Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "fluorokinoloni"

Sort by: Order: Results:

  • Lähteinen, Paula (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2012)
    Vasikkaripuli on nautojen yleisin sairaus neonataalikaudella. Perinteisesti vasikkaripulia on hoidettu mm. nesteyttämällä vasikkaa joko suun kautta tai huonompikuntoista potilasta eläinlääkärin toimesta, ja varmuuden vuoksi eläinlääkäri on laittanut vasikan antibioottikuurille. Sen hyödystä ei kuitenkaan ole selkeää konsensusta, ja tämän työn tarkoituksena on kerätä yhteen tieto, joka maailmalla alle kolmen viikon ikäisten vasikoiden ripulin antibioottihoidosta on olemassa. Vasikkaripuli on vanha sairaus, jota koskeva perustutkimus on pääasiassa vuosikymmeniä vanhaa. Suomen erityinen tautitilanne, jossa esimerkiksi salmonella on erittäin harvinainen tuotantoeläimillä, vaikeuttaa kansainvälisen kirjallisuuden soveltamista suomalaiseen ympäristöön. Myös erilaiset perinteet antibioottien käytössä ja osin sen seurauksena muokkautuneet patogeenien antibioottiresistenssitilanteet hankaloittavat kirjallisuudessa mainittujen antibioottisuositusten käyttämistä sellaisenaan. Suomessa tavallisimmin vasikkaripulin hoitoon käytetty trimetopriimi-sulfonamidi mainitaan myös kansainvälisessä kirjallisuudessa ensisijaisten hoitojen joukossa. Meillä ei sen sijaan ole totuttu käyttämään amoksisilliinia tai amoksisilliini-klavulaanihappoa nautojen hoidossa lainkaan, mutta ne nousevat esiin hoitosuosituksissa. Erilaisten lääkityssäännösten vuoksi suomalaisissa ohjeissa toissijainen valinta, fluorokinolonit, on maailmalla se viimeinen vaihtoehto. Suomessa ei taas juurikaan käytetä kolmannen tai neljännen polven kefalosporiineja, jotka ovat toisissa maissa kovassa käytössä. Tässä työssä pyrittiin myös etsimään kirjallisuudesta tietoa pohjoismaisesta erikoisuudesta, dihydrostreptomysiinistä, mutta suun kautta annettuna siitä ei löytynyt yhtään tieteellistä artikkelia. Myöskään tämän vanhan lääkkeen käyttöönottotutkimuksia ei löytynyt. Vasikkaripuli ei vaadi läheskään aina antibioottihoitoa, vaan nesteterapia on ensimmäinen ja tärkein hoitomuoto olosuhdekorjauksen ohella. Antibiootteja käytetään vain huonokuntoisille potilaille, joilla on ripulin lisäksi yleisoireita, esimerkiksi alentunut imurefleksi, yli 6 % dehydraatio, kuume, apaattisuus tai heikkous, tai sen ulosteissa on limaa. Huolehtimalla, että vasikka saa riittävästi vasta-aineita ternimaidosta, vältetään suuri osa ripuleista kokonaan. Antibioottien käyttö vasikkaripulin hoidossa on yleistä, mutta kasvava huoli lääkejäämistä lihassa ja antibioottiresistenssin kehittymisestä on ohjannut ajatuksia probioottien suuntaan. Niistä tehtyjä tutkimuksia ei eläinlääketieteellisestä kirjallisuudesta vielä juuri löydy, mutta ne ovat mielenkiintoinen lisätutkimuksen kohde tuleville vuosille.
