Browsing by Subject "fantasiakirjallisuus"

Tutkielmassa analysoidaan lasten fantasiakirjallisuuden nimistöä ja sitä, miten nimistö tukee teosten fiktiivisiä maailmoja. Tutkielman aineistona on J.K. Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi (1997) sekä Philip Pullmanin Kultainen kompassi (1995). Tutkielman argumenttina on, että teosten erilaiset fiktiiviset maailmat edellyttävät nimiltä erilaisia funktioita. Tutkielman teoreettisena pohjana käytetään onomastisia funktioita sekä semiotiikkaa. Nimistöä arvioidaan esimerkkien avulla ja samalla esitetään teosten kokonaistulkintaan pohjaten, minkälaisia funktioita nimillä on. Tutkielmassa käytettävät nimien funktiot ovat identifioiva funktio, sosiaalinen funktio, affektiivinen funktio, fiktionalisoiva funktio, kuvaileva funktio sekä lokalisoiva funktio. Funktioiden lisäksi tutkielmassa analysoidaan nimien semioottisia ominaisuuksia sekä fiktiivisiä maailmoja semioottisina piireinä. Tutkimuksen kohteeksi valitut romaanit edustavat lasten- ja nuortenfantasiaa. Tutkielmassa analysoidaan näinollen myös sitä, miten nimet tukevat aineistona olevien teosten erilaisia, enemmän ja vähemmän fantastisia maailmoja. Vertailun perusteella vaikuttaa siltä, että keksityt, fiktiiviset nimet tukevat taianomaista maailmaa, kun taas autenttisilta kuulostavat nimet tukevat sitä fiktiivistä maailmaa, joka muistuttaa todellista maailmaa. Keksityillä nimillä kuvaileva funktio oli myös vallitsevampi kuin autenttisilta kuulostavilla nimillä. Teosten fantasian taso sekä fiktiivisen maailman rakentamisen tyyli vaikuttaa paljon siihen, millaisia nimiä teoksissa on. Taianomaisessa maailmassa nimien luominen on vapaampaa kuin todellista maailmaa mukailevassa maailmassa, mikä vaikuttaa nimien kuvailevuuteen. Keksityt nimet myös lokalisoituvat ilmeisemmin taianomaiseen maailmaan, koska niillä on yhtymäkohtia taianomaisen maailman semioottiseen piiriin.

George R.R. Martinin kirjasarja Tulen ja jään laulu on yksi viime vuosien suosituimmista fantasiakirjasarjoista. Kirjoissa erottuvana piirteenä on eri uskontojen monimuotoisuus. Martin on muodostanut eri kansojen uskonnot meidän maailmamme pohjalta ja kirjasarjojen uskonnot herättävät tuttuja tunteita, mutta myös samalla ihmetystä. Fantasiakirjallisuuden tutkimuksessa rituaalien tutkimus on jäänyt vähemmälle huomiolle, ja tutkimus keskittyy enemmän myytteihin. Martinin kirjasarjan uskontojen rituaaleja kuvataan kuitenkin tarkkaan ja ne ovat monipuolisia. Tutkimani R’hllorin uskonto on muodostettu Martinin mukaan zarathustralaisuuden ja kataarien uskontojen tunnettujen piirteiden mukaan, ja kuvitteellinen uskonto ilmenee tulen ja valon uskontona, jonka teologiaa hallitsee dualistisuus. Rituaaleista erottuvimpia ovat ennusmerkkien etsiminen liekeistä, polttouhrit, varjorituaali, parantaminen ja häät. Rituaalien monimuotoisuuden vuoksi, en ole valinnut yhtä teoriaa työhöni, vaan analysoin uskonnon rituaaleja Catherine Bellin esittelemän rituaaligenre -ajattelun ja Ronald Grimesin rituaalisen herkkyyden ilmenemismuotojen kautta. Kontekstisidonnainen teoria antaa välineitä tutkia sitä, miten rituaalit esitetään kirjasarjassa. R’hllorin uskonto manifestoituu vahvasti tulen kautta ja tuli on hallitseva elementti kaikissa rituaaleissa. Liekkien katsomisessa ajatellaan R’hllorin antavan lahjana nähdä totuuden liekeissä. Rituaaleista polttouhrit on näkyvimpiä esimerkkejä tavoista, joilla uskonto esitetään. Rituaaleilla on poliittinen ja seremoniallinen sävy, mitä alleviivataan uskonnon myyttisillä ja aineellisilla ulottuvuuksilla. Uskonnon pelastajahahmona pidetyn, kuninkaaksi julistautuneen, Stannis Baratheoni valtaa korostetaan rituaaleissa. Tulella on muissa rituaaleissa myös tärkeä merkitys ja hääseremoniassa sillä osoitetaan sekä liminaalivaiheen päättävää yhdistymistä sekä poliittista valtaa heraldiikassa. Rituaalit esitetään pääosin poliittisina ja seremoniallisina vallan osoituksina, joissa tulella on merkittävä symbolinen arvo.

