Browsing by Subject "hematologia"

Lääketutkimuksen prekliinisessä vaiheessa tärkeässä roolissa ovat farmakologiset ja toksikologiset tutkimukset, jotka monilta osin hyödyntävät eläinkokeita. Rotta on yksi yleisimmistä koe-eläimistä niiden helppohoitoisuuden, nopean lisääntymisen, sopeutumiskyvyn ja vuosikymmenten ajalta saatavan tutkimustiedon takia. Kliinistä patologiaa hyödynnetään sekä lääketieteessä että tutkimuksessa ja sitä käytetään niin eläinten, kuin ihmistenkin elimistön sairaustilojen selvittämiseen. Lääketutkimuksessa sitä hyödynnetään lisäksi selvitettäessä lääkeaineiden vaikutusta elimistössä. Hematologista tutkimusta käytetään veren solujen tutkimiseen, hyytymistekijöiden mittaamista veren hyytymisajan selvittämiseen ja kliinistä kemiaa elimistön elinten ja elinjärjestelmien toiminnan mittaamiseen. Eläinten fysiologiset erot voivat vaikuttaa eläinkokeiden tuloksiin. Eläimillä erityisesti ikä, sukupuoli, laji ja kanta vaikuttavat metaboliaan, hormonitoimintaan ja kudosten toimintaan, jotka edelleen vaikuttavat esimerkiksi lääkeaineiden toimintaan elimistössä ja kliinisen patologian arvoihin. Myös koeolosuhteet vaikuttavat eläinkokeiden tuloksiin. Koe-eläinten hyvinvointia pyritään parantamaan 3R:n periaatteiden avulla. Tässä tutkielmassa määritettiin viitearvot Orion Oyj:n tutkimuksissa 2015-2020 kontrolleina käytetyille 8-15 viikon ikäisille Wistar-rotille hematologian, hyytymistekijöiden ja kliinisen kemian arvojen osalta erikseen uroksilla ja naarailla. Tulosten analysoimiseen käytettiin Excel-taulukko-ohjelmaa, GraphPad Prism 8-ohjelmaa ja MedCalc tilasto-ohjelmaa. Sukupuolten välillä havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroja MCV-, MCHC-, NEUT-, SPA-, ALB-, ALP-, AMY-, CRE-, GLOB-, GLU-, NA- ja TP-arvoissa. Aiemmissa tutkimuksissa oli saatu sekä samankaltaisia että eroavia tuloksia. Lisätutkimukset tutkimusaineistoa laajentamalla ovat tarpeen, jotta tässä tutkimuksessa havaitut erot sukupuolten välillä voidaan varmistaa. Tämän tutkimuksen tuloksiin pohjaten, on kuitenkin perusteltua jatkossa ottaa huomioon mahdollinen sukupuolivaikutus kliinisen kemian verinäytetuloksia vertailtaessa. Tässä tutkielmassa vertailtiin lisäksi uroksilta sydänpunktiona ja hännästä saatujen verinäytteiden vaikutusta kliinisen patologian tuloksiin. Tilastollisesti merkitseviä eroja havaittiin RCB-, HGB-, HCB, EO%-, ALB-, ALT-, AMY-, TBIL-, BUN-, CA-, PHOS-, GLU, NA+-, K+- ja TP-arvoissa, jotka olivat suurempia sydänveressä kuin häntäveressä, sekä MCH- , MCHC- ja RET-arvoissa, jotka olivat suurempia häntäverestä mitattuna. Tulokset ovat suurelta osin erilaisia, kuin kirjallisuudessa. Myös verinäyttenottopaikkaa vertaillessa tutkimusaineistoa tulee laajentaa, jotta todelliset erot voidaan todentaa. Verinäytteen ottopaikalla vaikuttaisi kuitenkin olevan vaikutusta kliinisen patologian parametreihin, joten tutkimuksissa kannattaa valita yksi näytteenottopaikka, jota käytetään kaikissa vertailtavissa määrityksissä. Tässä tutkielmassa havaittiin, että viitearvot voivat erota sekä tutkimuslaitosten ja -laboratorioiden että eläimen sukupuolen sekä näytteenottopaikan välillä. Siksi viitearvot käytössä oleville kliinisen patologian parametreille on hyödyllistä määrittää laboratoriokohtaisesti. Tällä voidaan mahdollisesti myös parantaa tulosten tulkintaa ja sitä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää kontrollieläinten määrän vähentämiseen 3R:n periaatteiden mukaisesti.

