arvioida Levinaksen estetiikan pohjalta. Tämän lisäksi työ pohdiskelee juutalaisen filosofian mahdollisuutta ja fiosofian luonnetta. !Pro gradussa arvioidaan ensin Levinaksen laajempaa filosofiaa feministisen dekonstruktion avulla, joka paljastaa filosofian näennäisen rationaalisuuden ja Levinaksen naisvihamielisen paikantumisen. Tämän jälkeen gradussa arvioidaan Levinaksen estetiikkaa ja pohditaan Levinaksen estetiikan rajoja ensin tarkastelemalla Levinaksen argumenttien koherenttiutta hyväksikäyttäen Jacques Derridan kuva — merkki-analyysia, ja tämän jälkeen soveltamalla feministisen dekonstruktion paljastamia ongelmia spesifisti estetiikkaan. Lopuksi analysoin Mark Rothkon The Seagram murals-maalauksia käyttäen Levinaksen estetiikkaa, sekä vertaan sitä Rothkon omiin kirjoituksiin. !Tämä työ tulee siihen tulokseen, että Levinaksen etiikka sekä estetiikka pohjaa juutalaisuuteen, ja näin ollen on oikeutettua puhua juutalaisesta filosofiasta. Levinaksen etiikkaa kuitenkin heikentää hänen naisvihamielisyytensä, joka heikentää hänen esteettisiä argumenttejaan. Levinaksen pohjalta Rothkoa ja hänen töitään tulisi arvioida mukavuustuotteena, joka ei kuitenkaan täytä Levinaksen eettisen toiminnan määreitä.

Gender is usually seen as a binary system which is divided into men and women. It is de-fined socially and within a society, it can be seen especially in the ways we dress ourselves. We connect through clothes to the gender we feel as our own and the differences between genders are essentials in how we dress. Drag is a form of theater which was born in the gay community. It consists of forming an illusion of a gender other than one’s own. Camp is es-sential to drag. It is a style which is formed of contradictions, exaggeration, theatricality and irony. Drag queens represent and make parody of stereotypical feminine behavior and the way women dress. The goal of the study is to investigate the way drag queens dress and how their dress is re-lated to gender. How does femininity appear in the way drag queens dress? How do drag queens play with gender stereotypes and how it can be seen in the way they dress? The data of the study consisted of nine photographs of drag queens. I collected the photo-graphs from the Instagram accounts of the drag queens. I analyzed the data with an aesthet-ic-semiotic model that was based on the aesthetic analysis model by Marilyn DeLong (1998). The model had three stages, which were 1) the observation of the pictures as wholes, 2) the separation of the wholes into visual parts and 3) the interpretation of the wholes. Drag queens based their appearance on typical feminine features which were often exaggerated. Their appearance was also contradictory and ironic. Drag queens used the stereotypical image of women in the way they dress but their characters were not based only on that. They use femininity as a tool for self-expression. Outfits that are assembled with care are based on creating an illusion in which drag queens use recognizable feminine elements.

