Browsing by Subject "hydatidoosi"

Echinococcus granulosus ja Echinococcus multilocularis ovat zoonooseja aiheuttavia heisimatoja, joiden pääisäntiä ovat lähinnä koiraeläimet. E. granulosus muodostaa loisrakkulan, hydatidikystan kotieläimiin, kun taas E. multilocularis muodostaa alveolaan hydatidikystan jyrsijöihin. Suomessa on diagnosoitu E.granulosus -loisen aiheuttamaa hydatidoosia (ekinokokkoosia) ajoittain poroilla vuodesta 1968 lähtien, jolloin poronlihan vientitarkastus alkoi. Kyseisenä vuonna -68 todettiin 32 hydatidositapausta Luoteis-Lapin paliskuntien poroissa. Seuraavina kahdeksana vuotena diagnosoitiin yhteensä 22 porojen hydatidoositapausta, jonka jälkeen tapauksia ei todettu yhteentoista vuoteen. Vuonna 1987 diagnosoitiin yksi poron hydatidoositapaus Savukoskella sekä vuosina 1992-1995 on todettu yhteensä neljä poron hydatidoosia Kuusamossa ja Sallassa. Lisäksi on lihantarkastuksessa ajanjaksona 1972-1977 todettu 39 verifioimatonta tapausta (ei lähetetty VELL/EELA:aan). Luoteis-Lapin tapaukset olivat todennäköisesti porokoiran levittämiä. kun taas viimeaikaisten Itä-Suomen tapausten tartuttajan epäillään olleen susi, koska porokoirien osuudesta tartuntaan ei ole näyttöä ja susien tiedetään liikkuvan alueella. Suomessa on porotapausten lisäksi diagnosoitu neljä hydatidoositapausta tuontihevosissa sekä yksi naudan hydatidoositapaus Kymilaaksossa 1986. Sutta epäiltiin tartuttajaksi Suomessa on todettu poromiehillä vuosina 1944 ja 1963 kaksi E. granulosus -loisen aiheuttamaa humaanihydatidoosia, jotka olivat ilmeisesti porokoirien levittämiä. Toisin kuin Suomessa on Keski- ja Etelä-Euroopassa humaanihydatidoosien määrä merkittävä. Siellä tavataan myös E. multilocularis-tartuntaa, joka on usein fataali. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään heisimatoihin kuuluvien ekinokokkilajien taksonomiaa, morfologiaa, levinneisyyttä, elinkiertoa, taudinkuvaa, kliinistä merkitystä, diagnoosia, hoitoa ja vastustusta. E. granulosus morfologiaa selventävät pyyhkäisyelektronimikroskooppikuvat.