Browsing by Subject "hartauskirjallisuus"

Tässä tutkielmassa paneudutaan Martti Simojoen Päivän sana -hartauskirjaan. Tutkimuksen päähuomio keskittyy hartauskirjan viittauksiin Raamattuun ja siinä esiintyneisiin auktoriteetteihin. Simojoki kokosi Päivän sana -hartauskirjan hartauksistaan, joita hän oli kirjoittanut vuosina 1939–1951 Kotimaa -lehteen. Jokainen teksti perustui Simojoen itsensä valitsemaan Raamatun jakeeseen. Hartaustekstiensä sisällä Simojoki viittasi usein Raamattuun. Selvitän tutkimuksessa olevien taulukoiden avulla, mitä Raamatun kirjoja Simojoki käytti sekä hartauskirjoitustensa pohjana että hartaustekstiensä sisällä. Simojoen Raamatun käyttö Päivän sanan hartausteksteissä oli monimuotoista. Hartaustekstien teemojen noustessa Raamatusta Simojoki usein haki vahvistusta ajatuksilleen viitaten eri Raamatun kohtiin hartaustekstin sisällä. Voidaan hyvin todeta, että hartausteksteissänsä hän selitti Raamattua Raamatulla. Raamatun lisäksi Simojoki viittasi hartausteksteissään erilaisiin kirkkohistoriallisiin vaikuttajiin tai traditioihin. Päivän sana -hartauskirjasta löytyi viittauksia 31 kirkkohistoriassa vaikuttaneeseen henkilöön. Ylivoimaisesti eniten viittauksia oli Martti Lutheriin. Tutkin tässä tutkimuksessa, millaisissa tilanteissa Simojoki viittaa Lutheriin. Selvitän myös, keitä olivat ne kuusi muuta kirkkohistorian vaikuttajaa Lutherin lisäksi, jotka Päivän sanassa on mainittu useamman kuin kerran. Heidät voidaan katsoa Lutherin kanssa olleen tärkeitä uskonnollisia auktoriteetteja Martti Simojoelle. Näiden henkilöiden ajatuksista hän haki vahvistusta omalle sanomalleen hartausteksteissään. Kirkkohistorian vaikuttajien lisäksi kirjasta löytyi yhdeksän enemmän tai vähemmän tuntemattomaksi jäänyttä henkilöä tai ryhmää. Tuon tässä tutkimuksessa esille, miten Simojoki viittasi näihin hartausteksteissään. Tutkielmassa luodaan katsaus Martti Simojoen elämään. Tahdon tutkimuksessani valottaa Päivän sana -hartauskirjan kirjoittajan taustaa. Simojoen uskonnollinen tausta näkyi hänen hartausteksteissään. Kodin perintönä saatu beckiläinen raamatullisuus selittää Simojoen runsasta Raamatun käyttöä hartauksissaan. Lapsuuden herännäisyyden uskonnollisuus ja opiskeluaikojen hallesbyläinen pietismi heijastuu hartausteksteistä henkilökohtaisen uskonnollisuuden merkityksen korostamisessa. Tutkimus on kirkkohistorian tutkimus, jossa on käytetty kirjahistorian metodia. Tutkimuksen päälähteenä on Martti Simojoen Päivän sana -hartauskirja.

Tässä herätysliike- ja kirjahistoriallisessa pro gradu -tutkimuksessa on selvitetty, mitä uskonnollista kirjallisuutta Ylistaron Untamalan kylässä omistettiin ennen vuotta 1920 sekä pohditaan, miten kylän uskonnollinen suuntautuminen näkyy omistetussa kirjallisuudessa. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten lukutaito, kirjojen saatavuus sekä kustantaja- tai painattajataho ovat vaikuttaneet kirjojen tiehen talonpoikaiskylään. Kirjanomistusta Untamalassa verrataan aikakaudelle tyypillisen tilanteen lisäksi myös Janakkalassa tehtyyn vastaavaan paikkakuntatutkimukseen. Untamalan yksityiskirjastoista kerätty aineisto oli huomattavan laaja. Näin suuri määrä löytyneitä vanhoja kirjoja talonpoikaiskylästä herättää monia mielenkiintoisia kysymyksiä kylän lukutaidosta, kirjojen hankinnasta ja syistä haluta ostaa ja lukea kirjallisuutta. Tutkimuksessa pohditaan siis kysymyksiä Untamalan kylän valistuneisuudesta ja liittymisestä herännäisyyteen. Tarkastelen kylän vaiheita muun muassa lukutaidon kehittymisen osalta, körttiherätyksen historian kautta sekä mitkä ulkopuoliset tekijät vaikuttivat kylän muotoutumiseen sellaiseksi kuin se 1920-luvulle tultaessa oli. Ylistarossa koettiin ensimmäisiä herätyksiä 1830-luvulla ja Untamala oli herätyksien keskeinen ilmenemispaikka. Kylän omasta historiankirjoituksesta kumpuaa vahva halu liittyä siihen herätyskristillisyyden aaltoon, jota kutsutaan Savon ja Pohjanmaan herännäisyydeksi. Tutkimuksen lähdeaineisto perustuu Untamalassa kartoitettujen yksityiskirjastojen kirjallisuuteen, ennen vuotta 1920 painetun fennica-kirjallisuuden kartoitukseen sekä Suomalaisen kirjallisuuden seuran teettämän kirkollisen kansanperinteen kyselyn kokemustietoon.