Browsing by Subject "genreanalyysi"

Tutkielmassa vertaillaan uutisten ja valeuutisten rakenteita menetelmällä nimeltään move-analyysi, joka kuuluu genreanalyysiin. Genreanalyysi pyrkii tulkitsemaan, kuvailemaan ja selittämään genrejen ominaispiirteitä, ja move-analyysiä käytetään tunnistamaan yhteyksiä tekstin rakenteen ja sisällön välillä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka valeuutiset eroavat rakenteellisesti oikeista uutisista, mitkä rakenteelliset elementit voisivat auttaa valeuutisten tunnistamisessa, ja mikä on valeuutisten suhde oikeisiin uutisiin genren kannalta. Tutkielman aineisto koostuu 15 uutisesta ja 15 valeuutisesta, jotka ovat valittu Hornen ja Adalin vuonna 2017 kokoamasta ja julkisesti jakamasta yhdysvaltalaisten poliittisten uutisten aineistosta. Uutiset jaettiin tutkielmassa “move” -nimisiin osiin, jotka vastaavat yleistyksiä tekstin osien viestinnällisistä pyrkimyksistä. “Movet” puolestaan jaettiin osiin niiden erilaisten ilmentymistapojen mukaan. Jakaminen tapahtui määrittelemällä tekstin osien eli “movien” ja niiden ilmentymien rajat ja funktiot lingvistisen analyysin ja uutisarvojen mukaan, käyttämällä myös apuna tutkimusta uutisten rakenteesta. Tutkielma löysi pääasiallisia rakenteellisia osia eli “moveja” neljä kappaletta uutisille ja viisi valeuutisille: “otsikko”, “ingressi”, “leipäteksti” ja “lisätieto” kummallekin genrelle ja “paatos” valeuutisille. Ilmenemistapoja löytyi kuusi: tapahtuman-, yksityiskohdan-, taustan-, lähteen-, ja seurauksen raportti ja lisäksi kommentti. Tutkielman tulosten mukaan genret eroavat toisistaan siten, että artikkeleiden alussa ja lopussa valeuutisten sisältö painottuu mielipiteen ilmaisuun vahvemmin kuin oikeissa uutisissa. Oikeat uutiset seuraavat rakennetta, jossa tärkein esitetään ensin, mutta valeuutisissa on uutisia, jotka antavat yhtä suuren painoarvon myös artikkelin lopulle. Uutisaiheen kommentointi valeuutisissa on myös henkilökohtaisempaa kuin oikeissa uutisissa, ja sitä on enemmän, huolimatta siitä, että valeuutiset ovat keskimäärin aineistossa lyhyempiä. Valeuutisissa otsikon, leipätekstin ja ingressin suhteessa saattaa myös olla sisällöllisiä epäselvyyksiä ja lähteiden raportointi voi olla epäselvää, tai yksinkertaista ja toistavaa. Nämä erot voivat auttaa valeuutisten tunnistamisessa. Erot genrejen välillä voivat johtua siitä, mikä niissä nähdään keskeisenä uutisarvona: lukijan informoiminen, tai uutistapahtuman tai siihen liittyvien henkilöiden paheksuminen. Paheksunta näyttää tutkielman valossa olevan pääasiallinen valeuutisten jakama motiivi ja merkittävin ero uutisiin genrenä.

