Browsing by Subject "hybridimalli"

Etätyö yleistyi maaliskuussa 2020 äkillisesti COVID-19 pandemian seurauksena maailman terveysjärjestö WHO:n suosituksesta. Etätyö on ollut ennen koronapandemiaa harvinaista lääketeollisuudessa, joten etätyötä lääketeollisuudessa on tutkittu hyvin vähän. Etätyön on arvioitu jäävän pysyväksi ratkaisuksi, joten on ajankohtaista tutkia etätyön soveltuvuutta ja tehokkuutta lääketeollisuudessa. Etätyöntekijöiden tuottavuus kasvaa yleensä huomattavasti. Työpaikalla koetaan jatkuvasti keskeytyksiä, melua ja muita häiriötekijöitä, joiden lisäksi työmatkat kuormittavat työntekijöitä. Etätyöntekijät säästyvät suurimmalta osalta näistä ongelmista, jolloin suurempi osa heidän työpäivästään kuluu varsinaiseen työntekoon. Valtaosa etätyöntekijöistä tekee etätyötä osan työajastaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kokemuksia etätyöstä, etätyön soveltuvuutta ja etätyön tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä lääketeollisuudessa. Tutkimus on toteutettu Orion Oyj:n Suomen toimipisteissä. Tutkimuksen toteuttamistapa oli kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen kyselytutkimuksen yhdistelmä. Yhdistämällä kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia kysymyksiä pyrittiin saamaan tarkempia tietoja kuin pelkällä kvantitatiivisella tutkimuksella voitaisiin saada. Kysely oli avoinna 15.11.–26.11.2021. Vastausprosentiksi saatiin 34,9 %. Etätyön merkittävimmiksi hyödyiksi havaittiin työ- ja vapaa-ajan joustavampi yhteensovittaminen ja se, että etätyössä keskittyminen on parempaa. Kommunikaation koetaan onnistuvan hyvin etätyössä, mutta kasvokkain tapahtuvaa kommunikaatiota pidetään myös tärkeänä. Esimerkiksi kehitys- ja ideointipalaverit olisi hyvä järjestää mahdollisuuksien mukaan kasvokkain. Lisäksi hiljaisen tiedon siirtyminen on vähäisempää etätyössä. Etätyö soveltuu hyvin tutkimus- ja tuotekehitystyöhön, eikä sen koeta heikentävän merkittävästi kykyä innovoida. Tulosten perusteella etätyötä haluttaisiin tehdä enemmän kuin 40 % työajasta ja etätyötä pidetään tehokkaana työskentelytapana. Kyselyssä ei selvitetty, minkälaisia etätyömääriä vastaajat ovat tehneet vahvan etätyösuosituksen aikana. Osa vastaajista on saattanut olla muita enemmän lähitöissä, mikä voi vaikuttaa tuloksiin. Saadut tulokset olivat kuitenkin samansuuntaisia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Suurin osa tähän kyselyyn osallistuneista oli erittäin kokeneita ja työnsä hyvin osaavia työntekijöitä, mikä voi lisätä etätyömyönteisyyttä tuloksissa.

Projektimuotoinen, eri alojen asiantuntijat yhteen saattava tiimityö on joustavuudessaan tehokas työnteon malli monimutkaistuvassa maailmassa. Myös rakennusalalla suurhankkeiden menestyksekkään läpiviemisen on todettu edellyttävän toimijoilta laaja-alaista yhteistyötä. Yhteistyötä ja laatua pyritään rakennusalalla lisäämään eri organisaatiot ja osaamisalueet yhdistävien yhteistoiminnallisten projektimallien avulla. Näitä projekteja suunnittelevat ja koordinoivat asiantuntijatiimit, joiden avoin ja luottamuksellinen vuorovaikutus on hankkeiden onnistumisen kannalta ratkaisevaa. Tämä pro gradu -työ tukee rakennusalan RAIN-kehityshankkeen hankekohtaisen integraatiokyvykkyyden edellytysten selvitystavoitetta. Työn käytännöllisenä tavoitteena on ollut tiimien yhteistyökykyisyyttä edistävien tekijöiden esiin nostaminen. Työssä tarkastellaan hybridi- ja allianssihankkeen asiantuntijatiimien jäsenten kokemuksia yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta sekä verrataan niitä viestinnän ja sosiaalipsykologian alojen tutkimustietoon. Näkökulmina yhteistyökyvykkyyteen käytetään tiimitoiminnan mahdollistavan ja oppimista edistävän vastuullisen ja dialogisen työyhteisöviestinnän (Juholin, Åberg & Aula 2015) sekä yhteistyötä monesti haittaavien työilmapiirin ja -kulttuurin käsitteitä. Tietoa hankkeiden viestinnästä, vuorovaikutuksesta ja ilmapiiristä tarjoaa kahdeksan teemahaastattelun avulla kerätty aineisto. Työn keskeisin tulos on, että asiantuntijatiimien yhteistyökykyisyys muodostuu organisaatiorakenteiden ja toimintatapojen, tiimissä toimivien asiantuntijoiden osaamisen sekä organisaation ilmapiirin ja kulttuurin yhdistelmästä. Erityisesti riittävä tietämys ja ymmärrys viestinnästä sekä yhteistyökykyisyyden ohella yhteistyöhalukkuus havaittiin toimijoiden yhteistyötä edistäviksi tekijöiksi. Avoimeen vuorovaikutukseen rohkaisevan ilmapiirin aikaansaamista haittasivat eniten asiantuntijatoiminnan päätöksentekokeskeinen sekä projektin aikataulua ja tuloksellisuutta uhkaavia tekijöitä välttelevä toimintatapa. Allianssiprojektin yhteistoimintaa tukevat rakenteet, kuten sopimusmallit, yhteiset työtilat ja projektiryhmätyöskentely, todettiin tiedonkulkua, yhteisen ymmärryksen syntymistä sekä yhteisöllisyyttä edistäviksi. Puutteet viestinnällisessä osaamisessa muodostuivat haasteiksi hankeviestinnän koordinoinnin ja yhteisöllisen organisaatiokulttuurin muodostamisessa. Asiantuntijoiden tiedonsiirtoon painottuneen viestintäkäsityksen vuoksi vastuullista ja avointa dialogia ei johdettu, eikä siihen kannustettu, jolloin työyhteisön koko potentiaalia ei pystytty hyödyntämään hankkeen hyväksi. Jatkotutkimuksen kannalta kiinnostuin dialogisen kulttuurin johtamisesta.