Browsing by Subject "fosforilannoitus"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2019)Research on phosphorus (P) fertilization of white cabbage has been limited even though white cabbage is an important field vegetable in Finland. The quantities of phosphorus recommended in Finland when cultivating white cabbage are relatively large and excessive fertilization increases the risk of runoff to water systems. Scientific research is needed to determine fertilization levels that ensure good yields while reducing risks to the environment. The effects of P fertilization on yield, phosphorus uptake and phosphorus balance of white cabbage were studied in two soils of different P status in Piikkiö, Finland. The experiment on soil with loamy sand texture and high P status consisted of four fertilization treatments between 0-32 kg P ha-1 while the experiment on clay parcel with relatively low P status consisted of five treatments between 0-100 kg P ha-1, including a starter treatment. Yield, plant P content and P uptake were unaffected by the treatments. Yield was 83-87 t ha-1 on high P soil and 66-69 t ha-1 on low P soil. In high P soil, uptake of P by the plants was 50 kg ha-1 and field P balance was negative in all treatments. In low P soil, uptake was 40-45 kg ha-1 and P balance was positive starting from treatment level 30 kg P ha-1. It is likely that P fertilization levels based on the maximum limits set by the national Agri-environmental Programme are unnecessarily high for white cabbage. A level of fertilization equaling the P uptake of the yield can be recommended.
-
(2019)Research on phosphorus (P) fertilization of white cabbage has been limited even though white cabbage is an important field vegetable in Finland. The quantities of phosphorus recommended in Finland when cultivating white cabbage are relatively large and excessive fertilization increases the risk of runoff to water systems. Scientific research is needed to determine fertilization levels that ensure good yields while reducing risks to the environment. The effects of P fertilization on yield, phosphorus uptake and phosphorus balance of white cabbage were studied in two soils of different P status in Piikkiö, Finland. The experiment on soil with loamy sand texture and high P status consisted of four fertilization treatments between 0-32 kg P ha-1 while the experiment on clay parcel with relatively low P status consisted of five treatments between 0-100 kg P ha-1, including a starter treatment. Yield, plant P content and P uptake were unaffected by the treatments. Yield was 83-87 t ha-1 on high P soil and 66-69 t ha-1 on low P soil. In high P soil, uptake of P by the plants was 50 kg ha-1 and field P balance was negative in all treatments. In low P soil, uptake was 40-45 kg ha-1 and P balance was positive starting from treatment level 30 kg P ha-1. It is likely that P fertilization levels based on the maximum limits set by the national Agri-environmental Programme are unnecessarily high for white cabbage. A level of fertilization equaling the P uptake of the yield can be recommended.
-
(2019)Ruokasipuli (Allium cepa L.) on yksi Suomen eniten viljellyistä avomaan vihanneksista. Sipulin fosforinotosta on vähän kotimaisia tutkimustuloksia ja nykyiset fosforilannoitusmäärät perustuvat asiantuntija-arvioihin ja laskennallisiin keskiarvoihin fosforin otosta. Fosfori on kasveille välttämätön makroravinne, jonka puute heikentää merkittävästi kasvien kasvua. Lannoitteiden sisältämä fosfori on louhittu pääosin uusiutumattomista luonnonvaroista, joten fosforilannoitteiden käytön tulisi olla ympäristön kannalta järkevää. Sipulin fosforinottoa tutkittiin 2014 kahdella maalajilla (karkea hieta, korkea fosforipitoisuus ja hiuesavi, välttävä