Browsing by Subject "heteronormatiivisuus"

Tässä laadullisessa tutkimuksessa selvitetään sitä, kuinka homoseksuaalisuus rakentuu nuorille naisille suunnatussa Demi-lehdessä. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata tapoja, joilla homoseksuaalisuudesta kirjoitetaan lehdessä. Samalla kuvataan myös niitä keinoja, joissa kuva homoseksuaalisuudesta rakentuu sulkemalla se ulos keskustelusta, joka näennäisesti koskettaa kaikkia lehden lukijoita. Näiden poissulkemisten kautta rakennetaan myös normia heteroseksuaalisuudelle. Tutkimuksen aineistona on Demi-lehden vuoden 2010 vuosikerta ja erityisesti sen Suhteet- ja Keho-palstat. Aineistoa on tutkittu laadullisen sisällönanalyysin sekä feministisen lähiluvun kautta luokitellen ja rinnakkain teorian kanssa edeten. Teoriataustana tutkimuksessa on käytetty sosiaalisten representaatioiden teoriaa sekä suomalaisessa sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa vielä vähän käytettyä näkymättömyyden psykologian teoriaa. Tutkimus osoittaa, että homoseksuaalisuus rakentuu Demissä ongelmakeskeisyyden kautta. Homoseksuaalisuutta käsitellään pääasiallisesti nuorten itse lehteen lähettämissä kysymyksissä sekä lyhyissä rakkaustarinoissa. Homoseksuaalisuudesta rakentuu Demissä kuva tunne-elämän ilmiönä, ei fyysisenä haluna samaa sukupuolta kohtaan. Heteroseksuaalinen seksi määrittyy Demissä pitkältä lisääntymisterveyden kautta: seksi on riskejä saada seksitauti tai tulla raskaaksi. Homoseksuaalisuuteen ei paradoksaalisesti kuulu seksi lainkaan, vaan koko homoseksuaalisuus rakentuu seksittömäksi, syväksi ystävyydeksi. Nautinnon lehden sivuilla voi saada ainoastaan sooloseksin eli masturboinnin kautta. Demissä pyritään ajoittaisen sukupuolineutraalin kielenkäytön kautta puhuttelemaan laajemmin erilaisia lehden lukijoita. Samalla kuitenkin supistuu konkreettisten roolimallien määrä esimerkiksi homoseksuaalisille nuorille. Neutraali kieli mahdollistaa sen, että lukija voi tulkita termin 'rakas' halunsa mukaan joko tytöksi tai pojaksi, mutta todennäköisyys termin homoseksuaaliselle tulkinnalle on kyseenalainen lehden yleisen kirjoitustavan ollessa eksplisiittisen heteroseksuaalinen. Tutkimus osoittaa, että vaikka homoseksuaalisuus ei ole Demissä absoluuttisen näkymätöntä, ei se kuitenkaan asetu samaan asemaan heteroseksuaalisuuden kanssa. Homoseksuaalisuus rakentuu tunne-elämän poikkeavuudeksi, jonka myötä elämässä joutuu varautumaan suurempiin ja todennäköisempiin pettymyksiin, kuin mitä heteroseksuaalinen henkilö oletetusti kohtaisi. Homoseksuaalisuus on näennäisesti hyväksyttyä, mutta edelleen kuitenkin marginaalissa.

Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia toimijuuden muotoja on erotettavissa sateenkaarinuorten eli seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kuvauksissa kokemastaan heteronormatiivisesta väkivallasta ja siitä selviytymisestä. Toimijuus on sosiaalityölle keskeinen käsite, ja toimijuuden tukeminen ja tunnistaminen on tärkeä osa sosiaalityön työskentelyä. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että sateenkaarinuoret kokevat keskimäärin muita nuoria useammin väkivaltaa. Heteronormatiivisella väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka kytkeytyy seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviin normatiivisiin käsityksiin. Tutkielman tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, millaisilla tavoilla sateenkaarinuoret toteuttavat toimijuuttaan pyrkiessään selviytymään kohtaamastaan väkivallasta. Tutkielman aineistona on Nuorisotutkimusseuran ja Setan vuosina 2012–2014 toteuttaman Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushankkeen kyselyaineisto. Tutkielman aineisto koostuu fyysistä ja henkistä väkivaltaa koskevista avovastauksista. Aineisto on rajattu siten, että siihen on valikoitunut vain vastaushetkellä 14–28-vuotiaiden vastaukset. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan vain sellaista väkivaltaa, joka on nuorten oman kokemuksen mukaan liittynyt heidän seksuaaliseen suuntautumiseensa, sukupuolen ilmaisuunsa ja/tai sukupuoli-identiteettiinsä. Aineistoa tarkastellaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielmassa tunnistetaan sateenkaarinuorten väkivallasta selviytymiseen liittyvistä kuvauksista kahdeksan eri toimijuuden muotoa: puolustautuminen, etäisyyden ottaminen, sisäisen voiman käyttäminen, menestymiseen pyrkiminen, ihmissuhteisiin tukeutuminen, sovinnon tekeminen, ulkopuolisen avun hakeminen ja tapahtuneen salaaminen. Puolustautumisella tarkoitetaan sanallista tai fyysistä vastahyökkäystä väkivallan tekijää kohtaan. Etäisyyden ottamisella tarkoitetaan sekä konkreettista etäisyyden ottamista, kuten uhkaavasta tilanteesta poistumista, että henkistä etäisyyden ottamista, kuten välinpitämätöntä asennetta. Sisäisen voiman käyttämisellä viitataan nuoren omaan sisäiseen vahvuuteen tukeutumista, kuten päättäväisyyttä, periksiantamattomuutta tai toiveikkaana pysyttelemistä. Menestymiseen pyrkimisellä tarkoitetaan pyrkimyksiä menestyä esimerkiksi opinnoissa, työelämässä tai yleisesti elämässä. Menestymiseen pyrkiminen voi tarkoittaa myös tulemista paremmaksi ihmiseksi kuin väkivallan tekijä. Ihmissuhteisiin tukeutumisella tarkoitetaan tukeutumista läheisiin ihmisiin, kuten ystäviin, perheenjäseniin, kumppaniin tai omiin vertaisiin. Sovinnon tekemisellä viitataan sekä kirjaimelliseen sovinnon tekemiseen väkivallan tekijän kanssa että kuvaannollisempaan sovinnon tekemiseen, kuten tapahtuneen tai oman itsen hyväksymiseen, anteeksi antamiseen tai pyrkimykseen ymmärtää väkivallan tekijää. Ulkopuolisen avun hakemisella tarkoitetaan avun hakemista ulkopuoliselta auktoriteetilta, kuten poliisilta tai opettajalta, tai hoitavalta taholta, kuten terapeutilta. Tapahtuneen salaamisella tarkoitetaan sitä, ettei nuori ole kertonut kokemastaan väkivallasta kenellekään. On tärkeää, että väkivaltaa kokeneiden sateenkaarinuorten kokemukset tulevat nähdyiksi ja että heidän toimijuutensa tunnistetaan ja sitä kunnioitetaan. Sateenkaarinuorten toimijuuden huomioiminen auttaa nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia tukemaan väkivaltaa kohdanneita nuoria sekä ymmärtämään paremmin, mistä sateenkaarinuorten kohtaamassa väkivallassa on kysymys. Heteronormatiivisen väkivallan käsitteen avulla sateenkaarinuorten kokeman väkivallan tarkastelu voidaan asettaa laajempaan yhteiskunnalliseen kehykseen, joka tuo esille taustalla vaikuttavat sosiaaliset ja normatiiviset rakenteet.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia vaatimuksia sukupuolten väliselle tasa-arvolle on laadittu Suomen laissa ja perusopetuksen opetussuunnitelmassa 2014 sekä tutkia miten heteronormatiivisuus näkyy peruskoulussa ja miten projektitapaistuminen mahdollisesti ylläpitää heteronormatiivisuutta. Tasa-arvosta on tehty paljon aiempaa tutkimusta ja kehityk-sen tarve on tiedostettu erityisesti 1970-lähtien. Tässä tutkimuksessa tarkkaillaan sitä, millä tavoin heteronormatiivisuus saa olla olemassa nykykouluissa sekä pohditaan eroa sukupuo-lineutraaliuden ja sukupuolitietoisuuden välillä. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, tarkemmin narratiivista yleiskatsauksesta, sillä se mahdollisti aiheen laajan tarkastelun ja selkeän yleiskuvan muodostamisen. