Browsing by Subject "genre"

Tutkielmassa vertaillaan uutisten ja valeuutisten rakenteita menetelmällä nimeltään move-analyysi, joka kuuluu genreanalyysiin. Genreanalyysi pyrkii tulkitsemaan, kuvailemaan ja selittämään genrejen ominaispiirteitä, ja move-analyysiä käytetään tunnistamaan yhteyksiä tekstin rakenteen ja sisällön välillä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka valeuutiset eroavat rakenteellisesti oikeista uutisista, mitkä rakenteelliset elementit voisivat auttaa valeuutisten tunnistamisessa, ja mikä on valeuutisten suhde oikeisiin uutisiin genren kannalta. Tutkielman aineisto koostuu 15 uutisesta ja 15 valeuutisesta, jotka ovat valittu Hornen ja Adalin vuonna 2017 kokoamasta ja julkisesti jakamasta yhdysvaltalaisten poliittisten uutisten aineistosta. Uutiset jaettiin tutkielmassa “move” -nimisiin osiin, jotka vastaavat yleistyksiä tekstin osien viestinnällisistä pyrkimyksistä. “Movet” puolestaan jaettiin osiin niiden erilaisten ilmentymistapojen mukaan. Jakaminen tapahtui määrittelemällä tekstin osien eli “movien” ja niiden ilmentymien rajat ja funktiot lingvistisen analyysin ja uutisarvojen mukaan, käyttämällä myös apuna tutkimusta uutisten rakenteesta. Tutkielma löysi pääasiallisia rakenteellisia osia eli “moveja” neljä kappaletta uutisille ja viisi valeuutisille: “otsikko”, “ingressi”, “leipäteksti” ja “lisätieto” kummallekin genrelle ja “paatos” valeuutisille. Ilmenemistapoja löytyi kuusi: tapahtuman-, yksityiskohdan-, taustan-, lähteen-, ja seurauksen raportti ja lisäksi kommentti. Tutkielman tulosten mukaan genret eroavat toisistaan siten, että artikkeleiden alussa ja lopussa valeuutisten sisältö painottuu mielipiteen ilmaisuun vahvemmin kuin oikeissa uutisissa. Oikeat uutiset seuraavat rakennetta, jossa tärkein esitetään ensin, mutta valeuutisissa on uutisia, jotka antavat yhtä suuren painoarvon myös artikkelin lopulle. Uutisaiheen kommentointi valeuutisissa on myös henkilökohtaisempaa kuin oikeissa uutisissa, ja sitä on enemmän, huolimatta siitä, että valeuutiset ovat keskimäärin aineistossa lyhyempiä. Valeuutisissa otsikon, leipätekstin ja ingressin suhteessa saattaa myös olla sisällöllisiä epäselvyyksiä ja lähteiden raportointi voi olla epäselvää, tai yksinkertaista ja toistavaa. Nämä erot voivat auttaa valeuutisten tunnistamisessa. Erot genrejen välillä voivat johtua siitä, mikä niissä nähdään keskeisenä uutisarvona: lukijan informoiminen, tai uutistapahtuman tai siihen liittyvien henkilöiden paheksuminen. Paheksunta näyttää tutkielman valossa olevan pääasiallinen valeuutisten jakama motiivi ja merkittävin ero uutisiin genrenä.

This thesis discusses the use of audiovisual media in film and television criticism, the video essay as a genre within which this may occur, and how artistic and critical elements may intersect in film and television criticism within this genre. The research questions of the thesis concern these topics. The topics discussed in the thesis relate to questions regarding the genre of the video essay, the role of artistic elements in criticism, the implications of criticism of works of art being made through forms of media similar or different to the work of art in question, the role of critics as amateurs or professionals and the concept of professionalism with regards to criticism, and the context of the platform of YouTube. The thesis provides a discussion of audiovisuality, the video essay genre and the use of artistic elements in criticism by analysing an example of criticism being made through the video essay genre. This is done in the form of a genre analysis conducted through a case study of the video series The Starship Troopers Trilogy by Kyle Kallgren, published on the YouTube channel KyleKallgrenBHH in 2021. This analysis involves examining this series of three videos through a discussion of seven key aspects related to genre: structure, style, content, audience, medium, author and communicative purpose. The examination of communicative purpose involves taking into consideration four different communicative purposes: criticism, artistry, autobiography and theorisation. The thesis suggests that there are benefits to the field of film and television criticism in the possibility of expressing criticism audiovisually. It also argues that the video essay is a genre with intriguing possibilities for film and television criticism. Furthermore, it indicates that the integration of artistic and critical elements in this genre may allow for these aspects of a film and television criticism video essay to enhance each other.