Metallimusiikin ympärille on kerääntynyt maailmanlaajuinen yhteisö, jonka sisällä vallitsee vahva identiteetin tunne. Tutkielmani pyrkii selvittämään, millainen tämä identiteetti on sekä miten se rakennetaan ja välitetään kuulijalle metallikappaleiden sanoituksien välityksellä. Tutkimus käsittelee ”metallista kertovia metallikappaleita” (Metal Songs about Metal), joiden sanoitusten aiheena on metallimusiikki tai -kulttuuri itse ja joissa metalliyhteisön arvot ja identiteetti ovat selkeämmin esillä kuin muissa kappaleissa. Tutkielman analyysi jakautuu genreanalyyttiseen ja diskurssianalyyttiseen osaan. Genreanalyysin tarkoituksena on määrittää metallista kertovat metallikappaleet omaksi diskurssigenrekseen Swalesin (1990) määrittelyn mukaan. Osana tätä prosessia myös metalliyhteisön todetaan täyttävän diskurssiyhteisön kriteerit, koska Swalesin teorian mukaan diskurssigenren taustalla on aina jokin sitä keskinäisessä viestinnässään käyttävä yhteisö. Tutkimuksen diskurssianalyyttinen puolisko analysoi kappaleiden sanoituksia ideologisen diskurssianalyysin ja asenneanalyysin keinoin. Se pohjautuu pääasiassa van Dijkin (1995) kuvaukseen piilevistä ideologioista (underlying ideologies) ja Englebretsonin (2007) esittämiin ajatuksiin asenteellisen kielenkäytön (stancetaking) esiintymismuodoista. Aineistonani toimivat viidenkymmenen metallikappaleen sanoitukset, joita analysoidaan kvalitatiivisen lähilukumetodin kautta tarkastelemalla tiettyjä kielellisiä elementtejä. Genremääritys tapahtuu vertaamalla aineiston ja metalliyhteisön yleisiä piirteitä Swalesin genremalliin. Aineistoa tarkastellaan pääasiassa sanoitusten toimijoiden, sisä- ja ulkoryhmien asemoinnin sekä kappaleissa esitettyjen asenteiden ja ideologioiden näkökulmista. Tutkimus osoittaa, että metallista kertovat metallikappaleet voidaan luokitella omaksi diskurssigenrekseen, jonka pääasiallinen viestinnällinen tarkoitus on rakentaa metalli-identiteettiä ja välittää sitä kappaleen kuulijalle. Sanoituksissa tämä ilmenee on metallimusiikin ja -yhteisön ylistävänä kuvailuna sekä ulkoryhmien eli ”toisten” (Others) asemointina metallin vastustajiksi ja vihollisiksi. Sanoituksissa esiintyy tyypillisesti asetelma, jossa kappaleen puhuja on esittävän yhtyeen laulaja, joka puhuttelee yleisöään kannustavasti tai kuvitteellista ”toista” vihamielisesti. Nämä kielelliset keinot paitsi luovat kuvaa metalliyhteisöstä ja sen identiteetistä, myös ottavat kuulijan osaksi yhteisöä. Metalliyhteisöä määrittäviksi piirteiksi esitetään ylpeys ja periksiantamattomuus, yhteisöllisyys, metallimusiikin ja sen historian arvostaminen, hedonistinen elämäntapa sekä autenttisuus. Tätä identiteettiä välitetään kuulijalle inklusiivisella kielenkäytöllä, samastuttavalla kerronnalla ja suoralla puhuttelulla.

