Browsing by Subject "hoitaja"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2011)The Ministry of Social Affairs and Health published a report on development needs of elder care and geriatric pharmacotherapy in 2006. The major concern in this report was related to several challenges in pharmacotherapy of the aged, such as deficiencies in medical knowledge of nurses working with elderly people. One way to improve the medication expertise of those various parties involved in caring elderly people is continuing education (CE). The aim of this study was to explore pharmacotherapy-related training needs of health care professionals involved in the home care services for the elderly in the Social and Health Care Cooperation Region of Lohja, Siuntio, Inkoo and Karjalohja (the LOST Region). This study was started by conducting a survey among nurses working in home care services for the elderly in the LOST Region in 2009 (response rate 47%). To deepen understanding of the key findings of the survey, focus group discussions (FGDs) and face-to-face interviews were conducted among nurses, nursing aids, their managers and physicians (1 FGD among nurses, n=6; 1 FGD among their managers, n=6; and face-to-face interviews with 4 physicians). The survey data were analyzed separately for nurses (n=9), practical nurses (n=53) and home aids (n=9), but results were the same in every group. Of the theoretical training needs, topics related to pharmacokinetics and special characteristics of using medicines in the elderly, effects, adverse effects and interactions of medicines, were most important. In addition, the theoretical training needs covered professional ethics issues, such as accuracy and carefulness of nursing practice. The main training needs related to collaborative practice in pharmacotherapy concerned monitoring medicine user's condition and medication, and dosing medicines (right medicine, dose, strength, dosage) in the right time, and administration routes of medicines. Focus group discussions and face-to-face interviews of the physicians provided a deeper understanding of the results of the survey. One of the main findings of this qualitative part of the study was challenges in cooperation in home care services in the LOST Region. Implementation and monitoring geriatric pharmacotherapy can be improved by improving multiprofessional cooperation and training for nurses and physicians working in home care services. The most important diseases and disorders for which the nurses would like to have shared operational guidelines were diabetes, cardiovascular diseases, pain, memory and psychiatric disorders. Training needs also covered special characteristics of pharmacotherapy for the elderly, and formulations and administration routes of medicines. Finally, a synthesis was made of the results of the survey, focus group discussions and face-to-face interviews. On the basis of the synthesis, a proposal for a multiprofessional training was developed for the LOST Region. The training plan includes topics related to geriatric pharmacotherapy and improving collaborative practices and communication as identified by those involved in different stages of the study.
-
(2019)Objectives. As the population ages, the prevalence of dementia will also increase. People with dementia are the largest group requiring round-the-clock nursing. As dementia progresses language and interaction skills decline. At the end person is using only non-verbal communication. It is then the responsibility of a care-staff to maintain interaction. The aim of this study is to get information on how nurses think people with severe dementia (PSD) are communicating and how they think they are communicating themselves. In addition, this study gathers information on what are the challenges and successes of the interaction between nurses and PSD. Methods. Method for the research was semi-structured theme interview. Interviewees were 10 care-staff members from two enhanced service housing units in Southern Finland. Themes for the interview were formed based on the previous research. The interviews were recorded and transcribed. The collected data was analyzed using content analysis. Results and conclusions. According to the nurses, PSD use mostly non-verbal communication. They use touching, looking, facial expressions, showing, emotions and physical condition. PSD made interaction initiatives and were thus active in interaction. Nurses used simple speech and non-verbal communication. They used gestures, facial expressions, presence, emotions and time giving. The biggest challenge in the interaction between caregivers and PSD was the lack of shared language which led to aggression and anxiety by PSD. Interaction was successful when nurses had enough time to face and care and they had shared understanding with PSD. Music was thought to have a positive effect on the interaction of PSD. Interaction between the caregivers and PSD is mostly based on non-verbal communication. Hurry and the lack of personnel cause challenges in interaction. Nursing staff’s ability to interact with PSD is central to person-centered nursing. The speech therapist´s expertise in interaction and communication could be utilized in nurse training.