Tutkimuksessa tarkastellaan narratiivista journalismia osana toimittajaprofessiota Suomessa. Narratiivinen journalismi on journalismin laji, jossa tyypillisesti painottuvat pidempi muoto, melko pitkäkestoiset juttuprosessit sekä perinteisestä uutiskonventiosta poikkeava kieli. Suomessa narratiivista journalismia julkaisevat muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliite, Image, Suomen Kuvalehti ja Long Play. Tutkimuksen tavoitteena on paikantaa, miten 1800-luvun lopulla syntynyt narratiivinen journalismi heijastaa niitä muutoksia, joita toimittajaprofessiossa on tapahtunut viime vuosikymmeninä. Tällaisia ovat muun muassa objektiivisuusihanteen kritiikki, globalisaation tuoma haaste journalismin ydinoikeutukselle neljäntenä valtiomahtina sekä digitalisaation tuomat haasteet niin rahoitusmallissa kuin lukijasuhteessa. Muutoksia tarkastellaan postmodernin teorioiden kautta. Oleellisiksi lähtökohdiksi muodostuvat mm. Lyotardin näkökulma suuren kertomuksen katoamisesta sekä positivistiseen maailmankuvaan kohdistettu kritiikki. Tutkimuksessa myös selvitetään, onko narratiivinen journalismi journalismiprofession alalaji ja miten professioon oleellisesti kuuluva eettinen sääntely vastaa narratiivisen journalismin uutiskonventiosta poikkeavaan luonteeseen. Tutkimuksen empiirinen osuus koostuu kuuden suomalaisen narratiivista journalismia tekevän toimittajan haastatteluista. Haastatteluaineiston perusteella on selvää, että narratiivista journalismia tekevät toimittajat ovat sisäistäneet journalismin ydinihanteet, yhteiskunnallisesti merkittävät juttuaiheet ja totuudellisuuden, mutta ne käsitetään toisin päin kuin uutisjournalismissa on totuttu. Siinä missä uutistyötä ovat perinteisesti ohjanneet uutiskriteerit, jotka ovat taanneet, että uutisointi on merkittävää ja relevanttia, ajattelee narratiivista journalismia tekevä toimittaja aiheen oman kiinnostuksensa kautta: jos minua kiinnostaa, jotain toistakin täytyy kiinnostaa. Journalismiin kuuluva totuusvaatimus puolestaan käsitetään objektiivisuusihanteen sijaan subjektiivisena velvoitteena olla rehellinen lukijaa kohtaan. Tutkimuksessa osoitetaan, että vaikka niin kutsuttujen tarinallisten keinojen käyttö on kaikessa journalismissa viime vuosina lisääntynyt, narratiivisessa journalismissa peruste käyttää niitä on erilainen kuin uutisjournalismissa. Narratiivisessa journalismissa kirjoittamisen tekniikat ovat aina olleet osa tekemisen lähtökohtaa, pyrkimystä tuoda lukija lähemmäs. Siksi niihin liittyviä eettisiä kysymyksiä on pohdittu syvällisesti. Genrerajat ylittävää keskustelua ei toistaiseksi juuri ole: tekijöiden itseymmärryksen tasolla narratiivisen journalismin genre on Suomessa olemassa mutta toimituksellisissa hierarkioissa ei. Tutkimuksessa todetaan, että narratiivisen journalismin uutisjournalismista poikkeavia tekemisen tapoja ei toimituksissa ymmärretä eikä narratiivisen journalismin tekniikoita osata muussa journalismissa välttämättä käyttää oikein ja eettisesti. Tutkimuksen perusteella on selvää, että narratiivinen journalismi on hyvä kuvastin moniin muutoksiin, joita toimittajaprofessiossa on tapahtunut myöhäismodernilla ajalla. Se tunnustaa subjektiivisuuden, myöntää kiinnostavuuden merkityksen ja sen oikeutuksen ytimessä on vallan vahtimisen sijaan empatian ja ymmärryksen lisääminen. Tutkimuksessa esitetään, että narratiivista journalismia tekevillä toimittajilla on asiantuntemusta monista kysymyksistä, joiden kanssa toimituksissa tällä hetkellä kamppaillaan, ja genren parempi ymmärrys hyödyttäisi kaikkia.

