Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "eteisvärinä"

Sort by: Order: Results:

  • Kärkkäinen, Anni (2015)
    Tavoite Tutkielman tavoitteena oli selvittää suoriin antikoagulantteihin liittyviä tukos ja vuotokomplikaatioita ennen ja jälkeen rytminsiirron ja tarkastella eteisvärinäpotilaiden aikaviivettä diagnoosista elektiiviseen rytminsiirtoon, kun käytössä oli suora antikoagulantti. Taustaa Rytminsiirto pyritään tekemään mahdollisimman nopeasti eteisvärinädiagnoosin jälkeen. Jos rytmihäiriö on kestänyt >2vrk, täytyy antikoagulaatiolääkityksen olla hoitotasolla vähintään 3 viikkoa ennen kuin rytminsiirto on tukosriskin suhteen turvallista suorittaa. Suorien antikoagulanttien tehokkuudesta ja turvallisuudesta rytminsiirtopotilailla on kansainvälistä näyttöä, ja suomalaisessa Käypähoito-suosituksessa ne ovatkin jo vaihtoehto varfariinilla toteutettavaan antikoagulaatioon. Suorilla antikoagulanteilla hoitotasapaino saavutetaan nopeasti, ja oletettavaa on, että myös aikaviive rytminsiirtoon täten nopeutuisi. Suomessa rytminsiirron aikaviivettä tai suoriin antikogulantteihin liittyviä komplikaatioita ei ole aikaisemmin tutkittu. Metodit Tutkimusta varten käytettiin monikeskusrekisteritutkimusta, johon on täytetty tiedot 270:stä eteisvärinäpotilasta ja 347:stä elektiivisestä rytminsiirrosta. Kaikilla potilailla oli käytössä suora antikoagulantti. Tulokset Aineistossa todettiin yksi rytminsiirtoa edeltävä GI-vuotokomplikaatio (N=1, 0,37%) kun käytössä oli dabigatraani 150mgx2. Lisäksi todettiin yksi rytminsiirtoon liittyvä aivoembolisaatio (N=1, 0,29%) kun käytössä oli dabigatraani 150mgx2. Aikaviive eteisvärinän diagnoosista rytminsiirtoon oli mediaanina 35 päivää. Hoitoaika suorilla antikoagulanteilla ennen rytminsiirtoa oli mediaanina 34 päivää. 347 rytminsiirrosta onnistui 89% ja saavutetuista sinusrytmeistä takaisin eteisvärinään päätyi 41% yhden kuukauden seuranta-ajan kuluessa. Päättely Suorat antikoagulantit rytminsiirtopotilailla todettiin tehokkaiksi ja turvallisiksi, tukos- ja vuotoriskin jäädessä alle yhden prosentin luokkaan. Tulos vastaa myös aiempia tutkimuksia. Uudet antikoagulantit näyttäisivät nopeuttavan eteisvärinäpotilaiden rytminsiirtoon pääsyä verrattuna varfariiniin, mikä puoltaa suorien antikoagulanttien käyttöä ennen elektiivistä rytminsiirtoa.
