Browsing by Subject "hallinnallisuus"

The purpose of this thesis is to desribe what potrays to be a ’’problem’’ in the political documents of European union which regulate the lifelong learning. The study also focused on the matter how the lifelong learning is used as a technology of government and produces idea of ”normal” through political discourses. What kind of ideal or normality it constructs and how the lifelong learning subjectifies the individual? In the end of the thesis the presumptions and silences which has been left unproblematized or unquestioned in the political documents of the lifelong learning are raised. The research material was collected from EUR-lex, the official database of the juridical documents of European Union. The material consists of six notable documents related to lifelong learning of European Union from the years of 2005-2020. The material was analyzed using Carol Bacchi’s method “What’s problem represented to be (WPR)?”. The concepts of Foucault’s governmentality and discourse theoretical ideas based on post-structuralism has been utilized in this research in the context of lifelong learning. The results of this research showed that the starting point of lifelong learning is based on the discourses of economy, competitiveness and growth. Lifelong learning was seen foremost as the solution to the competitiveness and growth as well as to the constant change of the society and to the questions of social involvement. Ideal lifelong learner was constructed to be more entrepreneurial using competence talk. In addition, the lifelong learning was portrayed to be the responsibility and obligation of the individual more than before.

Tutkielmassa tarkastellaan islamin kategorian taktisuutta väestön hallinnassa Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupungin miehityksen yhteydessä. Tarkastelu keskittyy Venäjän helmikuussa 2014 aloittaman miehityksen kahteen ensimmäiseen vuoteen, joiden aikana Venäjällä toimivat uskonnolliseksi ja islamilaiseksi luokitellut hallinnolliset auktoriteetit pyrkivät vaikuttamaan alueella ja solmimaan kumppanuuksia paikallisten toimijoiden kanssa. Alueen muslimiväestöstä suurin osa identifioituu Krimin tataareiksi, joiden vaikutusvaltaisin poliittinen organisaatio Mejlis asettui vastustamaan miehitystä. Toimijoiden välinen dynamiikka muodostuikin kontekstissa, missä ristesivät eri toimijoiden intressit ja niin ”uskonnollisten” toimijoiden kuin valtioidenkin hallintapyrkimykset. Tutkielmassa ”islamiksi” luokittelun prosessi problematisoidaan ja asetetaan tarkastelun keskiöön. Tutkielma sijoittuu islamin ja uskonnon kategorian sekä hallinnan tutkimukseen. Tutkimusaiheen lähestymistapa pohjautuu Michel Foucault’n teoreettisiin ja metodologisiin esityksiin väestön hallinnasta ja sen rakentumisen tutkimuksesta. Teoreettisen viitekehyksen keskiössä on Naomi Goldenbergin teoreettinen näkökulma uskonnon kategorian strategisesta merkityksestä hallinnassa. Goldenbergin mukaan hallinnot voivat kategorian strategisuuden avulla säilyä ja säilöä käsitystä ennen ja tulevaisuudessa olevasta suvereniteetista. Teoreettisia näkökulmia sovelletaan tarkasteluun, jonka tavoitteena on tunnistaa taktisia tapoja hyödyntää islamin kategoriaa ja selvittää, mihin paikallisella tasolla esiintyvä taktisuus perustuu. Aihetta lähestytään analysoimalla Krimin miehitykseen liittyvää paikallisten ja Venäjällä toimivien muftiaattien edustajien tuottamaa ja jakamaa materiaalia, joka sisältää haastatteluja, puheita, sosiaalisen median julkaisuja ja muita tekstejä. Analyysissa sovelletaan foucault’laista diskursiivista tutkimustapaa. Tutkielmassa tuodaan esille islamin kategorian taktisia käyttötapoja, joilla ohjattiin, rajoitettiin, harhautettiin ja eristettiin väestöä Krimin miehityksen yhteydessä. Väestön hallinnan muodostumiseen vaikuttivat sekä Venäjän valtiolliset toimijat että muftiaattien edustajat, joiden toiminta tuki viime kädessä Venäjän strategisia intressejä alueella. Analyysin perusteella myös esitetään, että islamin kategorian taktisuus linkittyy tutkimusaiheen kontekstissa valtarakenteisiin ja valtion repressiivisiin käytäntöihin hallita vähemmistöjä ja tukahduttaa mahdollista vastarintaa. Tutkimusaiheen tarkastelussa tuodaan esille, millainen strateginen merkitys eri toimijoille voi olla käytännöillä, joilla ”islamin” yhteyteen luokitellaan asioita, hallinnollisia toimijoita ja väestöä.