fosforipitoisuus) Luonnonvarakeskuksen toimipaikalla Piikkiössä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää fosforilannoitustasojen vaikutus sipulin kasvuun, ravinteikkuuteen ja satoon sekä seurata maaperän liukoisen fosforin pitoisuutta kasvukaudella. Tutkimuksessa mitattiin sipulin lehtien kasvu ja ravinnepitoisuus kerran kasvukauden aikana, sekä sadonkorjuun jälkeen satotaso, sipulien ja lehtien ravinnepitoisuus sekä sadon mukana poistuneet ravinteet. Maan helppoliukoisen fosforin pitoisuutta seurattiin viikoittaisilla maanäytteillä. Neliportaisen lannoituskokeen tulokset osoittivat, ettei yksivuotisella lannoituskokeella saatu esiin tilastollisesti merkitseviä eroja satomäärissä tai sadon mukana poistuneiden ravinteiden määrissä eri lannoitustasojen välillä. Fosforilannoitus vaikutti sipulien ravinnepitoisuuksiin vain yksittäisten ravinteiden osalta. Myös maan liukoisen fosforin pitoisuudet tasoittuivat lannoituseroista huolimatta nopeasti samalle tasolle kummallakin maalajilla. Sipulin ravinteiden otto oli hietamaalla 22–26 kg P /ha, 86–102 kg N /ha ja 92–111 kg K /ha ja savimaalla 18–20 kg P/ha, 84–90 kg N /ha ja 92–101 kg K /ha. Sipuleissa ei havaittu fosforinpuutosta, eikä kasvustonäytteiden perusteella voida sanoa, soveltuuko sipulikasvuston mittaaminen tai lehtien ravinteiden analysointi mittaamaan kasvuston fosforin ottoa tai tunnistamaan fosforinpuutoksen oireita. Kokeen tulosten perusteella nykyisin käytettävät fosforilannoitusmäärät ovat sipulin sadonmuodostuksen kannalta riittävät.
-
(2019)Ruokasipuli (Allium cepa L.) on yksi Suomen eniten viljellyistä avomaan vihanneksista. Sipulin fosforinotosta on vähän kotimaisia tutkimustuloksia ja nykyiset fosforilannoitusmäärät perustuvat asiantuntija-arvioihin ja laskennallisiin keskiarvoihin fosforin otosta. Fosfori on kasveille välttämätön makroravinne, jonka puute heikentää merkittävästi kasvien kasvua. Lannoitteiden sisältämä fosfori on louhittu pääosin uusiutumattomista luonnonvaroista, joten fosforilannoitteiden käytön tulisi olla ympäristön kannalta järkevää. Sipulin fosforinottoa tutkittiin 2014 kahdella maalajilla (karkea hieta, korkea fosforipitoisuus ja hiuesavi, välttävä fosforipitoisuus) Luonnonvarakeskuksen toimipaikalla Piikkiössä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää fosforilannoitustasojen vaikutus sipulin kasvuun, ravinteikkuuteen ja satoon sekä seurata maaperän liukoisen fosforin pitoisuutta kasvukaudella. Tutkimuksessa mitattiin sipulin lehtien kasvu ja ravinnepitoisuus kerran kasvukauden aikana, sekä sadonkorjuun jälkeen satotaso, sipulien ja lehtien ravinnepitoisuus sekä sadon mukana poistuneet ravinteet. Maan helppoliukoisen fosforin pitoisuutta seurattiin viikoittaisilla maanäytteillä. Neliportaisen lannoituskokeen tulokset osoittivat, ettei yksivuotisella lannoituskokeella saatu esiin tilastollisesti merkitseviä eroja satomäärissä tai sadon mukana poistuneiden ravinteiden määrissä eri lannoitustasojen välillä. Fosforilannoitus vaikutti sipulien ravinnepitoisuuksiin vain yksittäisten ravinteiden osalta. Myös maan liukoisen fosforin pitoisuudet tasoittuivat lannoituseroista huolimatta nopeasti samalle tasolle kummallakin maalajilla. Sipulin ravinteiden otto oli hietamaalla 22–26 kg P /ha, 86–102 kg N /ha ja 92–111 kg K /ha ja savimaalla 18–20 kg P/ha, 84–90 kg N /ha ja 92–101 kg K /ha. Sipuleissa ei havaittu fosforinpuutosta, eikä kasvustonäytteiden perusteella voida sanoa, soveltuuko sipulikasvuston mittaaminen tai lehtien ravinteiden analysointi mittaamaan kasvuston fosforin ottoa tai tunnistamaan fosforinpuutoksen oireita. Kokeen tulosten perusteella nykyisin käytettävät fosforilannoitusmäärät ovat sipulin sadonmuodostuksen kannalta riittävät.
Now showing items 1-4 of 4