Browsing by Subject "hoitomenetelmät"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Tutkielman tavoitteena on kirjallisuuskatsauksen avulla selventää koirien ääniarkuuden hoitomahdollisuuksia. Pääpaino pidetään käyttäytymisterapiaa tukevassa lääkehoidossa, mutta myös käyttäytymis- ja feromoniterapiaa, ääniarkuuden taustaa sekä pelkoon ja ahdistukseen liittyvien välittäjäaineiden toimintaa esitellään. Ääniarkuus on sekä omistajan että koiran elämää hankaloittava ongelma. Yleisiä pelottavia ääniä ovat mm. ilotulitteet ja ukkosmyrskyt. Ääritilanteessa pienemmätkin terävät äänet, kuten auton ovien sulkeutuminen, saattavat aiheuttaa pelkoa ja erityisesti tämänkaltaiset pelot alkavat rajoittaa normaalia elämää. Tämän vuoksi on tärkeää, että äänipelkoon suhtaudutaan samoin kuin mihin tahansa fyysiseen sairauteen ja eläinlääkärit ovat tietoisia hoitovaihtoehdoista. Ääniarkuuden hoidon perustana on käyttäytymisterapia eri metodeineen. Tähän voidaan tarvittaessa yhdistää muun muassa feromoniterapia tai lääkehoito. Lääkehoidon tarkoitus on auttaa käyttäytymisterapian etenemisessä, eikä niinkään olla pysyvä ratkaisu ongelmaan. Osa koirista voi tarvita jatkuvaakin lääkitystä, mutta käyttäytymisterapia tulisi silti olla osana hoitoa. Lääkityksistä bentsodiatsepiineilla on voimakas ahdistusta lievittävä vaikutus, mutta samaan aikaan sivuvaikutuksena saattaa ilmetä esimerkiksi lisääntynyttä aggressiota. Äänipelon suhteen bentsodiatsepiinit ovat tehokkaita ja nopeavaikutteisia; alpratsolaami on käytännössä annostelutiheyden kannalta diatsepaamia parempi vaihtoehto. Uusin valmiste äänipelon hoitoon on suun limakalvolle annosteltava deksmedetomidiinigeeli. Aiheesta ei ole vielä kovin kattavia tutkimuksia, mutta tähän mennessä saadun tiedon mukaan deksmedetomidiinigeeli olisi erittäin hyvä lääkitysvaihtoehto akuutteihin pelkotilanteisiin. Trisyklisistä masennuslääkkeistä klomipramiini on yleinen eroahdistuksen hoidossa, mutta sillä on saatu hyviä tuloksia myös äänipelon hoidossa käyttäytymisterapian tukena. Klomipramiini on kuitenkin soveltuvampi pitkäjänteisempään hoitoon, kuin äkillisen, voimakkaan ärsykkeen yhteydessä. Ahdistuksen lieventämiseksi voidaan klomipramiinin lisäksi joutua käyttämään esim. alpratsolaamia tilanteissa, joissa klomipramiini teho yksinään on riittämätön. Serotoniin takaisinoton estäjistä fluoksetiinia on tutkittu käyttäytymisperäisten ongelmien hoidossa mutta ei niinkään pelkän ääniherkkyyden osalta. Ahdistuksen lievittämisessä fluoksetiini kuitenkin on toimiva, yhdistettynä tarvittaessa bentsodiatsepiineihin. Monoamiinioksidaasiestäjä selegiliini esiintyy kirjallisuudessa myös vaihtoehtona käyttäytymisongelmien hoidossa, mutta tutkimusnäyttö ei tue sen ahdistusta lievittävää vaikutusta. Sen sijaan selegiliini on ilmeisen menestyksekäs seniilin dementian hoidossa.
-
(2016)The profession of a musician is defined by factors that can expose to specific health related issues. One of the most common ones is performance anxiety that can, in severe cases, cause suffering, impair the ability to function, and even lead to giving up one’s career. The ways of self-treatment might not be efficient or might even be harmful to musician’s health, and therefore professional help is vital in the treatment of music performance anxiety. There is no uniform theoretical view of music performance anxiety neither a common treatment practice, which makes successful treatment more challenging. The aim of this literature review is to form a more coherent view of music performance anxiety and summarize potential interventions studied so far. The literature used was recent research in the field of music performance anxiety. Music performance anxiety can be divided into different, greatly interconnected dimensions such as social, cognitive, and somatic dimensions. It is thought to be developed through a negative cycle, which is affected by for example the social characteristics of the performance situation, the arousal of the performer, and their cognitive appraisal. These can form specific learning experience, which possibly strengthens the negative cycle when repeated. The purpose of the intervention is to stop this negative cycle and help to unlearn the possible debilitating thought and action models behind it. The current research states that the behavioural and cognitive methods have the biggest role in the treatment of music performance anxiety. Methods using relaxing and breathing techniques can help especially with the symptoms caused by heightened arousal in performance situations. Also, medical treatment has proven to be one possible way to alleviate these somatic symptoms. Nevertheless, other kinds of intervention methods are preferable inter alia because of the side effects medication may have. All in all, recent research has broadened the understanding of the multidimensional nature of music performance anxiety. In addition, there are great amount of potential intervention methods for music performance anxiety, although more, higher-quality research is needed to prove their efficiency.
Now showing items 1-2 of 2