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus painottaa sisältölähtöistä analyysia. Aineisto kerättiin huhti-toukokuussa 2023 ja se muodostui tutkimuskirjallisuudesta ja raporteista. Esille nousseet teemat koottiin synteesiksi. Tutkimuksessa selvisi, että tasa-arvotyö vaatii edelleen suuria panostuksia, sillä nykyinen työ tehdään heteronormatiivisesta näkökulmasta. Pitkään teoriassa olleet tavoitteet tasa-arvosta eivät kuitenkaan ole aina siirtyneet koulujen arkeen. Erityisesti markkina-arvojen takia yleistyneet lyhyet projektit nojaavat heteronormatiiviseen kontekstiin, jossa naisten tulee muuttaa urasuunnitelmiaan sekä käyttäytyä työmarkkinoilla enemmän miesten tapaan. Peruskoulun työntekijöiden tulee reflektoida omaa käsitystään sukupuolista, heteronormatiivisuudesta ja tasa-arvotyöstä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat sosiaalisen median vaikuttajat vahvistavat ja haastavat homonormatiivista subjektipositiota. Tutkimusongelmaa lähestytään seuraajien ja mainostajien vaikuttajiin kohdistamien odotusten kautta. Kolmen tutkimuskysymyksen kautta selvitetään, millaisia odotuksia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat vaikuttajat kokevat itseensä kohdistuvan, miten he vastaavat odotuksiin työssään ja miten he tätä kautta asettuvat homonormatiiviseen subjektipositioon tai kieltäytyvät siitä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimiva, queer-tutkimuksesta lähtöisin oleva homonormatiivisuuden käsite on syntynyt heteronormatiivisuuden käsitteen rinnalle viitaten siihen, miten seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvät yhteiskunnalliset käytännöt ja arvot ohjaavat ja rajoittavat myös niiden ihmisten elämää, joiden seksuaalisuuden ja sukupuolen ilmaisu on epänormatiivista. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemästä suomalaisen seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan vaikuttajan teemahaastattelusta. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua, jonka avulla aineistosta nousi esiin neljä seuraajien ja mainostajien odotusten mukaan nimettyä, viitekehyksen kannalta keskeistä teemaa: samastuttavuus ja aitous, esimerkin näyttäminen ja tiedon jakaminen, yhteiskunnallisten asioiden kommentointi sekä tavallisuus ja maanläheisyys. Aineiston analyysi osoittaa, että haastateltujen vaikuttajien seuraajat odottavat heiltä ennen kaikkea aitoutta, mikä on myös vaikuttajien itsensä omaksuma sisällöntuotantoa ohjaava ihanne. Mainostajat eivät haastateltavien lausuntojen perusteella ole yhtä avoimia odotuksistaan, mutta he edellyttävät kaupallisiin yhteistöihin kumppaneiksi valitsemiltaan vaikuttajilta tavallisuutta. Haastateltavat ajattelevat seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan vaikuttajan taloudellisen menestymisen olevan sitä vaikeampaa, mitä kauempana hän on seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolen ilmaisuun liitetyistä normeista. Yhteiskunnallisten asioiden julkinen kommentointi on vaikuttajalle taloudellinen riski. Seuraajat suhtautuvat kantaaottavuuteen ambivalentisti. Aineistoa aiempaan tutkimukseen peilaamalla ja analysoimalla tullaan siihen johtopäätökseen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat sosiaalisen median vaikuttajat asettuvat usein homonormatiiviseen subjektipositioon näyttäen nuorille seuraajilleen uusliberalismin ihanteisiin ja heteronormiin assimiloitunutta menestyneen sateenkaariaikuisen mallia. Toisaalta vaikuttajat haastavat homonormatiivisuutta puhumalla avoimesti yhteiskunnan epäkohdista ja vaatien parannusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan ja oikeuksiin.

Tavoitteet: Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella peruskoulun liikuntatunneilla oppilaiden oletettuun sukupuoleen kohdistettuja epätasa-arvon kokemuksia. Aiemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi liikuntatunneilla vallitsevan sukupuolittuneita normeja, joita sekä opettajat että oppilaat toisentavat (Berg, 2010). Bergin (2010) esittämän sukupuolten jaottelun historian avulla voidaan tulkita tähän päivään asti tehtäviä olettamuksiin perustuvia ratkaisuja liikunnanopetuksessa. Menetelmät: Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena aiemmista tutkimusartikkeleista koottuna. Yhteensä analysoitavana on kuusi (6) vertaisarvioitua aineistoa. Tulokset ja johtopäätökset: Koululiikunnan kentällä oli havaittavissa epätasa-arvon kokemuksia, jotka perustuivat oletettuun sukupuoleen liitettyihin rooleihin ja mieltymyksiin. Keskeisiä teorioita opettajan ja oppilaiden ylläpitämän syrjivän ilmapiirin takana olivat heteronormatiivisuuteen liittyvät roolit ja asenteet sekä sosiaalisen identiteetin leiman aiheuttama valta-asemista johtuva kohtelu. Kasvatuksen kentällä toisennetaan yhteiskunnan liikunnalleja urheilulle asettamia odotuksia ja ihanteita. Binäärinen sukupuolijaottelu ja ahtaat sukupuoliroolit jättävät osan oppilaista toissijaisiksi liikuntatunneilla.

