Browsing by Subject "glykolipidi"

Mikrolevät ovat yksisoluisia organismeja, jotka sisältävät lajista ja kasvatusolosuhteista riippuen proteiineja 25–63 % kuivapainosta, lipidejä 2–25 % kuivapainosta, hiilihydraatteja 35–57 % kuivapainosta ja kivennäisaineita 6–30 % kuivapainosta. Lipideistä 15–57 % on triasyyliglyseroleja ja 0,7–37 % poolisia lipidejä, kuten fosfo- ja glykolipidejä. Mikrolevien koostumusta sekä mikrolevien lipidien uuttoa on tutkittu aiemmin Helsingin yliopistossa, ja näissä tutkimuksissa on herännyt tarve lisätiedolle mikrolevien poolisista lipideistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli luokitella mikrolevien sisältämät lipidit poolisuuden mukaan selvittäen osuudet rasvahappokoostumuksen perusteella. Lisäksi tavoitteena oli kehittää HPLC-menetelmä mikrolevien fosfo- ja glykolipidien määrittämiseen. Poolisten lipidien rasvahappojen määrityksessä mikroleväuutteiden lipidit erotettiin poolisuuden mukaan kiinteäfaasiuutolla ja uutteista määritettiin rasvahappopitoisuudet kaasukromatografisesti. HPLC-menetelmä kehitettiin tutkimalla poolisten lipidien profiileja nestekromatografia-valonsirontadetektorilla (LC-ELSD). Kehitetyllä LC-ELSD-menetelmällä tutkittiin Euglena gracilis ja Selenastrum sp. -mikrolevänäytteiden poolisia lipidiluokkia. Mikrolevänäytteissä esiintyvät fosfo- ja glykolipidit tunnistettiin nestekromatografia-massaspektrometrisesti (LC-MS). Tutkimuksen tuloksista selvisi, että Selenastrum sp. -mikrolevän kokonaislipidipitoisuus oli suurempi kuin E. gracilis -mikrolevän. Molemmilla lajeilla eniten rasvahappoja oli poolisissa lipideissä ja molempien lajien rasvahappokoostumukset vaihtelivat kasvatuserästä ja -olosuhteista riippuen. Kehitetyllä LC-ELSD-menetelmällä mikrolevänäytteiden poolisten lipidien profiileissa erotettiin monogalaktosyylidiasyyliglyseroli (MGDG) ja fosfolipidit luokkana. Tulosten perusteella MGDG vaikuttaisi olevan yleisin glykolipidi tutkituissa mikrolevänäytteissä ja fosfatidyylietanolamiini yleisin fosfolipidi. Glyko- ja fosfolipidiluokissa ei ollut eroa mikrolevälajien tai kasvatuserien välillä. Mikrolevien MGDG:t vaikuttivat sisältävän monityydyttymättömiä rasvahappoja ja fosfolipidit tyydyttyneitä tai kertatyydyttymättömiä rasvahappoja. Lisätutkimusta tarvitaan poolisten lipidien kvantitatiiviseen määrittämiseen ja menetelmän kehittämiseen fosfolipidien erottumisen osalta.

Elintarviketeollisuuden kiinnostus palkokasvituotteisiin on kasvanut, sillä palkokasveja lisäämällä voidaan parantaa aterioiden toiminnallisia ominaisuuksia. Palkokasvien lipidipitoisuudessa ja rasvahappokoostumuksessa on vaihtelua mm. lajin, lajikkeen ja kasvuolosuhteiden mukaan. Palkokasveilla on tyypillisesti hyvä rasvahappokoostumus, ja ne sisältävät paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja. Tutkimusten mukaan herneiden lipidipitoisuus on 0,4–3,7 %, härkäpavun 0,6–3,9 % ja lupiinin 4,5–15 %. Lipidit vaikuttavat elintarvikkeiden laatuun, ja niillä on tärkeä rooli tuotteiden rakenteelle, flavorille ja ravitsemuksellisille ominaisuuksille. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää herne-, härkäpapu- ja lupiinivalmisteiden (jauhot, konsentraatit, isolaatit) kokonaisrasvapitoisuus ja rasvahappokoostumus. Palkokasvivalmisteiden lipidit fraktioitiin poolisuuden mukaan ja karakterisoitiin erityisesti poolisten lipidien fraktioita. Lisäksi tavoitteena oli selvittää palkokasvivalmisteiden sisältämiä fosfo- ja glykolipideitä. Tutkimuksessa lipidien uuttamiseen käytettiin paineistettua nesteuuttoa. Lipidien erottamiseen poolisuudelta eroaviin fraktioihin (4 fraktioita) käytettiin kiinteäfaasiuuttoa. Kokonaisuutteiden ja fraktioiden rasvapitoisuus ja rasvahappokoostumus analysoitiin kaasukromatografisesti. Poolisten lipidien profiileja tutkittiin korkean erotuskyvyn nestekromatografialla käyttäen valonsirontadetektoria (HPLC-ELSD). Palkokasvivalmisteissa esiintyvien fosfo- ja glykolipidien tunnistamiseen käytettiin standardeja ja nestekromatografia-massaspektrometri (LC-MS) -analyysin tuloksia. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että herne-, härkäpapu- ja lupiinivalmisteista proteiini-isolaateilla ja -konsentraateilla oli suuremmat kokonaisrasvapitoisuudet kuin muissa valmisteissa. Lipidit vaikuttavat kulkeutuvan proteiinien mukana proteiinivalmisteisiin. Herne-, härkäpapu- ja lupiinivalmisteissa yleisimpiä rasvahappoja olivat linolihappo, öljyhappo, palmitiinihappo ja -linoleenihappo. Näytteiden rasvahappokoostumus oli samankaltainen, paitsi hernevalmisteissa oli muita enemmän -linoleenihappoa. Näytteiden välillä oli eroavaisuuksia lipidien jakaantumisessa fraktioiden välillä. Yleensä fraktio 1 sisälsi selkeästi eniten lipidejä ja lipidien pitoisuus oli pienin fraktiossa 3. HPLC-ELSD-analyysin perusteella näytteiden fraktioissa 1 ja 2 oli poolittomia lipidejä, mutta ne eivät erottuneet selkeästi. Fraktiossa 3 oli lähinnä galaktolipidejä ja fraktiossa 4 fosfolipidejä.