Tutkimus tarkastelee johtamisoppaissa esiintyviä kertomuksia ja niiden toimintavaiheita, tehtäviä ja sijoittumista osaksi kotekstiä. Tutkimus hyödyntää lingvistisen tekstianalyysin menetelmää ja nojaa Martinin ja Rosen teoriaan genreperheistä, joka pohjaa systeemis-funktionaaliseen lingvistiikkaan. Genrepedagogiikkana tunnettu suuntaus luokittelee kertomuksia eri kertomustyyppeihin niissä esiintyvän toimintavaiheiden variaation ja suhtautumisen perusteella. Tutkimuksessa käsiteltäviä kertomusperheen jäseniä ovat anekdootti, esimerkki, havainto, kuvaus ja tarina. Tutkimusaineisto muodostuu yhdeksästä kertomuksesta, jotka esiintyvät kolmen johtamisoppaan ensimmäisessä luvussa. Nämä johtamisoppaat ovat Hyvästä paras (Jim Collins, Alma Talent, 2010), Ajattelu, nopeasti ja hitaasti (Daniel Kahneman, Terra Congnita, 2012) ja Pienet suuret teot (Teresa Amabile ja Steven Kramer, Alma Talent, 2012). Kirjat ovat valikoituneet kyselyn perusteella, joka on toteutettu suomalaisten yritysjohtajien keskuudessa keväällä 2016. Kyselyyn vastanneet johtajat ammentavat johtamisoppaista näkemyksiä johtamisesta, ymmärrystä ihmismielen toiminnasta sekä tietoa käytännön työkaluista. Johtamisoppaiden voi siis olettaa vaikuttavan johtajien jokapäiväiseen työhön, heidän ajatteluunsa ja sitä kautta myös kielenkäyttöön. Aiempaa lingvististä tutkimusta suomenkielisten johtamisoppaiden kielestä ei ole. Tutkimustulokset osoittavat, että johtamisoppaiden kertomukset toimivat ainakin viidellä eri tavalla. Ne esittelevät tiettyä johtamisoppia, legitimoivat sitä ulkopuolisten auktoriteettien avulla sekä argumentoivat tekijän/tekijöiden asiantuntijuuden puolesta. Lisäksi kertomukset houkuttelevat lukijaa tekstin pariin ja suostuttelevat tätä toimimaan esitellyn johtamisopin mukaisesti. Lukijan motivoimisen keskeisenä kielellisenä keinona käytetään menestyksen mahdollisuuden lupaamista varsinkin dynaamisen modaalisuuden resurssien, kuten verbin voida, avulla. Johtamisoppaissa esiintyvä eksplisiittisin direktiivisyyden muoto on lukijan suora puhuttelu. Aineiston perusteella johtamisoppaiden kertomuksille on tyypillistä myös uhkan retoriikka, joka kielellistyy metaforissa, vastakkainasettelussa ja negatiivisilla seurauksilla varoittamisessa. Kun kertomuksia tarkastellaan niiden kotekstin osana, esiintyy ainakin kolmenlaista variaatiota. Itsenäisten kertomusten voi nähdä presupponoivan oletettuja yhteyksiä eri ilmiöiden välille. Kotekstin kehystämiä kertomuksia käytetään yllätysreaktion aikaansaamiseen ja lukijan mielenkiinnon herättämiseen ja ylläpitämiseen. Kotekstiin integroituneet kertomukset rakentavat informaationkulkua ja täydentävät sisältöainesta tekstikokonaisuuden seuraavaa vaihetta varten. Vaikka kyseessä onkin populaarikirjallisuuden laji, sekä johtamisoppaiden kertomusten toimintavaiheissa että kielellisissä ratkaisuissa näkyy pyrkimys soveltaa tieteellisen tekstilajin konventioita. Kertomuksia dominoivat sellaiset vaiheet ja jaksot, jotka yleistävät, arvioivat ja kommentoivat. Lisäksi kertomukset mahdollistavat luontevan tavan kutsua mukaan muita (asiantuntija)ääniä ja tarjoavat funktionaalisen muodon havainnollistaa teoksen taustalla olevaa tutkimusta ja sen tieteellistä validiteettia.