Tutkielma käsittelee lukijaa sitouttavia tekniikoita yhdysvaltalaisten lastenkirjojen takakansiteksteissä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen retorinen rakenne lastenkirjojen takakansiteksteissä on, millaisia lukijaa sitouttavia strategioita lastenkirjojen takakansiteksteissä käytetään, ja löytyykö piirteiden käytössä eroavaisuuksia eri ikäryhmille suunnatun lastenkirjallisuuden takakansitekstien välillä. Tutkittavat lastenkirjallisuuden lajit ovat kuvakirjat, kouluikäisille suunnatut kirjat, nuorten aikuisten kirjat sekä lapsille suunnattu tietokirjallisuus. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä 160 takakansitekstistä, joiden analysoinnissa käytettiin lähilukumenetelmää. Tutkielmassa vertaillaan eri ikäryhmille suunnattujen lastenkirjojen takakansitekstien retorista rakennetta Gea-Valorin ja Inigo Rosin mallia (2009) apuna käyttäen. Tutkielmassa hyödynnetään myös mukautettua versiota Ken Hylandin akateemisen diskurssin mallista (2005) lukijaa sitouttavien piirteiden tunnistamiseksi. Lukijaa sitouttaviksi interpersoonaisiksi piirteiksi laskettiin tutkielmassa lukijan puhuttelu, käskyt, kysymykset sekä sivuhuomautukset. Tutkielmassa osoitetaan, että lastenkirjojen takakansitekstejä voidaan pitää luonteeltaan interpersoonaisina, ja niissä ilmenevillä sitouttamismerkitsijöillä on oma osansa lukijan vakuuttamisessa. Tutkielmassa selvisi, että lastenkirjojen takakansitekstien rakenteiden välillä on pieniä eroavaisuuksia, mutta mitään huomattavaa trendiä ei ollut nähtävissä. Kaikille teksteille yhteinen piirre oli kirjan sisällön kuvaileminen. Interpersoonaisia sitouttamismerkitsijöitä löytyi yleisesti ottaen eniten nuorille aikuisille suunnattujen kirjojen takakansiteksteistä, mutta muuten erot kategorioiden välillä eivät olleet merkittäviä. Yleisimpiä teksteissä ilmenneitä interpersoonaisia piirteitä olivat lukijan puhuttelu sekä kysymykset. Tutkielma osoittaa, että Hylandin metadiskurssimallia voidaan tietyin genrepohjaisin mukautuksin soveltaa akateemisen diskurssin lisäksi myös muihin tekstilajeihin.

Tutkielmassa tarkastellaan erään 8. luokan oppilaiden kirjoittamista etäkoulun kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten Reading to Learn (R2L) -pedagogiikka taipuu kirjoittamisen opettamiseen etänä. Tutkimusongelmaa lähestytään kahdesta näkökulmasta kahden tutkimuskysymyksen ja kaksijakoisen aineiston avulla. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen avulla selvitetään, minkälaisena oppilaat itse kokivat kirjoittamisen etäkoulun kontekstissa. Toisen tutkimuskysymyksen avulla fokusoidutaan tarkastelemaan mielipidetekstien funktionaalista rakennetta, jonka avulla selvitetään käytetyn pedagogiikan vaikutusta konkreettisemmalla tasolla. Aineisto koostuu oppilaiden täyttämästä kyselystä sekä heidän laatimistaan mielipidekirjoituksista. Kyselylomakkeen kysymykset ovat sekä monivalinta- että avokysymyksiä ja koskevat etäkoulussa toteutetun mielipidekirjoittamisen opetuskokonaisuutta. Mielipidekirjoituksia on yhteensä 38, joista 20 on kirjoitettu ilman pohjatekstiä ja 18 on vastineita. Tutkielmassa analysoidaan tekstien funktionaalista rakennetta John Swalesin genreanalyysilla, jota on sovellettu tämän tutkimuksen tavoitteita palvelevalla tavalla. Työssä osoitetaan, että R2L-pedagogiikka on toimiva tapa opettaa kirjoittamista etänä. Kyselylomakkeen tuloksista käy ilmi, että oppilaat kokevat kirjoittamisen opiskelun etäkoulussa varsin positiivisesti. Valtaosan mielestä kirjoitustehtävät sujuvat yhtä hyvin tai jopa paremmin etäkoulussa kuin lähikoulussa. Esimerkkien seuraamista ruudun välityksellä pidetään helppona, ja avovastauksista hyvin toimineena seikkana nousee muun muassa kirjoittaminen ja tehtävien tekeminen. Tästä tapaustutkimuksesta selviää, että ikätasoon suhteutettuna oppilaat käyttävät melko laajasti eri funktionaalisia jaksoja mielipidekirjoituksissaan. Aiempien tutkimusten tapaan oppilailla ei ole ongelmia oman mielipiteen esittämisessä, mutta pohjatekstin referoiminen osoittautuu kahdeksasluokkalaisille hieman haastavaksi. Mielipidekirjoitusten funktionaalisen rakenteen analyysista selviää opetuksen yhteys tuotettuun tekstilajiin. Opetuksen vaikutus näkyy funktionaalisten jaksojen määrässä, niiden sijoittumisessa tekstiin sekä käytetyssä sanastossa. Etäopetus on koulumuotona uusi, joten tutkimusta siitä on saatavilla niukasti. Tämän tutkielman voikin katsoa täydentävän tätä tutkimusaukkoa.