-
(2019)Tavoitteet. Väestön ikääntyessä myös muistisairaiden henkilöiden määrä tulee kasvamaan. Muistisairaat henkilöt ovat suurin ympärivuorokautista hoitoa tarvitseva ryhmä. Muistisairauden edetessä henkilön kielelliset kyvyt ja vuorovaikutustaidot heikentyvät, ja lopuksi henkilöllä on käytössään enää sanattomat keinot olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Vuoro-vaikutuksen ylläpitäminen on silloin osaavamman vuorovaikutuskumppanin, hoitajan, vastuulla. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään, millaisia vuorovaikutuskeinoja hoitajat havaitsevat vaikeasti muistisairaiden henkilöiden käyttävän ja millaisia keinoja he itse käyttävät. Lisäksi tarkastellaan keskinäisen vuorovaikutuksen haasteita ja onnistumisia. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkittavina oli 10 hoitajaa kahdesta eteläsuomalaisesta tehostetun palveluasumisen yksiköstä. Haastattelurunko muodostettiin aiempaan kirjallisuuteen perehtyen. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavien mukaan vaikeasti muistisairaat henkilöt kommunikoivat enää vähän puheella, mutta heillä oli useita sanattomia keinoja viestiä ja olla vuorovaikutuksessa. Tällaisia keinoja olivat kosketus, katse, ilmeet, näyttäminen, tunteet ja fyysinen olotila. Vaikeasti muistisairaat henkilöt tekivät vuorovaikutusaloitteita ja olivat täten aktiivisessa roolissa vuorovaikutuksessa. Hoitajat käyttivät selkeän ja yksinkertaisen puheen rinnalla useita sanattomia vuorovaikutuskeinoja. He käyttivät eleitä, ilmeitä, läsnäoloa, tunnetilaansa ja ajanantamista. Suurin haaste hoitajien ja vaikeasti muistisairaiden henkilöiden välisessä vuorovaikutuksessa oli yhteisen kielen puuttuminen, mikä muistisairailla henkilöillä johti hoitotoimenpiteiden vastustamiseen ja levottomuuteen, jonka syytä hoitajat eivät tienneet. Vuorovaikutus sen sijaan onnistui, kun oli yhteinen ymmärrys sekä riittävästi aikaa kohdata ja tehdä hoitotoimenpiteet. Musiikin koettiin vaikuttavan positiivisesti muistisairaan henkilön vuorovaikutukseen. Vuorovaikutus vaikeasti muistisairaiden henkilöiden ja hoitajien välillä perustuu suurelta osin sanattomaan kommunikointiin. Kiire ja resurssien puute aiheuttavat haasteita vuorovaikutukseen, mutta hyvän vuorovaikutuksen luomisessa keskeistä on hoitajien vuorovaikutusosaaminen. Puheterapeuttien vahvaa osaamista vuorovaikutuksesta voitaisi hyödyntää hoitajille suunnatuissa koulutuksissa.
-
(2017)Pro gradussa tutkitaan keskustelunanalyyttisesti moniammatillista vuorovaikutusta lääkärinkierrolla erityisesti hoitajan toiminnan kannalta. Tutkittavana ovat vuorovaikutuksen osallistumiskehikko ja hoitajan rooli ja kielelliset keinot rakentaa asiantuntijuuttaan. Aineistona video- ja äänitallenteita pääkaupunkiseudulla sijaitsevan sairaalan vuodeosastolta 2 kierrolta ja 14 potilaan tapaamisesta. Tutkielma kuuluu hankkeeseen, joka tutkii sairaanhoidon ammattikieltä ja suomen kielen tilanteisen oppimisen mahdollisuuksia. Lääkärinkierron osallistujakehikkoa ohjaa pitkälti lääkäri: hän vie kiertoa eteenpäin ja häneen suuntaudutaan auktoriteettina. Hoitajien päätehtävä on huolehtia tiedonkulusta. Tutkielmassa käsitellään sekä hoitajien responsiivisia että heidän oma-aloitteisia toimintojaan. Hoitajat liittyvät keskusteluun yleensä vasta lääkärin tekemän potilashaastattelun jälkeen osoittaen näin kunnioittavansa lääkäri–potilassuhdetta ja sen ylläpitämistä kierrolla. Potilaan lisäksi lääkäri hakee tietoa ensi sijassa omahoitajalta. Omahoitaja myös tukee potilasta tämän vastatessa lääkärin kysymyksiin, kun potilas osoittaa hoitajalle epävarmuutta ja näin suhtautuu tähän asiantuntijana. Potilas esittää kysymyksensä ensi sijassa lääkärille, mutta hoitaja voi ottaa vastaajan roolin, kun hän pitää asiaa omalle vastuualueelleen kuuluvana. Hoitajat täydentävät potilasta koskevia tietoja niin väitelausein esitetyillä informoinneilla kuin kysymyksin. He saattavat esittää potilaalle kysymyksen, jos lääkäri ei huomaa kysyä jotakin, ja tuovat myös näin esiin ammatillisen kompetenssinsa. Täydentäessään potilasta koskevia tietoja hoitajat ottavat esiin asioita, joita he pitävät tärkeinä lääkärin suunnitellessa jatkohoitoa. Hoitajat esittävät lääkärille myös kysymyksiä, jotka koskevat heidän omien työtehtäviensä suorittamista, ja kysyvät lupaa esim. antaa jotakin lääkettä. Näin he suhtautuvat lääkäriin tiedollisena auktoriteettina. Hoitajat saattavat tulla mukaan kotiuttamiskeskusteluun ilmaisten, että he ovat erimielisiä lääkärin päätöksestä. Erimielisyys on hienovaraista ja implisiittistä. Erityisillä kielellisillä valinnoilla he osoittavat varaavansa itselleen vuoron osallistujakehikossa. Osallistumiskehikkoa rakennetaan erityisesti katseella, jolla puheenvuoro siirretään toiselle. Osallistujaroolit saattavat vaihdella, mutta aluksi keskustelijoina ovat pelkästään lääkäri ja potilas. Osallistujakehikkoa sekä ammatillista identiteettiä ja rooleja rakennetaan myös verbaalisilla keinoilla kuten ammattikieleen kuuluvilla sananvalinnoilla. Kielelliset valinnat luovat myös tiimiä: niillä voidaan rakentaa toimintaa yhteiseksi tai identifioitua tietyn tiimin, esimerkiksi hoitajien, jäseneksi.