Tutkielman yleisenä tarkoituksena on analysoida systeemi-käsitteen merkitystä organisaatiotutkimuksessa pohtimalla, mihin ajatus systeemistä pohjautuu, mistä systeemi koostuu, sekä millaisia estetisoituja piirteitä systeemiin heuristisena mallina liittyy. Tutkimus on ensisijaisilta lähtökohdiltaan teoreettinen ja käsitehistoriallinen. Empiirisemmältä osuudeltaan tarkastelu kohdistuu Amerikassa 1900-luvun alussa vaikuttaneeseen tieteelliseen liikkeenjohtoon, jota tässä tutkielmassa kutsutaan termillä systemaattinen liikkeenjohto. Yksittäisten henkilöiden sijasta huomio suunnataan aikakauden tietämisen ja käsitteellistämisen kontekstiin, jonka tulkitaan jäsentävän ajattelua ja kielen käyttöä. Viitekehyksenä hyödynnetään käsitehistoriallista lähestymistapaa, Michel Foucaultn näkemystä tietämisen arkeologisista syvärakenteista, metaforiin kohdistuvaa organisaatiotutkimusta sekä organisaatioestetiikan teoriaperinnettä. Tutkimuskirjallisuuden keskeisimpiä teoreetikkoja ovat amerikkalaisen liikkeenjohdon systeemidiskurssia tarkastellut Yehouda Shenhav, amerikkalaiseen 1800-1900 —lukujen aatehistoriaan perehtynyt Mark Seltzer sekä organisaatioestetiikkaa tutkineet Mauro F. Guilkn, Rafael Ramirez ja David A. White. Tutkimusaineisto muodostuu liikkeenjohdon edustajien kirjoittamista teoksista, jotka suunnattiin teollisuussektorin yritysjohdon tarpeisiin. Tutkielmassa systeemin merkityssisällön katsotaan yleisellä tasolla pohjautuvan klassiseen kysymykseen siitä, onko ympäristöä mahdollista hallita rationaalisen tieteen avulla. Systeemin nykyisiä merkityksiä erittelemällä käsitteen esitetään koostuvan 'koneen', 'organismin' ja 'organisaation' kompleksisista metaforista, jotka sekoittuivat yhteen liikkeenjohdon edustajien kirjoituksissa. Metaforien muodostamaa synteesiä nimitetään Mark Seltzeriä seuraten elävän koneen kompleksiksi, jonka katsotaan peruStuvan aikakauden biologisoituneen luonnontieteen diskurssiin. Kielellisenä hallintastrategiana elävä kone tarkoitti organisaatiota, johon assosioitiin mekaanisen koneen ja elollisen organismin piirteitä toiminnan kontrolloitavuuden varmistamiseksi. Muodoltaan elävää konetta voi lähestyä systeemisenä, osista koostuvana ja tiettyyn päämäärään pyrkivänä kokonaisuutena. Tutkielmassa esitetään, että tätä kokonaisuutta olisi mahdollista ymmärtää symmetrisen estetiikan näkökulmasta, eli harmonian, tasapainon, keskittyneisyyden ja kehityksen periaatteiden kautta. Organisaatioestetiikan viitekehyksen kannalta organisaatio toimii siten kognitiivisuuteen ja hahmottamiseen perustuvalla tavalla kauniisti silloin, kun osien ja kokonaisuuden suhde on ymmärrettävissä symmetrisesti, ja tietyn muodon ottanut kokonaisuus seuraa toiminnalle asetettua päämäärää. Tutkielmassa liikkeenjohdon edustajien on tulkittu pitäneen sulavasti ja tehokkaasti toimivaa organisaatiota kauniina. Systeemin sisältämien metaforien ja niiden estetisoidun muodon ajatellaan pohjautuvan aikakauden luonnontieteen diskurssiin, joka heijastui biologian lisäksi myös esimerkiksi arkkitehtuuriin ja liikkeenjohtoon. jolloin useilla tahoilla pyrittiin tutkimaan ja mallintamaan luonnon tuottamia systeemejä

The study examines consumers’ views about cosmetic packaging. Previously, this topic has been studied as the acquisition of packaging at the store in which the focus has been on the color, materiality, and ecology. Natural and organic cosmetics have recently gained scholarly interest, yet, the packaging itself has not. This study is interested in what the visuals, colors, materials and recycling aspects of cosmetic packaging mean to consumers. The phenomenon is examined as the use of packaging and from the perspective of everyday aesthetics at home. The data was collected as pair interviews (n=12) using semi-structured theme interview and stimulus material (biodegradable cosmetic packaging). The interviewees were 26–67 years old. The data was analyzed by using qualitative content analysis. This study contributes to the discussion about aesthetic meanings of cosmetic packaging by focusing on the ecological aspects and the challenges related to recycling. Earlier studies have mainly studied food packages. In this study, cosmetic packaging was seen as a part of everyday aesthetics and the items were seen as visually pleasing and a part of interior decoration. Consumers associated the visual aspects and colors with their identity and self-expression. On the one hand, the packaging conveys about everyday and affordable cosmetics, and on the other hand, about luxurious and high-quality cosmetics. Through the packaging material and colors, consumers conclude how ecological of the product and packaging. Consumers combine the material of cosmetic packaging and the amount of material with the environmental friendliness and recyclability of the packaging. Consumers identify the prevalence of plastic use, the overpacking of cosmetics and the empty space of packaging as ecological challenges for cosmetic packaging. With regard to packaging material, more choice was seen in food, and the purchase of food was also perceived to be more important from an ecological point of view than the purchase of cosmetics. Recycling is challenged by unclear materials for consumers, multi-material packaging, different coatings and the fact that packaging cannot be easily emptied. Consumers therefore wish clearer recycling instructions for packaging. The recycling of packaging inks proved to be an unknown topic. However, in the case of color recycling, the materiality of the colorant, its separation from the packaging material, and the toxicity and harmfulness of the colors to nature were considered.