Pro gradu -tutkielmassani tutkin mielen ja muistin representaatioita J.K. Rowlingin Harry Potter -romaaneissa (1997–2007). Romaanimaailmassa on runsaasti erilaisia mielen representaatioita. Nostan tutkielmassani esille näistä keskeisimmät. Lisäksi tarkastelen yhtäläisyyksiä ja eroja eri representaatioiden välillä. Tutkin kaikkia J.K. Rowlingin kirjoittamia Harry Potter -romaaneja. En käsittele muita teoksia, jotka liittyvät romaanien fantasiamaailmaan. Hyödynnän tutkielmassani esimerkiksi kognitiivista kirjallisuudentutkimusta ja mielen teoriaa. Lähtökohtana mielen määrittelemisellä käytän esimerkiksi kirjallisuudentutkija Alan Palmerin ja neurologi Antonio Damasion käsityksiä. Niissä korostuu mielen ruumiillisuus, joka on tutkielmani lähtöoletus mielestä. Harry Potter -romaanit ovat fantasiakirjallisuutta, mikä mahdollistaa mielen esittämisen erilaisena kuin reaalimaailmassa. Nostan tutkielmassani esille erilaisia näkökulmia mieleen ja tarkastelen niitä sekä suhteessa toisiinsa että reaalimaailmaan. Kirjallisuudentutkija Jan Alberin mukaan fiktiivinen maailma (ja näin ollen myös fantasia) kertoo pohjimmiltaan reaalimaailmasta. Tutkielmani jakautuu neljään osaan. Käsittelen muistojen tallentamista ja esittämistä, mielen lukemista ja tulkitsemista, mieleen vaikuttamista sekä mielten yhteen kietoutumista. Nostan tutkielmassani esille myös mielen representaatioiden eettisyyden ongelman. Osoitan tutkielmassani, että tietyt asiat toistuvat erilaisissa representaatioissa. Mieli ja ruumis yhdistyvät sekä toisiinsa että tunteisiin. Mieli ja tunteet nähdään fyysisinä. Tunteista etenkin rakkaus ja sen merkitys korostuu läpi romaanisarjan. Lisäksi useissa representaatioissa toistuu manipulaatio. Myös esineellisyys korostuu romaanisarjassa. Tutkielmani osoittaa, että vaikka käsitys mielestä on romaanimaailmassa monella tapaa monitasoisempi kuin reaalimaailmassa, se on osittain myös yksinkertaisempi.

