Browsing by Subject "fraktiointi"

The increasing microbial resistance against conventionally used antibiotics has become a worldwide problem. Plant derived compounds may have different mechanisms of action, which might reduce the resistance problem. The aim of this study was to investigate the antimicrobial activity of three African medicinal plants, Terminalia kaiserana, Terminalia sambesiaca and Combretum psidioides, belonging to the family Combretaceae. All three plant species are used for treatment of bacterial and fungal infections in African traditional medicine, but there is limited, or in the case of Terminalia kaiserana, no research on the chemical composition of these plants. Dried plant material was extracted with methanol and solvent-partition extraction was performed using chloroform, butanol and water. Chemical compositions of the fractions was examined using RP-18 thin layer chromatography. The fractions were screened for antibacterial activity against Gram-positive Staphylococcus aureus and Gram-negative Pseudomonas aeruginosa using an agar diffusion method. The most effective fraction against both bacteria was the water soluble fraction of the root bark of T. sambesiaca. A microdilution method was used to determine minimum inhibitory concentration (MIC). This method was used for S. aureus, P. aeruginosa and in addition for Mycobacterium smegmatis. The method was modified for M. smegmatis to contain a smaller inoculum size in the beginning of the experiment than for the two other bacteria. The lowest MIC-values against S. aureus were given by the crude extract and water soluble fraction of the stem bark of C. psidioides and by the butanol fraction of the same plant against P. aeruginosa. The results on the antibacterial effects of the screened extracts were notable and significant. The antimicrobial activity against M. smegmatis was not as obvious as for the other tested bacteria but the choloroform fraction of the root bark of T. kaiserana and the butanol fraction of the stem bark of C. psidioides showed promising preliminary results. Separation of fractions and compounds of the root bark of T. kaiserana was performed using Lobar RP-18 column cromatography in order to investigate which fractions or compounds are responsible for the antimicrobial activity. The antimicrobial activity of the fractions was examined using the microdilution method. The most effective fraction against both S. aureus and P. aeruginosa was the fraction 2F8, which containsthe same compounds as the crude extract, but a higher concentration of polar ellagitannins which are probably responsible for the antimicrobial activity of this fraction. Also fraction 2F9 showed antimicrobial activity against P. aeruginosa. This fractions contains ellagic acid derivatives which are probably responsible for the antimicrobial activity. The crude extract of the root bark of T. kaiserana was also fractionated using RP-18 thin layer chromatography, because this method gave better separation compared to column chromatography. Due to limited time the antimicrobial activity of the TLC-fractions will be investigated in the future.

Tutkimuksessa tarkasteltiin öljy-yhdisteryhmien horisontaalista ja vertikaalista jakautumista öljyjätteen loppusijoituspaikkana käytetyssä pellossa. Työn tarkoitus oli saada tietoa maassa tapahtuneesta öljyn mikrobiologisesta hajotuksesta sekä öljyn liikkuvuudesta. Tutkimus on osa viisivuotista kenttäkoetta, jossa selvitetään vuohenherneen (Galega orientalis) kykyä edesauttaa öljyllä pilaantuneen maan biopuhdistumista. Kentän maaperän ominaisuudet karakterisoidaan kattavasti kemiallisin, fysikaalisin ja biologisin menetelmin. Koekenttä perustettiin syksyllä 2006. Se sijaitsee kaltevalla pellolla ja sitä reunustaa toisella puolella metsä ja toisella pengermä. Kenttä jaettiin viiteen kerranteeseen, joista jokainen jaettiin edelleen kasvilliseen ja paljaaseen koeruutuun. Kasvillisiin koeruutuihin kylvettiin vuohenherneen siemeniä. Tutkimusta varten otettiin pintamaanäytteet kuudesta ruudusta, joista kolme oli kasvillisia ja kolme paljaita. Öljyn vertikaalisen jakautumisen tarkastelua varten otettiin näytteet kahdesta maaprofiilista ruutujen ulkopuolelta syvyyksiltä 0–20 cm, 20–40 cm ja 40–60 cm. Yhdisteryhmien suhteellisten osuuksien kvantitointia varten kehitettiin fraktiointimenetelmä, jossa alifaattiset, aromaattiset ja pooliset öljy-yhdisteet eluoitiin poolisuudeltaan kasvavilla liuottimilla silikapylvään läpi. Alifaattien ja aromaattien fraktioista yhdistettiin osa gravimetrisesti määritettävien kokonaisöljyhiilivetyjen määrittämiseksi. Lisäksi analysoitiin kokonaisöljyhiilivedyt C10–C40 ISO 16703:2004 -standardin mukaan (eluointi Florisil-pylvään läpi) sekä kokonaisuuttuva aines. Alifaatit, aromaatit ja kokonaisöljyhiilivedyt C10–C40 määritettiin kaasukromatografisesti. Gravimetrisesti määritettävien kokonaisöljyhiilivetyjen lisäksi kokonaisuuttuva aines ja pooliset yhdisteet määritettiin gravimetrisesti. Pintamaanäytteiden yhdisteryhmien konsentraatiot kasvoivat mentäessä koekentällä pengermää kohti, mikä johtui öljyn kerääntymisestä alarinteeseen ja veden seisomisesta. Profiilinäytteiden konsentraatiot kasvoivat syvemmälle mentäessä, koska öljy liikkuu maaperässä painovoiman vaikutuksesta. Yhdisteryhmät korreloivat positiivisesti keskenään. Poikkeuksen muodosti poolisten yhdisteiden fraktio, joka ei noudattanut samoja trendejä kuin muut öljy-yhdisteryhmät. Kokonaisöljyhiilivetyjen C10–C40 konsentraatiot olivat suunnilleen yhtä suuria kuin alkaanien. Tästä voidaan päätellä, että Florisil oli pidättänyt aromaattiset yhdisteet. ISO 16703:2004 -standardin perusteella saadun kokonaisöljyhiilivetyjen C10–C40 pitoisuuden käyttö mm. riskinarvioinnissa on siten kyseenalaista.