Tämän tutkielman aiheena on John Deweyn kasvatusfilosofian tulkinta ympäristökasvatuksen näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan aluksi sitä, miltä osin modernin ympäristökasvatuksen teemat esiintyvät Deweyn kasvatusfilosofiassa. Tämän jälkeen toteutetaan Deweyn kasvatusfilosofian ekologinen rekonstruktio analysoimalla erityisesti siihen sisältyvää taidenäkökulmaa. Lopuksi käsitellään Deweyn kasvatusfilosofian ekologisiin tulkintoihin kohdistettuja kritiikkejä ja vastataan näihin tämän rekonstruktion pohjalta. Tutkielma perustuu Deweyn argumenttien filosofiseen analyysiin sekä hänen kasvatusfilosofiansa ekologisia kytköksiä käsittelevän tutkimuskirjallisuuden tarkasteluun. Tutkielmassa osoitetaan ensinnäkin, miltä osin Dewey käsittelee modernin ympäristökasvatuksen teemoja kasvatusfilosofisessa pääteoksessaan Democracy and Education. Ne näkyvät teoksessa kahdella tapaa. Yhtäältä Dewey esittää ihmisen ja luonnon välisten molemminpuolisten vuorovaikutussuhteiden olevan kasvatuksen tärkein yleinen asiasisältö. Toisaalta Dewey ajattelee kasvatuksen tapahtuvan ensisijaisesti oppijoiden ja heidän kasvatusympäristönsä välisessä vuorovaikutuksessa, jossa heidän biofyysinen ja sosiokulttuurinen ympäristönsä toimii kasvattavassa roolissa. Näiden käsitysten perusta löytyy Deweyn transaktionaalisesta naturalismista, jonka mukaan ihminen on osa luontoa ja kulttuurilliset ilmiöt ovat luonnon emergenttejä ominaisuuksia. Toiseksi tutkielmassa argumentoidaan, että Deweyn kasvatusfilosofian ekologinen rekonstruktio voidaan toteuttaa analysoimalla siihen sisältyvää taiteenfilosofista näkökulmaa. Rekonstruktion toisena päälähteenä onkin Deweyn taiteenfilosofinen pääteos Art as Experience. Deweyn mukaan taiteen ensisijainen kasvatuksellinen tarkoitus on arkisten kokemusten merkityksellisyyden ja arvostuksen voimistaminen. Hänen mukaansa taide on kehittynyt ihmisten pyrkimyksistä tavoitella esteettisiä kokemuksia, joille on ominaista erikoislaatuinen eheys, merkityksellisyys ja kokemus itsen ja ympäristön välisestä yhtenäisyydestä ja harmoniasta. Taiteellisessa ilmaisussa ihminen kehittää itsessään viriäviä yllykkeitä, emootioita ja ideoita ympäristön materiaalien työstämisen kautta. Taideteos on ilmaus ihmisen ja tämän ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta parhaimmillaan ja syvimmillään. Se on myös ilmaus kulttuurillisten merkitysten ja arvojen emergoitumisesta ihmisen ja maailman välisessä vuorovaikutuksessa. Kolmanneksi tutkielmassa vastataan Deweyn kasvatusfilosofian ekologisia tulkintoja vastaan esitettyihin kritiikkeihin. Nämä kritiikit kytkeytyvät ympäristökasvatuksen filosofiassa keskeisiin keskusteluihin luonnon olemassaolon tavasta ja ihmisen tiedollisesta suhteesta luontoon sekä kysymykseen ihmisen ja luonnon arvon suhteesta ja luonnon itseisarvosta. Kritiikit voidaan kiteyttää kysymykseen, onko Deweyn filosofia antroposentristista. Tähän näyttäisi viittaavan Deweyn instrumentalismi, tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan tiedon kohteet muovautuvat tutkimisen prosessissa. Instrumentalismissa tietoa ei voida saada ”olioista sinänsä”, vaan tutkittavien olioiden ja tutkivien ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Osassa tutkimuskirjallisuutta kritisoidaan Deweyn kasvatusfilosofiaa liiallisesta yhteiskunnallisesta ja tieteellisestä painotuksesta sekä biofyysisen luonnon merkityksen ja arvon häivyttämisestä. Tutkielmassa näihin kritiikkeihin vastataan analysoimalla edellä mainituissa tulkinnoissa sivuutettua yhteyttä Deweyn kasvatusfilosofian ja taiteenfilosofian välillä. Sen kautta voidaan osoittaa, että luonnolla on itseisarvoinen asema Deweyn koko filosofian viitekehyksessä. Luonto ei ole vain välineellinen suhteessa inhimillisiin arvoihin, koska luonto itsessään on se perusta, jolta nämä arvot nousevat ja jonka kanssa vuorovaikutuksessa ne muotoutuvat.