Tutkielmani käsittelee irreaalioiden kääntämistä. Etsin irreaalioita ja niiden käännöksiä Terry Pratchettin Kiekkomaailma-romaanista Going Postal (2004) ja Mika Kivimäen tekemästä käännöksestä Posti kulkee (2012). Kysyn, miten irreaaliat on käännetty ja miksi ne on käännetty kuten on. Kysyn myös, onko jokin käännösstrategia yleisempi kuin muut ja miksi. Käsittelen sekä tavallisia irreaalioita että erisnimiä, mutta tutkin jokaisesta irreaaliasta vain yhden esiintymän. Menetelmänäni oli se, että ensin etsin irreaaliat ja merkitsin ne, ja sen jälkeen etsin irreaalioille käännökset ja merkitsin sekä irreaaliat että niiden käännökset taulukkoon. Sitten luokittelin käännökset sen mukaan, millaista käännösstrategiaa irreaalian kääntämisessä on käytetty. Käytin muun muassa konteksti- ja genretietoa selittääkseni käännöksiä. Hyödyntämiäni käännösstrategioita ovat Leppihalmeen (2001: 141 & 2011: 129) laina, käännöslaina, kulttuurinen adaptaatio, eksplikointi ja poisto sekä Leppihalmeen (2001: 141) mainitsema uudelleen luova käännös ja Pedersenin (2007: 149 & 2011: 97) virallinen vastine. Näistä kaikkia Kivimäki on käyttänyt tavallisten irreaalioiden kääntämisessä, mutta erisnimikäännösten kanssa poisto ja virallinen vastine eivät ole relevantteja. Tavallisten irreaalioiden ja nimien käännöksissä ja niiden kanssa käytettyjen strategioiden yleisyydessä on havaittavissa sekä yhteneväisyyksiä että eroja. Esimerkiksi yleisin käännösstrategia koko aineiston kohdalla on käännöslaina, jota Kivimäki näyttää suosivan. Erisnimien kohdalla yleisempi on kuitenkin laina. Ero selittyy suureksi osaksi sillä, ettei kaikilla erisnimillä ole käännettäviä konnotaatioita. Kaiken kaikkiaan Kivimäen käännökset ovat kuitenkin usein varsin kotouttavia. Lisäksi monien irreaalioiden kirjoitusasuja on muokattu. Monesti Kivimäen käännösratkaisut myös sujuvoittavat tekstiä ja helpottavat lukemista. Käännösratkaisuihin näyttävät usein vaikuttaneen genre, konteksti, irreaalioiden merkitykset ja toiset käännösratkaisut.

Former studies have shown that reading fiction has an impact on the development of different kinds of skills regarding our minds. Skills like empathy or making conclusions based on something we read can nowadays be included in the concept of literacy, along with knowledge of literary elements and the mechanical ability to read. International literacy tests also scrutinize the mental skills connected to reading. However, their ability to measure these skills are restricted by their narrowly phrased questions and short texts. The purpose of this study is to look into the mental skills connected to reading fiction from a child-focused viewpoint. The study examines the topic through the concept of aesthetic knowledge referring to knowledge gained through an aesthetic activity such as reading fiction. The aim of this study is to portray the kinds of aesthetic knowledge that reading fantasy literature evokes in child readers, and to is to describe how the aesthetic knowledge appears. The data of this study consists of video messages filmed by five 5th and 6th graders while reading a fantasy novel of their choice during January-March 2017. The transcribed data was analysed using content analysis and by mirroring the data to Maria Nikolajeva's (2014) theory of the aesthetic knowledge of child readers. The aesthetic knowledge of these children had three categories: 1) knowledge of others, 2) knowledge of the real world, the world of literature and the relationship between these two, and 3) knowledge of themselves. Aesthetic knowledge appeared when the children discussed their understandings and conclusions, as well as their uncertainties and initial impressions that were changed by new information. The versatility of these results brings up the need and interest to further investigate the connection between children's mental skills and reading fiction.