Syventävien opintojen tutkielmani koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käydään lyhyesti läpi eri verisolujen synteesi, eliniät ja tehtävät. Lisäksi kerrotaan punasolujen ja valkosolujen määrän fysiologisesta vaihtelusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Sairauksiin liittyvät punasolujen, valkosolujen ja verihiutaleiden muutokset käsitellään lyhyesti. Kirjallisuuskatsauksessa kerrotaan myös aiemmista verisolujen vuorokausivaihtelua koskeneista tutkimuksista ja niiden tuloksista hevosella ja muilla eläinlajeilla. Tutkimusosan tarkoituksena oli selvittää tapahtuuko veriparametreissa tilastollisesti merkitsevää vaihtelua, ja ennen kaikkea, mikäli vaihtelua todettaisiin, olisiko se niin suurta, että sillä olisi myös kliinistä merkitystä. Tutkimusosassa kerättiin verinäytteitä seitsemältä tiedekunnan koehevoselta vuorokauden ajan kahden tunnin välein. Näytteet analysoitiin Cell-DynR 3700 -laitteella (Abbot Diagnostics, USA), joka tulosti näytteistä seuraavat parametrit: RBC, Hkr, Hb, MCV, MCH, MCHC, WBC, %N, %L, %M, %E, %B ja PLT. Saatua dataa analysoitiin tilastollisesti ja graafisesti. Tehdyn statistiikan perusteella selvitettiin parametreissa havaitun vaihtelun tilastollista merkitsevyyttä. Tilastollisesti merkitsevää vaihtelua ajan suhteen tapahtui parametreilla RBC, Hkr, Hb, N, L ja N:L. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa, että näiden parametrien määrä noudattaa vuorokausirytmiä hevosella. Asian varmistaminen vaatisi ns. kosinianalyysin suorittamista, mitä tutkimuksessa ei tehty. Punasolujen, hematokriitin ja hemoglobiinin todettiin olevan korkeampia päivällä kuin yöllä. Vuorokausivaihtelu johtuu todennäköisesti sympaattisen hermoston lisääntyneestä aktiivisuudesta vireystilan ollessa korkeampi päivällä kuin yöllä. Tähän liittyvä pernan kontraktio nostaa punasoluarvot päivällä korkeammiksi. Neutrofiilien määrän todettiin olevan päivällä korkeampi kuin yöllä. Lymfosyyteillä tilanne oli lähes päinvastainen. Valkosoluissa havaittu vaihtelu on mahdollisesti sidoksissa kortisolin erityksen vuorokausrytmiin. Kortisolin erityksen on todettu hevosilla olevan runsainta päivällä ja vähäisintä yöllä. Ilmeisesti kohonneeseen sympaattiseen aktiivisuuteen liittyvän pernan kontraktion vapauttamat lymfosyytit päivällä tasaavat lymfosyyttien määrässä tapahtuvia muutoksia, eikä lymfosyyttien määrä siten päivällä laske kovin alhaiseksi. Niillä parametreilla, joilla todettiin ajan suhteen tilastollisesti merkitsevää vaihtelua, pohdittiin tarkemmin havaitun vaihtelun kliinistä merkitystä. Kliinisen merkityksen arviointi osoittautui varsin hankalaksi, koska valmista luotettavaa tapaa ei ole keksitty. Jos kliinisesti merkittävänä pidetään muutosta, joka on suuruudeltaan vähintään 25 % kaikkien hevosten kaikkien näytteiden keskiarvosta, niin tutkimuksessamme RBC:n, Hkr:n ja Hb:n vaihtelu ajan suhteen ei ollut kliinisesti merkittävää. Neutrofiilien, lymfosyyttien ja näiden suhteen osalta aineistomme osoittautui liian pieneksi, jotta olisimme voineet tällä tavalla arvioida havaitun vaihtelun kliinistä merkitystä. Kirjallisuudessa aiemmin käytetyn, ns. prosenttieroperiaatteen mukaan tarkasteltuna esiintyi kaikkien tutkittujen parametrien, paitsi punasoluindeksien, määrissä sellaista vaihtelua, jolla saattaa olla kliinistä merkitystä.

