Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "hammas"

Sort by: Order: Results:

  • Färkkilä, Esa (2016)
    Ihmisten eliniän odotus on lisääntynyt laajasti ympäri maapalloa. Samaan aikaan on suun terveyden yhteyden merkitys yleisterveyteen lisääntynyt. Myös hammaslääketieteelliset hoidot ovat kehittyneet ja useampi hammas saadaan säästettyä johtaen siihen, että yksilöiden omien hampaiden lukumäärät ovat lisääntyneet. Nämä hampaat voivat kuitenkin toimia mahdollisina infektion lähteinä. Usein hammasinfektiot ovat luonteeltaan kroonisia sekä myös vähäoireisia. Nämä infektiot voivat aiheuttaa yleisinfektion, kuten sydänläppätulehduksen tai aivopaiseen. Suussa infektion voi muodostaa limakalvon (mukosiitti, ientulehdus) sekä hampaan kiinnityskudoksen tulehdukset (juuren kärjen tulehdus, luutulehdus, kystat sekä osittain puhjenneet viisauden hampaat. Karies ja parodontiitti ovat yleisimmät suun infektiofokukset. Parodontiitin pääriskitekijöiksi tiedetään huono suuhygienia, diabetes ja miessukupuoli kun taas karieksen riskitekijöksi tiedetään elämäntavat, kuten runsas sokerin syönti, runsas alkoholin nauttiminen sekä myös huono suuhygienia. Myös tupakka tiedetään liittyvän riskitekijänä parodontiittiin ja kariekseen, tosin karieksen suhteen on myös päinvastaista tutkimustietoa. Tutkimuksessa selvitettiin yhden vuoden kaikki HYKS:n suu ja leukasairauksien klinikkaan suun infektiofokusselvitykseen lähetetyt potilaat. Sisäänottakriteerinä oli vähintään 18 vuoden ikä ja epäily tai poissulku suun infektiofokuksesta. Potilaista kerättiin kaikki suun löydökset. Suun infektiofokus määriteltiin olevan parodontiitti, syvä karies tai jäännösjuuri, juurenkärjentulehdus, osittain puhjennut viisaudenhammas, osteomyeliitti, alveolaarinen osteiitti, mukosiitti, kysta tai traumaattinen löydös. Potilasta kerättiin kliiniset tiedot mukaan lukien käyttäytymistiedot kuten tupakointi, alkoholin käyttö sekä hammashoitohistoria. Vuoden aikana potilaita lähetettiin 2807 joista 408 suun infektiofokusselvityksiin. Näistä muodostui varsinainen tutkimusaineisto. 314 (77%) potilaalla todettiin suun infektiofokus. Suurimman ryhmän muodostivat syöpähoitoihin tulevat potilaat, ja toiseksi suurimman ryhmän immuunipuutteiset, syöpää sairastamattomat potilaat. Kolmanneksi suurimman ryhmän muodostivat bakteriellia etäinfektiota (endokardiitti, sepsis) tai autoimmuunisairautta sairastavat potilaat. Keski-ikä oli 58 vuotta ja suurin osa (69%) oli miehiä. Tupakointi, epäsäännöllinen hammaslääkärissä käynti, miessukupuoli sekä runsas alkoholin käyttö lisäsivät merkittävästi suun infektiofokusten esiintymistä. Monimuuttajamallissa tupakka lisäsi itsenäisenä riskitekijänä suun infektiofokusten esiintymistä. Tupakoitsijoilla oli myös merkitsevästi enemmän erilaisia suun infektiofokuksia, verrattuna tupakoimattomiin. Tilastollisesti merkitsevästi tupakoitsijoilla oli enemmän kariesta ja parodontiitia.
  • Kinnunen, Katri (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)
    Eräässä bordercolliesuvussa on havaittu koirilla hampaiden kruunujen voimakasta kulumista ja muita hammassairauden oireita. Oirekuva ei sovi mihinkään tunnettuun koirien hammassairauteen. Tässä eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielmassa kootaan yhteen näillä koirilla tavattuja oireita, tutustutaan erilaisiin hammassairauksiin, jotka voisivat olla oireilun taustalla, sekä etsitään koirien geeneistä sairautta aiheuttavaa tai sen sijainnin ilmaisevaa geenimutaatiota. Koska kyseessä on aiemmin tuntematon sairaus, jonka tyyppistä ei tunneta alan kirjallisuudessa, kirjallisuuskatsauksessa perehdytään ihmisillä vastaavanlaisia oireita aiheuttaviin sairauksiin ja koirilla raportoituihin hampaan kovakudoksen kehityshäiriöihin. Työn kokeellisessa osassa etsittiin virheitä koiran dentiinin sialofosfoproteiinia (DSPP) koodaavasta geenistä. Geenistä toivottiin löytyvän joko varsinaisen tautia aiheuttavaa mutaation tai polymorfismeja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, voiko mutaatio sijaita DSPPgeenissä tai periytyä sen mukana. Aineisto koostui kolmeltatoista samaan sukuun kuuluvalta bordercollielta geenitutkimusta varten kerätystä verinäytteestä. Koirista seitsemällä oli havaittu hammassairauden oireita. Lopuilla kuudella koiralla oli omistajien mukaan normaalit hampaat. Sairaista koirista oli käytettävissä erilaisia eläinlääkäreiden kirjoittamia potilaskertomuksia, röntgenkuvia ja valokuvia hampaista sekä omistajien kertomuksia havaituista oireista. Aineiston pohjalta kartoitettiin sairauden fenotyyppiä. Työn kokeellisessa osassa hypoteesinä on, että koiran DSPP-geenin eksoneissa kaksi, kolme tai neljä on mutaatio, joka aiheuttaa sairauden. Geeninäytteistä monistettiin PCRtekniikalla (polymeraasiketjureaktio) halutut alueet genomista, ja nämä alueet sekvensoitiin. Sekvenssejä verrattiin koiran DSPP-sekvenssiin (CanFam 2) NCBI:n Blast-työkalulla. Näytteistä ei löytynyt sairauden periytymistä aiheuttavaa tai sen periytymistä noudattavaa geenimutaatiota. Näin voidaan sanoa, ettei sairauden aiheuttava mutaatio ole tapahtunut tutkituilla geenialueilla ja että se ei periydy DSPPgeenin mukana. Jatkossa sairauden aiheuttavaa geenivirhettä tulee etsiä muualta koiran genomista.