Tutkin maisterintutkielmassani suomalaista saturomaania kirjallisuuden lajina. Vastaan tutkielmassani kysymykseen, millainen saturomaani on kirjallisuuden lajina ja miten laji on kehittynyt Suomessa 1910-luvulta 2020-luvulle. Vertaan tutkimieni saturomaanien lajipiirteitä sen keskeisten lähilajien piirteisiin. Näitä lähilajeja ovat kansansadut, taidesadut ja fantasiakirjallisuus. Lajipiirteitä tutkin erityisesti tarkastelemalla teoksissa esiintyviä erilaisia maailmoja, teosten estetiikkaa, miljöitä ja henkilöhahmoja. Teosten maailmoja tutkimalla erottelen toisistaan fantasiakirjallisuuden maailmat sadun maailmasta. Teosten estetiikkaa ja miljöitä tarkastelemalla tuon esiin teosten yhteyden taidesadun lajiin. Henkilöhahmoja tarkastelemalla erottelen kansansadun staattiset ja epäkompleksiset hahmot fantasiakirjallisuuden syvemmin kuvatuista hahmoista. Tutkittava aineisto sisältää seuraavat teokset: Aili Somersalon Päivikin satu (1918), Mestaritontun seikkailut (1919) ja Vaarojen Polku (1930), Yrjö Kokon Pessi ja Illusia (1944), Marjatta Kurenniemen Kuinka Kum-Maa on kaikkialla (1954), Onnelin ja Annelin talo (1968) ja Putti ja pilvilaivat (1987), Magdalena Hain Neiti Kymenen ihmeellinen talo (2021), Hannele Huovin Viikinkipoika Turn Hurjapää (2021) sekä Sari Peltoniemen Vaihdokkaat (2021). Taustoitan tutkittavia teoksia lastenkirjallisuuden historialla, ja näin asetan teokset aikalaiskontekstiin. Lisäksi tuon esille, mitä lajinimityksiä tutkimistani teoksista on julkisuudessa käytetty ja otan näin huomioon aiemman lajiymmärryksen teoksista. Tutkielmastani selviää, että saturomaani on lajihybridi, joka liikkuu fantasiakirjallisuuden ja sadun välimaastossa. Fantasiakirjallisuuden piirteitä saturomaaneissa on erityisesti avointen sekundaaristen maailmojen olemassaolo. Teosten henkilöhahmojen kuvasto nousee pitkälti kansansaduista, mutta kompleksisuudessaan, kehittyvyydessään, läpinäkyvyydessään ja epätraditionaalisuudessaan monet hahmot muistuttavat fantasiakirjallisuuden hahmoja. 1800-luvulla kehittyneen kansallisromanttisen taidesadun vaikutus näkyy vahvasti 1910–1940-lukujen teoksissa, joissa runollisuus ja suomalainen metsämiljöö ovat tärkeässä osassa, mutta 1950-luvulta alkaen taidesadun estetiikan vaikutus vähenee ja saturomaanien kerronnasta tulee arkisempaa. Lisäksi saturomaani reagoi selvästi oman aikansa lastenkirjallisuuden virtauksiin, kuten esimerkiksi modernisoitumiseen ja fantasiakirjallisuuden nousuun.

In my thesis, I discuss Shelley Parker-Chan’s fantasy novel She Who Became the Sun (2021), focusing on how the novel interrogates, deconstructs and re-shapes conventional fantasy patterns related to gender and sexuality, morality, power, and heroism. I illustrate the novel as a postmodern commentary that critically examines and deconstructs these conventional fantasy patterns, re-shaping them to be more inclusive. Through re-shaping conventionally marginalizing genre patterns into ones that are open to diverse experiences, especially those that have often been marginalized and othered within the patterns of fantasy, the novel carves out space for further inclusivity in the genre. In addition to the contextual framework of postmodernism, I use gender and fantasy studies in my discussion of the novel. Fantasy’s conventional manner of portraying gender and sexuality is interrogated and transformed through the storylines of the novel’s two queer protagonists, Zhu and Ouyang, whose experiences break conventional fantasy reliance on gender binarism and heteronormativity. The two protagonists’ experiences of living under extremely rigid binary gender norms as people who face trouble from being unable to fully conform to them critically comments on the oppressive, marginalizing effects of these kinds of gender norms, interrogating fantasy’s conventional reliance on them. Conventional gender norms are also deconstructed in the novel as the protagonists’ experiences shed light on its constructed and performative nature. Moreover, the novel re-shapes the binary gender norm as Zhu ultimately discovers her own identity beyond the binary after unlearning the rigid binary norm that represses her for most of the novel, a plot development that calls for more space in fantasy for the portrayal of genderqueer experiences. Additionally, the novel’s portrayal of two queer protagonists does work of normalizing queer sexualities in fantasy, challenging the dominant pattern of heteronormativity. The novel’s portrayal of Zhu’s quest storyline interrogates and alters conventional fantasy quest patterns, with the result that marginalizing patterns are re-shaped to more inclusive forms. The framing of Zhu’s quest as her individual, self-serving journey subverts the significance of the traditional quest and undermines its tone of black-and-white morality, forming the postmodern, subversive foundation of Zhu’s quest. Zhu’s actions of questioning and overthrowing the fantasy world’s established power structures critically comment on the conventional quest’s reliance on patterns that renew stereotypical power dynamics between marginalized and non-marginalized characters. As Zhu gains power for herself as a marginalized character and intends to use it for change instead of for upholding fixed power structures, the conventional form of quest power is transformed to a pattern that empowers the kinds of characters that are often excluded from quest power. Furthermore, Zhu’s quest journey interrogates the traditional quest hero role, illustrating the marginalizing link between heroism and maleness. As Zhu emerges as her own kind of, non-normative queer hero at the novel’s end, narrow quest heroism transforms into a concept that embraces conventionally marginalized characters.