Tutkielmassa analysoidaan tulosvaroitustiedotteita sekä niitä käsitteleviä uutisia kriittisen genreanalyysin metodologiaan perustuvalla menetelmällä. Tutkielman tavoitteena on selvittää tekstien kokonaisrakenteiden ja kielellisten piirteiden analyysin avulla sitä, millaisia normeja ja yksityistavoitteita tulosvaroituksen lajityyppiin liittyy. Toisaalta tavoitteena on myös kartoittaa tulosvaroitustiedotteen ja -uutisen intertekstuaalista suhdetta tarkastelemalla sitä, millaisia teksti(laji)ketjuja tiedotteet ja uutiset muodostavat. Tutkielman tiedoteaineisto koostuu niistä Helsingin pörssin päälistalle listattujen yhtiöiden tulosvaroituksista, jotka on julkaistu vuoden 2018 ensimmäisellä vuosineljänneksellä. Uutisaineisto sisältää puolestaan kyseisiä tiedotteita käsittelevät Kauppalehden uutiset. Yhteensä analysoitavana on 32 tekstiä: 16 tiedotetta ja 16 uutista. Työssä osoitetaan, että sekä positiivisissa että negatiivisissa tulosvaroituksissa on merkkejä tuloksenhallinnan yksityistavoitteesta eli sellaisista kielellisistä ja viestinnällisistä keinoista, joiden avulla yhtiöt tavoittelevat mahdollisimman myönteistä kuvaa julkisuudessa. Kaikille tiedotteille yhteinen piirre on se, että niissä ei käytetä lainkaan tulosvaroitus-substantiivia tai varoittaa-verbiä. Tyypillisintä tuloksenhallinta on aineiston valossa kuitenkin negatiivisille tulosvaroituksille, sillä erityisesti niissä pörssiyritykset hyödyntävät tulosvaroituksen genrelle ominaista kasvun ja kehityksen retoriikkaa omiin tarkoitusperiinsä. Rakenteen osalta tiedotteissa hallitaan tulosta esimerkiksi poikkeamalla niin kutsutusta kärjellään seisovan kolmion mallista, jossa tärkein tieto esitetään tekstin alussa. Tulosvaroitusuutisten analyysista puolestaan selviää, että uutiset rakennetaan lähes kokonaan pörssi-tiedotteiden suorien ja epäsuorien lainausten varaan. Ensisijaisesti uutisessa on äänessä varoituksen julkaissut yhtiö, mutta Kauppalehti hallitsee äänen kuulumista nostamalla uutiseen tiedotteen tärkeimmän sisällön siten, että tyypillinen uutisteksti noudattaa kärkikolmiomallia. Tutkielman keskeinen päätelmä on, että vaihtelusta ja tuloksenhallinnasta huolimatta aineiston tiedotteet voidaan tunnistaa tulosvaroituksen genren jäseniksi. Paikoin positiivisuusstrategiat kuitenkin koettelevat genren normeja. Toistaiseksi suomenkielistä sijoittajaviestintää käsittelevää lajitutkimusta on saatavilla niukasti, joten tutkielman voi nähdä täydentävän fennistiikan kenttää tällä saralla.