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella ohjattujen meditaatioiden ja hypnoosin kieltä erityisesti genren näkökulmasta. Päätutkimuskysymyksiä on kaksi: 1.) Millaiset piirteet ovat tyypillisiä meditaatio- ja hypnoosigenreille? 2.) Millä tavoin meditaatio- ja hypnoosigenre suhteutuvat toisiinsa? Tutkimyskysymyksiä lähestytään genren, erityisesti jaksoanalyysin kannalta. Jaksojen lisäksi tarkastellaan kielellisistä piirteistä pronomineja, direktiivejä sekä suostuttelun kielen yhtä ulottuvuutta. Tutkimusaineisto koostuu Youtubessa julkaistuista meditaatio- ja hypnoosiäänitteistä, jotka litteroitiin analyysiä varten. Meditaatioäänitteitä on yhteensä kuusi, noin 88 minuuttia, ja hypnoosiäänitteitä neljä, noin 58 minuuttia. Tulokset osoittavat että meditaatio ja hypnoosi ovat erillisiä genrejä, jotka ovat kuitenkin läheisesti sukua toisilleen. Jaksoanalyysi paljastaa useita genreille yhteisiä jaksoja, jotka kuitenkin joiltain osin eroavat toisistaan, minkä lisäksi osa jaksoista on tyypillisempiä vain toiselle genrelle. Pronominien ja direktiivien käyttö genreissä on hyvin lähellä toisiaan, joskin joitakin eroavaisuuksia löytyy, minkä lisäksi suostuttelun kielen tarkasteltuja piirteitä löytyy pääasiassa vain hypnoosiäänitteistä. Tutkimuksen otanta on pieni, joten tuloksiin tulee suhtautua varauksella. Toisaalta tutkimus tarjoaa uutta tietoa etenkin meditaation kielestä, jota ei ole aiemmin tutkittu.

Tutkielmassa tarkastellaan eläinaiheisiin, tiedettä popularisoiviin tietokirjoihin sisältyvien kertomusten rakentumista ja funktioita tekstissä. Analyysin kohteina ovat näkökulman rakentuminen sekä kertomusten lajipiirteet ja tehtävät osana tietokirjatekstiä. Samalla selvitetään, missä määrin kertomuksissa hyödynnetään fiktionaalisuuden keinoja. Teosten aihepiiri ohjaa lisäksi tarkastelemaan kertomusten välittämiä eläinkäsityksiä, jolloin huomion kohteena on etenkin antropomorfismi eli eläinten inhimillistäminen. Tutkimuksessa yhdistetään tekstintutkimuksen sekä kirjallisuudentutkimuksen lähestymistapoja. Näkökulman analysoinnissa hyödynnetään narratologiassa kehitettyä fokalisoinnin käsitteistöä, kun taas kertomusten kokonaisrakenteen ja funktioiden analyysi perustuu systeemis-funktionaalisessa tutkimuksessa esitettyihin kertomusten lajikehyksiin. Aineisto koostuu kahdesta suurelle yleisölle suunnatusta suomenkielisestä tietokirjasta, jotka käsittelevät eläinten kognitiivisia kykyjä ja ominaisuuksia ja sisältävät upotteisia kertomuksia. Menetelmänä on lingvistinen systeemis-funktionaalinen tekstianalyysi, ja aineistoa lähestytään sekä synoptisesta että dynaamisesta näkökulmasta. Fokalisoinnin analyysissa osoitetaan, että