-
(2017)Pro gradussa tutkitaan keskustelunanalyyttisesti moniammatillista vuorovaikutusta lääkärinkierrolla erityisesti hoitajan toiminnan kannalta. Tutkittavana ovat vuorovaikutuksen osallistumiskehikko ja hoitajan rooli ja kielelliset keinot rakentaa asiantuntijuuttaan. Aineistona video- ja äänitallenteita pääkaupunkiseudulla sijaitsevan sairaalan vuodeosastolta 2 kierrolta ja 14 potilaan tapaamisesta. Tutkielma kuuluu hankkeeseen, joka tutkii sairaanhoidon ammattikieltä ja suomen kielen tilanteisen oppimisen mahdollisuuksia. Lääkärinkierron osallistujakehikkoa ohjaa pitkälti lääkäri: hän vie kiertoa eteenpäin ja häneen suuntaudutaan auktoriteettina. Hoitajien päätehtävä on huolehtia tiedonkulusta. Tutkielmassa käsitellään sekä hoitajien responsiivisia että heidän oma-aloitteisia toimintojaan. Hoitajat liittyvät keskusteluun yleensä vasta lääkärin tekemän potilashaastattelun jälkeen osoittaen näin kunnioittavansa lääkäri–potilassuhdetta ja sen ylläpitämistä kierrolla. Potilaan lisäksi lääkäri hakee tietoa ensi sijassa omahoitajalta. Omahoitaja myös tukee potilasta tämän vastatessa lääkärin kysymyksiin, kun potilas osoittaa hoitajalle epävarmuutta ja näin suhtautuu tähän asiantuntijana. Potilas esittää kysymyksensä ensi sijassa lääkärille, mutta hoitaja voi ottaa vastaajan roolin, kun hän pitää asiaa omalle vastuualueelleen kuuluvana. Hoitajat täydentävät potilasta koskevia tietoja niin väitelausein esitetyillä informoinneilla kuin kysymyksin. He saattavat esittää potilaalle kysymyksen, jos lääkäri ei huomaa kysyä jotakin, ja tuovat myös näin esiin ammatillisen kompetenssinsa. Täydentäessään potilasta koskevia tietoja hoitajat ottavat esiin asioita, joita he pitävät tärkeinä lääkärin suunnitellessa jatkohoitoa. Hoitajat esittävät lääkärille myös kysymyksiä, jotka koskevat heidän omien työtehtäviensä suorittamista, ja kysyvät lupaa esim. antaa jotakin lääkettä. Näin he suhtautuvat lääkäriin tiedollisena auktoriteettina. Hoitajat saattavat tulla mukaan kotiuttamiskeskusteluun ilmaisten, että he ovat erimielisiä lääkärin päätöksestä. Erimielisyys on hienovaraista ja implisiittistä. Erityisillä kielellisillä valinnoilla he osoittavat varaavansa itselleen vuoron osallistujakehikossa. Osallistumiskehikkoa rakennetaan erityisesti katseella, jolla puheenvuoro siirretään toiselle. Osallistujaroolit saattavat vaihdella, mutta aluksi keskustelijoina ovat pelkästään lääkäri ja potilas. Osallistujakehikkoa sekä ammatillista identiteettiä ja rooleja rakennetaan myös verbaalisilla keinoilla kuten ammattikieleen kuuluvilla sananvalinnoilla. Kielelliset valinnat luovat myös tiimiä: niillä voidaan rakentaa toimintaa yhteiseksi tai identifioitua tietyn tiimin, esimerkiksi hoitajien, jäseneksi.
Now showing items 1-5 of 5