Tutkielma tarkastelee Rion olympialaisten 2016 urheilu-uutisointia evaluaation näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista evaluaatiota eli arviointia urheilu-uutisissa esiintyy: millä tavoin mies- ja naisurheilijoihin suhtaudutaan mediassa, miten heitä ja heidän suorituksiaan kuvaillaan ja arvioidaan, ja millaisten verbien kanssa sukupuolet esiintyvät subjektin paikalla. Analyysi keskittyy erityisesti kahteen yksilöurheilulajiin, tennikseen ja ratsastukseen, jotta on mahdollista vertailla, onko uutisissa käytetty kieli ja urheilijoiden kuvaukset erilaisia lajissa, jossa mies- ja naisurheilijoilla on omat sarjansa, verrattuna lajiin, jossa he kilpailevat yhdessä toisiaan vastaan. Sukupuolittunut kielenkäyttö ja naisurheilijoita trivialisoivat narratiivit ovat olleet keskeinen teema urheilusosiologiassa 2000-luvun alusta lähtien, ja aihe on edelleen ajankohtainen tasa-arvon puhututtaessa yhteiskunnan eri kentillä. Kielitieteen piirissä se on kuitenkin saanut huomattavasti vähemmän huomiota, joten tämä tutkielma pyrkii tuomaan aiheeseen erilaista näkökulmaa. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojaa genreanalyysiin sekä sukupuolta ja kieltä tutkiviin teorioihin. Genreanalyysin käsitteiden kautta pyrin muodostamaan kuvan urheilu-uutisista genrenä sekä tarkastelemaan tennis- ja ratsastusuutisointia osana tätä laajempaa genreä. Sukupuolen ja kielen teorioita hyödynnän tutkiessani naisurheilijoiden mediarepresentaatioita ja urheilu-uutisoinnissa vallitsevia sukupuolittuneita käytäntöjä. Sovellan tutkimuksessa systeemis-funktionaalisen kieliteorian pohjalta kehitettyä suhtautumisen teoriaa (Martin ja White, Appraisal theory) painottaen erityisesti sen asennoitumisen ja asteittaisuuden kategorioita. Näiden työkalujen avulla tarkastelen, onko median suhtautumisessa mies- ja naisurheilijoihin selkeitä eroja, ja esitetäänkö naisurheilija miesurheilijaa useammin negatiivissävytteisesti. Tutkimuksen materiaali koostuu 40:stä tennis- ja ratsastusuutisesta, jotka on julkaistu The Guardian- ja Daily Mail -lehtien urheilu- ja uutisosioissa Rion olympialaisten 2016 aikana. Analysoitavat artikkelit valittiin 219 hakutuloksen joukosta ositetulla otannalla niin, että molemmista lehdistä analyysiin valikoitui 10 tennisuutista ja 10 ratsastusuutista. Analyysi on kaksiosainen: ensimmäinen osa keskittyy analysoimaan tennis- ja ratsastusuutisointia osana urheilu-uutisgenreä, ja toinen syventyy tutkimaan sukupuolten representaatioita urheilumediassa. Analyysissä yhdistyvät määrällinen ja laadullinen menetelmä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tennis- ja ratsastusuutisoinnissa esiintyvän evaluaation tyyli ja määrä heijastelevat sekä uutisgenrelle ominaista toistoa että urheilu-uutisille tyypillistä värikästä kielenkäyttöä ja korostettuja ilmauksia. Yllättävänä voidaan pitää adjektiivien verrattain vähäistä määrää urheilijoiden kuvailussa verrattuna substantiiveihin, mutta aineiston perusteella substantiivikin voi toimia suhtautumisen paljastavana kuvainnollisena määritteenä. Tutkimustulokset mies- ja naisurheilijoiden kuvailun tyylistä ja sävystä viittaavat positiiviseen muutokseen urheilumedian asenteissa naisurheilijoita kohtaan. Kuvaukset olivat samankaltaisia molemmissa lajeissa ja asettivat mies- ja naisurheilijat samanarvoiseen asemaan. Verbien käyttö vahvisti osaltaan vaikutelmaa sukupuolten tasapuolistuneesta kohtelusta mediassa. Jatkotutkimusta tarvitaan selvittämään, onko tämänkaltainen kehitys havaittavissa urheilumediassa laajemminkin, vai vallitsevatko sukupuolittuneet narratiivit edelleen tietyissä lajeissa ja maissa.