kertomuksissa esiintyy sekä ulkoista että sisäistä fokalisointia ja sisäisinä fokalisoijina voivat olla paitsi ihmiset myös eläimet. Sisäisen fokalisoinnin tyypeistä henkilöfokalisoinnin todetaan vahvistavan kerronnan omakohtaisuutta sekä rakentavan kertomukseen jännitettä, kun taas eläinfokalisoinnin nähdään ohjaavan lukijaa asettumaan eläimen asemaan. Eläinfokalisoinnin tulkitaan tuottavan tekstiin sekä fiktionaalisuutta että antropomorfismia. Kertomusten kokonaisrakenteiden analyysi osoittaa, että aineistossa yleisin kertomuslaji on anekdootti, joka toimii tekstissä etenkin tieteellisen tiedon havainnollistajana. Muista lajityypeistä aineisto sisältää muisteluksia, joiden todetaan rakentavan teokseen omakohtaisuutta, sekä eksemplumeja, joissa eläinten toimintaa pohditaan moraaliselta kannalta, jolloin kyseinen kertomuslaji asettuu eläimiä inhimillistävään valoon. Kertomusten hybridisyyttä ilmentää varsinkin kerronnalliseksi selostukseksi nimetty esitystapa mutta myös elämäkerrallisuuden sekoittuminen muisteluksiin. Aineiston kertomuksista etenkin kerronnalliset selostukset tulkitaan fiktionaalisiksi, sillä niissä yhdistyvät eläinfokalisointi ja preesensmuotoinen kerronta.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa tarkastellaan kielteisten imperatiivilauseiden käyttöä Juha T. Hakalan Uudessa graduoppaassa. Aineistosta selvitellään kielteisten imperatiivien määrää, niissä käytettyjen verbien prosesseja ja sitä, millaisessa tekstiasemassa ne esiintyvät. Aineistona on yksi graduntekijöille suunnattu opaskirja ja siinä käytetyt imperatiivilauseet. Niistä huomion kohteena ovat erityisesti kielteisessä imperatiivimuodossa esiintyvät verbit ja niiden tekstikonteksti. Opaskirjan tekstissä on käytetty 511 imperatiivilausetta ja niistä 80 on kielteisiä, mikä on 15,7 %. Kielteisten imperatiivien osuus on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi arkikeskusteluissa. Niiden käyttö eroaa selvästi myös myönteisistä imperatiiveista. Verbien tarkastelussa käytetään apuna Hallidayn systeemis-funktionaalisen kieliopin verbien kuvaamisen mallia, jossa verbejä kuvataan prosesseina. Tekstiaseman tarkastelussa hyödynnän toimintasarjan käsitettä. Tutkin, minkälaisissa toimintasarjoissa kielteiset imperatiivilauseet esiintyvät. Kielteisissä imperatiivilauseissa esiintyvät verbit ovat keskittyneet mentaalisten prosessien ohjailuun. Mentaalisista verbeistä painottuvat kognitiiviset ja emotionaaliset prosessit. Lisäksi kielteisellä imperatiivilauseella on taipumus esiintyä tietynlaisessa tekstikontekstissa niin, että sitä edeltää jokin siihen viittaava osa, johon imperatiivi on reaktio, ja sen perässä on vielä asiaa kommentoiva jakso. Tällaisella toimintasarjalla rakennetaan annetulle direktiiville vakuuttavuutta ja ennakoidaan mahdollisia vastaväitteitä. Kielteisten imperatiivilauseiden funktio opastekstin ohjailun keinona vaikuttaa liittyvän vuorovaikutukseen ja toimivan tuttavallisen sävyn rakentajana.