  • Rajapuro, Atte (2016)
    Hammaspuutosten korvaamisessa implantin ja hampaan yhdistävä siltarakenne on aiheuttanut hammaslääkärikunnassa kiistaa jo 30 vuoden ajan. Tässä tutkimuksessa käsitellään proteettisia siltarakenteita, joissa on tukipilareina implantteja ja luonnonhampaita. Yhdistelmäsilta-termillä tarkoitetaan tässä tutkielmassa kiinteää hammasproteettista siltarakennetta, jossa on samassa proteettisessa yksikössä tukipilareina sekä hammaspilareita että implantteja. Tutkielmassa perehdyttiin aiheesta julkaistuun kirjallisuuteen ja tutkittiin Järvenpään hammaslääkärikeskuksessa tehtyjen yhdistelmäsiltaproteesien ja niiden tukipilareina toimivien implanttien selviytymistä. Potilastiedoista etukäteen kerätty retrospektiivinen tutkimusaineisto koostui 53:sta yhdistelmäsillasta. Tutkittavien yhdistelmäsiltojen tukipilareina oli 63 implanttia ja 91 hammasta. Tutkittujen yhdistelmäsiltojen ja implanttien selviytymistunnusluvut olivat erittäin hyvät. Yhdistelmäsilloista menetettiin vain kaksi, niitä tukevan implantin peri-implantiitin vuoksi. Huolimatta tutkittujen yhdistelmäsiltojen hyvistä selviytymistunnusluvuista, tämän tutkielman ja siihen liittyvän tutkimuksen perusteella yhdistelmäsiltaproteesia ei voida suositella ensisijaiseksi siltarakenteeksi johtuen tutkimusaineistoon liittyvistä epävarmuustekijöistä. Yksittäisillä implanttikruunuilla, implantti- ja hammassilloilla on yhdistelmäsiltaa parempi pitkäaikaisennuste, minkä vuoksi niitä on pidettävä ensisijaisina vaihtoehtoina. Yhdistelmäsiltarakennetta voidaan kuitenkin harkita käytettäväksi tietyissä tilanteissa, kun täysin implantti- tai hammaskantoisen kiintoproteesin valmistaminen ei ole mahdollista anatomisista tai muista syistä johtuen.
  • Kupi, Antti (2016)
    Tutkielmassa pyritään selvittämään, mitkä syyt ovat johtaneet juurihoidettujen hampaiden poistoon Helsingin kaupungin yliopistohammasklinikalla 1.1.2008-31.12.2011 hammaslääketieteen kandidaattien juurihoitamissa hampaissa. Tavoitteena on selvittää mitkä tekijät vaikuttavat juurihoidetun hampaan selviämiseen, jotta hoitoja pystyttäisiin tekemään mahdollisimman hyvin. Tutkielma koostuu tutkimusosiosta ja kirjallisuuskatsauksesta. Tutkimusosiossa on kerätty poistetuiksi päätyneiden juurihoitohampaiden tietoja potilasasiakirjamerkinnöistä. Aineisto käsittää 101 poistettua juurihoitohammasta. Juurihoidettuja hampaita kyseisellä aikavälillä oli yhteensä 1349. Poistot oli tehty keskimäärin noin kahden vuoden kuluttua juurihoidosta. Poskihampaat näyttävät kestävän huonommin juurihoidettuna. Uusintajuurihoito, laajempi tulehdusmuutos sekä röntgenkuvista havaittava hampaan luutuen vähentyminen heikentävät ennustetta. Jos hampaasta puuttuu suuri osa karieksen seurauksena, on se alttiimpi hampaan murtumiselle juurihoidon jälkeen. Metalliset juurikanavanastat altistavat juuren murtumille. Yleisimmät juurihoidetun hampaan poistosyyt lyhyellä aikavälillä ovat juurikanavainfektiot ja hampaan murtumat. Näitä molempia syitä vastaan näyttäisi auttavan hampaan kruunuttaminen kuten myös juurihoidossa onnistuminen. Myös erilaiset ongelmat juurihoidossa, kuten vaikeudet päästä kanavissa loppuun asti, runsas hammaskudoksen poistaminen tai hampaan juuren alueelle tehty reikä näyttävät heikentävän hampaan ennustetta juurihoidon jälkeen.