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia ympäristöestetiikan alle kytkeytyvää luonnonympäristöjen estetiikkaa metsän syvätiedon näkökulmasta. Tutkimustehtävänä oli selvittää syvätiedon olemusta ja sen sijoittumista ympäristöestetiikan sisällä sekä kognitivistiseen että ei-kognitivistiseen kontekstiin. Syvätiedon käsitteen avulla tutkielmassa pyrittiin myös kyseenalaistamaan ympäristöestetiikan alan jyrkkää kahtiajakoisuutta. Tämä tutkielma on teoreettis–käsitteellinen filosofinen tutkimus, joka sijoittuu ympäristöestetiikan tieteenalaan. Teoreettis-käsitteelliselle tutkimukselle on ominaista, että taustateorioiden merkitys on suuri. Niiden avulla tulkitaan ja selitetään tutkittavaa ilmiötä. Teoreettis–käsitteellisessä tutkimuksessa tiettyä ilmiötä kuvailevaa käsitteistöä tai käsitettä ei ole alan tutkimuksessa tai käsite on epäselvä. Tässä tutkielmassa käytetään syvätieto-käsitettä, joka käsitetään ympäristöesteettisenä ilmiönä ja kokemuksena. Syvätieto kuvaa metsässä ja luonnonympäristöissä tapahtuvaa vaikeasti käsitteellistävää kokemusta sanattomasta totuudesta. Ympäristöestetiikka on nuori tieteenala, joka tarkastelee ympäristön esteettistä kokemusta. Tieteenalan suuntauksia on useita ja ne kehittyvät alati. Teoreettis-käsitteellisessä tutkimuksessa tutkimuskohdetta tai -kohteita ei havainnoida välittömästi vaan ilmiötä selitetään alaan liittyvän tutkimuksen avulla. Tämän tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii ympäristöestetiikan tieteenalalle ominainen vahva jaottelu kognitivistisiin ja ei-kognitivistisiin suuntauksiin. Akateemisen estetiikan sivuhaarana ympäristöestetiikka kytkeytyy myös taiteen filosofiaan, minkä vuoksi tässä tutkielmassa teoreettisena viitekehyksenä toimii Immanuel Kantin teoria kauneudesta ja havaitsemisen ”vapaasta leikistä” subjektin ja objektin välillä sekä Kantin teoria makuarvostelman intressittömyydestä. Tutkielmassa hyödynnetään myös Arnold Berleantin luonnonestetiikkaa, sekä jo aiemmin ympäristöestetiikassa tutkittuja, syvätietoa muistuttavia ilmiöitä. Tutkimuksen aineisto koostuu muusta ympäristöesteettisestä ja -filosofisesta diskurssista. Tutkielmassa hyödynnetään syvätieto-käsitteen rinnalla esimerkiksi Ronald Hepburnin, Arnold Berleantin, Emily Bradyn, Stan Godlovitchin, Cheryl Fosterin, Allen Carlsonin ja Holmes Rolston III:n ympäristöesteettistä filosofiaa. Ympäristöestetiikan tieteenalan dikotomisen luonteen vuoksi tutkielmassa tarkastellaan syvätietoa juuri kognitivistisen ja ei-kognitivististen teorioiden valossa. Tutkimuskysymyksiksi muotoutuivat: Mitä metsän syvätieto on? Kuinka syvätieto sijoittuu olemassa olevaan ympäristöesteettisen tieteenalan diskurssiin? Tutkimuksesta ilmeni, että metsän syvätieto on ympäristöesteettinen ilmiö ja tieteenalana ympäristöestetiikka soveltuu sen tutkimiseen. Syvätiedon ilmiön käsitteellistäminen hyötyy sekä kognitivististen että ei-kognitivististen suuntausten teorioista. Kuitenkin ympäristöestetiikan teorioiden liian vahva kahtiajakautuminen voi olla haitallista syvätiedon kaltaisten, vaikeasti selitettävien ilmiöiden tutkimiselle. Vertailemalla kognitivistisia ja ei-kognitivistisia suuntauksia selvisi, että ympäristöestetiikan tieteenala tarvitsee teorioidensa valossa lisää käsitteistöä kuvaamaan polarisaation väliin jäävää mystisyyttä ja kokemuksellista, sanatonta totuutta.