Objectives. This master’s thesis was inspired on one hand by the current climate advocacy of children, and on the other by the persuasive possibilities of written texts (Anderson, 2008, 271; Wollman-Bonilla, 2004, 520). The aim of this piece of research was to investigate climate discourses and genre conventions in persuasive letters or “climate letters” written by primary school pupils. In addition, the aim was to specify and analyse which linguistic means were utilized to produce these climate discourses. This study increases knowledge of the meanings children attribute to climate change. Methods. The data for this study was collected from five primary school classes in four different schools. The students were in grades 3 to 6. The original data consisted of 54 letters. However, five letters which made up one of the classes participating in the study had to be disqualified. The conclusive data consisted of 49 climate letters from four different classes. The letters were analysed qualitatively utilizing discourse analysis and terminology within genre studies. Linguistic analysis, in this case the study of evaluations and modality, was used to support the discourse analysis. Findings and conclusions. The pupils’ climate letters utilized similar genre conventions which are natural to persuasive letters. These genre conventions are described using the term family resemblance. The letters have a similar schematic structure consisting of a greeting, a sequence containing opinions, arguments and suggestions, and a closing. By use of discourse analysis, six climate discourses were uncovered: a discourse about people-driven climate change, a denialist discourse, a conservation discourse, an animal rights discourse, a discourse of a sense of threat and a discourse of climate action. The discourses were produced using evaluations and modality. The evaluations varied. They were used to strengthen the affective quality of the letters and they proved to be an integral means of producing meanings about climate change. Out of the types of modality, dynamic modality was the most commonly used. In addition, illustrations were used to produce meanings about climate change. This study endeavours to offer more understanding about the meanings children develop about climate change so that the efforts to mitigate global warming would be more inclusive to the voices of the generation that will likely suffer most from the climate crisis.

The genre of a romance novel is one of the most widespread and popular literature genres nowadays. Over the course of its history it has been changing and obtaining new traits due to the influence of modern tendencies, society and its way of life. One of the most recent and bestselling representatives of this genre is French writer Agnès Martin-Lugand, whose novels Les gens heureux lisent et boivent du café (2013) et La vie est facile, ne t'inquiète pas (2015) constitute the body of the research. As both novels represent modern life of the main character Diane, the second one being the continuation of the storyline, they reflect contemporary social tendencies, in this case emancipation. Thus, the aim of the research is to analyze both novels and to determine if they belong to the genre of romance novel or the traits of emancipation prevail. The research consists of defining the genre of romance novel, plot structure and its particularities, as well as description of characters. Using qualitative analysis, all theoretical findings are projected on two chosen novels of Agnès Martin-Lugand, including the template of the plot by Pamela Regis (2003) and description of the characters by Kay Mussell (1984). Furthermore, the research studies the role of emancipation in the genre of romance novel and analyzes its presence and influence on the plot. The analyses allow to conclude that the novels Les gens heureux lisent et boivent du café et La vie est facile, ne t'inquiète pas belong to the genre of the romance novel as they reflect most of the traits of the genre provided that both novels are considered as one story, which was the condition of the research. Thus, the presence of emancipation plays secondary role by being one of the particularities of the genre and its modern tendencies.

Goals. The writing performance level of Finnish schoolchildren, especially of boys, has been an area of concern over the past few years. The present study is part of a longitudinal intervention study (RoKKi), which has created an encouraging feedback model for trying to find ways to enhance writing skills. Research has shown that writing self-efficacy and writing performance are related, so this study will examine whether the encouraging feedback model will improve the self- efficacy of the students. A central element of the encouraging feedback model is peer feedback. The idea is that the pupils feel that attention is being paid to what they have written. Pupil experience has not figured significantly as an issue in writing research, so this study will tackle that subject as well. Methods. The study was carried out in three 5th-grade classes between autumn 2011 and autumn 2012. The established class had already used the encouraging feedback model before the study, while the treatment class started to use it at the beginning of the intervention. In the control class, the teacher gave feedback according to a more traditional manner. The data consists of four measures of self-efficacy and writing experience. They were analysed using one-way ANOVA, repeated measures ANOVA, t-tests and the equivalent nonparametric tests. Results and conclusions. The encouraging intervention didn't have a statistically significant effect on the self-efficacy beliefs of the 5th-graders. However, the self-efficacy in the established class was higher and the writing experiences were statistically significantly higher than in the other two classes. In the established class, the experiences remained positive regardless of the genre that was being exercised whereas, in the control group, not even the normally positively experienced genre of story could improve the writing experience of the boys. The intervention seemed to have a positive effect for boys in particular, but one needs to take into account that the starting level of the self-efficacy of the boys in the test class was also high, which is exceptional in the light of earlier research. In the control class, the girls had much higher levels of self-efficacy and better writing experiences than the boys whereas, in the established class, the results were quite even. The positive writing experiences and self-efficacy beliefs – and the equality of the genders – in the established class suggest that the encouraging feedback model might be of value in long-term use.