Syyskuussa 2018 Archives of Sexual Behavior -tiedelehdessä julkaistiin suomalainen ei-heteroseksuaalisia naisia käsittelevä evoluutiopsykologian alan tutkimus. Tutkimuksen yksi keskeinen tavoite oli osoittaa, että homoseksuaalisuus on synnynnäinen ominaisuus, joka aiheutuu syntymää edeltävistä testosteroni- ja estrogeenialtistuksista. Toisekseen tutkimuksessa esitetään, että ei-heteroseksuaaliset naiset jakautuvat maskuliinisiin ja feminiinisiin butch- ja femme-tyyppeihin. Tutkimuksen tuloksista uutisoitiin suomalaisissa medioissa ja tulosten pohjalta käytiin kriittistä keskustelua mediassa. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani kyseistä Severi Luodon, Indikris Kramsin ja Markus J. Rantalan kirjoittamaa artikkelia kriittisesti feministisen tieteentutkimuksen näkökulmasta. Aineistonani toimii alkuperäisen artikkelin lisäksi joukko siihen liittyviä tiedettä popularisoivia tekstejä, joihin sisältyy uutisia, mielipidekirjoituksia ja blogitekstejä. Tarkastelen aineistoa Bruno Latourin toimijaverkkoteorian avulla, ja selvitän, miten artikkelissa esitetyt hypoteesit ovat rakentuneet tieteellisenä faktatietona määrittyväksi kokonaisuudeksi. Selvitän, millaisia materiaalisia toimijoita hypoteesin taustalla vaikuttaa, ja kiinnitän huomiota erityisesti estrogeenin ja testosteronin funktioon materiaalisina toimijoina, joiden funktio määritellään maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä aiheuttavaksi. Teen analyysia uutisteksteistä peräisin olevien katkelmien avulla linkittäen niitä hormonitutkimuksen ja homoseksuaalisuuden syiden tutkimuksen historiaan sekä feministisen tieteentutkimuksen teorioihin. Toisekseen tarkastelen alkuperäisessä artikkelissa ja sitä käsittelevissä uutisissa ilmeneviä merkkejä heteronormatiivisuudesta peilaten niitä tieteenhistoriallisiin kehityskulkuihin ja homoseksuaalisuuden alkuperän tutkimuksen varhaisiin vaiheisiin. Hahmotan analyysissani artikkelin taustalla vaikuttaviksi toimijoiksi testosteronin ja estrogeenin aseman sukupuolihormoneina ja niiden sukupuolten mukaan eriytyneet funktiot. Toisekseen osoitan tutkimuksen taustalla vaikuttavan ajatuksen heteroseksuaalisuudesta evoluution kannalta tyypillisenä ominaisuutena, josta homoseksuaalisuus ja muut lisääntymiseen tähtäämättömät seksuaalisuudet hahmotetaan poikkeavina, ja joiden selittäminen koetaan evoluutiopsykologian kaltaisilla tutkimusaloilla siksi tarpeelliseksi. Osoitan aineistossa ilmeneviä heteronormatiivisia taustaoletuksia analysoimalla homoseksuaalisuuden hormonaalisen alkuperän selvittämisen ongelmallisuutta sellaisessa yhteiskunnallisessa kontekstissa, jossa se hahmottuu marginalisoidussa asemassa olevaksi.