”Musteella merkitty minuus – Tatuoinnit taiteena” on tutkielma tatuointien yhteydestä taiteeseen ja estetiikkaan. Se sisältää kaksi eri lähestymiskulmaa tatuointeihin: miten tatuoinnit sijoittuvat taiteen kentälle ja miksi ihmiset ottavat tatuointeja. Tutkielma perustuu pääsääntöisesti ulkomaalaiseen kirjallisuuteen. Suomessa tatuoinneista on vähän tieteellisiä julkaisuja, samoin estetiikan alalla tatuoinneista ei ole erityisemmin mainintoja. Tuon tutkielmassa esille myös omaa kokemustani tatuointien ottamisesta sekä tatuointikulttuurista. Tutkielma rajoittuu käsittelemään länsimaalaista tatuointikulttuuria eikä käsittele iholla väliaikaisesti olevia tatuointeja kuten henna- tai kosmeettisia tatuointeja. Tutkielma jakautuu kolmeen lukuun. Luku 1 esittelee tiiviisti tatuointien historiaa maailmalla ja Suomessa. Lisäksi luvussa valotetaan lyhyesti nykyaikaisten tatuointien tekotavat, hoitaminen ja mahdollinen poistaminen. Luvussa 2 vertaillaan nykyajan tatuointeja ja tatuointikulttuuria taideperinteeseen. Tässä luvussa pohditaan muun muassa, millainen tatuointikuvien tyyli on verrattuna perinteisiin taidemuotoihin ja millä tavalla iho tekee tatuoinnista teoksena erikoisen. Tässä luvussa esitellään muita taidemuotoja, jotka ovat saaneet tatuointien tavoin taiteen aseman vasta modernina aikana: graffiti- ja kehotaide. Käsittelyssä ovat myös tatuointikulttuuriin liittyvät tatuointimessut- ja kilpailut. Luvussa 3 käsitellään tatuointien ottamiseen liittyviä psykologisia puolia: miksi tatuointeja otetaan, mikä niiden merkitys on yksilölle ja miten merkitys muuttuu ajan myötä. Kuten iho muuttuu, myös tulkinta omista tatuoinneista muuttuu ajan myötä. Näiden lisäksi luvussa käsitellään individualistista kulttuuria, tatuointeihin liittyvää symboliikkaa ja muistoja, tatuointeja ei-toivottujen jälkien peittäjinä sekä yksilöä tatuoinnin kantajana. Tatuoinnit lainaavat perinteisiltä taidemuodoilta ja luovat omaa kulttuuriaan. Ne myös haastavat meidät pohtimaan, mitä taide on. Tatuointi on teos, jota voidaan tarkastella kuvana, mutta siihen on otettava mukaan teoksen kantaja eli ihminen. Niin graffiteilla, kehotaiteella kuin tatuoinneilla on pitkä historia ja kaikkia on varjostanut rikollisuus ja laittomuus. Ihmiselle tatuointi on keino tarkastella itseään, muistojaan ja merkittäviksi kokemiaan asioitaan eri aikoina. Tatuoinneilla halutaan kertoa omasta itsestään, mutta samalla tatuoitu henkilö kuuluu laajempaan yhteisöön. Tatuoinnit tarjoavat estetiikalle paljon tutkimusaiheita.