  • Castrén, Johanna; Lehto, Mika; Hiidenmaa, Hanna (2021)
    Jaetussa päätöksenteossa potilasta osallistetaan omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon lääkärin ohjaamana. Potilaan ja lääkärin välisen keskustelun tukena voidaan käyttää erilaisia potilasohjaustyökaluja. Eteisvärinäpotilaiden antikoagulaatiolääkitys aloitetaan usein päivystyksessä potilasohjauksen kannalta haastavassa tilanteessa. Jaettu päätöksenteko, jossa huomioidaan tutkimustieto sekä potilaan toiveet ja elämäntilanne, voi parantaa eteisvärinäpotilaan ymmärrystä sairaudestaan ja sitoutumista preventiiviseen antikoagulaatiohoitoon. Tutkimme taulutietokoneella käytettävän, jaettuun päätöksentekoon ohjaavan sähköisen potilasohjaustyökalun soveltuvuutta päivystystilanteeseen potilaan ja kliinikon näkökulmasta. Digitaalista potilasohjaustyökalua käytettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin päivystyspoliklinikoille hakeutuneiden eteisvärinäpotilaiden ohjauksen tukena. Työkalu tarjoaa strukturoidun keskustelun mallin käytettäväksi lääkärin ja eteisvärinäpotilaan välisessä viestinnässä. Työkalun avulla voidaan havainnollistaa eteisvärinää ja siihen liittyvää aivoinfarktin riskiä animaatioiden avulla, laskea potilaan tukos- ja vuotoriskipisteet, osoittaa antikoagulaatiolääkityksen vaikutus tukosriskiin sekä syventyä keskustelemaan potilaan prioriteeteista ja omahoidosta. Potilaiden (n=46) ja lääkäreiden (n=14) kokemuksia kartoitettiin kyselyillä. Potilaiden arviot ohjaustyökalusta ja sen tukemasta keskustelusta olivat pääosin hyvin positiivisia. Potilaille oli tärkeää osallistua keskusteluun hoidostaan; he pitivät siitä, että saivat kertoa itselleen merkityksellisistä asioista hoitoonsa liittyen. Iällä ja sukupuolella ei havaittu olevan yhteyttä potilaiden arvioihin. Tietokonetta satunnaisesti käyttävät arvioivat työkalun käytön sujuvuuden heikommaksi kuin tietokonetta päivittäin käyttävät (p=0,003). Älylaitteiden käyttäjät arvioivat työkalun käytön sujuvuuden paremmaksi kuin potilaat, jotka eivät käytä lainkaan älylaitteita (p=0,03). Kaikki tutkijalääkärit arvioivat, että työkalu tuotti heille lisäarvoa, helpotti potilaan ohjausta ja auttoi ohjaamaan potilasta paremmin. Tutkimuksen perusteella taulutietokoneella käytettävä potilasohjaustyökalu sopii hyvin käytettäväksi päivystysolosuhteissa, missä sekä potilaat että kliinikot kokivat sen hyödylliseksi.
  • Castrén, Johanna; Lehto, Mika; Hiidenmaa, Hanna (2021)
    Jaetussa päätöksenteossa potilasta osallistetaan omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon lääkärin ohjaamana. Potilaan ja lääkärin välisen keskustelun tukena voidaan käyttää erilaisia potilasohjaustyökaluja. Eteisvärinäpotilaiden antikoagulaatiolääkitys aloitetaan usein päivystyksessä potilasohjauksen kannalta haastavassa tilanteessa. Jaettu päätöksenteko, jossa huomioidaan tutkimustieto sekä potilaan toiveet ja elämäntilanne, voi parantaa eteisvärinäpotilaan ymmärrystä sairaudestaan ja sitoutumista preventiiviseen antikoagulaatiohoitoon. Tutkimme taulutietokoneella käytettävän, jaettuun päätöksentekoon ohjaavan sähköisen potilasohjaustyökalun soveltuvuutta päivystystilanteeseen potilaan ja kliinikon näkökulmasta. Digitaalista potilasohjaustyökalua käytettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin päivystyspoliklinikoille hakeutuneiden eteisvärinäpotilaiden ohjauksen tukena. Työkalu tarjoaa strukturoidun keskustelun mallin käytettäväksi lääkärin ja eteisvärinäpotilaan välisessä viestinnässä. Työkalun avulla voidaan havainnollistaa eteisvärinää ja siihen liittyvää aivoinfarktin riskiä animaatioiden avulla, laskea potilaan tukos- ja vuotoriskipisteet, osoittaa antikoagulaatiolääkityksen vaikutus tukosriskiin sekä syventyä keskustelemaan potilaan prioriteeteista ja omahoidosta. Potilaiden (n=46) ja lääkäreiden (n=14) kokemuksia kartoitettiin kyselyillä. Potilaiden arviot ohjaustyökalusta ja sen tukemasta keskustelusta olivat pääosin hyvin positiivisia. Potilaille oli tärkeää osallistua keskusteluun hoidostaan; he pitivät siitä, että saivat kertoa itselleen merkityksellisistä asioista hoitoonsa liittyen. Iällä ja sukupuolella ei havaittu olevan yhteyttä potilaiden arvioihin. Tietokonetta satunnaisesti käyttävät arvioivat työkalun käytön sujuvuuden heikommaksi kuin tietokonetta päivittäin käyttävät (p=0,003). Älylaitteiden käyttäjät arvioivat työkalun käytön sujuvuuden paremmaksi kuin potilaat, jotka eivät käytä lainkaan älylaitteita (p=0,03). Kaikki tutkijalääkärit arvioivat, että työkalu tuotti heille lisäarvoa, helpotti potilaan ohjausta ja auttoi ohjaamaan potilasta paremmin. Tutkimuksen perusteella taulutietokoneella käytettävä potilasohjaustyökalu sopii hyvin käytettäväksi päivystysolosuhteissa, missä sekä potilaat että kliinikot kokivat sen hyödylliseksi.