Tutkielman aiheena on kirjallisuuden nimien funktiot kotimaisessa fantasiakirjallisuudessa ja se, miten nimet rakentavat fiktiivistä maailmaa. Tutkielman aineisto koostuu kolmen fantasia-sarjan nimistä. Nämä sarjat ovat Anu Holopaisen Syysmaa, Ilkka Auerin Lumen ja jään maa sekä Helena Wariksen Pohjankontu. Tutkielmassa yhdistetään nimistön- ja kirjallisuudentutkimusta. Aineiston nimistä tarkastellaan, millaisia funktioita ne saavat kohdeteoksissa. Funktiot, joita tutkielmassa käsitellään, ovat identifioiva funktio, deskriptiivinen funktio, fiktionaalistava funktio, lokalisoiva funktio ja sosiaalinen funktio. Tutkielmassa analysoidaan, millaiset nimet saavat teoksissa mitäkin funktioita ja miten nimet funktioineen liittyvät fiktiivisen maailman rakentamiseen. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 1098 nimestä. Holopaisen Syysmaassa on 254 nimeä, Auerin Lumen ja jään maassa 577 ja Wariksen Pohjankonnussa 267. Syysmaan nimistä 151 on henkilönnimiä, 63 paikannimiä ja 40 muita nimiä. Lumen ja jään maan nimistä 312 on henkilönnimiä, 216 paikannimiä ja 49 muita nimiä. Pohjankonnun nimistä 169 on henkilönnimiä, 68 paikannimiä ja 30 muita nimiä. Nimet ovat keino rakentaa ja kuvailla fiktiivistä maailmaa ja sen ominaisuuksia. Nimillä kirjailija voi antaa lukijalle lisätietoa nimenkantajasta antamalla tälle kuvailevan nimen, esimerkiksi lisänimen. Esimerkiksi aatelisten ja tavallisten ihmisten nimissä on jonkin verran eroja. Sukunimet ja samanimisyys taas kertovat siitä, että maailma on teoksen ulkopuolella laajempi. Nimi myös liittää nimenkantajan ympäröivään fiktiiviseen maailmaan: nimi voi esimerkiksi kertoa nimenkantajan ammatin tai sen, millainen paikka on kyseessä. Nimien avulla luodaan myös suhde fiktiivisen maailman ja todellisen maailman välille. Fiktiivinen maailma voi esimerkiksi lainata todellisesta maailmasta nimistön ja kulttuurin ja tuoda ne osaksi fiktiivistä maailmaa. Fantasiamaailman nimet sijoittavat nimenkantajat tietylle alueelle fantasiamaailman sisällä, ja esimerkiksi eri kansojen nimet ovat keskenään erilaisia. Nimenkantajien sosiaalisista suhteista tai sosiaalisesta prestiisistä aineiston nimet eivät tyypillisesti kerro.