Tutkimus tarkastelee analyyttisen psykologian isän C. G. Jungin teorian sekä jungilaisten ja postjungilaisten teorioiden soveltuvuutta nykykuvataiteen tarkasteluun. Tutkimus esittelee jungilaista estetiikkaa kattavasti suomeksi ja soveltaa sitä postjungilaisesti nykykuvataiteen tulkintaan. Kumpaakaan ei ole aiemmin tehty estetiikan alalla Suomessa. Tutkimusaineistona on käytetty painettujen lähteiden lisäksi esimerkiksi haastatteluita ja aiheeseen liittyviä seminaareja. Jung ei itse muodostanut yhtenäistä taiteen tulkintateoriaa. Sekä psykologian että taidefilosofian puolella on viitattu yleisellä tasolla joihinkin jungilaisiin tulkintamahdollisuuksiin, mutta jungilaista estetiikkaa ei ole kehitetty kuvataiteen tulkintaan eikä varsinkaan nykykuvataiteen tulkintaan soveltuvaksi välineeksi. Kirjallisuuden tutkimuksen puolella jungilaisen näkökulman soveltaminen tulkintaan on yleisempää, myös Suomessa. Suomessa Jung-tutkimus on kuitenkin vähäistä ja pintapuolista sekä yleisesti ottaen että erityisesti työn aiheen kannalta. Työn alussa esitellään tutkimuksellinen ja teoreettinen kansainvälinen ja kansallinen viitekehys. Tämän jälkeen esitellään tutkimuksen kannalta tärkeät jungilaiset käsitteet, kuten arkkityyppi, kollektiivinen tiedostamaton ja symboli. Aiheelle keskeistä jungilaista symboli-käsitettä tarkastellaan laajasti ja pohditaan tämän sijoittumista taiteen tutkimuksen kentällä suhteessa esimerkiksi muihin estetiikan symbolikäsityksiin. Tutkielmassa yhdistellään jungilaisten ja postjungilaisten ajattelijoiden teorioita ja tutkimusmetodeja ja sovelletaan tästä ajattelumatriisista johdettua postjungilaista taiteen tulkintavälinettä kulttuurisidonnaisen nykykuvataiteen tulkintaan. Tässä tutkimuksessa postjungilaista estetiikkaa sovelletaan taiteen tulkintaan innovatiivisesti ja tieteellisesti tukeutumatta vain mielleyhtymiin. Työssä kehitellään erityisesti myös terapiassa käytettyä jungilaista amplifikaatio-menetelmää nykykuvataiteen tulkintavälineeksi, minkä jälkeen amplifikaatio-menetelmän sovelluksella tulkitaan Maaria Wirkkalan Vakain aikein (2006) -installaatioteosta. Työssä keskitytään yhteisölliseen ja kollektiiviseen näkökulmaan teostulkinnassa. Taiteesta voidaan tätä kautta löytää jotain ajatonta ja yhteistä. Postjungilaisen nykytaiteen tulkinnan avulla voi tunnistaa ja nostaa näitä asioita keskusteluun. Amplifikaatiota ei ole aiemmin sovellettu samalla tavalla. Lopuksi käsitellään tämän postjungilaisen taideteostulkinnan tuloksia ja jäsennetään niitä suhteessa teoreettisen viitekehyksen käsitteisiin sekä tarkastellaan jatkotutkimusmahdollisuuksia. Tutkimus osoittaa, että esitelty postjungilainen tarkastelu sopii nykykuvataiteen tulkintavälineeksi erityisesti kun halutaan järjestelmällisesti etsiä ja tarkastella nykykuvataideteosten yliyksilöllisiä viittausmahdollisuuksia.