  • Koivula, Teija (2017)
    Atrial fibrillation is the most common sustained cardiac arythmia. It has been estimated that there will be 14 to 17 million atrial fibrillation patients in Europe by the year 2030. In Finland, there are over 50 000 atrial fibrillation patients. The prevalence of atrial fibrillation increases by age. In addition to age, people who have hearth failure, high blood pressure, coronary artery disease, valvular hearth disease, diabetes mellitus, chronic kidney disease or who suffer from obesity have increased prevalence. Atrial fibrillation is usually not a life threatening condition. However, people who suffer from atrial fibrillation have a greater risk of the stroke compared with people who have normal sinus rhythm. Warfarin has been the standard treatment for preventing the stroke in atrial fibrillation patients. However, there are many inconveniences in warfarin therapy such as food and drug interactions and frequent laboratory visits. Therefore, new oral anticoagulants have been introduced to prevent the stroke in non-valvular atrial fibrillation. These new drugs apixaban, dabigatran, edoxaban and rivaroxaban are more expensive than warfarin. Many people suffer from atrial fibrillation and the number of atrial fibrillation patients is increasing. Due to the expected increase in the number of atrial fibrillation patients in future the costs of the new drugs have led to a concern for their impact on the health care budget. The knowledge of the cost-effectiveness of the new anticoagulants is important for decision making. In this Master's thesis, the cost-effectiveness of rivaroxaban was compared with warfarin for stroke prevention in non-valvular atrial fibrillation. Systematic literature review was used as the study method and 363 studies were screened and 23 of them filled the inclusion criteria. One was a previously published systematic review and 22 were cost-utility studies. All of the cost-utility studies had used decision analytic modelling. The studies were conducted in 13 different countries. In the cost-utility studies included in this systematic review there was a great variability in the cost-effectiveness of rivaroxaban compared with warfarin. Rivaroxaban was cost-effective in more than half of the studies, for example in Belgium, Italy, Norway and Singapore. However, in China, Thailand and Slovenia the cost-effectiveness could not be established. Contradictory cost-effectiveness results were obtained in studies conducted in Germany, Canada and USA. The incremental cost-effectiveness ratio varied from 2580 € to 174915 € per quality adjusted life years (QALY) gained with warfarin over all the 22 cost-utility studies. In studies conducted in Europe the incremental cost effectiveness ratio varied from 4188 € 139163 €/QALY gained. In studies where rivaroxaban, apixaban, dabigatran and warfarin were compared together using an indirect comparison or a network meta-analysis it seemed that rivaroxaban was not the optimal treatment. The most common adverse effect of anticoagulation treatment is bleeding. This complication was included in all the cost-utility studies. However, there was only some uniformity of the bleeding events reported. In most cost-utility studies the acute care cost of intracranial hemorrhages was reported and in many studies, also the long term costs. The cost-utility studies included in this systematic review were quite heterogeneous. Because they were done in different countries their health care settings, treatment options and costs were different. There were also differences in cost-effective models. Modell structure, settings, data and assumptions were different. Due to the heterogeneous nature of the studies, no unambiguous answer could be reached to the question concerning the cost-effectiveness of rivaroxaban compared with warfarin. The quality assessment of the cost-utility studies revealed that some quality criteria were not met. Transferability of the results from one country to the other seemed to be poor. The strength of this master's thesis is the comprehensive literature search concerning the cost-effectiveness of rivaroxaban compared with warfarin. Also, the reporting of methods and results are transparent. There are also limitations in this study. One person was conducting the literature search, data extraction and quality assessment. This might have increased the risk for subjective interpretations and errors.