Browsing by Subject "hybridivaikuttaminen"

Tämä on tapaustutkimus Helsingin satamasta uudenlaisten turvallisuuskysymysten, hybridiuhkien, aikakaudella. Suomi ja Suomen elinkeino ovat riippuvaisia meriliikenteestä ja tämän vuoksi satamat, meren ja maan risteyskohdat, on määritelty kriittiseksi infrastruktuuriksi. Koska kriittinen infrastruktuuri on yksi mahdollinen hybridivaikuttamisen kohde, tulisi satamien resilienssiä tarkastella myös tällaisten vaikeiden uhkien näkökulmasta. Näin ollen tutkielmassa vastataan kahteen tutkimuskysymykseen: millaisia resilienssiaukkoja Helsingin sataman varautumisessa, ennakoinnissa ja hallinnassa on, ja miten hybridiuhan olemassaolo muuttaa näitä resilienssiaukkoja. Tarkoitus on kartoittaa ensin yleisesti sataman resilienssiaukkoja, koska niitä on ilman hybridiuhkaakin. Löydettyjä aukkoja tarkastellaan kuitenkin tämän jälkeen hybriuhkien näkökulmasta, koska erilaisena uhkana ne vaikuttavat perinteiseen varautumiseen ja hallintaan. Tutkielma osallistuu laajemman WISE-projektin resilienssiaukkoja kartoittavaan työhön. Resilienssiaukkojen havaitsemisen lisäksi tavoite on esittää uusia näkökulmia resilienssin kasvattamiseksi yllätyksellisiä uhkia vastaan ja osoittaa, kuinka hybridiuhat muuttavat perinteistä varautumis- ja hallintatyötä satamassa. Näkökulmana ja teoreettisena viitekehyksenä toimivat korkean luotettavuuden (high reliability organization) ja tolkullistamisen (sensemaking) teoriat. Analyysi perustuu kolmeentoista haastatteluun ja Huoltovarmuuskeskuksen käsikirjaan. Aineistolle on tehty sisällönanalyysi. Tutkimustuloksina on esitetty yhdeksän resilienssiaukkoa, jotka liittyvät redundanssin puutteeseen, liialliseen määrittelyyn, rutinoitumiseen ja asenteeseen, jossa häiriöiden puute nähdään osoituksena organisaation luotettavuudesta. Hybridiuhka puolestaan muuttaa ja monimutkaistaa resilienssiaukkoja erityisesti sen tulkinnallisen luonteen vuoksi. Sen olemassaolo myös kyseenalaistaa perinteisesti resilientteinä pidettyjä toimintatapoja. Nämä tulokset ovat kuitenkin vasta alku, ja seuraavissa tutkimuksissa tulisi syventyä enemmän sataman käytännön toimijoiden tapoihin ja rutiineihin. Myös tilannekuvien tekeminen ja niistä syntyvät määritelmät ovat kiinnostavia jatkotutkimuksen kohteita valituista näkökulmista. Sama aihe tarjoaa myös kiinnostavan väylän syventyä enemmän kriittisen infrastruktuurin resilienssiin ja erityisesti eri toimintojen keskinäisriippuvuuksiin, joiden pintaa tässä tutkielmassa vain raapaistaan.

Tässä työssä tarkastellaan sitä, miten valtionhallinnon valmius ja varautumisorganisaatiossa ymmärretään hybridivaikuttaminen. Tutkimuksessa selvitetään, onko haastateltavilla yhteisesti jaettu käsitys hybridivaikuttamisesta, ja minkälaisia aiheita, merkityksiä ja mielikuvia hybridivaikuttamiseen liitetään. Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalisen tiedon muodostumista sosiaalisten representaatioiden teorian näkökulmasta (Moscovici, 1961). Teorian mukaan ymmärrys tietystä aiheesta rakentuu yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa, tietyssä ajassa ja sosiaalisessa kontekstissa. Tutkimuksessa hyödynnetään rakenteellista lähestymistapaa (Abric, 1993), joka mahdollistaa representaation rakenteen tarkastelemisen. Rakenteellista lähestymistapaa käytetään tyypillisesti määrällisin menetelmin tehtävässä tutkimuksessa, mutta tässä tutkimuksessa sitä lähestytään laadullisin menetelmin. Työssä pohditaan myös lähestymistavan haasteita ja mahdollisuuksia. Tutkimusta varten haastateltiin 23 valtioneuvostossa työskentelevää valmiuspäällikköä ja valmiussihteeriä. Pari- ja yksilöhaastatteluja tehtiin yhteensä 13. Haastattelumenetelmässä yhdistettiin teema- ja puolistrukturoitua haastattelua. Aineiston luokittelussa käytettiin muun muassa sisältöanalyysia, jossa useamman analyysikerran avulla oli mahdollista löytää aineistossa esiintyviä yhteisesti jaettuja teemoja. Aineistoa peilattiin Abricin sosiaalisen representaation rakenteelle asettamiin kriteereihin, joiden perusteella haastatteluista nousseet teemat oli mahdollista kuvata sosiaalisen representaatioin muodossa. Tutkimuksen päätulokset osoittavat, että haastateltavilla on yhteisesti jaettu käsitys hybridivaikuttamisesta. Tutkimuksen perusteella hybridivaikuttamisen sosiaalisen representaation ytimessä on monimuotoinen ja kokonaisvaltainen yhteiskunnan toimintakykyyn vaikuttaminen sekä tavoitteellinen toiminta. Perifeerisiä elementtejä löytyy useampi ja ne liittyvät muun muassa vaikuttamiskeinoihin, vaikuttamisen kohteisiin, sekä hybridivaikuttamisen hämmentävään luonteeseen. Venäjä nousee perifeeristen elementtien joukkoon ensisijaisena toimijana. Hybridivaikuttaminen ankkuroidaan sodankäynnin ja informaatiovaikuttamisen käsitteisiin, ja sen figuratiiviseksi ytimeksi nousevat pienet vihreät miehet. Tutkimuksen perusteella on nähtävässä, että representaation ydin sekä figuratiivinen ydin ovat jo muodostuneet, mutta käsitykset ilmiön seurauksista, sekä selvemmin aikaan sidotut perifeeriset elementit eivät vielä ole vakiintuneet. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että julkisuudessa käytävällä keskustelulla sekä medialla on nykyaikana merkittävä rooli sosiaalisten representaatioiden rakentumisessa. Hybridivaikuttamisen sosiaalisten representaatioiden tutkimusta on mahdollista hyödyntää esimerkiksi pohjana tulevien koulutusten suunnittelulle.