Tutkielmassa perehdytään Emmanuel Levinasin (1906–1995) taidefilosofiaan fenomenologisen filosofian kontekstissa. Levinas on tunnettu erityisesti etiikastaan sekä ”toiseuden” ja ”kasvojen” käsitteistään. Tässä tutkielmassa osoitetaan, että Levinasin vähemmälle huomiolle jäänyt taidefilosofia tarjoaa sekin mielekkään tutkimuskohteen, jonka kautta voidaan lähestyä keskeisiä modernin estetiikan ongelmia. Ennen siirtymistä taidetta käsitteleviin kirjoituksiin, tutkielmassa käydään lävitse Levinasin filosofian keskeisimmät käsitteet ja vaikutteet. Esille nostetaan Levinasin yhteys 1900-luvun alkupuoliskon fenomenologiseen filosofiaan. Keskeisimmät hahmot tässä perinteessä ovat Edmund Husserl (1859–1938) ja Martin Heidegger (1889–1976). Fenomenologisen filosofian lisäksi Levinasin ajattelua tutkitaan modernin taiteen ja etenkin kirjallisuuden näkökulmasta. Tutkielman lopussa käsitellään Levinasin taidefilosofian yhteyttä moderniin taiteeseen ja estetiikkaan. Esille nostetaan kysymys taiteen eettisestä potentiaalista Levinasin etiikassa, jossa kyseessä on ensimmäinen filosofia.

Tämä tutkielma tarkastelee kirkkotilaa esteettisen kokemuksen näkökulmasta. Uskonnolliset rakennukset ovat usein symboleja itsessään, niihin on sisäänrakennettu uskonnollinen symbo-liikka ja tietty sosiaalinen järjestys. Kokemus ja koskettavuus syntyy kuitenkin siitä, mitä me ruumiillamme koemme – aistien avulla havaittavista asioista, käsityksistä, mielikuvista ja muistoista. Mitä jos kirkko sijaitseekin rakennuksessa, jota ei ole rakennettu kirkoksi? Mikä kirkosta tekee kirkon silloin kun symboliikka ja sisäänrakennettu järjestys puuttuvat – mistä kokemus syntyy? Tutkimuskysymys on: Minkälainen Virtakirkko on esteettisesti koettuna sunnuntaimessussa käyvien seurakuntalaisten kertomana? Tutkimuskohteena on Vantaankos-ken seurakunnan väliaikainen kirkko Virtakirkko, joka sijaitsee Virtatalo -nimisessä toimisto-rakennuksessa Myyrmäessä. Tutkielma on laadullinen haastattelututkimus, ja aineisto on ke-rätty haastattelemalla kahdeksaa Virtakirkon sunnuntaimessussa käyvää eri-ikäistä ja eri su-kupuolia edustavaa seurakuntalaista. Haastattelut toteutettiin puoliavoimen teemahaastattelun avulla, ja aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkielman teoreettinen viitekehys on fenomenologisen ympäristöestetiikan paikan kokemisen teoriassa ja eletyn uskonnon tutkimuksessa. Esteettistä kokemusta tarkastellaan paikan esteet-tisen kokemisen elementtien, kuten paikan aistein havaittavien ominaisuuksien, historiallisen ulottuvuuden, sosiaalisen ulottuvuuden, tunnelman, genius locin eli paikan hengen sekä mieli-kuvien avulla. Lisäksi kirkkotilaan liittyviä kokemisen elementtejä ovat esimerkiksi kirkkora-kennukseen liittyvät erityispiirteet, sakraali taide, rauha ja kokemus pyhästä. Tutkimuksen perusteella piirtyy esiin monta erilaista tapaa kokea Virtakirkko esteettisesti. Tulokset tukevat ajatusta paikan ymmärtämisestä kokemuksena, joka on luonteeltaan muuttu-va, monimuotoinen ja kompleksinen. Kirkkotila paitsi koetaan hyvin eri tavoilla, sitä kohtaan on lisäksi hyvin erilaisia odotuksia ja toiveita. Virtakirkko ei niinkään synnytä arkkitehtuurin aikaansaamia kokemuksia vaikkapa pyhästä. Sen sijaan Virtakirkossa korostuu paikan sosiaa-linen ulottuvuus. Paikan kokemisen elementit ja mielikuvat punoutuvat haastateltavien kerto-muksissa yhteen ja ulottavat esteettisen kokemuksen aistimellista havaitsemista laajemmaksi. Esteettisen ja uskonnollisen kokemuksen läheinen yhteys nousee mielenkiintoisella tavalla esiin. Esteettinen kokemus paikasta liittyy myös kokemukseen hyvinvoinnista – esteettiset kokemukset voivat tuottaa tai vähentää esteettistä hyvinvointia.