Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "gastriitti"

Sort by: Order: Results:

  • Mahalaukun helikobakteerit ja histologinen kuvamahasuolikanavan oireita potevilla ja kliinisesti oireettomilla koirilla 
    Karjalainen, Mari (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1997)
    Tutkimuksessa määritettiin kliinisesti terveiden ja mahasuolikanavan oireita potevien koirien helikobakteeri (HLO)-infektion aste, mahalaukun limakalvon histologinen kuva sekä tutkittiin HLO-infektion asteen ja histologisen kuvan välistä yhteyttä. Materiaalina oli 19 oireetonta lemmikkikoiraa ja 23 EKK:n eläinsairaalan potilasta, joilla oli esiintynyt mahasuolikanavan oireita. Koirilta otettiin mahalaukun limakalvolta endoskopiassa harjanäyte sekä biopsianäytteet ureaasitestiin, histologiseen tutkimukseen, viljelyyn ja elektronimikroskooppiseen tutkimukseen. Helikobakteereita todettiin histologisesti kaikilla oireettomilla koirilla (100 %) ja 91,3:%:lla oireellisista koirista. Ureaasitesti tehtiin 39 koiralta ja harjanäyte tutkittiin yhteensä 22 koiralta. Niillä löydettiin kaikki positiiviset ja negatiiviset, kun todellisena tuloksena pidettiin histologisesti todettua HLO-infektiota. Harjanäytteessä todettu helikobakteerien määrä ei aina vastannut histologisesti todettua HLO-infektion astetta. Mahalaukun eri alueiden kesken todettiin tilastollisesti eroja HLO-infektion asteessa: antrurnissa helikobakteereita esiintyi vähiten. HLO-infektion aste ei tilastollisesti poikennut oireettomien ja oireellisten ryhmien välillä (p =0,10). Histologinen kuva poikkesi ryhmien välillä yksittäisten tulehdusparametrien suhteen siten, että lymfosyyttiaggregaatteja (p < 0,01) ja eosinofiilejä (p = 0,03) oli lievästi enemmän oireellisillakuin oireettomilla koirilla. Diagnostisia löydöksiä ei esiintynyt 58 %:lla oireettomista ja 34 %:lla oireellisista koirista. Yleisin diagnostinen löydös oli lievä krooninen gastriitti, joka todettiin yhteensä 11 koiralla. HLO-infektion asteen ja tulehdusmuutosten välillä ei todettu korrelaatiota.
  • Spiraalinmuotoisten bakteerienyksityiskohtainen kartoitus koiran ja kissanmahalaukussa sekä ureaesitestin,harjanäytteiden ja histologisen tutkimuksendiagnostinen vertailu 
    Castrén, Laila; Tyni, Outi (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1995)
    Tutkimuksessa kartoitettiin spiraalinmuotoisten bakteerien eli helikobakteerien esiintymistä koiran ja kissan mahalaukun limakalvolla. Materiaalina oli 10 EKK:n eläinsairaalassa v.1994 lopetettua koiraa ja 10 kissaa. Näytteitä otettiin koiran mahalaukusta 17 ja kissan 14 erinäytepaikasta. Jokaisesta näytepaikasta otettiin harjanäyte ja biopsianäytteet sekähistopatologista tutkimusta että ureaesitestiä varten. Kaikilla koirilla sekä 6 kissalla esiintyi helikobakteereita. Aineiston pienuudesta johtuen ei tästä voi tehdä luotettavia johtopäätöksiä niiden esiintymisen yleisyydestä. Harjanäytteiden perusteella puolella koirista esiintyi yksittäisiä helikobakteereita ja puolella niitä esiintyi runsaasti. Kaikilla infektoituneilla kissoilla oli niiden esiintyminen runsasta. Koirilla helikobakteereita esiintyi harvemmin antrumin alueella, kun taas kissoilla esiintyminen oli tasaista. Histologisten näytteiden perusteella oli 3 koiralla ja 2 kissalla lievä aktiivinen krooninen gastriitti sekä 7 koiralla ja 4 kissalla lievä krooninen gastriitti. Kissoilla, joilla helikobakteereita ei ollut, esiintyi lievää aktiivista kroonista tulehdusta antrumin alueella. Kissojen kohdalla todettiin kroonisentulehduksen ja taelikobakteereiden esiintymisen välillä tilastollisesti merkitsevä yhteys (p<0,01). Koirilla tätä ei negatiivisen kontrolliryhmän puuttuessa voitu testata. Kummallakaan ryhmällä ei aktiivinen tulehdus liittynyt helikobakteerien esiintymiseen. Tutkimuksen toisena tarkoituksena oli pikamenetelmien, harjanäytteiden ja ureaasitestin vertailu. Ureaesitestin tulokset olivat koirilla epäluotettavia antrumin alueella. Ureaasitestin tulos kannattaa lukea vasta tunnin kuluttua sen aloittamisesta, jolloin sen sensitiivisyys on koirilla 90,8% ja kissoilla 100% sekä spesifisyys molemmilla 100%. Harjanäytteiden herkkyys oli koirilla (100%) ja kissoilla (97,6%) hyvin korkea, eikä testin luotettavuudessa esiintynyt kummankaan kohdalla alueellisia vaihteluita. Lisäksi harjanäyte on noninvasiivinen menetelmä ja tulokset saadaan ureaesitestiä nopeammin, mistä on hyötyä käytännön työssä tähystyspotilaan äärellä.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO