Browsing by Subject "helikobakteerit"

Helicobacter pullorum was originally isolated from chickens at the beginning of the 90s. The bacterium has also been isolated worldwide from patients suffering from symptoms of the intestinal tract and it is suspected to be zoonotic. H. pullorum may infect chickens at the time of slaughtering, and hence it may create a risk for alimentary hygiene. Altogether over twenty helicobacteria are known, and they have been found in the gastrointestinal tract of various mammals and chicken. The importance of some species, such as Helicobacter pylori, as human pathogens has been proved. The clinical part of this study was conducted in spring 1999, at which point there was relatively little information and research done on H. pullorum. This study compares the applicability of different culture media as well as the filter method in isolating H. pullorum, and detects the occurrence of the bacterium in poultry samples. There were no notable differences in the applicability of studied culture media for the cultivation of H. pullorum, whereas the filter method could not be considered reliable. The poultry samples consisted of liver samples and the content of the caecum of egg-laying hens. The samples collected at a slaughterhouse provided 22 bacterial strains that can be identified as either Campylo- or Helicobacteria on the basis of their phenotypic features. With current knowledge these strains could be identified more specifically, using for instance PCR method. Notwithstanding the Helicobacter pylori bacterium, the isolation of Helicobacteria especially by cultivation methods has been shown to be demanding due to their specific growth/colonization factors. This is why Helicobacteria may have a greater influence both in veterinary and human medicine than is known so far. However, to estimate the pathogeneticity and zoonotic nature of Helicobacter pullorum requires further research.

Tutkielman kirjallisuusosassa esitellään kampylobakteerilajit ja niiden ominaisuudet. Ne ovat gramnegatiivisia mibroaerofiilisia bakteereja, jotka aiheuttavat erilaisia infektioita sekä ihmisille että eläimille. Infektiot ovat tavallisesti elintarvikeperäisiä. Sukuun luetaan tällä hetkellä kuuluvaksi 13 lajia, joista tunnetuin on C. jejuni. Kampylobakteerien luokittelu on ollut vaikeaa, koska ne ovat suhteellisen inaktiivisia biokemiallisissa testeissä. Uudempien molekyyli -biologisten menetelmien avulla on saatu selvyytta taksonomiaan. Kirjallisuusosassa on keskitytty lajeihin C. upsaliensis ja C. helveticus, jotka olivat tutkimuksessa erityisen kohteena. Nämä lajit ovat uudempia ja vähemmän tutkittuja lajeja, ja niiden zoonoosiluonteesta ollaan kiinnostuneita. Niitä on eri tutkimuksissa eristetty koirien ja kissojen ulosteesta sekä ihmisiltä. Tavallisimmat humaani-infektiot ovat olleet enteriittejä. Suuri osa koirien ja kissojen eristyksistä on tehty terveiltä yksilöiltä. Kokeellisessa osassa kartoitettiin kampylobakteerien yleisyyttä koirien ja kissojen ulostenäytteissä Tutkimusmenetelmänä käytettiin kalvosuodatusmenetelmää, jonka avulla voidaan löytää useita eri kampylobakteerilajeja yhtäaikaa Tutkimusaineisto koostui pääasiassa Eläinlääketieteellisen korkeakoulun pieneläinsairaalan potilaista. Näytteitä kerättiin yhteensä 200 eläimestä. Nämä olivat sekä kliinisesti terveitä että sairaita. Tutkituista eläimistä 25 oli kissaa ja 175 koiraa. Näytteet otettiin steriilillä vanutikulla suoraan peräsuolesta ja säilytettiin BHI-liemessä Brusella- tai BHI-agarille viljelyyn asti. Alustoja inkuboitiin mikroaerofiilisesti 2-3 vrk tta. Kasvustoista tehtiin gramvärjäys biokemiallisia testejä, antibioottiherkkyyskoe ja SDS-PAGE -kokosoluproteiiniprofiili. Tulosten perusteella määritettiin eristettyjen kantojen lajipositiivisia näytteitä oli 48 tutkituista 200 näytteestä. Eniten eristettün C. upsaliensista ja toiseksi eniten C. helveticus. Eräät kannat olivat todennäköisesti helikobakteereja. Kampylobakteerien erottelussa helikobakteereista tärkeimpiä testejä oli bakteerien tunnistaminen morfologian avulla. Tutkimuksen perusteella kampylobakteerit, etenkin C. upsaliensis ja C. helveticus, näyttäisivät olevan melko yleisiä koira- ja kissapopulaatiossa muodostaen näin ollen varteenotettavan zoonoottisen riskin.

Tutkimuksessa kartoitettiin spiraalinmuotoisten bakteerien eli helikobakteerien esiintymistä koiran ja kissan mahalaukun limakalvolla. Materiaalina oli 10 EKK:n eläinsairaalassa v.1994 lopetettua koiraa ja 10 kissaa. Näytteitä otettiin koiran mahalaukusta 17 ja kissan 14 erinäytepaikasta. Jokaisesta näytepaikasta otettiin harjanäyte ja biopsianäytteet sekähistopatologista tutkimusta että ureaesitestiä varten. Kaikilla koirilla sekä 6 kissalla esiintyi helikobakteereita. Aineiston pienuudesta johtuen ei tästä voi tehdä luotettavia johtopäätöksiä niiden esiintymisen yleisyydestä. Harjanäytteiden perusteella puolella koirista esiintyi yksittäisiä helikobakteereita ja puolella niitä esiintyi runsaasti. Kaikilla infektoituneilla kissoilla oli niiden esiintyminen runsasta. Koirilla helikobakteereita esiintyi harvemmin antrumin alueella, kun taas kissoilla esiintyminen oli tasaista. Histologisten näytteiden perusteella oli 3 koiralla ja 2 kissalla lievä aktiivinen krooninen gastriitti sekä 7 koiralla ja 4 kissalla lievä krooninen gastriitti. Kissoilla, joilla helikobakteereita ei ollut, esiintyi lievää aktiivista kroonista tulehdusta antrumin alueella. Kissojen kohdalla todettiin kroonisentulehduksen ja taelikobakteereiden esiintymisen välillä tilastollisesti merkitsevä yhteys (p<0,01). Koirilla tätä ei negatiivisen kontrolliryhmän puuttuessa voitu testata. Kummallakaan ryhmällä ei aktiivinen tulehdus liittynyt helikobakteerien esiintymiseen. Tutkimuksen toisena tarkoituksena oli pikamenetelmien, harjanäytteiden ja ureaasitestin vertailu. Ureaesitestin tulokset olivat koirilla epäluotettavia antrumin alueella. Ureaasitestin tulos kannattaa lukea vasta tunnin kuluttua sen aloittamisesta, jolloin sen sensitiivisyys on koirilla 90,8% ja kissoilla 100% sekä spesifisyys molemmilla 100%. Harjanäytteiden herkkyys oli koirilla (100%) ja kissoilla (97,6%) hyvin korkea, eikä testin luotettavuudessa esiintynyt kummankaan kohdalla alueellisia vaihteluita. Lisäksi harjanäyte on noninvasiivinen menetelmä ja tulokset saadaan ureaesitestiä nopeammin, mistä on hyötyä käytännön työssä tähystyspotilaan äärellä.