The main objective of this master's thesis is to study the knowledge held, understanding and attitudes of Finnish 9th-graders with regards to sexual minorities. As this thesis' central topic gained substance, it became obvious that being different had to be studied and understood through definitions based around the concept of deviancy. This required a more detailed study of the phenomena closely associated with deviancy, for example the labelling theory. In order to give emphasis to the visibility of deviancy in the society, deviancy was approached through the norms of society, the concept of normality, and society's general understanding of what is deviant The theoretical part of the study consists of three main sections, in which both one dimensional, and the three component model of attitudes are defined; the development of deviancy within society is examined, and the concept of homosexuality is discussed within the framework of essentialism and social constructionism. The study group consisted of Finnish 9th-graders from seven different comprehensive schools. In total, 309 students took part in the study, 155 of them being boys and 154 girls. A questionnaire, which was specifically written for this thesis, was used to impartially obtain the information. By using a questionnaire, it was possible to gather information from a larger sample group, and also to use quantitative methods of analysis Analysis of the results; Today's youth is very aware of the existence of sexual variety, and its attitudes towards sexual minorities are remarkably positive. Pubescent females had a more positive attitude to sexual minorities than pubescent males. When measuring heteronormativity, the equal social rights of sexual minorities and stereotypical attitudes and beliefs, there was a remarkable statistical difference between male and female answers almost in all sections of the study.

Finnish educational research has repeatedly noted how strongly heteronormativity is present in education, placing people in unequal positions according to their gender and sexual orientation. On the grounds of previous research, it seems that heteronormativity in education affects espe-cially the agency of LGBTQ+ people. The educational environment being predominated by a binary conception of gender and an assumption of heterosexuality, LGBTQ+ people often don’t tell about their gender and/or sexual diversity to others, but instead comply with the het-erosexual order so as to not get discriminated or bullied. This thesis examines heteronormativity in the context of Finnish education and its effects on the educational agency of LGBTQ+ people. The data consists of focused life history interviews conducted with five LGBTQ+ persons. The interviews were analysed through a narrative ap-proach and from a feminist point of view, utilizing the interviewees’ small stories about educa-tion as well as fictional storytelling in the analysis. The analysis builds a conception in which heteronormativity and the order of gender become produced and reproduced in education through everyday, routine-like repetitions, affecting the construction of agency and restricting LGBTQ+ agency. In my data, the requirement of com-plying with heteronormativity seems strong especially in basic education. In upper secondary education the hegemonic position of heteronormativity appears to weaken, and the stories situ-ated in higher education outline a positive and aware atmosphere regarding the diversity of gender and sexuality, even though some differences between fields are understood to exist. In terms of agency it appears that the primary factor is the individual’s impression of what kind of attitudes their social environment and particularly their peers, i.e. other pupils and students, seem to have towards gender and sexual diversity. When the educational environment is viewed to react negatively to LGBTQ+ people, they hide their sexual orientation and/or non-binary gender, which often appears as unnecessary in an educational environment with seem-ingly positive attitudes.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt jäävät vielä nykypäivänä koulussa vallitsevan heteronormin varjoon ja ovat siksi melko näkymättömiä ja haavoittuvaisia kouluyhteisössä. Queer-pedagogiikkaa tarvitaan, jotta koulu voi tarjota aidosti turvallisen oppimisympäristön kaikille. Ilmiönä queer-pedagogiikka on kuitenkin melko uusi, ja aihetta on tutkittu hyvin vähän etenkin kotimaisella tutkimuskentällä. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten queer-pedagogiikka voi näkyä koulussa. Lisäksi tutkielmassa määriteltiin queer-termiä ja siihen olennaisesti liittyviä käsitteitä, kuten heteronormatiivisuutta sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Tutkielman menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineistoksi valikoitui sekä suomalaisia että kansainvälisiä tutkimuksia, julkaisuja ja muuta kirjallisuutta. Aineiston haussa hyödynnettiin Google Scholaria, Helka-kirjaston hakupalvelua ja Eric-tietokantaa. Hakusanoina käytettiin pääasiassa seuraavia: queer, queer-teoria, queer-pedagogiikka, heteronormatiivisuus. Tämän katsauksen tulokset osoittivat, että queer-pedagogiikka voi näkyä koulussa kolmen tason kautta, joita olivat opetussuunnitelmataso, koulun toimintatavat ja yksilön toiminta. Queer-aiheiden tulisi olla sisällytettyinä jo opetussuunnitelmatasolla virallisiin asiakirjoihin, jotta queer-pedagogiikan käyttäminen opetuksessa helpottuisi. Koulun tulisi varmistaa tilojensa queer-ystävällisyys ja ylläpitää henkilökuntansa tietoutta queer-aiheista. Opettajilla on myös vastuuta olla queer-inklusiivisia niin puheissaan, opetustavoissaan kuin opetusmateriaalien valinnassa. Tulosten perusteella queer-pedagogiikan toteuttaminen ja heteronormin purkaminen on koko koulun yhteinen tehtävä.

