Browsing by Subject "gastroesofageaalirefluksi"

Brakykefaalinen syndrooma on brakykefaalisuudesta eli lyhyestä kallonmuodosta aiheutuva oireyhtymä. Brakykefaalisen syndrooman oireita ovat mm. rohisevat ja kuorsaavat hengitysäänet, kakominen, regurgitaatio, oksentaminen, huonontunut rasituksen sietokyky ja hengitysvaikeudet. Brakykefaaliseen syndroomaan liittyy rakenteen muutoksia kuten liian pitkä pehmeä kitalaki, ahtaat sieraimet, evertoituneet laryngeaalisakkulukset eli uloskääntyneet kurkunpään umpipussit, evertoituneet tonsillat, hypoplastinen trakea eli kaventunut henkitorvi ja ahtautuneet ja nenänieluun työntyvät nenäkuorikot. Ylempien hengitysteiden ahtaus aiheuttaa voimistunutta ilmavirtausta hengitysteissä, kohonneen alipaineen rintakehässä ja sitä kautta hengitysoireiden lisäksi ruuansulatuskanavan oireita kuten gastroesofageaalirefluksia (GER). GER ja alahengitysteiden tulehdukselliset sairaudet, kuten keuhkofibroosi ja astma, on lääketieteessä yhdistetty toisiinsa. Patogeneesi ei ole täysin selvä, mutta hengitysteiden oireiden voimistajaksi epäillään refluksin mikroaspiraatiota. Mikroaspiraatio tarkoittaa pienten pisaroiden henkeen vetämistä. Lääketieteen tutkimuksissa on käytetty mikroaspiraation osoittamiseksi pepsiinin määrittämistä trakea- tai keuhkohuuhtelunäytteistä. Pepsiini on mahalaukun pääsolujen erittämästä pepsinogeenistä happamissa olosuhteissa muodostuva entsyymi, jota ei normaalisti tavata muualla elimistössä kuin mahalaukussa. Muita käytettyjä tutkimusmenetelmiä ovat olleet mm. pH-mittaus ja LLMI eli lipid-laden makrofagi indeksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko brakykefaalisilla koirilla refluksin mikroaspiraatiota tutkimalla niiden keuhkohuuhtelunäytteen pepsiinipitoisuutta. Hypoteesinamme oli, että brakykefaalisten koirien keuhkohuuhtelunäytteistä löytyisi pepsiiniä ja kontrolliryhmän keuhkohuuhtelunäytteistä ei. Tutkimuksessa koeryhmän (8 koiraa) tuloksia verrattiin mesatikefaalisten eli normaalikalloisten koirien tuloksiin (6 koiraa) ja mahanestettä aspiroineiden koirien (2) näytteisiin käyttämällä ELISA-testiä. Western blot –menetelmällä verrattiin pepsinogeeniä, brakykefaalisten koirien (2 koiraa) keuhkohuuhtelunäytteitä mesatikefaalisten koirien (2 koiraa) näytteisiin sekä koiran ja kissan oksennukseen. Tutkittujen näytteiden pepsiinikonsentraatiot olivat ELISA-tutkimuksessa epäjohdonmukaisia. Osassa mesatikefaalisten koirien näytteissä havaittiin pepsiiniä, mutta brakykefaalisten koirien näytteissä ei. Western blot –tutkimuksessa havaittiin saman suuruinen bändi (50 kDA) koiran oksennuksessa ja kaikkien koirien keuhkohuuhtelunäytteissä. Kyseisen kokoista bändiä ei havaittu pepsinogeenin kohdalla. Koska otoskoko oli koeasetelmassa pieni ja tulokset eivät olleet johdonmukaisia, tuloksia ei voida yleistää. Pepsiinin käyttö mikroaspiraation biomarkkerina koirilla vaatii lisää tutkimusta. Lupaavaa on kuitenkin se, että Western blotting –menetelmällä havaitaan pepsiini vasta-aineella oksennuksessa ja keuhkohuuhtelunäytteessä sama proteiini. Lisätutkimuksia tarvitaan varmistamaan havaittu proteiini pepsiiniksi sekä proteiinipitoisuuksiltaan tunnettujen näytteiden ajoa mahdollisten pepsiinimäärien eroavaisuuksiin osoittamiseksi.