  • Viljemaa, Kati (2017)
    The economic burden of adverse events (AEs) is substantial and in direct relation to current increasing drug utilisation. According to previous research, the annual cost of AEs in the U.S. may be as high as 22.9 billion euros. In Europe AEs are considered to contribute to 3.6 percent of hospital admissions, have an impact on 10 percent of inpatients during their hospital admission and are responsible for less than 0.5 percent of inpatient deaths. AEs thus clearly constitute a major clinical issue. Fluoroquinolones have been in clinical use since the 1980s and are globally among the most consumed antimicrobials. Fluoroquinolones are generally well tolerated antimicrobials. The most common AEs are mild and reversible, such as diarrhea, nausea and headaches. Nevertheless, fluoroquinolones are also associated with more serious AEs, including Clostridium difficile associated diarrhea (CDAD), rate-corrected electrocardiographic prolonged QT interval, tendinitis and tendon rupture, dysglycemia, hepatic toxicity, phototoxicity, acute renal failure and serious AEs involving the central nervous system, such as seizures. Health service use and costs specifically associated with fluoroquinolone-related AEs have not been evaluated previously. The theory section of this Marter's thesis considers adverse events and fluoroquinolones. The main principles of conducting a systematic review are also discussed. The empirical section is a systematic review. The aim of this study is to identify health care use and costs associated with ciprofloxacin, levofloxacin, moxifloxacin, norfloxacin and ofloxacin -related AEs. A literature search covering Medline, SCOPUS, Cinahl, Web of Science and Cochrane Library was performed in April 2017. Two independent reviewers systematically extracted the data and assessed the quality of the included studies. All costs were converted to 2016 euro in order to improve comparability. Of the 5,687 references found in the literature search, 19 observational studies, of which 5 were case-controlled, fulfilled the inclusion criteria. Hospitalization was an AE-related health care use outcome in 17 studies. Length of stay associated with AEs varied between <5 - 45 days. The estimated cost of an AE episode ranged between 140 and 18,252 €. CDAD was associated with the longest stays in hospital. However, a mere 10 studies reported AE-related length of stays and only 5 evaluated costs associated with AEs. Although rare, in particular serious fluoroquinolone-related AEs can have substantial economic implications, in addition to imposing potentially devastating health complications for patients. Further measures are required to prevent and reduce health service use and costs associated with fluoroquinolone-related AEs. Equally, better-quality reporting and additional published data on health service use and costs associated with AEs are essential. The strengths of this study are a comprehensive and systematic literature search and transparency of methodologies and reporting. The main weakness is the generalizability of the results.
  • Laine, Karoliina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2002)
    Kampylobakteereita esiintyy yleisesti eläinten suolistossa. Ne ovat yleisin bakteeriperäisen enteriitin aiheuttaja teollisuusmaissa ja tartunta saadaan yleensä ulosteilla kontaminoituneen veden tai ruoan välityksellä. Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu, että myös ihmisten läheiset kontaktit lemmikkieläimiin voivat olla riskitekijä saada kampylobakteeri-infektio. Kampylobakteerien antibioottiresistenssi on lisääntynyt nopeasti erityisesti fluorokinoloniryhmän antibiootteja vastaan. Fluorokinolonit otettiin sekä eläin- että humaanikäyttöön 1980-luvulla. Niitä on käytetty mm. siipikarjalla salmonellan ehkäisemiseksi. Fluorokinoloniresistenssillä on vakavat vaikutukset ihmisten ripulisairauksien hoitoon ja se myös vaikeuttaa kampylobakteerien lajitunnistusta. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin kampylobakteerien esiintymistä koirilla ja kissoilla sekä eristettyjen kampylobakteerikantojen antibioottiherkkyyttä pieneläimille yleisesti käytetyille antibiooteille. Lajitunnistus perustui lähinnä gramvärjäykseen ja pesäkemorfologiaan, sillä tämän tutkimuksen puitteissa ei ollut mahdollista tehdä tarkempaa lajitunnistusta. Näytteitä otettiin vuosina 1998-1999 lähinnä Yliopistollisen eläinsairaalan potilaskoirista ja –kissoista. Tutkitut eläimet olivat pääasiassa kliinisesti terveitä eikä niillä esiintynyt ripulioireita. Koiria tutkittiin 130kpl, joista alle vuoden ikäisiä oli 47 ja aikuisia 83. Kissoja tutkittiin 24kpl. Aikuisilla koirilla 51:ltä (61,4%) eristettiin kampylobakteeria muistuttava bakteeri. Pennuilta eristettiin 19 yksilöltä (40,4%) kampylobakteeri ja kissoilta 19 yksilöltä (79,2%). Eristys tehtiin kolmelta eri elatusainemaljalta, koska on mahdollista, että yhdellä eläimellä on useampi kuin yksi kampylobakteerilaji. Tulosten arvioinnissa on huomioitava, että sama bakteerikanta on eristetty useammalta alustalta. 147 eristetyn kannan antibioottiherkkyys tutkittiin amoksisilliini-klavulaanihapolle, ampisilliinille, enrofloksasiinille, erytromysiinille, linkomysiinille, metronidatsolille, nalidiksiinihapolle ja polymyksiini B:lle. Yksikään kannoista ei ollut resistentti enrofloksasiinille. Resistenttejä kantoja oli runsaasti metronidatsolille (43%), linkomysiinille (47%) ja polymyksiini B:lle (35%). Nämä kannat - erityisesti polymyksiini B:lle resistentit - ovat todennäköisesti helikobakteereita. Tutkituilla koirilla ja kissoilla esiintyy runsaasti kampylobakteereita muistuttavia bakteereita. Tällä hetkellä koirista ja kissoista eristettyjen kampylobakteerien antibioottiresistenssi ei ole merkittävää.