Keskellä vuosien 2015—2016 pakolaiskriisiä presidentti Sauli Niinistö piti valtiopäivien avajaisissa polemiikkia herättäneen tolkun puheen. Puheessa presidentti toivoi tolkkua pakolaiskriisistä ja pakolaisista käytävään keskusteluun. Inspiraatio puheeseen oli tullut Kirjailija Jyri Paretskoin Iisalmen Sanomissa julkaistusta kolumnista Tolkun ihmiset. Kolumnissaan Paretskoi totesi, että maahanmuuttokysymykset eivät todellisuudessa jaa suomalaisia kahtia, sillä kahden ääripään keskellä on valtava enemmistö, tolkun ihmiset. Kolumnista tuli paikallislehden kaikkien aikojen luetuin. Tässä tutkielmassa pureudun tolkun retoriikkaan politiikan kontekstissa. Analysoin sitä, missä asiayhteyksissä tolkun retoriikkaa ilmenee ja millaisia kvaliteetteja tolkullisuuteen ladataan. Lisäksi analysoin tolkun retoriikan seurauksia ja tapaa, jolla tolkuttamista harjoitetaan. Tutkielman aineistona toimivat kaikki Helsingin Sanomien artikkelit vuosien 2015–2019 vaalikaudelta, missä poliitikko käyttää sanaa tolkku. Lisäksi mukana on kaksi Paretskoista tehtyä haastattelua ja Paretskoin alkuperäinen kolumni. Aineiston koko on yhteensä 29 lehtijuttua. Käytän tutkielmassani monipuolista teoria-menetelmäpakettia. Teoriapuolella käytän Antonio Gramscin common sense ja hegemonia -käsitteitä sekä Michel Foucaultista inspiraatiota saanutta episteemisen hallinnan käsitettä. Analyysissa hyödynnän laadulliseen sisällönanalyysiin lukeutuvaa grounded theory (GT) -menetelmää, joka tarjoaa välineitä ja inspiraatiota. GT:n vieressä kulkevat diskursiivisempi analyysitapa sekä retorinen analyysi. Varsinainen systemaattinen analyysi toteutettiin Atlas.ti-ohjelmalla. Analyysi osoittaa, että tolkkua käyttävät selkeästi runsaammin keskustaoikeistolaiset poliitikot. Tolkkuun liitetään maltillisuuden, pragmaattisuuden, asiallisuuden ja järkevyyden kvaliteetteja. Tolkun väitetään olevan suuren enemmistön puolella, mutta tolkun koheesio särkyy voimakkaasti. Tolkun retoriikka pyrkii näyttäytymään arvovapaana ja luonnollisena ”tolkun äänenä”. Analyysi kuitenkin osoittaa, että tolkun puhe on eräänlaista naturalistista retoriikkaa ja episteemistä hallintaa, minkä takia se mahdollisesti peittää alleen periaatteellisen keskustelun arvoista, mielipiteistä ja ideologioista. Tämän seurauksena tolkun puhe voi johtaa moraaliseen polarisaatioon; tilanteeseen, jossa affektiivisesti jaettu tarina yhteisestä hyvästä särkyy, eikä yhteiskunnallista kittiä tai välittäjäainetta enää muodostu.