Työn tarkoituksena oli selvittää terveiden suomalaisten emakoiden hematologiset normaaliveriarvot ja verrata saatuja tuloksia kansainvälisiin viitearvoihin. Työ sisältää sekä kirjallisuuskatsauksen että kokeellisen osuuden. Tutkimus tehtiin, koska Suomessa ei ole aiemmin tehty kyseiseen aiheeseen liittyvää tutkimusta. Tavoitteena oli saada kotimaiset viitearvot käyttöön, jolloin verinäytteiden ottoa ja tutkimusta sikojen tauti- ja sairaustilanteita selvitettäessä voisi käyttää paremmin hyödyksi. Kirjallisuuskatsauksessa on käsitelty verinäytetulosten lisäksi lyhyesti verinäytteen ottoa erikokoisista sioista käytännössä, sekä näytteenottotekniikan ja näytteen säilytys- ja kuljetusolosuhteiden vaikutusta tuloksiin. Kirjallisuuskatsauksessa on käsitelty myös sian iän, tuotantovaiheen sekä sairauksien vaikutusta hematologisiin veriarvoihin. Työssä on käsitelty myös jonkin verran minisikoja sekä verrattu sikojen hematologisa arvoja muihin kotieläimiin. Kirjallisuuskatsauksen perusteella kansainvälisiä tutkimuksia terveistä sioista tai emakoista on tehty melko vähän. Tutkimuksissa on yleensä keskitytty esimerkiksi tietyn tuotantovaiheen tai sairaustilan vaikutuksiin hematologisiin veriarvoihin. Hematologisia viitearvoja tutkittaessa on yleensä määritetty puna- ja valkosolumäärät, punasolujen keskikonsentraatio (hematokriitti), veren rautapitoisuus (hemoglobiini), hemoglobiinin keskikonsentraatio (MCH), punasolujen keskikoko (MCV) sekä punasolujen keskimääräinen hemoglobiinikonsentraatio (MCHC). Lisäksi kansainvälisissä tutkimuksissa on tehty yleensä valkosolujen erittelylaskenta, jossa erotellaan myös kypsät ja epäkypsät valkosolut. Meidän tutkimuksessa ei tehty valkosolujen erittelylaskentaa. Kokeellisessa osuudessa otettiin verta 107 kliinisesti terveestä emakosta, jotka oli valittu 11 kansalliseen terveysvalvontaohjelmaan kuuluvasta sikalasta. Emakot olivat vähintään 8 kuukauden ikäisiä ja kaikki olivat joutilas-tuotantovaiheessa. 5 ml verinäyte kerättiin EDTA-antikoagulanttia sisältävään putkeen joko häntälaskimosta (vena caudalis medialis) tai takajalan jalkavarren iholaskimosta (vena saphena). Näyte säilytettiin viileässä ja tutkittiin 5 tunnin sisällä näytteenotosta. Kansainvälisten tutkimusten viitearvot ovat samansuuntaisia, tosin vaihteluvälit esimerkiksi valkosolumäärille olivat hyvin laajat. Suomalaisista emakoista saadut tulokset ovat samansuuntaisia kuin kansainväliset tulokset. Valkosolumäärät ja punasoluarvot ovat hiukan matalammat kuin kansainvälisissä tutkimuksissa, mutta Suomen hyvä tautitilanne voi vaikuttaa arvoihin laskevasti. Lopputiineillä emakoilla punasoluarvot laskevat, eikä tutkimuksessamme otettu huomioon tiineysvaihetta. Tutkimuksessamme vertailtiin myös kerran ja useamman kerran porsineiden veriarvoja sekä alku- ja lopputiineiden veriarvoja. Nämäkin tulokset vastasivat kansainvälisiä tutkimustuloksia, tosin kerran ja useamman kerran porsineiden emakoiden arvojen välillä oli joissakin arvoissa (valkosolumäärät, MCHC-arvot) tilastollisesti merkitsevä ero ja taas hematokriitti- ja hemoglobiiniarvoissa ei merkitsevää eroa ollut toisin kuin kirjallisuudessa annetuissa tuloksissa. Näihin eroavuuksiin voi vaikutta se, ettei eri ikäisiä emakoita verrattaessa otettu huomiin tuotantovaihetta. Tutkimuksessamme saatuja tuloksia voidaan jatkossa käyttää emakoiden sairauksia tutkittaessa. Lisätutkimuksena olisi syytä määrittää viitearvot myös valkosolujen erittelylaskentaan sekä kliiniskemiallisiin veriarvoihin, jolloin saatu informaatio meneillään olemavasta sairaudesta tai taudista, sen kestosta ja vakavuudesta olisi tarkempaa. Lisäksi olisi syytä määrittää kotimaiset viitearvot muidenkin ikäisille sioille. Haasteena verinäytteiden tutkimisessa voi olla eläinlääkärin kokemattomuus verinäytteen ottamisessa sekä tuottajan vastahankaisuus mahdollisten nousevien tutkimus- ja hoitokulujen noustessa. Arvokkaan jalostusemakon kyseessä ollessa on kuitenkin järkevää hoitaa sika kunnolla, jolloin se jaksaa porsia ja hoitaa pahnueensa kunnolla.