Tarkastelen maisterintutkielmassani sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten avoimuutta omasta identiteetistään suhteessa heidän toimijuuteensa heteronormatiivisessa yhteiskunnassa. Keskiössä on siis identiteetin ”salaamiseen” tai sen ”paljastamiseen” liittyvät käytännöt, eli ”kaapissa olo” tai sieltä ”ulostulo”. Heteronormatiivisuuden käsite kuvaa tietynlaisen seksuaalisuuden luonnollistamista ja etuoikeuttamista, mutta käsitteeseen sisältyy olennaisesti myös sukupuolen normittaminen. Sen ilmenemismuodot rajaavat ei-normatiiviset identiteetit ja seksuaaliset käytännöt käsittämättömiksi ja siten konkreettisesti vaikuttavat yksilöiden elämänkulkuun. Tutkielmani teoreettinen viitekehys nivoutuu kriittisen sosiaalipsykologian otteella ontologiseen sosiaaliseen konstruktionismiin. Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta analysoituna tutkimuksessa on mahdotonta tavoittaa absoluuttista totuutta ja todellisuutta. Maailmaa tulkitaan historiaan, kulttuuriin, yhteiskunnallisiin paikantumisiin, arvoihin ja käsityksiin peilattujen, sosiaalisesti jaettujen merkityksellistämisresurssien avulla. Suomalaista yhteiskuntaa tarkasteltaessa heteronormatiivisuus on vallitseva osa kontekstia ja siten se väistämättä osaltaan määrittää niitä tapoja, joilla tehdään selkoa eri ilmiöistä, ihmisistä itsestään sekä sosiaalisista suhteista. Tutkimuksen aineisto koostuu viidestä yksilöhaastattelusta, jotka olen toteuttanut puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden muodossa. Aineisto on analysoitu laadullisin menetelmiin temaattiseen analyysin tukeutuen. Tutkimuksessa on pyritty löytämään vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Miten sateenkaarinuoret muodostavat identiteettiään koskevia peittelyn tai avoimuuden strategioita suhteessa heteronormatiivisuuden rajaamaan sosiaaliseen todellisuuteen? 2. Millaisiin kaapista ulostulon käytäntöihin sateenkaarinuoret tukeutuvat? Tulokset osoittivat, että sosiaalinen ympäristö tukee kaapin pystyssä pysymistä toistamalla tilanteita, joissa näkymättömän identiteetin näkyväksi tekemistä vaikeutetaan tai sitä yritetään jopa estää kokonaan. Yhteiskunnallinen heteronormatiivisuus aiheuttaa normeja rikkoville sateenkaarinuorille näkymättömyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Kaappi näyttäytyi toistuvan identiteettityön näyttämönä ja sateenkaarinuorten käymät identiteettineuvottelut nivoutuivat kaapin rakentamiseen ja purkamiseen määrittelypakon ja selontekovelvollisuuden viitoittamassa sosiaalisessa ympäristössä. Sukupuolisena ja seksuaalisena toimijana oleminen on aina olemista suhteessa kulttuurin luokitteluihin ja määrittelyihin. Yksilön on mahdollista aktiivisesti vastustaa tai yrittää muokata sukupuolta ja seksuaalisuutta määrittäviä malleja, mutta mallien ulkopuolella eläminen ei ole yhteiskunnan jäsenelle vaihtoehto, eli identiteettien vapaa rakentaminen ja purkaminen ei siis ole mahdollista. Aineistossa ilmennyt nuorten toimijuus vahvisti näkemystä normikriittisen näkökulman hyödyistä, jonka kautta identiteettien moninaisuudelle vapautuu enemmän tilaa ilman määrittelypakkoa. Vaikka heteronormatiivisen kontekstin ravistelu vaatii rakenteellisia muutoksia, on sateenkaarinuorten toimijuutta kuitenkin mahdollista tukea jokapäiväisissä arjen käytännöissä. Keskeistä sateenkaarinuoren hyvinvoinnin kannalta on oikeus tulla kohdatuksi omaa identiteettiä vastaavasti, ei automaattisten luokitusten kautta. Sateenkaarinuoria ei tulisi lähestyä vain hyvinvointipalveluiden ja toimenpiteiden kohteina, sillä he ovat itsenäisinä toimijoita, joilla on yhdenvertaiset oikeudet hyvään arkielämään omilla ehdoillaan sekä HLBTIQA-ihmisinä että kaikkien muidenkin ominaisuuksiensa puitteissa.